Sivut

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Kunnioita tietoa - perustele tiedolla

Kaikki eläinten kanssa toimijat ovat tietyllä tapaan kouluttajia, sillä eläimet oppivat 24/7 --> Eli myös niistä tilanteista, joita emme ole treeneiksi suunnitelleet. Siitä syystä tämä postausaihe sopiikin kaikille blogimme lukijoille! Näitä asioita voi miettiä ja pohtia kaniesteharrastaja, koiran kanssa harrastelija, taikka sitten ihan vain ihminen, joka yrittää päästä perille siitä, minkälaisia henkilöä ja "tietoa" kannattaa eläimiä kouluttaessa kuunnella ja soveltaa.  



Positivinen koulutus perustuu tieteelliseen tutkimukseen, ja on nykyään yhä useampien kouluttajien suosiossa. Tällä hetkellä tutkimusten mukaan sheippaaminen (joka perustuu positiiviseen vahvistamiseen) olisi tehokkain tapa kouluttaa eläintä. Tästä huolimatta löytyy kouluttajia, jotka eivät usko positiivisen kouluttamisen vaikutukseen, tai ainakaan kaikilla yksilöillä, ja vaikkapa roduilla. Ihmisillä on ennakkoluuuloja, he elävät vanhojen tutkimustietojen varassa, taikka sulkevat itsensä pois uuden tiedon ulottuvilta, jotta omaa toimintaa ei tarvitsisi kyseenalaistaa ja ehkäpä myöhemmin muuttaa. 

Positiivinen koulutus peilataan yleensä pelkkään namikoulutukseen ja herkuilla houkutteluun, vaikka sitä se ei yksin ole. Eläin määrittää vahvisteen (palkkion) itse, eikä omistajalla ole siihen mitään sanomista. Vahvisteena voi toimia mikä tahansa asia mitä eläin kyseisellä hetkellä haluaa. Monesti kuulen "poikkeuksista": "Kaunis ajatus, mutta meidän Pekkaan tuo ei tehoa". Kun positiivinen koulutus ei toimi, on vika kouluttajan valinnoissa (esim. palkkio ei kiinnosta eläintä, palkitsemisen ajoitus on väärä, eläimeltä vaaditaan jotakin mitä se ei vielä osaa...) - ei koulutusmetodissa. Positiivisessa kouluttamisessa toiminnan aikaansaamisen keinotkin ovat kaikista monimuotoisimmat, ja kouluttajalle jää siksi paljon varaa valita erilaisista keinoista, ja vahvisteista joiden avulla koulutustilanteesta saadaan muokattua eläimelle hyvinkin yksilöllinen ja tehokas!

Kaniesteharrastuksessa positiivista vahvistamista käytetään yleisellä tasolla hyvin vähän. Syynä tähän lienee tiedon/osaamattomuuden puute? Yhtäkään ihmistä en tunne, joka päästyään kunnolla kiinni positiivisen koulutuksen saloihin, haluaisi käyttää ensisijaisesti menetellä muiden keinojen kanssa. Välillä metodin käyttämättömyyttä perustellaan erilaisilla selityksillä, mutta niiden perusteleminen on lähes aina perustelijalle  hankalaa, sillä teide osoittaakin meille jo tämän hetkiset faktat. 

Kouluttaja saattaa perustella asioita omilla kokemuksilla: Kokemuksiin peilaavat perustelut ovat kuitenkin usein valikoivia, ja ennakkoluuloihin perustuvia. Jos kouluttaja esimerkiksi uskoo ihmisen ja koiran väliseen laumahierarkiaan, voi erilliset tapahtumat: (esim. koira näykkäisee omistajaa), vaikuttaa heti selvältä arvojärjestyksessä korkeammalle pyrkimiseltä, sillä ihminen näkee ja kääntää asiat usein niin, millaisina hän itse haluaa ne nähdä. Lisäksi ihmiset muistavat tapahtumia hyvinkin väärin, ja tekevät runsaasti havaintovirheitä! 

Toisinaan perustellessa asioita ja valintoja itselleen tai muille, vedotaan auktoriteetteihin: "Näin se asia menee, sillä Pekka niin sanoi, ja Pekallahan on vielä  vaikka kuinka paljon kokemusta ja palkintoja". Auktoriteettiin on helppo vedota, jotta asia saadaan vieritettyä pois ns. omilta harteiltaan. Lisäksi näiden ihmisten sanaa ei ehkäpä uskalleta kyseenalaistaa, vaikka varsin hyvin tiedetäänkin, ettei yhden ihmisen lausunnot tai kokemukset tee asiasta millään tavalla tieteellistä tietoa. 

Ihmiset toimivat myös intuition varassa. Tämä tarkoittaa sitä, että uskotaan johonkin toimintatapaan tai sen paremmuuteen ilman, että osataan sitä kunnolla perustella (tähän törmää ehkä useinmiten). Intuition varassa toimivat henkilöt voivat osoittautua taitaviksikin kouluttajiksi, mutta osaavat harvoin levittää tietämystään eteenpäin. Lisäksi mahdollisten ongelmien ilmetessä niitä voi olla vaikea korjata, ja kun aletaan tarkastella kouluttajan toimintaa kriittisemmin, huomataankin, että ratkaisut, valinnat, sekä toimintatavat voivat osoittautua huonoiksi. (Jos tavoitteena on täsmällinen, ja tavoitteellinen kouluttaminen). 

Hyvä kouluttaminen, sekä hyvä kouluttaja merkitsevät ihmisille eri asioita. Minulle hyvässä koulutuksessa tärkeintä on eettisyys. Mielestäni kouluttamisesta ei tulisi koitua eläimelle fyysistä, eikä henkistä pahoinvointia, taikka ahdistusta, vaan eläimen pitäisi päinvastoin nauttia tilanteesta, aivan kuten omistajankin Tietysti myös tuloksia tulee olla nähtävissä, ja mielellään juuri sellaisia, mihin oli alunperin pyrkimyskin. Toisille taas hyvä kouluttaminen/kouluttaja mittautuu kuitenkin harmillisesti esimerkiksi palkintojen, taikka saavutusten ja julkisuuden määrällä.


Välillä kouluttaja joutuu ristiriitaan itsensä kanssa. Minulla ainakin on takaraivossa muutamia asioita, joista en osaa oikein päättä mitä mieltä olisin, enkä tähän mennessä ole törmännyt sellaiseen tutkimustietoon, jossa niille asioille olisi löytynyt selitystä Ne osa-alueet joiden kanssa ihminen on epävarma, astuu usein kokemuksien kautta omien teorioiden perustelut esille. Kokemus ja ammattitaito eivät kuitenkaan aina kulje käsikädessä. Joillakin on elämässään ollut useita (vaikkapa kissoja) "koulutettavana", mutta siltikään he eivät tunnu koskaan oppivan niistä, ja toistavat jatkuvasti samoja virheitä. 

Ammattitaidon kaksi suurinta vihollista ovatkin kaavoihin kangistuminen, sekä ylimielisyys! Ylimielisyyttä esiintyy joillakin ihmisillä enemmän, toisilla vähemmän, mutta itse uskon, että kaavoihin kangistuminen vasta todellinen haaste onkin! Kun on tottunut tekemään asioita tietyllä tapaa, miksi muuttaa tyyliä? Se on kouluttajalle työlästä, kun kaikkea ei voisikaan suorittaa enää alitajuntiasesti. "Ihan hyvin olen näinkin pärjännyt". Todellisuudessa kuitenkin mukavuusalueella pysyminen ei opeta mitään uutta. Parhaimpia koluttajia ovatkin juuri ne, jotka uskaltavat jatkuvasti haastaa itseään kokeilemaan erilaisia toimintatapoja, mikäli niihin on tarpeeksi hyvät perustelut ja teoria tukena, eikä kyseisestä tavasta voi koitua eläimelle minkäänlaisia haittavaikutuksia.
Itse en esimerkiksi ole ärsykekontrolli harjoitusten fani, mutta jos en ikinä kouluta käytöksiä täsmällisesti ärsykekontrolliin asti, kuinka koskaan oppisin kouluttamaan tätä asiaa muualla, kuin teoriassa? Mitä enemmän harjoittelen, sitä paremmin tulen sen tulevaisuudessa osaamaan, ja sitä helpommaksi ja miellyttävämmäksi se käy minulle, ja koulutettaville!


Kunnioita tieota, perustele asiasi tiedolla, etsi aina uutta tietoa, kyseenalaista sekä peilaa ihmisten kertomuksia tietoon, (siis tieteellisiin tutkimuksiin). Joskus nuorempana minua ärsytti, kun kaikki piti aina aiheesta riippumatta perustella tiedolla, mutta nyt asia on kääntynyt toisinpäin. Nykyään suhtaudun asioihin joista ei ole tieteellistä näyttöä mielenkiinnolla, mutta varauksellisesti. Pyrin myöskin olemaan tekemättä johtopäätöksiä, ja välttämään asioiden perustelua kokemuksilla, ja välttämään kouluttamista intuitiolla. Olen ylpeä siitä, että alan pikkuhiljaa tunnistamaan, milloin huijaan itseäni mukamas "osaamalla" jonkin asian, kun todelisuudessa siinä on vielä paljon parannettavaa. 

9 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoinen ja hyvä kirjoitus! Myös blogin ulkoasu/yläbanneri on hieno!!!! :):)

    VastaaPoista
  2. ja ps. ihanat kuvat lemmikistä <3

    VastaaPoista
  3. Sä se osaat latoa niin hienoja juttuja aina postauksen täydeltä, tästä sain taas paljon ajatuksia, kiitos siitä ♥
    Ihania nämä kuvat tässä postauksessa! :)
    Samaistun kyllä tähän tekstiin kanssasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka ihanaa, että pidit ja pystyit vieläpä vähä samaistumaan! Jos tällaset postaukset on näinkin tervetulleita niin täytyy ruveta enemmänkin kirjoittamaan näitä :)

      Poista
  4. Mukava postaus! Ihania kuvia. ♥

    VastaaPoista
  5. Olipa kiva postaus! Välillä sitä erehtyy luulemaan itseään "jo valmiiksi kouluttajaksi, jolla ei ole enää oikein opittavaa", mutta luojan kiitos tämä kirjoitus palautti taas takaisin maanpinnalle. Ei kukaan ole koskaan valmis, jokaiselta löytyy aina jotain kehitettävää, - omia toimintatapoja on vaan niin hankala arvioida itse kun virheitä ei kovin herkästi huomaa (tai halua huomata...). Vaikka koulutusmetodit olisivat kunnossa (viitaten totta kai positiiviseen koulutukseen), pahin virhe on pitää itseään juurikin liian taitavana kehittymään, sillä näin jää toistamaan samoja virheitä juuri kuten kirjoititkin. Kiitos siis postauksesta, tykkäsin hurjan paljon, ja todella toivon että mahdollisimman moni havahtuu tämän postauksen myötä tarkastelemaan omia virheitään kouluttajana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi! Kannattaa alkaa videoimaan treenejä, ja tarkastella niitä sitten myöhemmin kriittisemmin mm. Ajoituksen, vahvistevälin, ja ohjauksen kannalta. Eiköhän ala virheitä läytymään ihan hirveästi, ainakin minulla :D Parasta olisi kun pääsisi itse harjoittelemaan erilaisia tyylejä, mutta niin, että oppisi oikeasti hallitsemaan ne käytännössä, ja vieläpä erilaisten koulutettavien kanssa. :)

      Poista

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.