Sivut

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Kylmä kevät


Viimeviikolla Marley päätti kevään alkaneen. Kun päivän lämpötilat toitamiseen pysyivät muutaman asteen plussan puolella, ei jaksanut neiti enää arkailla, vaan "heitti talviturkkinsa pois" ja alkoi murtamaan terassin ovea. Nyt on jo selkeät kevätkauden rutiinit hällä hallussa. Aamu alkaa ruokaa vaatimalla, eli toisinsanoen metelöinnillä, heti auringon nousun aikaan. Muutaman korren jälkeen alkaa aamuralli alakerrassa, jonka jälkeen istutaan ulko-oven edessä valppaina. Heti kun talon kaksijalkaiset asukit ovat jalkeilla, alkaa kuopiminen. "Tuuuuulisko joku avaamaan jo tän oven??". Reagoin yleensä nopeasti, vaikka olenkin väsynyt. Ovi aukeaa ja Marley pujahtaa raikkaaseen ulkoilmaan epäröimättä! Välillä käyn raottamassa ovea ja huutelemassa sisälle, mutta ovella itseppäinen kani päättää kerta toisensa jälkeen muuttaa mieltään. "Eikun sittenkin vielä vähän aikaa..". 
Romeo käy ulkona vaihtelevasti, mutta parin asteen lämpötila ei ole vanhalle kaniherralle ihan vielä tarpeeksi samanlaiseen intoiluun, mitä nuoremmallamme. Romeo on kuitenkin niin kiintyväinen, ettei halua tulla jätetyksi yksin, mistä johtuen joudun ravaamaan vuorotellen sisällä ja ulkona, samlla aamupalaa syöden, univaatteet päällä. 

"Antaa ton kakatan kirmailla, mulla on ihan omat suunnitelmat! Tyhjennän koko terassin vanhat risut ja kasvit pois, uusien edestä."


"Ulkoilun jälkeen on syvän unen aika. En usein herää tai huomioi melua ympärilläni laisinkaan, onhan mulla toi toinen kaveri tossa onneksi vahtimassa mun puolesta."



Tänään neiti seikkailiamme uskaltautui lumen päälle tallustelemaan ihan kunnolla. Vähän tuli jääkimpalettakin nakerrettua, mutta nenän nyrpistyksestä päätellen, kyseessä ei ollut mikään viiden tähden ateria. 

Tiedättekös muuten, mikä on myös ihan älyttömän super mahtavaa ?! Marley kuuntelee myös ulkona luoksekutsua jo kiitettävästi ja myös esteharjoitukset sujuvat! Ihan huikea pikkuinen, tästä kun jatketaan harjoituksia, niin ei enää yksinkertaisesti vain tiedä, mitä kaikkea tosta voi vielä kehkeytyä. Katsokaas vain! Tuntuu jotekin todella epätodelliselta ajatella, että kaikki tämäkin harjoittelu lähti pelkästään siitä, että kani uskalsi olla itsevarmana esteen ja ihmisen välissä, ja "hampailla naksuttelun " vastaehdollistamisesta. 
Mulle ollaan tämän vuoden aikana jo useampaan kertaan sanottu siitä, ettei "namikoulutus" (positiivinen vahvistaminen) toimi jokaisen kanin kanssa. Tämä ei kuitenkaan pidä laisinkaan paikkaansa! Namikoulutus toimii aina, ja se on aina kaikkein paras ja nykyajan tapa kouluttaa eläintä. Jos jostaisn syystä haluttuja tuloksia ei näy, vika on jossakin kohtaa koulutuksen rakennetta, eikä itse koulutusmuodossa. Vika voi olla esimerkiksi liian kelpaamattomassa palkkiossa, ajoituksessa, kriteereissä jne. Sanon nyt siis kaikille yhteisesti, että jokaisessa kanissa on potenttiaalia. Toisissa sitä on enemmän, toisissa vähemmän. Toiset siedättyvät häiriöille paremmin, toiset huonommin ja niin edelleen, mutta kaikista sitä löytyy edes sen verran, että se on kokeilemisen arvoista ja sillä saadaan tuloksia. Vain kuollut eläin ei opi, vaikka tietenkään stressaantuneen, pelokkaan tai epävarman eläimen kouluttaminen on harvoin kannattavaa.

6 kommenttia:

  1. Sun blogi on aivan mahtava! Vasta löysin tämän ja olen jo kaikki postaukset käyny läpi :D niin ihania fiksuja pupuja sulla ja marttikin yllätti :D marley taitaa olla leijonanharjas? Osaatko sanoa miten se eroaa kääpiölupasta? Mulle on tulossa leikatun uros kääpiölupan kaveriksi leijonaluppa tyttö ja vähän nyt hirvittää kun kaikki on kertonut tytöistä kauhutarinoita ja kokemusta itselläkin on vain lepposista luppa uroksista. Oisko sulla vielä antaa vinkkejä tai haluaisitko kirjottaa postauksen kuinka tutustutit roomeon ja marleyn niillähän tais myös olla tota ikäeroa kun tutustutit kanit toisiinsa ja tämä elmo pupu täytti 3 joka saa nyt vauvvan kaveriksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentista! Kamala miten kauan kesti vastata..
      Marley on risteytys jossa tod. näköisesti leijonaharjasta ja leijonaluppaa. Jokainen kani on persona.. En nyt noita sinänsä osaa verrata, muuta kuin sen todeta, että on ne lupat rauhallisempia ja vähän hassuja :D.. Onnea uudesta perheenjäsenestä!

      Poista
  2. Hei! Sullahan on heinän säilytykseen ne Ikean muoviset valkoset säilytysastiat. Kuinka monta kiloa heinää sinne suurin piirtein menee? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääks, en osaa yhtään sanoa.. 5-8kg, riippuen vähän miten ne sinne tunkee ja kuinka kortista/pehmeää heinää on :D

      Poista
  3. Aivan mahtava postaus! Sulla on aina jotakin niin viisasta asiaa sanottavana, etten voi vaan kun miettiä kuinka viisas sä itse olet! :D
    Ihania kuvia kans, ja niin hauskoja kuvatekstejä!

    VastaaPoista

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.