torstai 21. joulukuuta 2017

Ensimmäinen häiriötreeni

Joitakin päiviä sitten oltiin Jedin kanssa ensimmäisissä kunnon häiriötreeneissä. Häiriöinä oli siis n. kuusi vierasta koiraa, sekä ympärillä häärääviä ihmisiä. Aloitettiin matalasta häiriöstä, sillä olihan meillä miltein koko päivä aikaa tottua uudenlaiseen tilanteeseen. Päämääränä oli saada Jedi kulkemaan mukanani ja tietysti minuun keskittyen, jättää kaikki muu hälinä ympärillä huomiotta. Alku ei näyttänyt lainkaan hienolta ja sujuvalta. Reaktiivinen pinseri räyhäämässä ja ulisemassa hihnan päässä kaikelle liikkuvalle ja katseille, siltä se näytti ja sitä se kirjaimellisesti oli. Onneksi Jedi oppi valoa nopeammin ja sai pian idean päästä kiinni. Hyvin nopeasti koira kulkeutui mukanani sujuvasti ja hissukseen. Harjoittelimme kaiken hälinän keskellä myös muutaman kerran paikkamakuuta, sekä simppeleitä temppuja. Maahan menoa Jedi tarjosikin hyvin herkästi! Olen siitä aika hämmentynyt. Kaipa koira rauhoitteli itseään tällä yhdellä tutulla ja paljon harjoitelulla tehtävällä. Päivä meni mielestäni todella hyvin, en voisi tyytyväisempi olla. Tietysti Jedi oli pinserin tavoin levollisen näköisenäkin kokoajan 100% valmiina pinkaisemaan kenen tahansa luo, jos tilanne siltä näytti. Välillä se saattoi esimerkiksi vieraan koiran katsekontaktista ponkaista saman tien makuulta hihnan päähän haukkumaan. Ei pidä omistajan herpaantua hetkeksikään. 
Nyt olisi tarkoitus haalia treeniseuraa ainakin toisille treeneille viikossa, jotta koirahäiriöstä tulisi ihan normaali juttu, eikä sitä tarvitsisi aina erikseen muistutella mieleen. Tämä vie tietysti paljon aikaa ja toistoja, mutta koska myös onnistumisia ja samanlaisia treenin jälkeisiä fiiliksiä on varmasti luvassa jatkossakin, niin en voi muuta kuin odottaa innolla!
Valitettavasti kamera jäi tuona päivänä kotiin, enkä saanut yhtään kuvia, tai videota (mutaamaa pätkää instagramissa lukuunottamatta). Onneksi mulla oli teille kuitenkin yksi videokooste jemmassa! Käytiin nimittäin jo kauan aikaa sitten treenaamassa, ihan iteksemme. Aiheena oli hypyn opettaminen tokon alokasluokkaa varten. Idean myin helpolla läpi ja musta tuntuu että Jedillä oli ihan erityisen hauskaa tuona päivänä. Itteä kyllä huvittaa kattella jälkeenpäin näitä videoita. Etenkin omaa toimintaa. Miten pieleen voikaan monesti asiat mennä. Myöskin jotain refleksimäisiä juttuja löytyi, mitä en oo tiedostanutkaan tekeväni. Iiks.
Namien syöttäminen Jedille on muuten usein aika haasteellista! Sormet menee herkästi verille jos koira on vähänkään kiihdyksissä. Sitten yritän epätoivoisesti niitä pudotella suoraan sen suuhun, mutta harvoin osun oikeaan

torstai 14. joulukuuta 2017

Täällä taas!

Lukeeko kukaan enää blogeja? Itse ainakin myönnän, etten enää kovin montaa blogia aktiivisesti seuraa, mutta moni ei tosin aktiivisesti enää kirjoitakkaan. Instagramin päivittelyssä sen sijaan olen yleensä todella aktiivinen! Kannattaa meitä käydä siis siellä seuraamassa: @elamantapana_elaimet, @jeba_ja_juba_trrenaa_ Toisaalta kuvatekstit tuppaavat helposti venymään instagramiin liian pitkäksi romaaniksi.. Tästä syystä haluan todella palauttaa blogin taas aktiiviseen käyttöön, tai ainkin yrittää. Katsotaan miten käy!

Jedi täyttää kohta kahdeksan kuukautta ja haasteet lisääntyvät päivä päivältä. Jedi on todella aktiivinen koira ja se tarvitsee yhden päivän aikana paljon aktiviteetteja, sekä fyysistä rasitusta pysyäkseen siedettävän rauhallisena sisätiloissa. Koiran viihdyttämiseen minulla on onneksi tällä hetkellä juuri sopivasti aikaa, ja matkakokoisena hurttana Jedi reissaa kevyesti kanssani sinne tänne. Tänään esimerkiksi olin sopinut Jedille leikkitreffit Nummelaan. Se reissu tuli todella tarpeen, sillä kennelyskän takia kaikki kiorakontaktit ovat jääneet pitkäksi aikaa nollille. Treffipaikaksi sovittiin Nummelan kiva-koiran aidattu metsä-ja koulutusalue. Miksi lähteä autolla niin kauas? Siitä syystä johtuen, ettei Jediä uskalla enää pitää irti (tai vain harvoin, hyvin harkituissa paikoissa ja ajankohtana). Riista on se, mikä vie koiran mennessään, nartut toki myös. Urostenkaan kanssa Jedi ei välttämättä tule enää toimeen.. Ei ainakaan uskalla muutaman välikohtauksen jälkeen ottaa ylimääräisiä riskejä tuntemattomien kanssa. 

Nummela oli sopiva paikka myöskin siitä syystä, että siellä voisi vahvistaa ja treenata turvallisesti luoksetuloa. Pahus vieköön, unohdin kuitenkin palkkiot kotiin, joten sinne meni sekin tilaisuus.. Luoksetulon olen nyt priorisoinut kaikista tärkeimmäksi asiaksi. Matka hyviin tuloksiin on kuitnekin pitkä ja raskas, kun elää itsenäiseen työskentelyyn jalostetun, vahvasti riistaviettisen koiran kanssa. Tätä ollaan treenattu nyt jo pidemmän aikaa, ehkä muutamia kuukausia, mutta eilen päätin vaihtaa taktiikkaani hieman. Tähän asti tulokset ovat parantuneet, mutta eilen iltalenkillä onnistumisprosentti putosi järisyttävällä vauhdilla.. Tytöt tytöt... ja heidän hajunsa. Mitään ei kuule eikä näe silloin kun kuono vie mennessään. Sisälle taisi poika myös joku päivä merkata.. Toivotaan että jäi viimeiseksi kerraksi, heko heko.

Oma elämäntilanteeni on nyt sellaisessa pisteessä, että voisi Jedin kanssa treenata kunnolla tokoa, mutta valitettavasti Jedi on taas itse juuri siinä tilanteessa ettei treenaaminen suju ihan halutulla tavalla. Etenkin, kun 99% ruuasta tulisi tulla luoksetulotreenien kautta, jotta minä epätoivoinen saisin homman edes jotenkin pelittämään. Haastetta piisaa! Ehkä eniten siinä, että luoksetulon treeenitilanteita on niin vaikea ja työläs järjestää.. Tarvittaisiin aina muita ihmisiä häiriöksi, taikka koiria. Ruokinta myös vähän mietityttää. Tarkoitus oli siirtyä kokonaan raakaan, kun nuo viimeiset nappulat ovat kuluneet loppuun, mutta... Sen lisäksi että pakastintilaa on meillä hyvin rajallisesti, on myös raakaruuan käyttäminen palkkiona on haastavaa! Etenkin, kun toistoja pitäisi tavoitteen mukaisesti suorittaa päivän aikana n. 30 kappaletta, ulkona. Esimerkiksi lenkin yhteydessä. Rupeappa siinä sitten raakamössöä kumihankojen kanssa kaivamaan taskusta, koittamatta sotkea jokapaikkaa. Etenkin, kun tuollaisen villiviikarin kanssa on liukkaalla käveleminen muutenkin välillä niin helppoa. Raaka on meillä myös todellinen superpalkka ja pelkään ehkä vähän sen arvon laskevan jos ruokinta muuttuu. Pitää tätä asiaa siis pohdiskella.. Markkinoilta kuitenkin löytyy kuivaruokia, joihin olen ihan tyytyväinen, mutta eiväthän ne raakaa sivuuta tuon koiran kohdalla varmasti mitenkään. 

Maaliskuussa meidän oli tarkoitus mennä Jedin kanssa toko kilpailuihin, mutta vain mikäli ollaan siihen silloin valmiita. Nyt näyttää tietysti ikävä kyllä siltä, ettei olla piitkään aikaan valmiita yhtään mihinkään.. On muuten viimeaikoina käyty kuulemassa koiran(koulutus)aiheisilla luennoilla yhtä sun toista, ja aika hyvin on korostunut se, miten paljon perusasioiden osaaminen vaikuttaa arjen laatuun. (Tehnyt tästä jälkeenpäin myös omia huomioita).  Arjen taidot.. Niitä ei pennun kanssa koskaan voi hinkata liikaa!  En sanoisi, että olemme harjoitelleet arjen taitoja liian vähän noin keskimääräisesti, mutta sanotaanko nyt vaikka niin, että sain koiran, jonka kanssa keskimääräinen harjoittelu olisi ollut hyvä ylittää moninkertaisesti. 
Kaksi kertaa viikossa olisi tarkoitus nyt kaikesta tästä huolimatta alkaa käymään hallilla treenaamassa tokoa, mutta muuten jättää kaikki muu treenaaminen pois, ja vahvistaa vain sitä luoksetuloa. Näköhavainnosta Jedi on kyllä tietyllä tapaa yleensä onneksi vähemmän kiinnostunut. Viimeviikolla tuli pidettyä kyllä kunnon juhlat, kun kaksi rusakkoa säntäsi edestämme tien yli metikköön ja Jedin ensi reaktio oli jähmettyä, ja sitten ottaa minulta kontakti, ja hakea palkkio, joka oli suoritukseen nähden kyllä valitettavan huono! Hotkittuaan herkut maasta, lähti kuitenkin vimmattu kiskominen kaksikon perään, eikä siitä meinannut tulla loppua kovinkaan nopeasti. Pääasia, että kuitenkin tuli ensin mun luo ja siitä oon todella iloinen!

Ylimääräiset treenit on nyt kuitenkin jätetty. Ainoastaan etsintää ollaan hömpötelty kotona ja jestas miten haka tuo eläin siinä onkaan, vaikka itse sanonkin! Ollaan perheenjäsenten kesken tehty siis sellaista, että yksi lähtee metsään ja kävelee siellä vähän alta kilometrin mittaisen matkan, ja jää piiloon. Minä (ellen itse ole etsittävänä) olen sitten juossut pitkän liinan kanssa tuhatta ja sataa vetävän koiran perässä kyseistä henkilöä etsimään. Nopeasti ollaan kaikki löydetty! Jälkeä pitkin Jedi harvoin kulkee. Ilmavainu vie mennessään, etenkin lähempänä kohdetta. Reiteille ollaan välillä jätetty satunnaisia tavaroita, mistä koira saa lisää itsevarmuutta. Varsinaisesti en ole opettanut tuolle mitään (esine ilmaisua, jäljellä pysymistä tms. ) vaan ihan omaksi huviksemme ollaan metikössä juoksenneltu, mutta koira on tykännyt puuhasta todella, todella paljon! Hakuahan oli joskus tarkoitus alkaa sen kanssa harrastaa... Siihen hän se sopisikin oikein hyvin, mikäli irti uskaltaa joskus laskea.

Pupujen kanssa käydään vielä säännöllisesti eläinnäyttelijäkoulussa, ja alan ottamaan myös heitä mukaan treenaamaan halliin Jedin kanssa. Näin Jedi saa myös hyvää paikkamakuu harjoitusta, odottaessaan omaa vuoroa ja katsellessaan pupuja. Kaksi kärpästä siis yhdellä iskulla! Hallilla puput treenaavat esteitä, tai sitten vain juoksentelevat minne huvittaa. Mennään tietysti heidän oman fiiliksen mukaan. 

Olen tässä muutaman päivän kunnostellut blogia ja lukenut vanhoja postauksiamme. Niiden johdosta rupesin miettimään kanien etenkin Marleyn hyvinvointia. Neitihän on aina ollut kova rallittelemaan, mutta nyt ilolokkia ei ole näkynyt piitkään aikaan. Johtuuko tämä kanin vahnentumisesta ja steriloinnista, vai koirasta? Uskon, että vähän kaikista noista syistä. Tuli kuitenkin vähän paha mieli. Iloloikkia on niin ihana seurata ja nyt kun niitä ei pitkään aikaan ole näkynyt, tuntuu siltä kuin kaikki ei olisi kohdillaan. Saavuttiin koiran kanssa tänään kotiin onneksi vielä valosan aikaan, joten kokosin kaneille terassille pienen aitauksen, ja hain molemmat happihyppelylle lunta ihastelemaan. Kuinka ollakkaan tänään ulkona moonen kuukauden tauon jälkeen, Marleylta liikeni muutama spurtti ja iloloikka sinne tänne! Täytyy siis vain paremmin koittaa herätellä kaneja ja innostaa niit' touhottamaan entiseen malliin, esimerkiksi tuollaisilla viiden minuutin happihyppeyillä, mikäli kelit vain sallivat. Jonakain päivänä voisi myös keksiä hyvää käyttöä Martin vanhalle asuintilalle, eli nykyisin taas kanien valloittamalle vaatehuoneelle. Nyt siellä lojuu vain vessalaatikko ja heinät. Mitäköhän sinne virittelisi? En ole blogissakaan tainnut aikaisemmin mainita Martin poismenoa, mutta totta se on. Kasvain kävi lopulta sietämättömäksi ja oli parempi päästää pikkuinen pois. :´(


Mutta mitä kuulu meidän rakkaille lukijoille? Onko ketään tallella? Luetteko yhä blogeja? Kommentoi, jos olet vielä bloggaamisen hengessä mukana!

perjantai 10. marraskuuta 2017

Pupu herra eläinlääkärissä

Käytiin muutama viikkko sitten Romeon kanssa eläinlääkärissä. Siellä tehtiin perustarkistus, eli katsottiin hampaat, sydän, yleiskunto jne. Lisäksi teetätin muutamia verikokeita, joiden tulokset sain seuraavana päivänä. Romeon hampaat olivat priimassa kunnossa, eikä eläimessä päälleppäin näy minkäänlaisia sairauden merkkejä. Lääkäriin lähdimme vain, sillä itse halusin. Mielestäni on hyvä käyttää eläintä välillä vieraiden silmien alla tutkituttamassa, ja nuo verikoe tulokset halusin. Jos jotakin poikkeavaa löytyisi, niin tietäisipähän sitten ajoissa. 



Verikoe tulokset olivat hyvät. Niiden perusteella kaikki sisäelimet näyttäisivät olevan kunnossa. Pieniä aliravitsemuksen merkkejä kuitenkin löytyi, mikä voi viitata jonkinlaiseen imeytymishäiriöön, kun kanin ruokavalio on kuitenkin kunnossa. (tai niin ainakin luulin). Havahduin jonkin aikaa sitten siihen, että varastossa säilytetty heinä on mennyt todella huonolaatuiseksi. Lähes oljen näköistä paalia olisi vielä kaksi jäljellä.. Täytyy ostaa tilalle jotakin parempilaatuista. Romeo on toki myös vanhuuttaan päässyt laihtumaan, eikä mikään ruoka ole tuohon oikeen auttanut.. Määrää taas ei juurikaan voi nostaa, sillä muuten heinänsyönti vähenee saman tien huomattavasti. Lääkäri suositteli kokeiluun kaneille tarkoitettua uutta lihotusruokaa, ja se on tuntunut tepsivän. Vielä ei paino ole puntarissa noussut, mutta muuten kani tuntuu jo aavistuksen verran massakkaammalta.

Muuten Romeo voi erittäin hyvin. Osallistuttiin mukaan eläinnäyttelijäkouluun! Pieni tähtihän tuo on! Ihan älyttömän reipas, osaava ja seurankaipuinen kani herra. Kurssin jälkeen tulevaisuudessa meillä on siis mahdollisus päästä mainoksiin tai elokuviin mukaan, mikäli tarvetta pupu-näyttelijälle vain löytyy. Kurssin ansiosta molemmat kanit ovat saaneet enemmän sisältöä elämäänsä. Kerran viikossa ne matkustavat mukaani tutulle työharjoittelupaikalle, missä ne sitten pääsevät tutkimaan ja treenaamaan kanssani vapaasti. Välillä ollaan käyty jopa agihallin puolella. Sielläpä vasta on jänösillä ollut tilaa temmeltää!   
Pienesti olen haaveillut myös siitä, joskos lähtisi Marleylle opettamaan nenätyöskentelyä, eli nosea! Olisi huisia nähdä, miten tuollainen pieni pitkäkorva lähtisi sellaista harrastamaan. Romeo on siihen liian sählä, joten Marley olisi helpompi koulutettava, näin aluksi ainakin. Ehkäpä saan tähänkin harrastukseen jossakin vaiheessa investoitua! Puput varmaan tykkäisivtä. Vähintäänkin siitä, että pääsisivät jotakin tekemään. Nyt on ulkoilut jääneet kelien takia vähemmälle. Ja estetreenit sen tähde, etten ikinä jaksa koota ja korjata ratoja.. 

perjantai 20. lokakuuta 2017

Täällä ollaan!


Kun blogin päivittely on kerinnyt hetkeksi tyssätä, on kirjoittamisen jatkaminen todella vaikeaa. Ja koska aloittaminen on vaikeaa, aikaa kuluu lisää, ja sitten vieläkin enemmän. Nyt ollaan siinä pisteessä, ettei mulla ole aavistustakaan mistä jatkaisin kirjoittelua. Paljon on ehtinyt tapahtua. Viimeiset kirjoitukset ovat ajalta, jolloin meidän jengiin saapui pieni ja suloinen koiranpentu. Tällä hetkellä tuo pentu on jo kasvanut isoksi ja ollaan siinä kituvuoden, murrosiän tai miksikä kukin sitä ikinä haluaakaan kutsua paikkeilla. Pentuaika hujahti ohi tietysti aivan liian nopeasti. Liian vähän otin kuvia, ja liian vähän vahvistin haluamiani käytöksiä. No ei meillä onneksi mitään katastrofia ole käsissä. Fiksu koiran alkuhan Jedi on, ja suunta tästä toivottavasti vain ylöspäin. Turha jäädä jahkailemaan asioita, joita olisi voinut tehdä enemmän, tai silloin kunnollisena pentuaikana. 


Jedin kanssa ollaan puuhailtu vaikka ja mitä. Koiranpennun kanssa tulee tietysti vierailtua ympäri kaupunkia ja monissa paikoissa, monenlaisten ihmistin ja eläinten ympäröimänä. Lisänä on tietysti yhteiset metsälenkit, yhdessä riehuminen ja kouluttaminen. Näitä kaikkia osa-alueita tulee päivittäin huollettua. Jedi on elänyt koko pentuaikansa jotenkin hyvin epänormaalia elämää. Koira ei joudu lähes koskaan olemaan yksin, ja kulkee mukana kaikkialle. Työharjoitteluun, kauppaan, ja tietysti myös metsään lenkkeilemään. Lähes jokaiselle päivälle on jotakin, mikä ehkäpä normaalin kotikoiran elämässä voisi olla jo viikon kohokohta (esim. ylipitkä metsälenkki, taikka vierailu kaupungissa). Tämä vaatii koiralta kuitenkin hyvät matkustus ja rentoutumistaidot, mitkä onneksemme ovat kunnossa. 
Alunperin oli suunnitelmissa lähteä Jedin kanssa harrastamaan agilityä. Olen kuitenkin ehtinyt kääntää katseeni hieman toisaalle, nimittäin hakuun. Agility on vaarallinen ts. helposti koiraa rikkova laji. Lähtisimme mielellämme harrastukseen mukaan, mikäli esteet eivät olisi huimissa korkeuksissa ja kulmissa! Onneksi itsenäisesti voi aina harrastaa mitä lystää, ja miten lystää. Toki mikään ei ole ikinä poissuljettua. Never say never. Haku on kuitnekin kiinnostanut, ja Jedi tuntuu tähän hommaan oikein passelilta. Hieman aloitimme jo alkeita harjoittelemaan, mutta kadottaessani 145€ hakurullan, ei työskentely enää huvittanut/onnistunut. Tästä rahanmenetyksestä henkisesti toipuminen vie kyllä varmasti aikaa, ennen kuin päästään harrastusta jatkamaan. Mutta toisaalta, Jedikin on nyt "parhaimmassa" iässä oleva miehen alku, eikä intohimoinen harrastelu tässä vaiheessa välttämättä ole  kovin hyvä ajatus. Hallilla käymme kyllä silloin tällöin treenaamassa ihan perus liikkeitä. Sivulle tuloa, istumista, odottamista, seuraamista ja niin edelleen. Näitä kun ei koskaan voi hioa liikaa. 


Jedi ja Jedin veli Kusti 


















Mitens kanit?

Sadekauden alettua vetäydyttiin sisälle. Nyt kuitnekin näyttää taas siltä kuin aurinko olisi palannut lomalta takaisin hoitamaan velvollisuuksiaan. Tästä huolimatta olen ollut laiska ulkoiluttamaan kaneja pihalla. Taka-ajatuksena se, ettei niiden mahat kestä sitä, että viikon tauon jälkeen syödään taas yhtäkkiä tuoretta niin paljon kuin napa vetää. Mutta ehkä täytyy nyt rohkaistua, taikka totuttaa kanit pikkuhiljaa luonnon antimiin uudestaan, sillä eihän näin aurinkoisia syyspäiviä voi jättää käyttämättä!

Alkuviikosta kanit reissasivat mukaani työharjoittelupaikalle. Ajattelin, että vaihtelu virkistäisi niitäkin. Koko reissu oli oikea menestys! Kumpikin pupuista tykkäsi kovasti, eikä jännittänyt vieraassa paikassa lähes lainkaan. Herkut upposivat minulta hyvin, ja pitkäkorvat juoksivat aina kutsusta luokse, ja muutenkin seurasivat minua kuin hai laivaa, mikäli jompikumpi vaistosi herkkuja taskussani. 

Kanien terveys on ollut hyvällä mallilla, ja heinää kuluu tällä hetekllä paljon. Romeo on kuitnekin jo yli 7 vuotias kaniherra, joten hänelle varaan eläinlääkärikäynnin lähiviikoille. Tarkoituksena on tehdä terveystarkastus ja ottaa verikoe. Maksa-arvoja, tulehdusarvoja ja sen sellaista. Näin saan vähän paremman käsityksen vanhukseni terveydentilasta, ja mahdollisesti voin ennaltaehkäistä jotakin vakavampaa sairautta. Suosittelen oikeasti käyttämään vanhoja eläimiä säännöllisesti lääkärissä! Myös näitä ihmisten silmissä vähän arvostettuja pupuja!
Martille ei kuulu hyvää. Häntä vaivaa kasvain. Iso kasvain. Leuan alla/poskipussin päällä. Onhan tuo vipeltäjä toisaalta jo kumminkin yli kaksi vuotta. Eläinlääkäriin tässä tapauksessa on mielestäni turha mennä, kun diagnoosi on jo vilkaisulla selvitetty. Yllättäen Martti on kuitenkin vieläkin oma itsensä! Hullunkurinen vipeltäjä täydessä vauhdissa. Siispä tein päätöksen, etten toisen elämään tule puuttumaan, kuin vasta sitten, kun oireita alkaa näkymään. Kitua ei tarvitse. Riittää, että liikkeet hidastuu, taikka kasvain kasvaa niin isoksi, että se häiritsee Martin liikkumista. Sitten on aika mennä. Pienen rakkaan <3 

Tällaisia kuulumisia, niin surullisia, kuin jännittäviäkin meiltä irtosi tältä erää. Koitan nyt oikeasti aktivoida itseäni kirjoittamisen suhteen. Muutama hyvä postausideakin on tullut tämän tauon aikana mieleen. 

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Tervetuloa kotiin Jedi!

Pinseripoju



Musta oltiin ylpeitä, kun menin kanien kiikkulautaa testailee!



Jedi, mun uusi perheenjäsen, on ollut meillä kohta kokonaisen viikon. Tähän aikaan on ehtinyt sisältyä jo paljon. Jedi haettiin Kuopiosta, joten matka oli vähän turhan pitkä, mutta onneksi pentu oli reipas. Alkuun Jedisaurus (osuva lempinimi) nukkui sikeästi boksissaan, mutta pysähdyksien jälkeen tuli protestiksi, ja ikävää uikutettua. Onneksi vinkuvonkua tuli kuunneltua vain 10 minuuttia, kunnes poika taas rauhoittui lepäämään. 
Kaksi ensimmäistä päivää olivat pennulle hämmentäviä. Kaikki oli uutta. Yllätyin kuitenkin positiivisesti siitä, että Jedi ei öisin vinkunut, vaan nukkui sikeästi (tai sitten me muut olemme nukkuneet niin sikeästi, ettemme ole kuulleet). Eikai sentään? Uusien asioiden opettelu alkoi heti ensimmäisistä hetkistä kotona. Opeteltiin heti, ettei pentuportin toisella puolella vinkumisesta heru rapsutukisa, eikä vaatteiden repiminen ole sallittua. Näissä molemmissa asioissa riittää vielä petrattavaa varmasti monille tuleville kuukausille, mutta pentu on kyllä fiksu, ja tähän mennessä saavutetut tulokset ovat olleet mielestäni hyviä. 
Kolmantena päivänä Jedi alkoi asettautua kunnolla. Sinä aamuna huomasin myös sen, miten pentu on minuun kiintynyt. Etenkin aamulla jälleennäkemisen riemu on kaunista, mutta myös äänekästä katseltavaa. Kolmantena päivänä Jedille maistui ensimmäistä kertaa myös herkut kunnolla. Siis niin, että niitä saattoi käyttää palkintona uuden asian opettelussa. Harjoittelimme ensin naksutinta, jonka ääni on jo aika hyvin muistissa. Lisäksi istumista on tullut vahvistettua monissa tilanteissa: kesken leikkituokion, ruokailun alussa, ennen pihalle laskemista jne. Jedi onkin siinä jo todella taitava. Pennulla on myös suuri halu tuijotella ihmisiä silmiin. Kai se osiltaan johtuu siitä, että se koittaa ymmärtää meitä. Etenkin leikkihetkissä Jedi on hämmästellyt ihmisten elekieltä. Onhan se outoa, kun emme puhu samaa kieltä, mitä sisarukset ja äiti vanhassa kodissa. 
Sisäsiisteyden opettelu on osoittautunut helpoksi. Jedi pissaa aina ulos, kun sinne mennään, eikä vahinkoja ole päässyt sattumaan kuin kahdesti. Sama sanomalehti jatkaa päivstä toiseen koskemattomana lattialla. Yölläkään vahinkoja ei satu, kunhan pidän huolen siitä, että pentu pääsee miltein heti herättyään ulos. Tämä tarkoittaa 6-7 tunnin yöunia minulle.

Jedisaurus rohkaistuu päivä päivältä. Ensimmäisenä päivänä ulkoilimme alueella 1/3 osa pihasta, mutta nyt olemme päässeet jo postilaatikolle asti hakemaan aamupostia. Aluksi pidin Jediä hihnassa ulkoillessamme (paitsi kanien aitauksessa), mutta nyt uskallan pitää pentua pihalla vapaana, kunhan kaulapanta on päällä ja hihna mukana. Jedi seuraa pihalla ollessaan jo ihan hyvin, vaikka välillä jää kauemmaksi ihmittelemään. Se on hyvin oppinut myös ulko-ovien sijainnit, ja jos huono (sadekeli) yllättää, pentu juoksee oven eteen vinkumaan. Kuka nyt sateessa haluaisi kastua?

"metäskö nyt äkkiä sisälle kun täällä sataa!"
Miten kani suhtautuu Jediin? Entäpä Jedi kaneihin? 

Näiden eläinlajien totuttaminen toisiinsa ollaan aloitettu tietysti kanien ehdoilla, ja täytyy sanoa, että kanit ovat suhtautuneet tuttavaan paljon odotettua paremmin (etenkin Marley). Puput tottuivat nopeasti vinkumiseen, eivätkä enää kiinnitä siihen huomiota, elleivät tuijota itse hurjimusta samaan aikaan. Totuttelu aloitettiin niin, että kanit menivät syömään pentuaidan eteen herkkuja/iltaruokaa, kun Jedi nukkui aitauksen sisäpuolella kauempana. Näin ne saivat etäältä haistella ja katsella. Pian kanit uskaltautuivat aidan eteen ruokailemaan, vaikka pentu oli hereillä. Pyrin aina siihen, että Jedi tarkkailee kaneja juuri ennen nukahtamistaan, tai herätessään. Väsyneenä pentu on osannutkin katsella kaneja etäältä kovin välinpitämättömästi. Muutamia kertoja päästin kanit hiipparoimaan pennun puolelle, kun pentu oli jo muutaman tunnin nukkunut, ja todenäköisesti kohta muutenkin heräämässä. Romeo on ollut todella rohkea, ja uskaltautunut jopa samalle pedille pennun kanssa. 
Myös "aita treeniä" ollaan tehty paljon. Näissä tilanteissa istutan kanit syömään aidan toiselle puolelle ja itse palkitsen pentua herkuilla aina kun se istuu ja katsellee nätisti, tai kiinnittää minuun huomiota. Pennussa on potentiaalia tottua kaneihin niin, että sitä voisi pitää niiden kanssa joskus valvotusti, mutta kuitenkin vapaana yhdessä. (Tähän voi mennä kuitenkin paljon aikaa, eikä meillä ole mikään kiire, tai pakottava tarve tyrkyttää kolmikkoa "yhteen"). Yhdistelmä peto ja saalis on kuitenkin aina riski.
Tähän mennessä Jedi on suoriutunut kuitenkin todella hyvin. Se suhtautuu nimittääin kaneihin hyvin välinpitämättömästi, ja sisällä sen huomion saa ohjattua kokonaan herkkuihin, joskus siihen, että itse kävelee pois tilanteesta. Muutaman kerran olen ottanut pennun syliin, kun sen on alkanut esittää vähän rajummin leikin eleitä. 
Kanitkin ovat suhtautuneet tulokkaaseen hyvin. Jalan pamautuksia ei ole esiintynyt juuri lainkaan! Kuvittelin tästä kaikesta niin paljon pahempaa, toivotaan ettei se siksi käänny, kun peto kasvaa. 
Tänäänkin kanit juoksivat aamulla ulkoaitauksessa, ja rallittelivat iloloikkia, kun taas puolestaan Jedi ja minä vietimme aikaa tarhan ulkopuolella. Vaikka Jedi oli vapaana, kanit eivät kiinnostaneet. Kepit, kävyt, pensaat olivat paljon mielenkiintoisempia, elottomia leikkikavereita! Erityisesti kaikki piikikkäät (esim. kuistiharjat) ovat hyyvin mielenkiintoisia kapistuksia, joiden kanssa on kiva painia. 

Vahti




"Liikkumatta oi hyvä vastustajani, meitä salakuvaraan!"


"Ai miksen voi syödä? Kyllähän noi kanitkin näitä järsii jatkuvasti??"





Painan nyt 5kg

Hienosti hihnassa

Vähän tullut reikiä :D

Komea miehen alku!

Mitä tähän viikkoon on jo tällä hetkellä pennun näkökulmasta sisältynyt?

- Totuttelua imuriin (aluksi vähän pelästyi, mutta pian tuli häntä heiluen ja leikkien tarkkailemaan)
- Totuttelua ääniin, kuten pianon soittoon, astioihin, kolinaan, porakoneisiin, jopa palohälyttimen "patterit loppu" piipitystä on Jedi joutunut kuulemaan, mutte ole ollut moksiskaan. 
- Totuttelua kaneihin
- Vähän istu, maahan ja luoksetulo treeniä
- Yhteensä 30minuutin visiitti (sinne, takaisin) Murren murkinassa
- Hurjia taistelululeikkejä harjan kanssa
- Leikkimurinna/haukkumisen opettelua
- Kahden vieraan ihmisen tapaaminen (Jedi ei heihin kiinnittänyt oikeastaan lainkaan huomiota)
- Tutkimusmatkoja postilaatikolle
- Yksin olon harjoittelun esiaskeleita
- Tutustumista alakertaan (Jedi oli mahtava eikä pelännyt erilaisia lattiapintoja ollenkaan. Laminaatti, kivilaatta, matot, jopa portaat (alaspäin) meni ihan huomioimatta). 
- Totuttelua pesupisteeseen ja suihkusta tulevaan veteen
- Paljon rapsuja <3

Jedinin sai oman tekotalja, joka vei pedin voiton :D


tiistai 2. toukokuuta 2017

Kesälomasta tulee mielenkiintoinen, sillä laumani on kasvamassa! Se tarkoittaa tietenkin paljon työtä ja järjestelyä, mutta luulisin, että myös lisää aktiivisuutta blogin, youtuben ja instagramin puolella. Vielä en tohdi paljastaa uutta tulokasta, sillä koitan nyt unohtaa ja sammuttaa itseni asialta kokonaan. Muuten ei työnteosta tulisi yhtikäs mitään, ja aika puolestaan matelisi eteenpäin. Kaikkihan tietävät miten tuskaiselta odottaminen voi tuntua. Pahimpaan siihen nähden olen pärjännyt mielestäni vielä hyvin, ja koitan jatkaa samalla tyylillä.

Siis tämän päivän asioihin ja kuviin

Kanit pääsivät aamulla pihalle, mutta harmillisesti ulkoilu loppui Romeon osalta lyhyeen. Rallittelun aikana pojalta onnistui irtoamaan lähes kokonaan yksi kynsi. Sisällä puhdistelin haavaa ja tovin ihmettelyn jälkeen kynsi irtosikin käteeni. Onneksi, sillä olisi ollut ikävä lähteä saksilla katkomaan loppuja verisuonia.. Kani toipui nopeasti, mutta ulkoilusta pidämme taukoa varmaan ainakin tämän illan, jottei haava täyty mullasta ja kurasta. Eiköhän huomenna aamulla jo taas kuitenkin ulkoilla!
Kohta on aika viettää kanien syntymäpäiviä! Vielä en ole keksinyt miten päiviä julhlistaisimme, joten kaikki ideat otetaan vastaan! :)


Ahkerat puutarhurit laiduntamassa!






Mukavaa kevättä kaikille siellä toisella puolen!
 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.