Sivut

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Kunnioita tietoa - perustele tiedolla

Kaikki eläinten kanssa toimijat ovat tietyllä tapaan kouluttajia, sillä eläimet oppivat 24/7 --> Eli myös niistä tilanteista, joita emme ole treeneiksi suunnitelleet. Siitä syystä tämä postausaihe sopiikin kaikille blogimme lukijoille! Näitä asioita voi miettiä ja pohtia kaniesteharrastaja, koiran kanssa harrastelija, taikka sitten ihan vain ihminen, joka yrittää päästä perille siitä, minkälaisia henkilöä ja "tietoa" kannattaa eläimiä kouluttaessa kuunnella ja soveltaa.  



Positivinen koulutus perustuu tieteelliseen tutkimukseen, ja on nykyään yhä useampien kouluttajien suosiossa. Tällä hetkellä tutkimusten mukaan sheippaaminen (joka perustuu positiiviseen vahvistamiseen) olisi tehokkain tapa kouluttaa eläintä. Tästä huolimatta löytyy kouluttajia, jotka eivät usko positiivisen kouluttamisen vaikutukseen, tai ainakaan kaikilla yksilöillä, ja vaikkapa roduilla. Ihmisillä on ennakkoluuuloja, he elävät vanhojen tutkimustietojen varassa, taikka sulkevat itsensä pois uuden tiedon ulottuvilta, jotta omaa toimintaa ei tarvitsisi kyseenalaistaa ja ehkäpä myöhemmin muuttaa. 

Positiivinen koulutus peilataan yleensä pelkkään namikoulutukseen ja herkuilla houkutteluun, vaikka sitä se ei yksin ole. Eläin määrittää vahvisteen (palkkion) itse, eikä omistajalla ole siihen mitään sanomista. Vahvisteena voi toimia mikä tahansa asia mitä eläin kyseisellä hetkellä haluaa. Monesti kuulen "poikkeuksista": "Kaunis ajatus, mutta meidän Pekkaan tuo ei tehoa". Kun positiivinen koulutus ei toimi, on vika kouluttajan valinnoissa (esim. palkkio ei kiinnosta eläintä, palkitsemisen ajoitus on väärä, eläimeltä vaaditaan jotakin mitä se ei vielä osaa...) - ei koulutusmetodissa. Positiivisessa kouluttamisessa toiminnan aikaansaamisen keinotkin ovat kaikista monimuotoisimmat, ja kouluttajalle jää siksi paljon varaa valita erilaisista keinoista, ja vahvisteista joiden avulla koulutustilanteesta saadaan muokattua eläimelle hyvinkin yksilöllinen ja tehokas!

Kaniesteharrastuksessa positiivista vahvistamista käytetään yleisellä tasolla hyvin vähän. Syynä tähän lienee tiedon/osaamattomuuden puute? Yhtäkään ihmistä en tunne, joka päästyään kunnolla kiinni positiivisen koulutuksen saloihin, haluaisi käyttää ensisijaisesti menetellä muiden keinojen kanssa. Välillä metodin käyttämättömyyttä perustellaan erilaisilla selityksillä, mutta niiden perusteleminen on lähes aina perustelijalle  hankalaa, sillä teide osoittaakin meille jo tämän hetkiset faktat. 

Kouluttaja saattaa perustella asioita omilla kokemuksilla: Kokemuksiin peilaavat perustelut ovat kuitenkin usein valikoivia, ja ennakkoluuloihin perustuvia. Jos kouluttaja esimerkiksi uskoo ihmisen ja koiran väliseen laumahierarkiaan, voi erilliset tapahtumat: (esim. koira näykkäisee omistajaa), vaikuttaa heti selvältä arvojärjestyksessä korkeammalle pyrkimiseltä, sillä ihminen näkee ja kääntää asiat usein niin, millaisina hän itse haluaa ne nähdä. Lisäksi ihmiset muistavat tapahtumia hyvinkin väärin, ja tekevät runsaasti havaintovirheitä! 

Toisinaan perustellessa asioita ja valintoja itselleen tai muille, vedotaan auktoriteetteihin: "Näin se asia menee, sillä Pekka niin sanoi, ja Pekallahan on vielä  vaikka kuinka paljon kokemusta ja palkintoja". Auktoriteettiin on helppo vedota, jotta asia saadaan vieritettyä pois ns. omilta harteiltaan. Lisäksi näiden ihmisten sanaa ei ehkäpä uskalleta kyseenalaistaa, vaikka varsin hyvin tiedetäänkin, ettei yhden ihmisen lausunnot tai kokemukset tee asiasta millään tavalla tieteellistä tietoa. 

Ihmiset toimivat myös intuition varassa. Tämä tarkoittaa sitä, että uskotaan johonkin toimintatapaan tai sen paremmuuteen ilman, että osataan sitä kunnolla perustella (tähän törmää ehkä useinmiten). Intuition varassa toimivat henkilöt voivat osoittautua taitaviksikin kouluttajiksi, mutta osaavat harvoin levittää tietämystään eteenpäin. Lisäksi mahdollisten ongelmien ilmetessä niitä voi olla vaikea korjata, ja kun aletaan tarkastella kouluttajan toimintaa kriittisemmin, huomataankin, että ratkaisut, valinnat, sekä toimintatavat voivat osoittautua huonoiksi. (Jos tavoitteena on täsmällinen, ja tavoitteellinen kouluttaminen). 

Hyvä kouluttaminen, sekä hyvä kouluttaja merkitsevät ihmisille eri asioita. Minulle hyvässä koulutuksessa tärkeintä on eettisyys. Mielestäni kouluttamisesta ei tulisi koitua eläimelle fyysistä, eikä henkistä pahoinvointia, taikka ahdistusta, vaan eläimen pitäisi päinvastoin nauttia tilanteesta, aivan kuten omistajankin Tietysti myös tuloksia tulee olla nähtävissä, ja mielellään juuri sellaisia, mihin oli alunperin pyrkimyskin. Toisille taas hyvä kouluttaminen/kouluttaja mittautuu kuitenkin harmillisesti esimerkiksi palkintojen, taikka saavutusten ja julkisuuden määrällä.


Välillä kouluttaja joutuu ristiriitaan itsensä kanssa. Minulla ainakin on takaraivossa muutamia asioita, joista en osaa oikein päättä mitä mieltä olisin, enkä tähän mennessä ole törmännyt sellaiseen tutkimustietoon, jossa niille asioille olisi löytynyt selitystä Ne osa-alueet joiden kanssa ihminen on epävarma, astuu usein kokemuksien kautta omien teorioiden perustelut esille. Kokemus ja ammattitaito eivät kuitenkaan aina kulje käsikädessä. Joillakin on elämässään ollut useita (vaikkapa kissoja) "koulutettavana", mutta siltikään he eivät tunnu koskaan oppivan niistä, ja toistavat jatkuvasti samoja virheitä. 

Ammattitaidon kaksi suurinta vihollista ovatkin kaavoihin kangistuminen, sekä ylimielisyys! Ylimielisyyttä esiintyy joillakin ihmisillä enemmän, toisilla vähemmän, mutta itse uskon, että kaavoihin kangistuminen vasta todellinen haaste onkin! Kun on tottunut tekemään asioita tietyllä tapaa, miksi muuttaa tyyliä? Se on kouluttajalle työlästä, kun kaikkea ei voisikaan suorittaa enää alitajuntiasesti. "Ihan hyvin olen näinkin pärjännyt". Todellisuudessa kuitenkin mukavuusalueella pysyminen ei opeta mitään uutta. Parhaimpia koluttajia ovatkin juuri ne, jotka uskaltavat jatkuvasti haastaa itseään kokeilemaan erilaisia toimintatapoja, mikäli niihin on tarpeeksi hyvät perustelut ja teoria tukena, eikä kyseisestä tavasta voi koitua eläimelle minkäänlaisia haittavaikutuksia.
Itse en esimerkiksi ole ärsykekontrolli harjoitusten fani, mutta jos en ikinä kouluta käytöksiä täsmällisesti ärsykekontrolliin asti, kuinka koskaan oppisin kouluttamaan tätä asiaa muualla, kuin teoriassa? Mitä enemmän harjoittelen, sitä paremmin tulen sen tulevaisuudessa osaamaan, ja sitä helpommaksi ja miellyttävämmäksi se käy minulle, ja koulutettaville!


Kunnioita tieota, perustele asiasi tiedolla, etsi aina uutta tietoa, kyseenalaista sekä peilaa ihmisten kertomuksia tietoon, (siis tieteellisiin tutkimuksiin). Joskus nuorempana minua ärsytti, kun kaikki piti aina aiheesta riippumatta perustella tiedolla, mutta nyt asia on kääntynyt toisinpäin. Nykyään suhtaudun asioihin joista ei ole tieteellistä näyttöä mielenkiinnolla, mutta varauksellisesti. Pyrin myöskin olemaan tekemättä johtopäätöksiä, ja välttämään asioiden perustelua kokemuksilla, ja välttämään kouluttamista intuitiolla. Olen ylpeä siitä, että alan pikkuhiljaa tunnistamaan, milloin huijaan itseäni mukamas "osaamalla" jonkin asian, kun todelisuudessa siinä on vielä paljon parannettavaa. 

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Tervetuloa kotiin Jedi!

Pinseripoju



Musta oltiin ylpeitä, kun menin kanien kiikkulautaa testailee!



Jedi, mun uusi perheenjäsen, on ollut meillä kohta kokonaisen viikon. Tähän aikaan on ehtinyt sisältyä jo paljon. Jedi haettiin Kuopiosta, joten matka oli vähän turhan pitkä, mutta onneksi pentu oli reipas. Alkuun Jedisaurus (osuva lempinimi) nukkui sikeästi boksissaan, mutta pysähdyksien jälkeen tuli protestiksi, ja ikävää uikutettua. Onneksi vinkuvonkua tuli kuunneltua vain 10 minuuttia, kunnes poika taas rauhoittui lepäämään. 
Kaksi ensimmäistä päivää olivat pennulle hämmentäviä. Kaikki oli uutta. Yllätyin kuitenkin positiivisesti siitä, että Jedi ei öisin vinkunut, vaan nukkui sikeästi (tai sitten me muut olemme nukkuneet niin sikeästi, ettemme ole kuulleet). Eikai sentään? Uusien asioiden opettelu alkoi heti ensimmäisistä hetkistä kotona. Opeteltiin heti, ettei pentuportin toisella puolella vinkumisesta heru rapsutukisa, eikä vaatteiden repiminen ole sallittua. Näissä molemmissa asioissa riittää vielä petrattavaa varmasti monille tuleville kuukausille, mutta pentu on kyllä fiksu, ja tähän mennessä saavutetut tulokset ovat olleet mielestäni hyviä. 
Kolmantena päivänä Jedi alkoi asettautua kunnolla. Sinä aamuna huomasin myös sen, miten pentu on minuun kiintynyt. Etenkin aamulla jälleennäkemisen riemu on kaunista, mutta myös äänekästä katseltavaa. Kolmantena päivänä Jedille maistui ensimmäistä kertaa myös herkut kunnolla. Siis niin, että niitä saattoi käyttää palkintona uuden asian opettelussa. Harjoittelimme ensin naksutinta, jonka ääni on jo aika hyvin muistissa. Lisäksi istumista on tullut vahvistettua monissa tilanteissa: kesken leikkituokion, ruokailun alussa, ennen pihalle laskemista jne. Jedi onkin siinä jo todella taitava. Pennulla on myös suuri halu tuijotella ihmisiä silmiin. Kai se osiltaan johtuu siitä, että se koittaa ymmärtää meitä. Etenkin leikkihetkissä Jedi on hämmästellyt ihmisten elekieltä. Onhan se outoa, kun emme puhu samaa kieltä, mitä sisarukset ja äiti vanhassa kodissa. 
Sisäsiisteyden opettelu on osoittautunut helpoksi. Jedi pissaa aina ulos, kun sinne mennään, eikä vahinkoja ole päässyt sattumaan kuin kahdesti. Sama sanomalehti jatkaa päivstä toiseen koskemattomana lattialla. Yölläkään vahinkoja ei satu, kunhan pidän huolen siitä, että pentu pääsee miltein heti herättyään ulos. Tämä tarkoittaa 6-7 tunnin yöunia minulle.

Jedisaurus rohkaistuu päivä päivältä. Ensimmäisenä päivänä ulkoilimme alueella 1/3 osa pihasta, mutta nyt olemme päässeet jo postilaatikolle asti hakemaan aamupostia. Aluksi pidin Jediä hihnassa ulkoillessamme (paitsi kanien aitauksessa), mutta nyt uskallan pitää pentua pihalla vapaana, kunhan kaulapanta on päällä ja hihna mukana. Jedi seuraa pihalla ollessaan jo ihan hyvin, vaikka välillä jää kauemmaksi ihmittelemään. Se on hyvin oppinut myös ulko-ovien sijainnit, ja jos huono (sadekeli) yllättää, pentu juoksee oven eteen vinkumaan. Kuka nyt sateessa haluaisi kastua?

"metäskö nyt äkkiä sisälle kun täällä sataa!"
Miten kani suhtautuu Jediin? Entäpä Jedi kaneihin? 

Näiden eläinlajien totuttaminen toisiinsa ollaan aloitettu tietysti kanien ehdoilla, ja täytyy sanoa, että kanit ovat suhtautuneet tuttavaan paljon odotettua paremmin (etenkin Marley). Puput tottuivat nopeasti vinkumiseen, eivätkä enää kiinnitä siihen huomiota, elleivät tuijota itse hurjimusta samaan aikaan. Totuttelu aloitettiin niin, että kanit menivät syömään pentuaidan eteen herkkuja/iltaruokaa, kun Jedi nukkui aitauksen sisäpuolella kauempana. Näin ne saivat etäältä haistella ja katsella. Pian kanit uskaltautuivat aidan eteen ruokailemaan, vaikka pentu oli hereillä. Pyrin aina siihen, että Jedi tarkkailee kaneja juuri ennen nukahtamistaan, tai herätessään. Väsyneenä pentu on osannutkin katsella kaneja etäältä kovin välinpitämättömästi. Muutamia kertoja päästin kanit hiipparoimaan pennun puolelle, kun pentu oli jo muutaman tunnin nukkunut, ja todenäköisesti kohta muutenkin heräämässä. Romeo on ollut todella rohkea, ja uskaltautunut jopa samalle pedille pennun kanssa. 
Myös "aita treeniä" ollaan tehty paljon. Näissä tilanteissa istutan kanit syömään aidan toiselle puolelle ja itse palkitsen pentua herkuilla aina kun se istuu ja katsellee nätisti, tai kiinnittää minuun huomiota. Pennussa on potentiaalia tottua kaneihin niin, että sitä voisi pitää niiden kanssa joskus valvotusti, mutta kuitenkin vapaana yhdessä. (Tähän voi mennä kuitenkin paljon aikaa, eikä meillä ole mikään kiire, tai pakottava tarve tyrkyttää kolmikkoa "yhteen"). Yhdistelmä peto ja saalis on kuitenkin aina riski.
Tähän mennessä Jedi on suoriutunut kuitenkin todella hyvin. Se suhtautuu nimittääin kaneihin hyvin välinpitämättömästi, ja sisällä sen huomion saa ohjattua kokonaan herkkuihin, joskus siihen, että itse kävelee pois tilanteesta. Muutaman kerran olen ottanut pennun syliin, kun sen on alkanut esittää vähän rajummin leikin eleitä. 
Kanitkin ovat suhtautuneet tulokkaaseen hyvin. Jalan pamautuksia ei ole esiintynyt juuri lainkaan! Kuvittelin tästä kaikesta niin paljon pahempaa, toivotaan ettei se siksi käänny, kun peto kasvaa. 
Tänäänkin kanit juoksivat aamulla ulkoaitauksessa, ja rallittelivat iloloikkia, kun taas puolestaan Jedi ja minä vietimme aikaa tarhan ulkopuolella. Vaikka Jedi oli vapaana, kanit eivät kiinnostaneet. Kepit, kävyt, pensaat olivat paljon mielenkiintoisempia, elottomia leikkikavereita! Erityisesti kaikki piikikkäät (esim. kuistiharjat) ovat hyyvin mielenkiintoisia kapistuksia, joiden kanssa on kiva painia. 

Vahti




"Liikkumatta oi hyvä vastustajani, meitä salakuvaraan!"


"Ai miksen voi syödä? Kyllähän noi kanitkin näitä järsii jatkuvasti??"





Painan nyt 5kg

Hienosti hihnassa

Vähän tullut reikiä :D

Komea miehen alku!

Mitä tähän viikkoon on jo tällä hetkellä pennun näkökulmasta sisältynyt?

- Totuttelua imuriin (aluksi vähän pelästyi, mutta pian tuli häntä heiluen ja leikkien tarkkailemaan)
- Totuttelua ääniin, kuten pianon soittoon, astioihin, kolinaan, porakoneisiin, jopa palohälyttimen "patterit loppu" piipitystä on Jedi joutunut kuulemaan, mutte ole ollut moksiskaan. 
- Totuttelua kaneihin
- Vähän istu, maahan ja luoksetulo treeniä
- Yhteensä 30minuutin visiitti (sinne, takaisin) Murren murkinassa
- Hurjia taistelululeikkejä harjan kanssa
- Leikkimurinna/haukkumisen opettelua
- Kahden vieraan ihmisen tapaaminen (Jedi ei heihin kiinnittänyt oikeastaan lainkaan huomiota)
- Tutkimusmatkoja postilaatikolle
- Yksin olon harjoittelun esiaskeleita
- Tutustumista alakertaan (Jedi oli mahtava eikä pelännyt erilaisia lattiapintoja ollenkaan. Laminaatti, kivilaatta, matot, jopa portaat (alaspäin) meni ihan huomioimatta). 
- Totuttelua pesupisteeseen ja suihkusta tulevaan veteen
- Paljon rapsuja <3

Jedinin sai oman tekotalja, joka vei pedin voiton :D


tiistai 2. toukokuuta 2017

Kesälomasta tulee mielenkiintoinen, sillä laumani on kasvamassa! Se tarkoittaa tietenkin paljon työtä ja järjestelyä, mutta luulisin, että myös lisää aktiivisuutta blogin, youtuben ja instagramin puolella. Vielä en tohdi paljastaa uutta tulokasta, sillä koitan nyt unohtaa ja sammuttaa itseni asialta kokonaan. Muuten ei työnteosta tulisi yhtikäs mitään, ja aika puolestaan matelisi eteenpäin. Kaikkihan tietävät miten tuskaiselta odottaminen voi tuntua. Pahimpaan siihen nähden olen pärjännyt mielestäni vielä hyvin, ja koitan jatkaa samalla tyylillä.

Siis tämän päivän asioihin ja kuviin

Kanit pääsivät aamulla pihalle, mutta harmillisesti ulkoilu loppui Romeon osalta lyhyeen. Rallittelun aikana pojalta onnistui irtoamaan lähes kokonaan yksi kynsi. Sisällä puhdistelin haavaa ja tovin ihmettelyn jälkeen kynsi irtosikin käteeni. Onneksi, sillä olisi ollut ikävä lähteä saksilla katkomaan loppuja verisuonia.. Kani toipui nopeasti, mutta ulkoilusta pidämme taukoa varmaan ainakin tämän illan, jottei haava täyty mullasta ja kurasta. Eiköhän huomenna aamulla jo taas kuitenkin ulkoilla!
Kohta on aika viettää kanien syntymäpäiviä! Vielä en ole keksinyt miten päiviä julhlistaisimme, joten kaikki ideat otetaan vastaan! :)


Ahkerat puutarhurit laiduntamassa!






Mukavaa kevättä kaikille siellä toisella puolen!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kevättä rinnassa, muttei ulkona

Hurjan pitkä aika on kulunut viimeisimmästä blogipostauksesta. Pahoittelut! Osaltaan tähän liittyy oikeasti loogisia syitä, mutta mitä niitä nyt esittelemään, kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta. Toivottavasti emme ole painuneet ihan unohduksiin, sillä varovasti voisin ehkä sanoa, että kesällä, tai kesän jälkeen on luvassa aika suuriakin muutoksi ja tietysti toivon, että monia myös ne kiinnostavat. Paljastan näitä asioita kuitenkin vasta myöhemmin, kun on sen aika, joten joudutte vielä kituuttelemaan siellä ruudun toisella puolen. 






Junassa rento meininki :D
Pääsiäisen aikoihin käytiin Tanjan kanssa Hyvinkään Willan mustissa ja mirrissä pupujen kanssa "esittäytymässä" ja vastaamassa kanimaisiin kysymyksiin. Reissu meni hyvin, vaikka siellä sain taas järkyttyen todeta, kuinka vanhoja papparaisia nämä mun kaksi ihanuutta ovat! Molemmat olivat tosi väsyneitä, koska tutut päiväunet jäivät kokonaan välistä! Uteliaisuutta toki löytyi, ja rohkeutta, mutta etenkin uneliaisuutta. Romeo lähestulkoon nukkui koko päivän omalla pedillään, välittämättä ympäristön melskeestä. Marley sai taas hyvää harjoitusta sosiaalisiin tilanteisiin, harrastamalla piilosta pois, ja taas piiloon leikkiä. Kun oli vaihdon aika, pääsivät kanini takahuoneeseen rauhaan, jolloin puolestaan Tanjan Peeka ja Piitus saivat vallata lavan itselleen. Peeka ja Piitus olivatkin ihan toista luokkaa, mitä omat karvakorvani. Niin uteliaita, rohkeita ja aktiivisia! Eivät lainkaan väsyneitä, uupuneita tai stressaantuneita. Todella ihania siis, ja selvästi katselijoitakin miellytti nähdä pupuissa vähän enemmän eloisuutta :D Tässä tapahtui minulta kuitenkin sellainen moka, että päästin Romeon vahingossa haistelemaan vieraalta kanilta tuoksuvan putken suuta. Ja tästäpä kani innostui - jokseenkin kun aika hajuherkistä otuksista kyse. Romeo sai yhtäkkiä nuoren kanin virtaa ja koitti kovasti astua Marleyta. Vähän jouduin heitä takahuoneessa erottelemaankin erillisiin tiloihin, jotta stressaava hyöriminen Marleyn ympärillä lakkaisi. 

Ai ai kun poikaa väsyttää. Onneksi on oma peti matkassa mukana <3

Kotona kanit olivat aivan kuitti. Marley ei vaatinut ulos ja Romeo juoksi ensimmäisenä kotona vessaan, ja sitten sängylleni nukkumaan. Sikeästi. Pian Marley perässään. Jouduin jopa iltapuuron kantamaan pitkäkorvien nenän alle, sill en raaskinut heitä herättää ja kutsua viereiseen huoneeseen syömään. Yö sujui todella leppoisasti, täydessä hiljaisuudessa. Jotain tarmoa jäi kuitenkin reissusta käteen. Jotain, mikä ei ole tähänkään päivään mennessä unohtunut. Nimittäin keväthärdellit. Enää harvemmin Romeo koittaa Marleyta astua, mutta ihan pyllyn takana se pysyttellee "vartioimassa". Marley on ottanut kevään rauhassa, eikä se tunnu piittaavan Romeon pällistelystä. Rohkealla tuulella se sensijaan on! Ehkäpä juurikin siksi, kun on oma henkivartia taukoamatta kintereillä kiinni. 

Ulkona ei ole kevät. On kylmä, ja lunta, siis pieniä hiutaleita putoilee taivaalta vähän väliä. Kanit on kuitenkin nyt rokotettu ja saavat nauttia ulkoilusta, silloin kun itse haluavat. Hyvin pitkälti ovat säät kuitenkin pysyneet lämpötilaltaan sellaisina, että kanit siellä viihtyvät. Marleylta lentää rallia, ja Romeo kaivaa kuoppia ahkeraan! Niihin kellahtelu on ihanaa. Myös kaurishyppyjä näkyy enemmän kuin tarpeeksi. Pitäisi kai joskus taas videoida noita hauskoja otuksia! 
Nyt äskeisellä iltaulkoilulla tapahtui taas näitä suuremmoisia hetkiä. Marley siis tuli salamana kutsusta luokse! Olen ylpeä! Jos ensiviikolla paistaa aurinko, voitaisiin koittaa esteitä, tai ehkäpä agilityäkin, jos saan noita tarpeeksi motivoitua ulkotiloissa! 

Minun viikkoni ovat menneet hevosten parissa, ja vielä viisi viikkoa jäljellä TOP:pia. Olen kyllä oppinut hurjasti ja saanut paljon mietiskeltävää. Nyt tosin ajatukset harhailevat kuitenkin jo ihan toisissa asioissa, nimittäin tulevassa kesässä!


psst. Seuratkaa meitä ihmeessä instagramissa, jos ette vielä seuraa.. Sinne tulee päivitystä useammin meidän kuulumisista ja yleensä aina ennen blogia :) @elamantapana_elaimet 

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Kylmä kevät


Viimeviikolla Marley päätti kevään alkaneen. Kun päivän lämpötilat toitamiseen pysyivät muutaman asteen plussan puolella, ei jaksanut neiti enää arkailla, vaan "heitti talviturkkinsa pois" ja alkoi murtamaan terassin ovea. Nyt on jo selkeät kevätkauden rutiinit hällä hallussa. Aamu alkaa ruokaa vaatimalla, eli toisinsanoen metelöinnillä, heti auringon nousun aikaan. Muutaman korren jälkeen alkaa aamuralli alakerrassa, jonka jälkeen istutaan ulko-oven edessä valppaina. Heti kun talon kaksijalkaiset asukit ovat jalkeilla, alkaa kuopiminen. "Tuuuuulisko joku avaamaan jo tän oven??". Reagoin yleensä nopeasti, vaikka olenkin väsynyt. Ovi aukeaa ja Marley pujahtaa raikkaaseen ulkoilmaan epäröimättä! Välillä käyn raottamassa ovea ja huutelemassa sisälle, mutta ovella itseppäinen kani päättää kerta toisensa jälkeen muuttaa mieltään. "Eikun sittenkin vielä vähän aikaa..". 
Romeo käy ulkona vaihtelevasti, mutta parin asteen lämpötila ei ole vanhalle kaniherralle ihan vielä tarpeeksi samanlaiseen intoiluun, mitä nuoremmallamme. Romeo on kuitenkin niin kiintyväinen, ettei halua tulla jätetyksi yksin, mistä johtuen joudun ravaamaan vuorotellen sisällä ja ulkona, samlla aamupalaa syöden, univaatteet päällä. 

"Antaa ton kakatan kirmailla, mulla on ihan omat suunnitelmat! Tyhjennän koko terassin vanhat risut ja kasvit pois, uusien edestä."


"Ulkoilun jälkeen on syvän unen aika. En usein herää tai huomioi melua ympärilläni laisinkaan, onhan mulla toi toinen kaveri tossa onneksi vahtimassa mun puolesta."



Tänään neiti seikkailiamme uskaltautui lumen päälle tallustelemaan ihan kunnolla. Vähän tuli jääkimpalettakin nakerrettua, mutta nenän nyrpistyksestä päätellen, kyseessä ei ollut mikään viiden tähden ateria. 

Tiedättekös muuten, mikä on myös ihan älyttömän super mahtavaa ?! Marley kuuntelee myös ulkona luoksekutsua jo kiitettävästi ja myös esteharjoitukset sujuvat! Ihan huikea pikkuinen, tästä kun jatketaan harjoituksia, niin ei enää yksinkertaisesti vain tiedä, mitä kaikkea tosta voi vielä kehkeytyä. Katsokaas vain! Tuntuu jotekin todella epätodelliselta ajatella, että kaikki tämäkin harjoittelu lähti pelkästään siitä, että kani uskalsi olla itsevarmana esteen ja ihmisen välissä, ja "hampailla naksuttelun " vastaehdollistamisesta. 
Mulle ollaan tämän vuoden aikana jo useampaan kertaan sanottu siitä, ettei "namikoulutus" (positiivinen vahvistaminen) toimi jokaisen kanin kanssa. Tämä ei kuitenkaan pidä laisinkaan paikkaansa! Namikoulutus toimii aina, ja se on aina kaikkein paras ja nykyajan tapa kouluttaa eläintä. Jos jostaisn syystä haluttuja tuloksia ei näy, vika on jossakin kohtaa koulutuksen rakennetta, eikä itse koulutusmuodossa. Vika voi olla esimerkiksi liian kelpaamattomassa palkkiossa, ajoituksessa, kriteereissä jne. Sanon nyt siis kaikille yhteisesti, että jokaisessa kanissa on potenttiaalia. Toisissa sitä on enemmän, toisissa vähemmän. Toiset siedättyvät häiriöille paremmin, toiset huonommin ja niin edelleen, mutta kaikista sitä löytyy edes sen verran, että se on kokeilemisen arvoista ja sillä saadaan tuloksia. Vain kuollut eläin ei opi, vaikka tietenkään stressaantuneen, pelokkaan tai epävarman eläimen kouluttaminen on harvoin kannattavaa.

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.