Sivut

perjantai 10. marraskuuta 2017

Pupu herra eläinlääkärissä

Käytiin muutama viikkko sitten Romeon kanssa eläinlääkärissä. Siellä tehtiin perustarkistus, eli katsottiin hampaat, sydän, yleiskunto jne. Lisäksi teetätin muutamia verikokeita, joiden tulokset sain seuraavana päivänä. Romeon hampaat olivat priimassa kunnossa, eikä eläimessä päälleppäin näy minkäänlaisia sairauden merkkejä. Lääkäriin lähdimme vain, sillä itse halusin. Mielestäni on hyvä käyttää eläintä välillä vieraiden silmien alla tutkituttamassa, ja nuo verikoe tulokset halusin. Jos jotakin poikkeavaa löytyisi, niin tietäisipähän sitten ajoissa. 



Verikoe tulokset olivat hyvät. Niiden perusteella kaikki sisäelimet näyttäisivät olevan kunnossa. Pieniä aliravitsemuksen merkkejä kuitenkin löytyi, mikä voi viitata jonkinlaiseen imeytymishäiriöön, kun kanin ruokavalio on kuitenkin kunnossa. (tai niin ainakin luulin). Havahduin jonkin aikaa sitten siihen, että varastossa säilytetty heinä on mennyt todella huonolaatuiseksi. Lähes oljen näköistä paalia olisi vielä kaksi jäljellä.. Täytyy ostaa tilalle jotakin parempilaatuista. Romeo on toki myös vanhuuttaan päässyt laihtumaan, eikä mikään ruoka ole tuohon oikeen auttanut.. Määrää taas ei juurikaan voi nostaa, sillä muuten heinänsyönti vähenee saman tien huomattavasti. Lääkäri suositteli kokeiluun kaneille tarkoitettua uutta lihotusruokaa, ja se on tuntunut tepsivän. Vielä ei paino ole puntarissa noussut, mutta muuten kani tuntuu jo aavistuksen verran massakkaammalta.

Muuten Romeo voi erittäin hyvin. Osallistuttiin mukaan eläinnäyttelijäkouluun! Pieni tähtihän tuo on! Ihan älyttömän reipas, osaava ja seurankaipuinen kani herra. Kurssin jälkeen tulevaisuudessa meillä on siis mahdollisus päästä mainoksiin tai elokuviin mukaan, mikäli tarvetta pupu-näyttelijälle vain löytyy. Kurssin ansiosta molemmat kanit ovat saaneet enemmän sisältöä elämäänsä. Kerran viikossa ne matkustavat mukaani tutulle työharjoittelupaikalle, missä ne sitten pääsevät tutkimaan ja treenaamaan kanssani vapaasti. Välillä ollaan käyty jopa agihallin puolella. Sielläpä vasta on jänösillä ollut tilaa temmeltää!   
Pienesti olen haaveillut myös siitä, joskos lähtisi Marleylle opettamaan nenätyöskentelyä, eli nosea! Olisi huisia nähdä, miten tuollainen pieni pitkäkorva lähtisi sellaista harrastamaan. Romeo on siihen liian sählä, joten Marley olisi helpompi koulutettava, näin aluksi ainakin. Ehkäpä saan tähänkin harrastukseen jossakin vaiheessa investoitua! Puput varmaan tykkäisivtä. Vähintäänkin siitä, että pääsisivät jotakin tekemään. Nyt on ulkoilut jääneet kelien takia vähemmälle. Ja estetreenit sen tähde, etten ikinä jaksa koota ja korjata ratoja.. 

perjantai 20. lokakuuta 2017

Täällä ollaan!


Kun blogin päivittely on kerinnyt hetkeksi tyssätä, on kirjoittamisen jatkaminen todella vaikeaa. Ja koska aloittaminen on vaikeaa, aikaa kuluu lisää, ja sitten vieläkin enemmän. Nyt ollaan siinä pisteessä, ettei mulla ole aavistustakaan mistä jatkaisin kirjoittelua. Paljon on ehtinyt tapahtua. Viimeiset kirjoitukset ovat ajalta, jolloin meidän jengiin saapui pieni ja suloinen koiranpentu. Tällä hetkellä tuo pentu on jo kasvanut isoksi ja ollaan siinä kituvuoden, murrosiän tai miksikä kukin sitä ikinä haluaakaan kutsua paikkeilla. Pentuaika hujahti ohi tietysti aivan liian nopeasti. Liian vähän otin kuvia, ja liian vähän vahvistin haluamiani käytöksiä. No ei meillä onneksi mitään katastrofia ole käsissä. Fiksu koiran alkuhan Jedi on, ja suunta tästä toivottavasti vain ylöspäin. Turha jäädä jahkailemaan asioita, joita olisi voinut tehdä enemmän, tai silloin kunnollisena pentuaikana. 


Jedin kanssa ollaan puuhailtu vaikka ja mitä. Koiranpennun kanssa tulee tietysti vierailtua ympäri kaupunkia ja monissa paikoissa, monenlaisten ihmistin ja eläinten ympäröimänä. Lisänä on tietysti yhteiset metsälenkit, yhdessä riehuminen ja kouluttaminen. Näitä kaikkia osa-alueita tulee päivittäin huollettua. Jedi on elänyt koko pentuaikansa jotenkin hyvin epänormaalia elämää. Koira ei joudu lähes koskaan olemaan yksin, ja kulkee mukana kaikkialle. Työharjoitteluun, kauppaan, ja tietysti myös metsään lenkkeilemään. Lähes jokaiselle päivälle on jotakin, mikä ehkäpä normaalin kotikoiran elämässä voisi olla jo viikon kohokohta (esim. ylipitkä metsälenkki, taikka vierailu kaupungissa). Tämä vaatii koiralta kuitenkin hyvät matkustus ja rentoutumistaidot, mitkä onneksemme ovat kunnossa. 
Alunperin oli suunnitelmissa lähteä Jedin kanssa harrastamaan agilityä. Olen kuitenkin ehtinyt kääntää katseeni hieman toisaalle, nimittäin hakuun. Agility on vaarallinen ts. helposti koiraa rikkova laji. Lähtisimme mielellämme harrastukseen mukaan, mikäli esteet eivät olisi huimissa korkeuksissa ja kulmissa! Onneksi itsenäisesti voi aina harrastaa mitä lystää, ja miten lystää. Toki mikään ei ole ikinä poissuljettua. Never say never. Haku on kuitnekin kiinnostanut, ja Jedi tuntuu tähän hommaan oikein passelilta. Hieman aloitimme jo alkeita harjoittelemaan, mutta kadottaessani 145€ hakurullan, ei työskentely enää huvittanut/onnistunut. Tästä rahanmenetyksestä henkisesti toipuminen vie kyllä varmasti aikaa, ennen kuin päästään harrastusta jatkamaan. Mutta toisaalta, Jedikin on nyt "parhaimmassa" iässä oleva miehen alku, eikä intohimoinen harrastelu tässä vaiheessa välttämättä ole  kovin hyvä ajatus. Hallilla käymme kyllä silloin tällöin treenaamassa ihan perus liikkeitä. Sivulle tuloa, istumista, odottamista, seuraamista ja niin edelleen. Näitä kun ei koskaan voi hioa liikaa. 


Jedi ja Jedin veli Kusti 


















Mitens kanit?

Sadekauden alettua vetäydyttiin sisälle. Nyt kuitnekin näyttää taas siltä kuin aurinko olisi palannut lomalta takaisin hoitamaan velvollisuuksiaan. Tästä huolimatta olen ollut laiska ulkoiluttamaan kaneja pihalla. Taka-ajatuksena se, ettei niiden mahat kestä sitä, että viikon tauon jälkeen syödään taas yhtäkkiä tuoretta niin paljon kuin napa vetää. Mutta ehkä täytyy nyt rohkaistua, taikka totuttaa kanit pikkuhiljaa luonnon antimiin uudestaan, sillä eihän näin aurinkoisia syyspäiviä voi jättää käyttämättä!

Alkuviikosta kanit reissasivat mukaani työharjoittelupaikalle. Ajattelin, että vaihtelu virkistäisi niitäkin. Koko reissu oli oikea menestys! Kumpikin pupuista tykkäsi kovasti, eikä jännittänyt vieraassa paikassa lähes lainkaan. Herkut upposivat minulta hyvin, ja pitkäkorvat juoksivat aina kutsusta luokse, ja muutenkin seurasivat minua kuin hai laivaa, mikäli jompikumpi vaistosi herkkuja taskussani. 

Kanien terveys on ollut hyvällä mallilla, ja heinää kuluu tällä hetekllä paljon. Romeo on kuitnekin jo yli 7 vuotias kaniherra, joten hänelle varaan eläinlääkärikäynnin lähiviikoille. Tarkoituksena on tehdä terveystarkastus ja ottaa verikoe. Maksa-arvoja, tulehdusarvoja ja sen sellaista. Näin saan vähän paremman käsityksen vanhukseni terveydentilasta, ja mahdollisesti voin ennaltaehkäistä jotakin vakavampaa sairautta. Suosittelen oikeasti käyttämään vanhoja eläimiä säännöllisesti lääkärissä! Myös näitä ihmisten silmissä vähän arvostettuja pupuja!
Martille ei kuulu hyvää. Häntä vaivaa kasvain. Iso kasvain. Leuan alla/poskipussin päällä. Onhan tuo vipeltäjä toisaalta jo kumminkin yli kaksi vuotta. Eläinlääkäriin tässä tapauksessa on mielestäni turha mennä, kun diagnoosi on jo vilkaisulla selvitetty. Yllättäen Martti on kuitenkin vieläkin oma itsensä! Hullunkurinen vipeltäjä täydessä vauhdissa. Siispä tein päätöksen, etten toisen elämään tule puuttumaan, kuin vasta sitten, kun oireita alkaa näkymään. Kitua ei tarvitse. Riittää, että liikkeet hidastuu, taikka kasvain kasvaa niin isoksi, että se häiritsee Martin liikkumista. Sitten on aika mennä. Pienen rakkaan <3 

Tällaisia kuulumisia, niin surullisia, kuin jännittäviäkin meiltä irtosi tältä erää. Koitan nyt oikeasti aktivoida itseäni kirjoittamisen suhteen. Muutama hyvä postausideakin on tullut tämän tauon aikana mieleen. 

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Kunnioita tietoa - perustele tiedolla

Kaikki eläinten kanssa toimijat ovat tietyllä tapaan kouluttajia, sillä eläimet oppivat 24/7 --> Eli myös niistä tilanteista, joita emme ole treeneiksi suunnitelleet. Siitä syystä tämä postausaihe sopiikin kaikille blogimme lukijoille! Näitä asioita voi miettiä ja pohtia kaniesteharrastaja, koiran kanssa harrastelija, taikka sitten ihan vain ihminen, joka yrittää päästä perille siitä, minkälaisia henkilöä ja "tietoa" kannattaa eläimiä kouluttaessa kuunnella ja soveltaa.  



Positivinen koulutus perustuu tieteelliseen tutkimukseen, ja on nykyään yhä useampien kouluttajien suosiossa. Tällä hetkellä tutkimusten mukaan sheippaaminen (joka perustuu positiiviseen vahvistamiseen) olisi tehokkain tapa kouluttaa eläintä. Tästä huolimatta löytyy kouluttajia, jotka eivät usko positiivisen kouluttamisen vaikutukseen, tai ainakaan kaikilla yksilöillä, ja vaikkapa roduilla. Ihmisillä on ennakkoluuuloja, he elävät vanhojen tutkimustietojen varassa, taikka sulkevat itsensä pois uuden tiedon ulottuvilta, jotta omaa toimintaa ei tarvitsisi kyseenalaistaa ja ehkäpä myöhemmin muuttaa. 

Positiivinen koulutus peilataan yleensä pelkkään namikoulutukseen ja herkuilla houkutteluun, vaikka sitä se ei yksin ole. Eläin määrittää vahvisteen (palkkion) itse, eikä omistajalla ole siihen mitään sanomista. Vahvisteena voi toimia mikä tahansa asia mitä eläin kyseisellä hetkellä haluaa. Monesti kuulen "poikkeuksista": "Kaunis ajatus, mutta meidän Pekkaan tuo ei tehoa". Kun positiivinen koulutus ei toimi, on vika kouluttajan valinnoissa (esim. palkkio ei kiinnosta eläintä, palkitsemisen ajoitus on väärä, eläimeltä vaaditaan jotakin mitä se ei vielä osaa...) - ei koulutusmetodissa. Positiivisessa kouluttamisessa toiminnan aikaansaamisen keinotkin ovat kaikista monimuotoisimmat, ja kouluttajalle jää siksi paljon varaa valita erilaisista keinoista, ja vahvisteista joiden avulla koulutustilanteesta saadaan muokattua eläimelle hyvinkin yksilöllinen ja tehokas!

Kaniesteharrastuksessa positiivista vahvistamista käytetään yleisellä tasolla hyvin vähän. Syynä tähän lienee tiedon/osaamattomuuden puute? Yhtäkään ihmistä en tunne, joka päästyään kunnolla kiinni positiivisen koulutuksen saloihin, haluaisi käyttää ensisijaisesti menetellä muiden keinojen kanssa. Välillä metodin käyttämättömyyttä perustellaan erilaisilla selityksillä, mutta niiden perusteleminen on lähes aina perustelijalle  hankalaa, sillä teide osoittaakin meille jo tämän hetkiset faktat. 

Kouluttaja saattaa perustella asioita omilla kokemuksilla: Kokemuksiin peilaavat perustelut ovat kuitenkin usein valikoivia, ja ennakkoluuloihin perustuvia. Jos kouluttaja esimerkiksi uskoo ihmisen ja koiran väliseen laumahierarkiaan, voi erilliset tapahtumat: (esim. koira näykkäisee omistajaa), vaikuttaa heti selvältä arvojärjestyksessä korkeammalle pyrkimiseltä, sillä ihminen näkee ja kääntää asiat usein niin, millaisina hän itse haluaa ne nähdä. Lisäksi ihmiset muistavat tapahtumia hyvinkin väärin, ja tekevät runsaasti havaintovirheitä! 

Toisinaan perustellessa asioita ja valintoja itselleen tai muille, vedotaan auktoriteetteihin: "Näin se asia menee, sillä Pekka niin sanoi, ja Pekallahan on vielä  vaikka kuinka paljon kokemusta ja palkintoja". Auktoriteettiin on helppo vedota, jotta asia saadaan vieritettyä pois ns. omilta harteiltaan. Lisäksi näiden ihmisten sanaa ei ehkäpä uskalleta kyseenalaistaa, vaikka varsin hyvin tiedetäänkin, ettei yhden ihmisen lausunnot tai kokemukset tee asiasta millään tavalla tieteellistä tietoa. 

Ihmiset toimivat myös intuition varassa. Tämä tarkoittaa sitä, että uskotaan johonkin toimintatapaan tai sen paremmuuteen ilman, että osataan sitä kunnolla perustella (tähän törmää ehkä useinmiten). Intuition varassa toimivat henkilöt voivat osoittautua taitaviksikin kouluttajiksi, mutta osaavat harvoin levittää tietämystään eteenpäin. Lisäksi mahdollisten ongelmien ilmetessä niitä voi olla vaikea korjata, ja kun aletaan tarkastella kouluttajan toimintaa kriittisemmin, huomataankin, että ratkaisut, valinnat, sekä toimintatavat voivat osoittautua huonoiksi. (Jos tavoitteena on täsmällinen, ja tavoitteellinen kouluttaminen). 

Hyvä kouluttaminen, sekä hyvä kouluttaja merkitsevät ihmisille eri asioita. Minulle hyvässä koulutuksessa tärkeintä on eettisyys. Mielestäni kouluttamisesta ei tulisi koitua eläimelle fyysistä, eikä henkistä pahoinvointia, taikka ahdistusta, vaan eläimen pitäisi päinvastoin nauttia tilanteesta, aivan kuten omistajankin Tietysti myös tuloksia tulee olla nähtävissä, ja mielellään juuri sellaisia, mihin oli alunperin pyrkimyskin. Toisille taas hyvä kouluttaminen/kouluttaja mittautuu kuitenkin harmillisesti esimerkiksi palkintojen, taikka saavutusten ja julkisuuden määrällä.


Välillä kouluttaja joutuu ristiriitaan itsensä kanssa. Minulla ainakin on takaraivossa muutamia asioita, joista en osaa oikein päättä mitä mieltä olisin, enkä tähän mennessä ole törmännyt sellaiseen tutkimustietoon, jossa niille asioille olisi löytynyt selitystä Ne osa-alueet joiden kanssa ihminen on epävarma, astuu usein kokemuksien kautta omien teorioiden perustelut esille. Kokemus ja ammattitaito eivät kuitenkaan aina kulje käsikädessä. Joillakin on elämässään ollut useita (vaikkapa kissoja) "koulutettavana", mutta siltikään he eivät tunnu koskaan oppivan niistä, ja toistavat jatkuvasti samoja virheitä. 

Ammattitaidon kaksi suurinta vihollista ovatkin kaavoihin kangistuminen, sekä ylimielisyys! Ylimielisyyttä esiintyy joillakin ihmisillä enemmän, toisilla vähemmän, mutta itse uskon, että kaavoihin kangistuminen vasta todellinen haaste onkin! Kun on tottunut tekemään asioita tietyllä tapaa, miksi muuttaa tyyliä? Se on kouluttajalle työlästä, kun kaikkea ei voisikaan suorittaa enää alitajuntiasesti. "Ihan hyvin olen näinkin pärjännyt". Todellisuudessa kuitenkin mukavuusalueella pysyminen ei opeta mitään uutta. Parhaimpia koluttajia ovatkin juuri ne, jotka uskaltavat jatkuvasti haastaa itseään kokeilemaan erilaisia toimintatapoja, mikäli niihin on tarpeeksi hyvät perustelut ja teoria tukena, eikä kyseisestä tavasta voi koitua eläimelle minkäänlaisia haittavaikutuksia.
Itse en esimerkiksi ole ärsykekontrolli harjoitusten fani, mutta jos en ikinä kouluta käytöksiä täsmällisesti ärsykekontrolliin asti, kuinka koskaan oppisin kouluttamaan tätä asiaa muualla, kuin teoriassa? Mitä enemmän harjoittelen, sitä paremmin tulen sen tulevaisuudessa osaamaan, ja sitä helpommaksi ja miellyttävämmäksi se käy minulle, ja koulutettaville!


Kunnioita tieota, perustele asiasi tiedolla, etsi aina uutta tietoa, kyseenalaista sekä peilaa ihmisten kertomuksia tietoon, (siis tieteellisiin tutkimuksiin). Joskus nuorempana minua ärsytti, kun kaikki piti aina aiheesta riippumatta perustella tiedolla, mutta nyt asia on kääntynyt toisinpäin. Nykyään suhtaudun asioihin joista ei ole tieteellistä näyttöä mielenkiinnolla, mutta varauksellisesti. Pyrin myöskin olemaan tekemättä johtopäätöksiä, ja välttämään asioiden perustelua kokemuksilla, ja välttämään kouluttamista intuitiolla. Olen ylpeä siitä, että alan pikkuhiljaa tunnistamaan, milloin huijaan itseäni mukamas "osaamalla" jonkin asian, kun todelisuudessa siinä on vielä paljon parannettavaa. 

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Tervetuloa kotiin Jedi!

Pinseripoju



Musta oltiin ylpeitä, kun menin kanien kiikkulautaa testailee!



Jedi, mun uusi perheenjäsen, on ollut meillä kohta kokonaisen viikon. Tähän aikaan on ehtinyt sisältyä jo paljon. Jedi haettiin Kuopiosta, joten matka oli vähän turhan pitkä, mutta onneksi pentu oli reipas. Alkuun Jedisaurus (osuva lempinimi) nukkui sikeästi boksissaan, mutta pysähdyksien jälkeen tuli protestiksi, ja ikävää uikutettua. Onneksi vinkuvonkua tuli kuunneltua vain 10 minuuttia, kunnes poika taas rauhoittui lepäämään. 
Kaksi ensimmäistä päivää olivat pennulle hämmentäviä. Kaikki oli uutta. Yllätyin kuitenkin positiivisesti siitä, että Jedi ei öisin vinkunut, vaan nukkui sikeästi (tai sitten me muut olemme nukkuneet niin sikeästi, ettemme ole kuulleet). Eikai sentään? Uusien asioiden opettelu alkoi heti ensimmäisistä hetkistä kotona. Opeteltiin heti, ettei pentuportin toisella puolella vinkumisesta heru rapsutukisa, eikä vaatteiden repiminen ole sallittua. Näissä molemmissa asioissa riittää vielä petrattavaa varmasti monille tuleville kuukausille, mutta pentu on kyllä fiksu, ja tähän mennessä saavutetut tulokset ovat olleet mielestäni hyviä. 
Kolmantena päivänä Jedi alkoi asettautua kunnolla. Sinä aamuna huomasin myös sen, miten pentu on minuun kiintynyt. Etenkin aamulla jälleennäkemisen riemu on kaunista, mutta myös äänekästä katseltavaa. Kolmantena päivänä Jedille maistui ensimmäistä kertaa myös herkut kunnolla. Siis niin, että niitä saattoi käyttää palkintona uuden asian opettelussa. Harjoittelimme ensin naksutinta, jonka ääni on jo aika hyvin muistissa. Lisäksi istumista on tullut vahvistettua monissa tilanteissa: kesken leikkituokion, ruokailun alussa, ennen pihalle laskemista jne. Jedi onkin siinä jo todella taitava. Pennulla on myös suuri halu tuijotella ihmisiä silmiin. Kai se osiltaan johtuu siitä, että se koittaa ymmärtää meitä. Etenkin leikkihetkissä Jedi on hämmästellyt ihmisten elekieltä. Onhan se outoa, kun emme puhu samaa kieltä, mitä sisarukset ja äiti vanhassa kodissa. 
Sisäsiisteyden opettelu on osoittautunut helpoksi. Jedi pissaa aina ulos, kun sinne mennään, eikä vahinkoja ole päässyt sattumaan kuin kahdesti. Sama sanomalehti jatkaa päivstä toiseen koskemattomana lattialla. Yölläkään vahinkoja ei satu, kunhan pidän huolen siitä, että pentu pääsee miltein heti herättyään ulos. Tämä tarkoittaa 6-7 tunnin yöunia minulle.

Jedisaurus rohkaistuu päivä päivältä. Ensimmäisenä päivänä ulkoilimme alueella 1/3 osa pihasta, mutta nyt olemme päässeet jo postilaatikolle asti hakemaan aamupostia. Aluksi pidin Jediä hihnassa ulkoillessamme (paitsi kanien aitauksessa), mutta nyt uskallan pitää pentua pihalla vapaana, kunhan kaulapanta on päällä ja hihna mukana. Jedi seuraa pihalla ollessaan jo ihan hyvin, vaikka välillä jää kauemmaksi ihmittelemään. Se on hyvin oppinut myös ulko-ovien sijainnit, ja jos huono (sadekeli) yllättää, pentu juoksee oven eteen vinkumaan. Kuka nyt sateessa haluaisi kastua?

"metäskö nyt äkkiä sisälle kun täällä sataa!"
Miten kani suhtautuu Jediin? Entäpä Jedi kaneihin? 

Näiden eläinlajien totuttaminen toisiinsa ollaan aloitettu tietysti kanien ehdoilla, ja täytyy sanoa, että kanit ovat suhtautuneet tuttavaan paljon odotettua paremmin (etenkin Marley). Puput tottuivat nopeasti vinkumiseen, eivätkä enää kiinnitä siihen huomiota, elleivät tuijota itse hurjimusta samaan aikaan. Totuttelu aloitettiin niin, että kanit menivät syömään pentuaidan eteen herkkuja/iltaruokaa, kun Jedi nukkui aitauksen sisäpuolella kauempana. Näin ne saivat etäältä haistella ja katsella. Pian kanit uskaltautuivat aidan eteen ruokailemaan, vaikka pentu oli hereillä. Pyrin aina siihen, että Jedi tarkkailee kaneja juuri ennen nukahtamistaan, tai herätessään. Väsyneenä pentu on osannutkin katsella kaneja etäältä kovin välinpitämättömästi. Muutamia kertoja päästin kanit hiipparoimaan pennun puolelle, kun pentu oli jo muutaman tunnin nukkunut, ja todenäköisesti kohta muutenkin heräämässä. Romeo on ollut todella rohkea, ja uskaltautunut jopa samalle pedille pennun kanssa. 
Myös "aita treeniä" ollaan tehty paljon. Näissä tilanteissa istutan kanit syömään aidan toiselle puolelle ja itse palkitsen pentua herkuilla aina kun se istuu ja katsellee nätisti, tai kiinnittää minuun huomiota. Pennussa on potentiaalia tottua kaneihin niin, että sitä voisi pitää niiden kanssa joskus valvotusti, mutta kuitenkin vapaana yhdessä. (Tähän voi mennä kuitenkin paljon aikaa, eikä meillä ole mikään kiire, tai pakottava tarve tyrkyttää kolmikkoa "yhteen"). Yhdistelmä peto ja saalis on kuitenkin aina riski.
Tähän mennessä Jedi on suoriutunut kuitenkin todella hyvin. Se suhtautuu nimittääin kaneihin hyvin välinpitämättömästi, ja sisällä sen huomion saa ohjattua kokonaan herkkuihin, joskus siihen, että itse kävelee pois tilanteesta. Muutaman kerran olen ottanut pennun syliin, kun sen on alkanut esittää vähän rajummin leikin eleitä. 
Kanitkin ovat suhtautuneet tulokkaaseen hyvin. Jalan pamautuksia ei ole esiintynyt juuri lainkaan! Kuvittelin tästä kaikesta niin paljon pahempaa, toivotaan ettei se siksi käänny, kun peto kasvaa. 
Tänäänkin kanit juoksivat aamulla ulkoaitauksessa, ja rallittelivat iloloikkia, kun taas puolestaan Jedi ja minä vietimme aikaa tarhan ulkopuolella. Vaikka Jedi oli vapaana, kanit eivät kiinnostaneet. Kepit, kävyt, pensaat olivat paljon mielenkiintoisempia, elottomia leikkikavereita! Erityisesti kaikki piikikkäät (esim. kuistiharjat) ovat hyyvin mielenkiintoisia kapistuksia, joiden kanssa on kiva painia. 

Vahti




"Liikkumatta oi hyvä vastustajani, meitä salakuvaraan!"


"Ai miksen voi syödä? Kyllähän noi kanitkin näitä järsii jatkuvasti??"





Painan nyt 5kg

Hienosti hihnassa

Vähän tullut reikiä :D

Komea miehen alku!

Mitä tähän viikkoon on jo tällä hetkellä pennun näkökulmasta sisältynyt?

- Totuttelua imuriin (aluksi vähän pelästyi, mutta pian tuli häntä heiluen ja leikkien tarkkailemaan)
- Totuttelua ääniin, kuten pianon soittoon, astioihin, kolinaan, porakoneisiin, jopa palohälyttimen "patterit loppu" piipitystä on Jedi joutunut kuulemaan, mutte ole ollut moksiskaan. 
- Totuttelua kaneihin
- Vähän istu, maahan ja luoksetulo treeniä
- Yhteensä 30minuutin visiitti (sinne, takaisin) Murren murkinassa
- Hurjia taistelululeikkejä harjan kanssa
- Leikkimurinna/haukkumisen opettelua
- Kahden vieraan ihmisen tapaaminen (Jedi ei heihin kiinnittänyt oikeastaan lainkaan huomiota)
- Tutkimusmatkoja postilaatikolle
- Yksin olon harjoittelun esiaskeleita
- Tutustumista alakertaan (Jedi oli mahtava eikä pelännyt erilaisia lattiapintoja ollenkaan. Laminaatti, kivilaatta, matot, jopa portaat (alaspäin) meni ihan huomioimatta). 
- Totuttelua pesupisteeseen ja suihkusta tulevaan veteen
- Paljon rapsuja <3

Jedinin sai oman tekotalja, joka vei pedin voiton :D


tiistai 2. toukokuuta 2017

Kesälomasta tulee mielenkiintoinen, sillä laumani on kasvamassa! Se tarkoittaa tietenkin paljon työtä ja järjestelyä, mutta luulisin, että myös lisää aktiivisuutta blogin, youtuben ja instagramin puolella. Vielä en tohdi paljastaa uutta tulokasta, sillä koitan nyt unohtaa ja sammuttaa itseni asialta kokonaan. Muuten ei työnteosta tulisi yhtikäs mitään, ja aika puolestaan matelisi eteenpäin. Kaikkihan tietävät miten tuskaiselta odottaminen voi tuntua. Pahimpaan siihen nähden olen pärjännyt mielestäni vielä hyvin, ja koitan jatkaa samalla tyylillä.

Siis tämän päivän asioihin ja kuviin

Kanit pääsivät aamulla pihalle, mutta harmillisesti ulkoilu loppui Romeon osalta lyhyeen. Rallittelun aikana pojalta onnistui irtoamaan lähes kokonaan yksi kynsi. Sisällä puhdistelin haavaa ja tovin ihmettelyn jälkeen kynsi irtosikin käteeni. Onneksi, sillä olisi ollut ikävä lähteä saksilla katkomaan loppuja verisuonia.. Kani toipui nopeasti, mutta ulkoilusta pidämme taukoa varmaan ainakin tämän illan, jottei haava täyty mullasta ja kurasta. Eiköhän huomenna aamulla jo taas kuitenkin ulkoilla!
Kohta on aika viettää kanien syntymäpäiviä! Vielä en ole keksinyt miten päiviä julhlistaisimme, joten kaikki ideat otetaan vastaan! :)


Ahkerat puutarhurit laiduntamassa!






Mukavaa kevättä kaikille siellä toisella puolen!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kevättä rinnassa, muttei ulkona

Hurjan pitkä aika on kulunut viimeisimmästä blogipostauksesta. Pahoittelut! Osaltaan tähän liittyy oikeasti loogisia syitä, mutta mitä niitä nyt esittelemään, kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta. Toivottavasti emme ole painuneet ihan unohduksiin, sillä varovasti voisin ehkä sanoa, että kesällä, tai kesän jälkeen on luvassa aika suuriakin muutoksi ja tietysti toivon, että monia myös ne kiinnostavat. Paljastan näitä asioita kuitenkin vasta myöhemmin, kun on sen aika, joten joudutte vielä kituuttelemaan siellä ruudun toisella puolen. 






Junassa rento meininki :D
Pääsiäisen aikoihin käytiin Tanjan kanssa Hyvinkään Willan mustissa ja mirrissä pupujen kanssa "esittäytymässä" ja vastaamassa kanimaisiin kysymyksiin. Reissu meni hyvin, vaikka siellä sain taas järkyttyen todeta, kuinka vanhoja papparaisia nämä mun kaksi ihanuutta ovat! Molemmat olivat tosi väsyneitä, koska tutut päiväunet jäivät kokonaan välistä! Uteliaisuutta toki löytyi, ja rohkeutta, mutta etenkin uneliaisuutta. Romeo lähestulkoon nukkui koko päivän omalla pedillään, välittämättä ympäristön melskeestä. Marley sai taas hyvää harjoitusta sosiaalisiin tilanteisiin, harrastamalla piilosta pois, ja taas piiloon leikkiä. Kun oli vaihdon aika, pääsivät kanini takahuoneeseen rauhaan, jolloin puolestaan Tanjan Peeka ja Piitus saivat vallata lavan itselleen. Peeka ja Piitus olivatkin ihan toista luokkaa, mitä omat karvakorvani. Niin uteliaita, rohkeita ja aktiivisia! Eivät lainkaan väsyneitä, uupuneita tai stressaantuneita. Todella ihania siis, ja selvästi katselijoitakin miellytti nähdä pupuissa vähän enemmän eloisuutta :D Tässä tapahtui minulta kuitenkin sellainen moka, että päästin Romeon vahingossa haistelemaan vieraalta kanilta tuoksuvan putken suuta. Ja tästäpä kani innostui - jokseenkin kun aika hajuherkistä otuksista kyse. Romeo sai yhtäkkiä nuoren kanin virtaa ja koitti kovasti astua Marleyta. Vähän jouduin heitä takahuoneessa erottelemaankin erillisiin tiloihin, jotta stressaava hyöriminen Marleyn ympärillä lakkaisi. 

Ai ai kun poikaa väsyttää. Onneksi on oma peti matkassa mukana <3

Kotona kanit olivat aivan kuitti. Marley ei vaatinut ulos ja Romeo juoksi ensimmäisenä kotona vessaan, ja sitten sängylleni nukkumaan. Sikeästi. Pian Marley perässään. Jouduin jopa iltapuuron kantamaan pitkäkorvien nenän alle, sill en raaskinut heitä herättää ja kutsua viereiseen huoneeseen syömään. Yö sujui todella leppoisasti, täydessä hiljaisuudessa. Jotain tarmoa jäi kuitenkin reissusta käteen. Jotain, mikä ei ole tähänkään päivään mennessä unohtunut. Nimittäin keväthärdellit. Enää harvemmin Romeo koittaa Marleyta astua, mutta ihan pyllyn takana se pysyttellee "vartioimassa". Marley on ottanut kevään rauhassa, eikä se tunnu piittaavan Romeon pällistelystä. Rohkealla tuulella se sensijaan on! Ehkäpä juurikin siksi, kun on oma henkivartia taukoamatta kintereillä kiinni. 

Ulkona ei ole kevät. On kylmä, ja lunta, siis pieniä hiutaleita putoilee taivaalta vähän väliä. Kanit on kuitenkin nyt rokotettu ja saavat nauttia ulkoilusta, silloin kun itse haluavat. Hyvin pitkälti ovat säät kuitenkin pysyneet lämpötilaltaan sellaisina, että kanit siellä viihtyvät. Marleylta lentää rallia, ja Romeo kaivaa kuoppia ahkeraan! Niihin kellahtelu on ihanaa. Myös kaurishyppyjä näkyy enemmän kuin tarpeeksi. Pitäisi kai joskus taas videoida noita hauskoja otuksia! 
Nyt äskeisellä iltaulkoilulla tapahtui taas näitä suuremmoisia hetkiä. Marley siis tuli salamana kutsusta luokse! Olen ylpeä! Jos ensiviikolla paistaa aurinko, voitaisiin koittaa esteitä, tai ehkäpä agilityäkin, jos saan noita tarpeeksi motivoitua ulkotiloissa! 

Minun viikkoni ovat menneet hevosten parissa, ja vielä viisi viikkoa jäljellä TOP:pia. Olen kyllä oppinut hurjasti ja saanut paljon mietiskeltävää. Nyt tosin ajatukset harhailevat kuitenkin jo ihan toisissa asioissa, nimittäin tulevassa kesässä!


psst. Seuratkaa meitä ihmeessä instagramissa, jos ette vielä seuraa.. Sinne tulee päivitystä useammin meidän kuulumisista ja yleensä aina ennen blogia :) @elamantapana_elaimet 

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.