Sivut

torstai 29. joulukuuta 2016

Teihin voi aina luottaa!

Tässä mietiskelin tälle vuodelle viimeistä postausta, mutten oikein keksinyt mitään. Muutama mp aihe on takataskussa jemmassa, mutta pää on tältä erää niin puuroa ja aivot muusia, ettei ajatusten kasaamisesta tullut mitään. Niinpä saitte instagramissa kysyä kysymyksiä, joihin kuulette vastaukset tässä postauksessa:

1. Mistä pidät kaneissasi ja Martista eniten? 
Tätä on kysytty monesti aikaisemminkin, joten vastaan lyhyesti. Romeossa parasta on sen ihmisläheisyys (halinalle luonne), sekä into ja rohkeus tehdä ja kokeilla uutta omistajansa kanssa. Marleyssa parasta on sen uskollisesti kuuntelevat korvat ja keskittyminen esim. temppuillessa (hän ei turhia häsellä). Martissa parasta on kaikki! Sylissä se tosin voisi olla vielä vähän löllyväisempi, jotta hampaat saisi nopeammin katsottua, mutta muuten se on mielestäni ihan täydellinen hamsteri herra, juuri sellainen mitä kaipasinkin! :)

2. Aiotko ottaa Martin jälkeen uuden hamsterin?
En ainakaan heti. Kodittomia/huonoissa oloissa olevia hamstereita(ja muita jyrsijöitä) haluaisin toki adoptoida, mutta niihin harvoin törmää, sillä usein ne jäävät sinne lasten rääkättäviksi kitumaan viimeiseen hengenvetoon saakka. Syyrialaisten hamstereiden pienimuotoinen kasvattaminen olisi toki yksi haave, mutta en usko että ryhdyn siihen, sillä hyviä koteja olisi niiin vaikea löytää.

3. Miksi otit hamsterin kanien lisäksi?
Kaipasin lisää "tekemistä" ja elämänsisältöä niin sanotusti. Hamsteri kuume mua oli vaivannut myös tosi pitkään..

4. Onko syrkki paras hamsterirotu?
ON!

5. Jos se on Martin takia, niin olisiko se vaikka sinulla ei olisikaan Marttia?
Martti vahvisti mulle sen, että syyrialainen on paras hamsurotu minun mielestäni.. Eli jo ennen Marttia olin kyllä jo tätä mieltä, siksipä meillä asuukin nyt syyrialainen! :)

6. Miksi hamsut, eikä vaikkapa gerbiilit? (paljon hamsukysymyksiä..)
Mulla on nuorempana ollut gerbiilejä ja halusin nyt jotakin eri lajia ja yhden kappaleen (gerbiilejä ei voi pitää yksin). Lisäksi niille olisi ollut paaljon vaikeampi ja kalliimpi löytää hyvää asumusta.

7. Mikä on sun lempi kanirotu?
 Lempparit tällä hetkellä on: Risteytykset (yleensä sellaset 2-3 kg) ja  belgianjänis, ehkä angora(?).


8. Este enkat kaneilla?
En oikein jaksa muistaa.. Eikä niillä oikeastaan ole mitään väliä :)

10. Mistä oot hankkinut kanisi ja hamsterin?

Romeo- kasvattajalta, Marley - pienimuotoiselta kasvattajalta(kaverilta), Martti on sellasesta perushyvästä eläinkaupasta.


11. Haluaisitko joskus kasvattaa kaneja?

Riippuu mitä tarkoitetaan sanalla kasvattaa. Jos kasvattamiseksi lasketaan myös se, että teettää yhden poikueen itselleen noin kerran kymmenessä vuodessa, niin sitten kyllä. Tosin en tiedä tuleeko se koskaan onnistumaan.. Pitäisi aika hyvä tuuri käydä, että löytäisin kaksi mielestäni tähän tarkoitukseen sopivaa kania ja saisin vielä molemmat itselleni. Jos taas kasvattamisella tarkoitetaan sitä, että poikueita tulee monta vuodessa ja jalostaisin esim. jotakin väriä, niin siinätapauksessa EN.


12. Oletko miettinyt jonkin uuden eläimen hankkimista?
Ainahan sitä ajatukset pääsee harhailemaan omille teilleen, mutta ennen vakituisia tuloja ja omaa rauhaa en lisää eläimiä hanki. (paitsi esim. toiselle kanille kaveriksi, jos nyt jotakin sattuisi..).

13. Mikä on sun mp kun monet laittaa saman nimen kaneilleen?

Noh, onhan se joskus ihan huvittavaa, mutta enhän minä sitä nimeä omista, eikä se mua varsinaisesti liikuta, miksikä muut omia karvapallojaan nimittävät.


14. Haluisitko, että joitain eläimiäsi olisi enemmän?
Ai niinkuin klooneja? :D Een.. Musta on kiva, että näistä jokainen on oma ja ainutlaatuinen!

15. Mp siitä, että hiiriä pidetään 30x30x40cm häkeissä?
En siedä tätä ajatusta. Musta se on ihan eläinrääkkäystä..

16. Käytätkö eläimillä testattuja tuotteita?
Niitä mitä oon saanut lahjaksi tai meillä ennestään on niin käytä. Itse en osta.

17. Oletko vegaani?
En. Olen kasvisyöjä, enkä juo maitoa, mutta käytän tuotteita mitkä sisältävät maitoa. Kun muutan omilleni, niin silloin luulen ryhtyväni vegaaniksi. Tällä hetkellä sillä ei olisi merkitystä söisinkö vaikkapa juustoa (josta pidän), koska se sama paketti ostettaisiin kuitenkin, kun muutkin sitä syövät. Mutta kun taas olen kasvisyöjä ostelen/minulle ostetaan erilaisia vegaanisia maitoja, papuja ja muita tuotteita, jolloin tuen vegaanisia tuottajia.

18. Yksi vai kaksi kania?
Jos kanit tulee toimeen kaverin kanssa niin ehdottomasti kanille ainakin yksi kaveri. Ovathan nää niin sosiaalisia elämiä kuitenkin.

19. Mp kesyrotista.
Ne on ihan kivoja ja omaa rottaa olisi varmasti mahtava kouluttaa ja pitää lemmikkinä, mutta ne aina pisuu mun päälle.. :D Siks mennyt vähän into niihin lirittelijöihin.

20. Mp talvikot
Laji jota jalostettu ihan hirveesti.. Mutta ovathan ne ihan söpöjä ja varmasti kivoja lemmikkejä.
21. Mp hirvet
Hirvet on ihania! Ainoo mistä en tykkää on se, kun ne houkuttelee hirvikärpäset ja niiden turkit on varmasti täynä kaikenmaailman punkkeja ja puutiaisia!

22. Sun kanien väritykset?
Romeo on luonnonkeltainen, Marley on mustavalko japsi.


23.Haastavinta kanien hoidossa?
Osata päästää joskus irti.. Ja pitää vanhan kanin painoa terveellisesti yllä.

24. Pahin kanille tapahtunut tapaturma?
No tää ei ole varsinaisesti tapaturma, mutta kumminkin: https://bunnysuperspurt.blogspot.fi/2016/12/akkilahto-viikin-pienelainsairaalaan.html

25. Kanien iät?
Romeo n. 6,5v Marley n. 3,5v

26. Unelmien kani?
Mulla on sellanen jo. Romeo.
27. Millaista on elää kanien kanssa?
Hupaisaa ja enimmäkseen mahtavaa!


No mitäs tykkäsitte? Uutenavuotena tai vähän sen jälkeen lupaan teille perinteisen vuosikatsaus postauksen videon kera!

tiistai 20. joulukuuta 2016

Kevät joulukuussa? ja kutsu epv näyttelyihin!

Kanin omistajan lomaluettavaa! ;)
Loma, vihdoin se starttasi käyntiin. Luettavaa ja mieleen painettavaa tekstiä kyllä riittää tällekkin ajanjaksolle, että ei siinä mitään. On se kuitenkin kiva olla taas hetki kotona hengähtämässä, etenkin nyt kun Romeolla on vielä tuo lääkekuuri päällä. Muuten pojalle kuuluu oikein hyvää. Sillä on tosin varmaan mennyt pasmat jossain kohti sekaisin, sillä eilen se päätti aloittaa karvanvihdon ja Marleyn härnäämisen, mikä on nimenomaan ollut osa noiden kevät härdellejä.. Kiva herätä yöllä kanien kurnutukseen ja miettiä, etää miksi ihmeessä juuri nyt? Kun ulkonakin on vielä pilkkopimeää. Kesällä oli ihan ymmärrettävää kun mut kiskottiin ylös sängystä viiden kuuden aikoihin, koska oli valoisaa, mutta nyt tilanne on ihan toinen! Tällä hetkellä mun pitäisi nukkua talviunta ja kerätä rasvakerrosta ensi keväälle, mutta ei. Innolla odotan kauanko ton hömötiaisen hassuttelu jatkuu..
Minua pyydettiin tuomaroimaan muuten yhdet epäviralliset pet-näyttelyt Palojoelle, edellisen tuomarin peruutettua. En ole koskaan ajatellut näyttelyitä järjestää, saatikka sitten tuomaroida, mutta toisaalta nyt kun ei näkynyt kalenterissa muitakaan suunnitelmia kyseiselle päivälle, niin miksipäs ei. Laitan tonne postauksen loppuun tuon näyttelykutsun, niin voitte sitten tarpeen tullen käydä ilmoittautumassa! ;) Olisi kiva saada vaihteeksi vähän enemmänkin porukkaa kanitapahtumiin, vaikka pienistä tapahtumista yleensä pidänkin. Jotenkin todella hassua, kun ensivuodelle mulla ei ole vielä juuri mitään muita suunnitelmia, mikäli kesäloma jätetään huomiotta.

Olen tässä jonkin aikaa harkinnut otoskoopin hankkimista. Se on siis sellainen laite, jolla pystyy kartoittamaan kanien suusta hammaspiikkejä. Perusteelliseen tarkistukseen kani on kyllä rauhoitettva, sillä otoskooppilla tarkastaminen ei anna 100% varmaa tulosta, koska sillä ei aina välttämättä näe ihan kaikkea. Etenkin, kun pupuilla on tapana inhota tuota toimenpidettä. Siitä olisi kuitenkin se hyöty, että jos joskus joku kaneistani alkaa esimerkiksi laihtumaan äkisti, voi otoskoopilla katsastaa mahdolliset hammaspiikit ja jos sieltä jotain löytää, voi suoraa varata ajan niiden poistoon, eikä näin ollen tarvitsisi mennä pidemmän kaavan kautta: Ensin viedä kani lääkäriin ihmeteltäväksi ja sitten kun sieltä jotakin paljastuu, niin palata myöhemmin niiden poistoon. Tuo kapistus voisi siis säästää vähän rahaa ja aikaa. Kanien hampaat ovat kyllä ihan mielenkiintoinen ihmettelyn aihe, mutta en ole silti vielä päättänyt, olenko valmis siihen köyhänä investoimaan. En tiedä olisiko se loppujen lopuksi niin hyödyllinen (tällä hetkellä kahden kanin) omistajalle. Mitä mieltä ootte?
Huomenna alkaa joulusiivous ja fiilistely. Ootteko ostaneet kaneillenne joululahjoja? Me hankittiin pussi genesistä, joka ei siis ole tämän perheen pupupariskunnan perusruokaa. Herkkuina se meneekin siksi oikein hyvin ja namit ovat juuri sopivan kokoisia myös temppuiluun! Haluisitteko muuten joulun kunniaksi jonkun spessu videon, tai postauksen? Minkä? Uudellevuodelle ajattelin koota ainakin koostevideon jos vaan kone jaksaa tehdä yhteistyötä..


Viimeisenä sitten tää näyttelykutsu. Samaan aikaan järjestetään myös epäviralliset estekilpailut! Hyvä hetki siis tulla harjoittelemaan vähän pienempiä luokkia kokemusta kaipaavien kanien kanssa. Nähdään ensi vuonna Palojoella, heippa hei!

Tervetuloa Palojoelle epäviralliseen lemmikkikaninäyttelyyn 8.1.2017!
Nuorisoseurantalo
Koulunkulmantie 29
01940 Palojoki
Näyttelyyn voi osallistua yli 2kk täyttäneet kanit, kokoon, näköön tai rotuun katsomatta!
Näyttelyn viimeinen ennakkoilmoittautumispäivä on 5.1.2017
Ilmoittautumismaksut lemmikkikaninäyttelyyn etukäteen:
kani 5€/kpl
Jälki-ilmoittautuminen paikan päällä klo 10.00-10.30:
kani 6€/kpl
Ilmoittautumiset tulee lähettää osoitteeseen juuliamarja.w@gmail.com otsikolla "Palojoki 8.1". Mukaan tulee liittää kuva maksukuitista.
Ilmoita viestissä kanisi tiedot:
- Kanin nimi
- Rotu
- Väri
- Sukupuoli
- Ikä (kk)
Myös omistajan tiedot:
- Nimi
- S-posti
- Osoite
- Puhelinnumero
Ilmoittautumiset maksetaan tilille FI6514693500265562 ,laita viestiksi Kaninäyttely.
Jälki-ilmoittautumis mahdollisuus näyttely aamuna klo 10.00-10.30!
Arvostelut alkavat klo 10.30-10.45!
Tuomarina toimii kaniharrastaja/Suomen AgilityKanit ry:n yksi ylläpitäjistä: Juulia Wihlman
@elamantapana_elaimet

Parhaat palkitaan! (pokaalit, ruusukkeet jne.)
Myös kaneille soveliaat lahjoituspalkinnot otetaan vastaan klo. 10-10.30 välisenä aikana! ;):)
Kanit viettävät päivän pääosin boksissaan, jossa tulee olla juomaksi kelpaavaa vettä ja heinää tarjolla koko päivän ajan. Tämän säännön laiminlyöminen ja tietysti kanin varomaton käsittely ovat asioita, johon kiinitetään erityistä huomiota! Ei siis unohdeta niitä, jotta kaikki kanit pääsevät arvosteluun! ;)
Paikanpäällä wc! Kauppaa ei lähellä, eli omat eväät mukaan.
Paikalla myös epäviralliset estekilpailut!
Kutsu osoitteessa: https://www.facebook.com/events/375473066133498/
Näyttelyn vastuuhenkilöt:
Mirka Ariluoma, puh. 0408433102 (yleiset asiat, kuten kulkuyhteyksistä jne).
Juulia Wihlman (näyttely) juuliamarja.w@gmail.com
Kun tulee kysyttävää mistä tahansa, ota rohkeasti yhteyttä!
Viruksen tartunta-alueelta tulevien kanien (rokotettuja tai ei) tulee olla karanteenissa väh. 2vko, ennen näyttelypäivää. Huom. Tämä koskee kaikkia talouden kaneja, vaikka vain osa niistä lähtisi itse paikan päälle mukaan. Lisäksi omistaja jättää kengät eteiseen ja käyttää vaihtokenkiä/sukkia tapahtumapaikalla!


sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Äkkilähtö Viikin pieneläinsairaalaan

aijemmin samana päivänä leikkimässä kukkulan kunigasta

Keskiviikkoiltana kello yhdentoista aikaan kuulin, kun minulle huudettiin, että Romeossa oli jotakin vialla. Olin sinä hetkenä itse yläkerrassa tietokoneen äärellä ja kun kuulin, että: "Se hengittää todella tiheästi" ajattelin, ettei kyseessä ollut mitään niin vakavaa. Ehkäpä Romeo olisi vain juoksennellut ympäriinsä ja kohottanut siinä samalla sykettään. Nousin tietysti heti ylös tarkistamaan mitä voisi olla kyseessä ja samaan aikaan näinkin jo kanin juoksevan minua vastaan portaikossa. Romeo juoksi huoneeseensa ja kävi samoin tein kyljelleen makaamaan. Kun pääsin katsomaan kania lähempää, kuulin sen sykkeen (vaikken edes yrittänyt kuunnella), näin tiheimmän hengitystahdin kanilla, mitä olen ikinä nähnyt. Kaiken lisäksi Romeon puoliksi avonaisesta silmästä erotti vain valkuaista. Muutamien sekunttien päästä pupu nousi reippaasti ylös ja juoksi vessaan. Sen jälkeen takaisin minun eteeni makuulle. Siihen se ei kuitenkaan jäänyt, sillä se ei pystynyt makaamaan samassa asennossa muutamaa kymmentä sekunttia pidempää, vaan vaihteli jatkuvasti asentojaan. Aluksi (kun Romeo juoksi kiihdyksissään vessaan) ajattelin, että se oli säikähtänyt jotakin. Mutta miksi säikähtänyt kani asettuisi kyljelleen? Silloin kun Romeo makasi, silitin ja rauhoittelin sitä, mutta se ei auttanut hengityksen tai pulssin tasaantumiseen. Myöskin kani näytti koittavan rauhoitella itseään, mutta siitä huolimatta se oli todella levoton. Tiedän, että kaneilla on tavallisestikkin erittäin korkea ja helposti tunnettavissa oleva syke, mutta siltikin mieleeni juolahti jonkinlainen sydänkohtaus. Ei kuitenkaan sellainen, mistä kani lamaantuisi, koska eihän kani ollut lamaantunut. Niin tai näin olin kuitenkin muutaman minuutin jälkeen jo täysin varma, että nyt on aika lähteä päivystykseen, sillä tämä ei ole normaalia tai mikään kotihoidolla ohimenevä tilanne.

Rupesin pakkaamaan Romeota boksiin, ja huomasin samalla sen aristavan vatsaansa(?). Silloin mieleeni tuli suolistotukos. Käskin äitiäni soittamaan viikkiin vielä ennen kuin astuimme ulos ovesta, jotta he tietävät tulostamme.. Samalla varmistuisi, että viikki tosiaankin oli auki jne.
Matkalla sain aikaa miettiä asioita, mutta en keksinyt millään mistä kaikki voisi johtua. Romeo oli ollut koko päivän pirtsakka ja iloinen oma itsensä. Se oli syönyt herkkuja, juossut rapsutusten perässä ja välillä vähän härnännyt Marleyta. Se ei ollut laisinkaan apaattinen tai tavallista hiljaisempi, kuten yleensä ennen esim. karvanvaihdon aikaa olevissa ummetus tapauksissa. Se oli jopa syönyt arviolta 1-1,5h ennen tätä "kohtausta" ison lautasellisen romanie salaattia, puoliksi Marleyn kanssa. Tällaisia annoksia se on siis tottunut saamaan noin. jokatoinen pv. En siis voinut käsittää mikä sille olisi voinut tulla, ellei jokin kivulias tukos suolistoon.
Päästyämme viikin pieneläinsairaalaan lääkäri haki Romeon pikatutkimukseen ja toi sitten hetken päästä takaisin. Koska tilanne ei lääkärin mukaan/mielestä ollut yhtä paha kuin joillakin toisilla potilailla, saimme luvan odottaa vuoroamme. Ja sitähän ododtettiin. Ensin odotustilassa, sitten tutkimushuoneessa. Siellä päästimme Romeon hoitajan silmäilyn jälkeen lattialle liikkuumaan ja syömään heinää/juomaan. Vaikka eihän se tietenkään mitään syönyt, liikkunut tai juonut. Sillä oli kipuja. Se narskutteli hampaita, väänteli itseään puolen minuutin välein, eikä ollut halukas liikkumaan (paitsi minun sylini turvaan). Sen kasvot olivat kireät ja silmät siristivät. Välillä se koitti ulostaa onnistumatta ja muutaman kerran aukoi suutakin, näyttäen siltä, kuin se olisi yrittänyt oksentaa (mutta kanithan eivät tähän pysty). Pikkuhiljaa sen hengitys ja syke oli kuitenkin normalisoitunut enää tiheään hengitykseen. 
Noin 45minuutin päästä kävin kysymässä hoitajalta kipulääkettä kanille, sillä se oli tuskissaan. Jouduimme kuitenkin vielä odottamaan ja vasta n. 2-2,5(?) tunnin jälkeen aloitettiin ensiapu (eli nestettä ja kipulääkettä suonen sisäisesti). Sitä ennen Romeolta otettiin lämpö ja katsottiin pikapuolin hampaita yms. rutiinin omaisia asioita. Hoitaja siinä sitten vähän kyselikin oireista, kanista, kanin hoidosta (ruokavaliosta jne.). Sitten odotettiin lääkkeen vaikuttamista, ennen röntgeniin menoa. Röntgeniin halusin todellakin Romeon, sillä en voinut uskoa että kyseessä olisi tavallista ummetusta tms. koska mikään aikaisemmin kokemistamme suolisto häiriöistä ei ole ollut mitään yhtä radikaalia tai noin äkkiseltään puhkeavaa.. noin puolen tunnin odottelun jälkeen Romeon olo alkoi parantua silmissä ja se jopa suostui vähän liikkumaan ja jaksoi taas olla kiinnostuneempi ympäristöstään. Siitä tuli kiukkuinen ja väsynyt kanivanhus, joka tahtoi vain kodin lämpöön ja tuttuu ympäristöön möksöttämään. Röntgenit tuli kuitenkin ottaa ja niihin kului aikaa jälleen aika reippaasti. Kuvissa ei kuitenkaan näkynyt kuulemma mitään kunnollista tukosta ja mahalaukussa oli tavaraa runsaasti.. Diagnoosina siis hidastunut mahalaukun ja ohutsuolen toiminta. Ell. tukiruokki Romeolle CC:tä, jonka jälkeen saimme vaihtoehdoksi joko lähteä kotiin tai jäädä/tulla mahdollisesti myöhemmin uudestaan teho-hoitoon, mikäli kanin tilanne menee huonompaan suuntaan, eikä papanoita tule. Päätin kuitenkin, että lähdemme kotiin, sillä kani oli väsynyt ja tukiruokkiminen, juottaminen jne. ovat minulle jo liiankin tuttua touhua. Niinpä Romeo sai suonen sisään vielä ennen lähtöä lisää kipulääkettä tms. (en ollut kovin aktiivinen enää siinä vaiheessa kyselemään)

Kotiin emme kuitenkaan heti päässeet lähtemään, sillä piti jäädä odottelemaan laskua. Virallinen vapautuminen tapahtui siis vasta siinä 03-03.30 aikaan aamu-yöstä. Saimme mukaan 0,9ml zantac:kia ja reseptin loppukuuriin, joka kestää 10pv. Lisäksi mukaan lähti jo viikissä avattu pusi cc:tä ja kasa monisteita (ohjeita, diagnoosi, lasku ja resepti).
Kotona vihdoin.
Kotona avasin boksin luukun ja annoin kanin itse tulla ulos ja kavuta yläkertaan, sillä liikkuminen voi edistää suoliston toimintaa merkittävästi. Marley säikähti oven avautumista. Olihan neiti ollut varmasti hämillään kumppaninsa katoamisesta. Romeon nähdessään se juoksi ensin tervehtimään, mutta haistaessaan                                                                  lääkeaineita, se kaarsi kaukaa. Kesti tovin, ennen kuin Marley tuli putsaamaan Romeon turkkia ja lohduttamaan.
Parin tunnin unien jälkeen vein Romeon toiseen huoneeseen, lämpimämpään ja jäimme nukkumaan sinne. En halunnut sen kuluttavan energiaa kanihuoneen viileyteen. Sitten alkoi taas tukiruokkiminen ja juottaminen. Myöhemmin aamulla annoin ensimmäisen ruiskun lääkettä, joka kyllä sai kaniin vähän enemmän vireyttä taas joksikin aikaa. Kotona Romeo ei enää vääntyillyt ja kääntynyt. Sen hengitys ja pulssi olivat tasaantuneet normaaleiksi, mutta apaattinen se oli. Ei maittanut ruoka, etenkään liikunta tai vesi.
Ensimmäiset papanat laman jälkeen.
Seuraava päivä kului samalla kaavalla. Kipulääkettä ja ruokaa/vettä antaen. Apaattisuus ei niinkään kadonnut, mutta koska muutama ihan pikkiriikinen säälittävä papana tuli ja kani alkoi pikkuhiljaa yksittäisiä senttejä mutustamaan heinää ja kesällä kuivaamiani yrttejä, niin katsoin tilanteen sellaiseksi, ettei tarvinnut lähteä takaisin viikkiin.
Tilan kohentuminen tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Eilen minun ei tarvinnut enää edes tukiruokkia kania, vain nesteyttää, sillä en ollut nähnyt sen kertaakaan juovan, vaikka tarkan silmän alla hän onkin nämä päivät ollut. Nyt vasta tilanne on se, että Romeo ensimmäistä kertaa lähti itsenäisesti liikkeelle ja syö kunnollisen määrän iltaruuastaan itsenäisesti, sekä myöskin joi kupista. Ensimmäsitä kertaa kolmeen päivään Romeo myöskin makasi pitkänä. Hitaasti, mutta varmasti  tästä selvitään..

Siskoni lohduttamassa kipeää myttyä. Väillä täytyi pakkoliikuttaa kania, koska muuten se olisi maannut yli 24h samassa paikassa samassa asennossa..
Olen ihan tyytyväinen Viikistä saamaamme apuun, vaikkakin olikin hirveää katsella tuskissaan olevaa kania reilun aikaa, ennen ensiavun saamista. Ja mitä muita pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta.. Tällä hetkellä eniten kuitenkin mietityttää ja pelottaa mikä mahtoi tämän kaiken aiheuttajana olla. Ja koska tapaus on täysin mysteeri ja yllätys isku, en voi myöskään lakata pelkäämättä sen uusiutumista.




keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Romeo rikkoo fysiikan lakeja

Eräänä päivänä tapahtui jotakin hassua. Päästyäni illalla kotiin, olin tuttuun tapaan avannut kanihuoneen oven. En kuitenkaan epähuomiossa ollut laittanut jumppapalloa kaneilta piiloon ja palatessani alakerrasta yläkertaan sain romeon kiinni suunnitelmasta hypätä pallon päälle. Ehdin onneksi väliin estämään tämän, juuri ennen kuin kani oli ponnistamassa. Siitä heräsi kuitenkin idea, että mitäs jos pallo pysyisikin paikallaan ja kaneilla olisi mahdollisuus harjoittaa sen päällä tassapainoa turvallisesti, vähän niin kuin doboilla! Tämä ei tietenkään ole mahdollista ilman kunnollista dobopalloa, mutta päätin kuitenkin testata mitä tuo tuosta pallosta tuumisi, sillä turhaan en mitään kunnollista palloa rupeasi hankkimaan. Hain kanihuoneesta nameja, joilla houkuttelin tämän 6v seniorimme hyppäämään pallon päälle, samalla kun itse nojasin seinään ja pidin sitä polvieni välissä tiukasti paikoillaan. Yllätyin, kun Romeo keveästi loikkasi pallon päälle ja alkoi jopa omatoimisesti harjoittaa siinä takajaloilla seisomista (koska haistoi nameja taskussani..). Päätin sitten, että kaipa sitä voi vähän tällaistakin kokeilla, mutta hain toki pallon ympärille pehmeää karvamattoa ja pidin palloa tukevasti kiinni jalkojeni välissä. Loput onkin historiaa, mitä saatte seurata oheisesta videosta. Marleyn kanssa ei palloilua kokeiltu, sillä hän ei uskaltanut itsenäisesti hypätä pallon päälle, enkä halunnut nostaa sitä ja antaa sen hypätä korkealta ja epätasaiselta alustalta maahan. Romeo oli kuitenkin rohkea ja varma suoriutuja. Sen kanssa uskalsin tehdä. Onhan tässä näitä yhteisiä vuosiakin jo niin paljon kertynyt, että osaamme molemmat hyvin luottaa ja lukea toisiamme tilanteessa kuin tilanteessa. Minun oli myös aina tuettava Romeota sen seistessä takajaloilla. Aika paljon tuntuu silläkin olevan luottoa (tai sitten on järki jäässä, taas vaihteeksi) kun välillä tuntui, että nyt kyllä muhun nojataan ihan liikaa. Viimeisimpänä kokeilimme pienesti pallon päällä kävelyä. Ensimmäisen yrityksen jälkeen mun piti korjata omaa asentoa, jotta pallo ei lähde omille reiteilleen, joten jouduin käskemään Romeon alas. Hetken päästä otettiin uudestaan, vähän paremmin tuloksin. 

Tärkeää huomioitavaa tähän loppuun!
En missään nimessä halua rohkaista ketään kokeilemaan normi jumppapalon ja kanin yhdistämistä. Se on yksi syistä, miksi en laittanut tätä videota julkiseksi youtuben puolelle. Minulla on kuitenkin myös paljon niitä lapsenikäisiä seuraajia, jotka voivat saada tästä pahoja vaikutteita. Palloilussa on riskinsä. Kani voi tippua, hypätä huonosti alas tai pallo voi karata käsistä. Siitäkin huolimatta, että meillä oli pehmeää mattoa ja seinää takana, tällaisessa on riskinsä! Huomioikaa myös, että videon kani suostui yhteistyöhön ihan omasta aloitteestaan. Sitä ei missään vaiheessa pakotettu tai nostettu pallon päälle ja pidin monia taukoja, antaen sille mahdollisuuden lähteä pois. Tämä kani on myös sujut sen kanssa, että siihen kohdistettiin painetta (käden antamaa tukea) mikä ei kaikilta kaneilta samalla tavalla luonnistu. Älkää siis olko yhtä hölmöjä kuin minä ja kokeilko tällaista kotona, vaan ostakaan, tai vaikkapa lainatkaa jostakin asijanmukaiset doboilu välineet käyttöönne ja harjoitakaa kanin tasapainoa positiivisin keinoin niillä! :) Kiitos. nyt me lähdemme suorittamaan iltatoimia ja katsastamassa potilastamme, eli Marttia, josta kuulette enemmän varmaankin seuraavassa postuksessa. 

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Irti vai vapaana? (koira)

Kuvassa esiintyy tästä blogista tuttu Nicky 
Toisinaan ärsyttää, kun koiria pidetään irrallaan, etenkin kun niiden kiinni pitäminen on niin hyvin perusteltavissa oleva asija. Mutta koira on kuitenkin koira ja joskus tuntuu ihan yliliioitetulta, ettei se pääsisi koskaan liikkumaan lajityypillisesti askelajeja vaihdellen ja sinne tänne poukkoillen. Myöskin koirapouistot ynnämuut keskukset tulisivat varmasti olemaan aina  täpötäynnä, mikäli ainoa paikka missä koiran kanssa saa juosta, hassutella ja heittä keppiä olisi joko oma aidattu piha (johon kaikilla ei tosiaankaan ole mahdollisuuksia) tai sitten nämä koirapuistot ynnämuut harrastehallit. 

Milloin ja minkäluontoinen koira siis minun mielestäni saa kulkea vapaana ja millaisissa tilanteissa ei?

Mielestäni kaikki koirat, jotka (isolla T:eellä) tottelevat voivat kulkea irrallaan koska tahansa. Huomioikaa nyt kuitenkin, että olen myös ehdottomasti sitämieltä, että keskustassa ja esim. kapeiden, liikenneruuhkaisten teiden vieressä ei ole mitään syytä pitää koiraa irrallaan sen (jopa "100%"  varman) koiran turvallisuuden takia. Tällaisilla kapeille käytävillä, suurien ihmismassojen seassa kulkiessa koira ei saisi muutenkaan enempää tilaa liikkua, kuin hihnassa sen omistajankaan vieressä, joten miksei ihan vain näynkin vuoksi pitäisi koiraa kytkettynä?

Toinen pätevä syy irralla pitoon on mielestäni se, että vaikka koirasi ei olisikaan täysin top one tokossa, niin asut kuitenkin yksinkertaisesti niin syrjässä, ettei ketään voi haitata koirasi vapaana kulkeminen ja näin ollen se on myöskin peruskoulutetulle wuffellesi turvallista. 

MUTTA kun pidät koiraasi irti niin oletan, että vastaantulijan saapuessa näköpiiriin: Kutsut koirasi luoksesi ja jos vastassa on toinen koira, niin mielellään otat oman koirasi (vaikka pannasta tai valjaista) ohituksen ajaksi kiinni, JOTTA OSOITAT, että koirasi ON HALLINNASSASI. Tämä tieto on nimittäin erittäin tärkeä jokaiselle, joka pelkää koiria, tai ihan vain niillekkin, jotka lähtevät oman koiransa kanssa teitä ohittamaan. Jos omistaja ei ota koiraansa mitään kontaktia, eikä koira omistajaansa, niin aika inhottava on vastaantulijan miettiä, että tuleeko tuo toisen wuffe nyt meidän fifin iholle, vai mitä tässä nyt tapahtuu. Tietysti jos vastaantulija on koirarakas tuttavanne, niin ilman muuta voit innostaa koirasi kaatamaan vastaantulijan ja antaa sen nuolla hänen kasvonsa läpimäriksi, sillä eihän hän siitä voi millään tavalla ottaa nokkiinsa! ;)

Milloin taas en hyväksy koirien vapaana pitämistä? 
No tuossa tuli jo ehkä jotain vähän sivuutettua, mutta kaupungissa (kaikinpuolin vilkkaalla asuinalueella) ei pidetä vapaana koiria, joilla on korvat tallessaan vain toisinaan. Piste. "Mutta kun se on kuitenkin niin kiltti, eikä se kenellekkään vastaantulijalle tee mitään pahaa, haluaa vain moikata". Huomioihan, että tämä ei vaikuta asijaan laisinkaan, sillä ennen kuin koira päästetään muiden koirien kanssa tekemään tuttavuutta on tietysti varmistettava, että tämä sopii myös sille kadun toisessa päässä seisovalle omistajalle. Kaikki koirat eivät syystä tai toisesta siedä muita koiria iholla, jolloin myös omalle nassukallesi voi käydä sangen huonosti. 

En myöskään katso irtipitämistä hyvällä, vaikka koira olisi super kiltti ja tottelevainen, mutta omistaja ei kommunikoi vastaantulijan tai koiransa kanssa selkeästi, ennen ohitustilannetta ja sen aikana. Sillä se epätietoisuus on myös monille täyttä tuskaa, ja aivan turhaa. Jos kerta saat koirasi niin hienoksi koulutettua, että se osaa ilman minkäänlaisia ohjeita käyttäytyä, kuin sivistynyt kansalainen, niin tulisi sinultakin silloin löytyä senverta rohkeutta, että uskallat avata suusi ja kertoa tästä myös vastaantulijoille. 

Kuulostan ehkä aika ankaralta, mutta voin iloksenne sanoa, että oikeasti olen aika leppo, eli leppoisa. Löydän aina niitä "mutta mutta.. kun tää nyt on tällanen tilanne ja tällanen koira ja eihän tää nyt niin vakavaa oo ja jos nyt vaan nopeesti tosta menee.. " poikkeuksia ja tulen varmasti olemaan itsekkin vielä se, joka juoksee puoliksi "koulutetun" koiransa perässä pää punaisena anteeksi pyytelemässä :D.. Kyllähän niitä vahinkoja aina sattuu, mutta meidän tehtävämme onkin ennaltaehkäistä ne oikeasti parhaamme mukaan, järjestämällä esim. tuttujen ihmisten kesken ohitustreenejä jne. jotta sitten tositilanteissakin pystyy koiraansa luottamaan. Ei siis suinkaan niinpäin, että vapaana oitustilanteita harjoitellaan satunnaisten vastaantulijoiden kanssa!

Tässä lopussa vielä mainittakoot se, että on olemassa lakeja, jotka määrittelevät koiran vapaana pitmäistä. Uskoakseni ne lait ovat kuitenkin kaikille jo tuttua kertausta, mutta jos jollekkulle ei, niin suosittelen lämpimäsiti myös niiden lukaisemista! ;)

Käykää ihmeessä katsastamassa Nickyn blogi! Linnki ekassa kuvassa.

Vähän erilaisempaa pikapostausta irtosi meiltä tällä kertaa, mutta mitäs sanotte? mun täytyy kyllä nyt ehdottomasti jatkaa kokeisiin lukemista, mutta kirjotelkaahan te ihanat lukijat omia aatteita ja kommentteja tuonne kommenttiboksiin mua ilahduttamaan sitten kun palaan!
Sen unohdin vielä mainita, että hyvät hyssykät muistakaa pukea koirillenne ne heijastimet Suomen sysipimeänä kaamosaikana. Ei ole koskaan ilahduttava näky nähdä, edes kytkettynä kulkevaa pikimustaa koiraa ilman minkäänlaista huomioliiviä. Niitä on nyt markkinoilla kuitenkin jo sen verran erilaisia ja kokoisia ja on sitä sun tätä muutakin, että kyllä luulisi jo ihan oikeasti jokaiselle koiralle jokin sopiva pilke pimeään löytyvän!
 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.