Sivut

lauantai 12. marraskuuta 2016

Reissuista

(Ei edellis vaan sitä seuraavan).. Perjantaina kanit tulivat kuin tulivatkin mukanani päivän oppitunneille. Edeltävänä torstaina olin laittanut matkustuskopin valmiiksi lattialle pupujen tutkalitavaksi, sillä ne osaavat jo hienosti yhdistää sen matkailuun. Turhan jännittämisen poistamiseksi treenasimme illalla boksiin menemistä. Romeolta sujui hyvin, mutta Marley osasi vähän arkailla, eikä mulla riittänyt iltamyöhään malttia sen kummempaan tekemiseen.. Aamulla ennen lähtöä boksi oli kuitenkin ainakin kunnolla myllättynä, joten varmasti molemmat kanit jäivät tekemään siihen paremmin tuttavuutta yön aikana.
Koulussa Romeo ulkoistautui reippaasti boksistaan ja rupesi lähestulkoon heti ahmimaan herkkuja, myös vieraiden tarjoamina. Pian laskin sen lattialle temmeltämään, jossa se innoissaan kiisi eteenpäin aina seuraavaa tuolinjalkaa ja nurkkaa kohti. Myös Marley uskaltautui boksista itsenäisesti ulos ja pian molemmat seilasivat luokkahuonetta ympäri tyytyväisinä. Viimekerrasta samassa paikassa onkin jo yli vuosi aikaa, mutta kanit tuntuivat muistavan paikan hyvin, ainakin rohkeutta oli molemilla ihan toisenlainen määrä, mitä ensimmäisellä kerralla. Koulussa myös Marley otti herkkuja, mitä se ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt vieraassa ympäristössä! Romeo taas kävi silloin tällöin etsimässä minut luokan seasta ja kiipesi oitis syliini rapsutuksia ja henkistä tukea hakemaan. Hetken hellittelyn ja temppuilutuokion kuluttua se jatkoi taas tyytyväisenä uuden maaperän kartoittamista. Vessalaatikon käyttö oli kummallakin kanilla aika kiitettävän kohdilla tälläkin kertaa. Takaisintulo matkalla Romeo oli aivan kuitti ja junassa se nukkui omalla penkillään vieressäni. Sai monen ihmisen päät kääntymään ja kenties pakkasesta jäätyneet sydämmet sulamaan. Marley ei uskaltautunut boksistaan seuraksemme.

Lauantaina oli odotettu epv päivä palojoella! Sinne matkasimme Ninjan kanssa kaksin. Epävirallisessa petissä ei mennyt kummoisemmin. Tai siis, hankalahan tuosta karvaa pudottavasta mörököllistä oli kauneuspisteitä antaa :D Niitä emme odottaneet tai säälistä saaneet, mutta oli vaihteeksi taas kiva saada ulkopuolisen mieleipidettä omasta kanista. Hyvänä huomiona esille nousi mm. punottavat kantapäät, joka ei sinänsä ollut minulle uutta tietoa, mutta ihan hyvä niitäkin taas muistella ja tarkkailla, etteivät unohdu. Oman lemmikkinsä ulkonäköön ja kuntoon kun omistaja pystyy helposti sokaistumaan. 
Radoista ei sen kummemmin sanottavaa keksi. Mielenkiintoisempaa teille on varmaan on nähdä niistä itse videot. Hetken jo pelkästin, ettei ratavideoita tulisi, mutta onneksi kisapaikalta saa aina näppärästi uusia tuttavuuksia passitettua kameran taakse ;) Kiitos videoista kuuluu siis Millalle! 

Helpon mutkan ensimmäinen kierros oli vähän sellaista "Mitääh millanen este, miten tästä pitäisi mennä, mikä tuo tollanen "puomi" tossa on???" Mutta eteneminen oli mielestäni todella hyvää, eikä yritystäkään puuttunut. Jopa pystyjä Marley hyppi, ilman puomien potkimista tms. Huomasin kyllä eroja, kenties kisatauon, kenties harjoittelujemme tuloksena. Muutokset ovat pieniä, niin kanissa kuin minussakin. Sellaisia, etteivät ulkopuoliset ehkä niitä huomaa, mutta me huomaamme. Kertokaa, jos näitte videolla jotain, mikä omasta mielestänne on muuttunut kanin tai minun käyttäytymisessäni radoilla. Toki nämä olivat sisäkilpailut, joka vaikuttaa meihin molempiin ainakin jotenkin.



Toisella kierroksella radan esteet olivat jo kaninkin mielestä esteitä. Marley suunnisti ja hyppi omistajansa silmissä todella hienosti! Tällaisia ratoja on ilo katsella. Huoletonta hyppimistä, jossa kanilla on aikaa ja motivaatiota keskittyä jokaiseen askeleeseen, ilman että sen tarvitsee pelätä tai turhia ressata. Tästä radasta Marley nappasi toisen sijan!


Sitten oli kv ratojen vuoro.   Kani selvästi halusi edetä ja yritystä löytyi miltein jokaiselle esteelle, mutta  rohkeutta oikeasti niiden koipien irroittamiseen maasta ei kuitenkaan ollut. Suosiolla nostin Marleyn vaikeimpien esteiden yli, sillä en halunnut pakottaa sitä hyppäämään(räsähtämään) minkään esteen päälle.


Viimeinen kierros ei poikennut edellisestä paljonkaan, paitsi, että tarmoa ja uskallusta löytyi nyt enemmän! Vähänkö mua kyllä naurattaa tämä rata näin jälkeenpäinkin (tai siis tuo viimeinen este) :D Enpä olisi uskonut, että juuri sen hän sitten tiataa kuin vanha tekijä :)!


2 kommenttia:

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.