Sivut

torstai 24. marraskuuta 2016

Huoli Martista

Luvassa vähän synkemmän puoleinen postaus, mutta onneksi mulla on myös hyviä uutisia. Maltoin nimittäin vidoinkin saada itseäni niskasta kiinni ja loin Martille uuden "asunnon". Ikean detolf, edes kaksikerroksisena ei tuntunut riittävän sille enään millään tapaan. Ei se suoraan sanottuna pystynyt enää nauttimaan elämästään niin "pienessä" tilassa, kun se oli karkureissullaan ja muutenkin valvotusti nähnyt ja tottunut niin paljon suurempaan alueeseen. Yhtenä yönä jäin taas seuraamaan sen puuhia vähän pidemmällä mittakaavalla ja eihän sen yöt juuri mihinkään muuhun kuluneet, kuin pakotien etsimiseen. Virikkeet auttoivat aina vain hetkellisesti pari minuuttia, jos edes sitäkään. Juoksupyörä tai lautanenkaan ei enää jaksanut innostaa. Niinpä päädyin luovuttamaan "kani nurkkauksen" hänen käyttöönsä. Pientä sisustelua ja säätöä se vaati, mutta tällä hetkellä se alkaa olemaan jo ihan kelvollinen. Kanit tietysti olivat hieman hämillään ja harmissaan nurkkauksensa menetyksesta, mutta kyllähän Martti siitä tilasta saa enemmän hyödykseen. Kaneillakin on kuitenkin lähes koko muu asunto aamuisin ja iltaisin käytössä, että ei se heidän elämäänsä kamalasti hetkauttanut. 
Martin muutettua uuteen "Martti landiaan" on taapero pysynyt vihdoin todella onnellisen oloisena! Siitä tarkemmin vielä tuolta alhaalta löytyvässä videossa. Mutta jottei elämä suinkaan kävisi liian helpoksi tai iloiseksi, niin  kyllä meiltä löytyy myös huonoja uutisia. Eilen illalla olin tuttuun tapaan nostamassa tätä ilopilleriä syliini lellittäväksi, kunnes havahduin siihen, että nyt tämä eläin tuntuu kyllä todella kevyeltä! Laitoin Martin heti puntarille ja koska en voinut uskoa silmiäni, jouduin säätämän grammavaakaa moneen kertaan uudelleen ja uudelleen, mutta ei. Tulos oli aina sama. Martti oli kahden viikon aikana laihtunut tasa  50g !! Ihan älyttömästi ja vielä noin lyhyessä ajassa! Martti oli yhden vuoden tienoilla vielä hyvässä massassa. Se painoi 178g ja oli elämänsä kunnossa. Tai onhan tuo nytkin ulkoisesti todella hyvässä kunnossa. Turkki on pehmeää ja kiiltävää, silmät kirkkaat, korvat dumbon tyyliin heristettyinä ja mieleltään se on pirteämpi, kuin kanit ennen iltaruokaa..
Olin koko viimeyön ihan shokissa koko asijasta ja kävin valehtelematta kolmesti sinä yönä lisäämässä Martille ruokaa, toivoen, että se nopeasti saisi massansa takaisin. Uskon painon pudotuksen johtuneen pitkälti siitä, että uudessa asumuksessaan Martti saa paaljon enemmän liikuntaa, kuin sen aijemmassa terraario viritelmässään. Nyt rupesin kuitenkin pohdiskelemaan voiko tämä olla vain sitä, vai sokaiseeko se minut nyt jostakin vakavemmasta. Martin paino nimittäin ennen muuttoa oli jo laskussa (näin myöhemmin tarkasteltuna se oli pudonnut 170:nestä gramasta 129g ja siitä sitten kahdessa viikossa (mitkä Martti oli viettänyt uudessa asumuksessaan) niin 78 grammaan. Sisäloiset tuli ensimmäisenä mieleen. Niitä se olisi voinut saada ehkäpä jonkin tuoreruuan mukana. Siispä aloitan matokuurin heti maanantaina viimeistään. Operaatio lihoitus on käynnistynyt tietysti jo nyt. Ihana ystäväni lupasikin sponssata meille vähän enemmänkin niitä jauhomatoja ja jättiksiä, jotta pikkuinen pian kohentuisi. Nyt siis viimeistään voitte te muutkin havahtua, kuinka tärkeää eläinten säännöllinen punnitseminen ja kirjanpito on. Itse en ainakaan ulkoisesti olisi osannut tuosta mitään huomata. Jos olisin punninnut Marttia useammin, olisin varmasti aloittanut toimenpiteet jo ennen selvää alipainoa..

Kuva n. kk takaa. 




lauantai 12. marraskuuta 2016

Reissuista

(Ei edellis vaan sitä seuraavan).. Perjantaina kanit tulivat kuin tulivatkin mukanani päivän oppitunneille. Edeltävänä torstaina olin laittanut matkustuskopin valmiiksi lattialle pupujen tutkalitavaksi, sillä ne osaavat jo hienosti yhdistää sen matkailuun. Turhan jännittämisen poistamiseksi treenasimme illalla boksiin menemistä. Romeolta sujui hyvin, mutta Marley osasi vähän arkailla, eikä mulla riittänyt iltamyöhään malttia sen kummempaan tekemiseen.. Aamulla ennen lähtöä boksi oli kuitenkin ainakin kunnolla myllättynä, joten varmasti molemmat kanit jäivät tekemään siihen paremmin tuttavuutta yön aikana.
Koulussa Romeo ulkoistautui reippaasti boksistaan ja rupesi lähestulkoon heti ahmimaan herkkuja, myös vieraiden tarjoamina. Pian laskin sen lattialle temmeltämään, jossa se innoissaan kiisi eteenpäin aina seuraavaa tuolinjalkaa ja nurkkaa kohti. Myös Marley uskaltautui boksista itsenäisesti ulos ja pian molemmat seilasivat luokkahuonetta ympäri tyytyväisinä. Viimekerrasta samassa paikassa onkin jo yli vuosi aikaa, mutta kanit tuntuivat muistavan paikan hyvin, ainakin rohkeutta oli molemilla ihan toisenlainen määrä, mitä ensimmäisellä kerralla. Koulussa myös Marley otti herkkuja, mitä se ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt vieraassa ympäristössä! Romeo taas kävi silloin tällöin etsimässä minut luokan seasta ja kiipesi oitis syliini rapsutuksia ja henkistä tukea hakemaan. Hetken hellittelyn ja temppuilutuokion kuluttua se jatkoi taas tyytyväisenä uuden maaperän kartoittamista. Vessalaatikon käyttö oli kummallakin kanilla aika kiitettävän kohdilla tälläkin kertaa. Takaisintulo matkalla Romeo oli aivan kuitti ja junassa se nukkui omalla penkillään vieressäni. Sai monen ihmisen päät kääntymään ja kenties pakkasesta jäätyneet sydämmet sulamaan. Marley ei uskaltautunut boksistaan seuraksemme.

Lauantaina oli odotettu epv päivä palojoella! Sinne matkasimme Ninjan kanssa kaksin. Epävirallisessa petissä ei mennyt kummoisemmin. Tai siis, hankalahan tuosta karvaa pudottavasta mörököllistä oli kauneuspisteitä antaa :D Niitä emme odottaneet tai säälistä saaneet, mutta oli vaihteeksi taas kiva saada ulkopuolisen mieleipidettä omasta kanista. Hyvänä huomiona esille nousi mm. punottavat kantapäät, joka ei sinänsä ollut minulle uutta tietoa, mutta ihan hyvä niitäkin taas muistella ja tarkkailla, etteivät unohdu. Oman lemmikkinsä ulkonäköön ja kuntoon kun omistaja pystyy helposti sokaistumaan. 
Radoista ei sen kummemmin sanottavaa keksi. Mielenkiintoisempaa teille on varmaan on nähdä niistä itse videot. Hetken jo pelkästin, ettei ratavideoita tulisi, mutta onneksi kisapaikalta saa aina näppärästi uusia tuttavuuksia passitettua kameran taakse ;) Kiitos videoista kuuluu siis Millalle! 

Helpon mutkan ensimmäinen kierros oli vähän sellaista "Mitääh millanen este, miten tästä pitäisi mennä, mikä tuo tollanen "puomi" tossa on???" Mutta eteneminen oli mielestäni todella hyvää, eikä yritystäkään puuttunut. Jopa pystyjä Marley hyppi, ilman puomien potkimista tms. Huomasin kyllä eroja, kenties kisatauon, kenties harjoittelujemme tuloksena. Muutokset ovat pieniä, niin kanissa kuin minussakin. Sellaisia, etteivät ulkopuoliset ehkä niitä huomaa, mutta me huomaamme. Kertokaa, jos näitte videolla jotain, mikä omasta mielestänne on muuttunut kanin tai minun käyttäytymisessäni radoilla. Toki nämä olivat sisäkilpailut, joka vaikuttaa meihin molempiin ainakin jotenkin.



Toisella kierroksella radan esteet olivat jo kaninkin mielestä esteitä. Marley suunnisti ja hyppi omistajansa silmissä todella hienosti! Tällaisia ratoja on ilo katsella. Huoletonta hyppimistä, jossa kanilla on aikaa ja motivaatiota keskittyä jokaiseen askeleeseen, ilman että sen tarvitsee pelätä tai turhia ressata. Tästä radasta Marley nappasi toisen sijan!


Sitten oli kv ratojen vuoro.   Kani selvästi halusi edetä ja yritystä löytyi miltein jokaiselle esteelle, mutta  rohkeutta oikeasti niiden koipien irroittamiseen maasta ei kuitenkaan ollut. Suosiolla nostin Marleyn vaikeimpien esteiden yli, sillä en halunnut pakottaa sitä hyppäämään(räsähtämään) minkään esteen päälle.


Viimeinen kierros ei poikennut edellisestä paljonkaan, paitsi, että tarmoa ja uskallusta löytyi nyt enemmän! Vähänkö mua kyllä naurattaa tämä rata näin jälkeenpäinkin (tai siis tuo viimeinen este) :D Enpä olisi uskonut, että juuri sen hän sitten tiataa kuin vanha tekijä :)!


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Vähän kuvia, paljon sanoja

Morjens! Viime kuukausi on lipunut ohi ihan mieletöntä vauhtia ja joulukin lähestyy jo uhkaavasti! Lunta tulee ja kanit nyhjäävät sisällä. Osittain myöskin sen tähden, että lauantaina mennään piitkästä aikaan kanitapahtumaan, nimittän palojoen epv estekisoihin ja pet näyttelyyn! Pitää siis pitää kaneille karanteenia, joka ei huonoilla keleillä tuota tietenkään ongelmia tai omantunnon tuskaa. Vielä en ole varma otanko kummatkin kanit mukaan, vaiko vain Marleyn. Vähän jännittää nähdä näkyykö estearjoitteluidemme pohjalta muutosta Marleyn kisaradoissa. Ehkä ei, ainakaan vielä, mutta tosi rauhassa otetaan. Se on kotona edistynyt taas niin hirmusen paljon! Tänään tein viiden esteen mutkaradan ja ensimmäistä kertaa kiinnitin valjaiden jatkoksi myös hihnan. Vähänkö sitä ihmetytti ja ärsytti, kun ei päässytkään liikkumaan vapaasti. Namien tuputtamisella sain sen kuitenkin nopsaa unohtamaan sen ja puolen minuutin sisään etenimme miniradalla, kuin mikään ei olisi muuttunut. Hienosti se suunnisti aina seuraavalle esteelle. Ensimmäisen radan jälkeen poistin nuo tyhmääkin tyhmemmät valjaat ja kani sai paljon herkkuja. Kohta kokeiltiin uudestaan ja tiedättekös... Marleyhan juoksi! Kyllä sitä luulisi, että eteneminen olisi ollut töyssyisempää ja että kani odottaisi jokaisen esteen jälkeen herkkuja, mutta ei. Marley tiesi, että kiitos ja kunnia tulee radan jälkeen. Kun tätä harjoitellaan tarpeeksi, uskon tosissani sen vaikuttavan kaniin myös muualla. Sillä kun ohjaustyyli ja valjaat ovat samat kuin aina kotonakin hypätessä niin sen avulla pieniaivoinenkin eläin voisi ehkä yhdistellä asijoita mielessään, vai mitä olette mieltä? Tiedän Marleysta ainakin sen, että herkkujen perään se ei uskalla olla missään vieraalla maaperällä, mutta kun se tottuu myös siihen, että radan jälkeen valjaat otetaan pois niin palkintoja onkin kanille jo kaksi. Saaliseläin varmasti haluaa irti valjaistaan jännittävällä paikalla, koska ne mahdollisesti olisivat este pakenemiselle, kun joku hirvittävä (vaikkapa vieressä vilahtava muovipussi) hyökkää. Odotan epävirallisia kisoja siis oikeasti innoissani, sillä haluan nähdä miten siellä mennään!
Pettiinkin ajattelin raitanaaman ehkä ilmoittaa, mutta saa nähdä. Se hoituu sitten lauantaipäivänä jälkiilmoituksen merkeissä, jos on hoituakseen. Olisi taas ihan mukava saada ulkopuolisen näkökulmasta tietoja ja arviota omasta kanista, mutta mitään sen suurempaa syytä en ole vielä petteilyyn keksinyt..



Asiasta seuraavaan papanaan... grammavaakani on ollut kateissa jo pidempäänkin kuin pitkään. Kultainen äitini kävi kuitenkin hankkimassa minulle Lidlistä uuden ja nyt saadaan vihdoin myös Martti takaisin puntarille! Kanien painot ovat pysyneet suhteellisen samana. Marley painoi viime punnituksessa 1,9 ja nyt tasan 2kg. Hoikalla Romeolla painoa oli tasan 2,5kg, sama mitä puntari viimeksikin näytti. Nyt kanit ovat tosiaankin olleet jo 3 päivää lähestulkoon pelkällä heinäkuurilla, sillä kauan ja hartaasti odotettu zooplus tilaus ei ole vieläkään saapunut. Tilasimme sen liian myöhään ruokatilanteeseemme nähden. Kaneilla on kuitenkin todella hyvälaatuista heinää, joten suurta huolta ei ole ollut, mutta Martin likainen terraario kaipaisi todella kipesti perusteellisen puhdistuksen, mutten ole viitsinyt siihen vaivautua, ennen kuin tilaamani uudet sisusteet saapuisivat.. Luulin muuten, että heinäkuuri saisi kanit puremaan mun loputkin sormeni irti, mutta ihme kyllä näin ei ole käynyt! Kaneja ei edes heinäkuurin aikana ole herkut tavallista enempää kiinnostaneet, ihmeellistä. Taitaa aina saman makuiset pipanat jo vähän kyllästyttää. Onneksi sisällytin tilaukseen myöskin yrttiherkkuja puputettavaksi! :)

Lukio ja amis ovat sujuneet leppoisasti ja ihme kyllä aika rennosti tällä hetkellä. Sain kuitenkin mahdollisuuden tehdä extempore lähdön jonnekkin toppiin, sillä tietyt kurssit oman osaamisen kannaltani olisivat kuulemma olleet aika hyödyttömiä. Jonnekkin klinikalle olisi kiva vaihteluksi päästä, mutta seuraavat viikot näyttävät mitä tuleman pitää. Tämän loppuviikon pysyttelen kuitenkin vielä normaalisti koulussa ja ehkä raahaan kanit perjantaina mukaani tuomaan iloa opiskeluun. Tai pääsääntöisesti ehkä haluan kuitenkin nähdä miten ne tällä hetkellä käyttäytyvät vieraassa paikassa, lauantaita ajatellen.
Tältä näyttää muuten meidän Martti, kun olen joko kouluun tai
nukkumaan menossa. "Hei heii, älä jätäää!?!?"

Jos teistä joku muukin on suuntaamassa lauantaina palojoelle, niin multa löytyy nyt muutamia lapa ja- Y valjaita, joita saat tulla sovittelemaan ja ehkä ostamaankin. Myös kolme hihnaa ovat vailla sitä omaa ja rakastavaa kotia! Piti vielä kysyä, että onko teillä loogisesti ajateltua mielipidettä siihen, millä kokoonpanolla mun pitäisi palojoelle lauantaina suunnistaa ja pistänkö Marleyn pettiin?
 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.