Sivut

perjantai 30. syyskuuta 2016

Viikot kuluu

Noniin, blogi on nyt viimeistä vaille valmis ulkoasun kanssa ja ihan tyytyväinen olen. Moni asija olisi toki voinut mennä toivotumminkin, mutta olkoot se nyt mitä ikinä onkaan. Koska mikään taituri tai taikuri en ole, en saanut blogin taustakuvasta sittenkään ihan oikean kokoista, mutta järkevämmän näköiseksi saatte tämän sivuston, kunhan painatte pohjassa Ctrl + ? (Eli zoomi päälle). Nyt pitäisi näyttää jo paremmalta, eikös?

Sitten kuulumisiin. Viikkoja taakseppäin olin viettämässä mukavaa virkistyspäivää agilityhallilla Kiran, Japin, karkin, sekä heidän koiruuksien kanssa. Päivä oli mukava ja halli valoisa, ei valitettavaa. Kertokoot enemmän teille tuosta päivästä tämä lyhykäinen kooste video.





Martti vietti ensimmäisen syntymäpäivänsä 18.9, enkä edes siitä ole kerinnyt mainita. Ihan nyt hävettää tämä aikaansaamattomuus. Synttäreidensä kunniaksi pikkumies sai herkkuja sekä mallin töitä kamerani edessä. Niin, pitäähän siitäkin joitain muistoja talteen jäädä, mielummin hyvälaatuisia.  




"No mitäh?"


Tämän eläimen viimeisimmän karkureissun myötä tajusin, että nykyäänhän Martti viettää yönsä vanhassa huoneessani yksin, sillä minä ja kanit nautiskelemme yöt edelleekin viereisessä huoneessa, isommassa sängyssä. Sitten heräsi pieni kutina ja ajatus siitä, että voisiko Martti mitenkään saada koko huoneen tilan käyttöönsä aina öiksi. Vähän pitäisi nurkkia muurailla ja "hamsteri vapaana" kylttejä väsätä, mutta entäs sen jälkeen? Sanoisin, että varmasti ihan kehityskelpoinen idea, joten jätin asijan hautumaan, parempaa aikaa odotellessa..

Kaneille ei kuulu paljoakaan. Marleyn kanssa esteharjoitukset ovat jääneet vähän vähemmälle, sillä tällä hetkellä olen sairaana, enkä ihan parhaissa voimissani. Myöskin herkut ovat loppuneet. Kuivattujen porkkanoiden piti riittää koko talveksi, mutta pahus, kun äitini osaa aina salaa hemmotella noita! :D Pitää laittaa uusi satsi vaan kuivumaan..
Syksy saapuu hiljalleen, mutta säät ovat pysyneet suhteellisen mukavina ulkoilukeleinä.            
"Joko mennään takas sisälle?"

Tänään siirsin kanien aitausta terassilta taaemmas pihalle, vaihtelun ja sääolosuhteiden vuoksi. Marley rallitteli jälleen kauheasti, mutta Romeo ei arvatenkaan pitänyt yhtään siitä, ettei sillä ole enää vapaata kulkua sisälle ja ulos. Kaiken lisäksi ulkoilumme herran mieltymyksien mukaan venyi ja venyi, sillä Marleylla oli niin paljon energiaa, enkä itse jaksanut viedä kaneja sisälle erikseen. Siipä kun vihdoin sen aika koitii, juoksi herra Romeo samoin tein yläkertaan, isolle sängylle, pehmeään, hämärään ja lämpimään nukkumaan. Hyvä, ettei sentään vällyjen väliin kaivautunut :D! Siinä se köllöttelee yhtä, vaikka ulkoilusta on vierähtänyt jo muutama tunti. on siinä vain niin mukavaa vanhuksenkin köllötellä <3



Murhaava katse ilkeään omistajaan

Pitääpä tähän loppuun lisätä vielä kaksi suloista kuvaa kani herra Romeosta. Tällaiset ovat mun aamuiset näkymät, ainakin useimpina päivinä. Miten tällasen vierestä jaksaisi itsekkään nousta?

5 kommenttia:

  1. Ihana postaus ja upea ulkoasu. En kestä ❤

    VastaaPoista
  2. Auts, miksei teillä ollut painoa tuon yhden putken päässä... :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli tosiaan valunut tuonne taaemmas, pitänee olla näissä tarkempi ensikerralla!:)

      Poista
    2. minä käyn kanssa tuolla agility akatemiassa treenaamassa.

      Poista

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.