Sivut

maanantai 5. syyskuuta 2016

Muutoksen tuulia.. mielipidettä kanin tavanomaisesta opettamisesta esteille..

Heips. Nyt on luvassa jälleen mielipiden postausta, jossa on kyllä mukana runsaasti faktoja. Päätin koota tekstin (jos nyt saan ajatuksiani kunnolla kasaan) siitä, mitä estehyppy suurimmalle osalle kaneista on.. 
Lisämausteena taas random kuvia viimepäivistä





Kanithan pääsääntöisesti opetetaan esteille negatiivisella vahvistamisella, jota toisella nimellä kutsutaan pakkokouluttamiseksi. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Annan esimerkin koiramaailmasta, sillä tämän kaikki varmasti ymmärtävät. Koira voidaan opettaa seuraamaan (katsomaan omistajaa silmiin kävellessä samanaikaisesti omistjan rinnalla) niin, että sen pannasta kuristetaan, kohdistetaan siis ikävän tuntuinen paine koiran kaulaan ja lopetetaan se heti, kun koira vilkaisee taluttajansa silmiin. Näin koira oppii, että omistajan silmiin katsomalla, panta ja hihna pysyvät löysällä, eivätkä kurista. Eläimen seuraaminen opetusmekanismin nimen mukaisestikkin perustuu tällöin siihen, että koira yrittää päästä pois ikävästä tunteesta. Tämän samanhan asijan voi opettaa myös positiivisella vahvistamisella, jolloin koiraa opetetaan niin, että sille on kannattavaa katsoa ja seurata omistajaa, sillä tällöin putoaa herkkupaloja ja rapsutuksia. Tässä menetelmässä eläimen oppiminen perustuu sen omaan haluun toimia yhteistyössä. 

Kummalla tapaan sinä mielummin lähtisit koiraa opettamaan? kumpi tapa on mielestäsi eläinystävällisempi?  

Oletteko koskaan miettineet miksi kani ylipäätään hyppii esteitä ja liikku radalla? 
Kanit ovat saaliseläimiä, eivätkä pidä kiinni jäämisestä. Estehyppy on suurimmalle osalle kaneista kissahiiri leikkiä. Jos opetetaan kaneja esteille ns. tavanomaisella tavalla se on negatiivista vahvistamista. Kani pitää inhottavana joko pelkästään sitä, että sen takana juostaan/kävellään tai sitten sitä, että sitä työnnetään ja tuupitaan takaa. Tämähän on tietysti ihan ymmärrettävää, sillä kani on saaliseläin. Kani siis oppii, että kun olen nuo pari estettä hyppinyt, omistaja usein pysähtyy ja jättää kanin tuuppimisen rauhaan, joka on kanille "palkkio" --> ikävän tunteen loppuminen. 
Tästä on paljon "todisteita", joita löytyy lähes jokaisesta ratavideosta. Esim. ne tilanteet, kun kani on pysähtynyt jonkin esteen eteen ja omistaja päättää korjata kaniaan taakseppäin. Miltä tämä kanin silmissä näyttää?: "Huh, nyt se alkoi hiljentämään vauhtia.. Ai mitä nyt se tulee tänneppäin, nyt minun pitäisi taas juosta. No ei kyllä voi hypätä näin läheltä estettä. No nyt omistaja lähenee.. Jos en hyppää (liiku eteenpäin, niinkuin minulle on opetettu) saan rangaistukseksi syliin nostamisen! Voi ei omistaja lähenee. En halua syliin. no hyppään paikaltaan. R Ä T S (hihna oli kireällä, sillä omistaja yritti saada kanin pysähtymään, joka on vastoin kaikkea sitä mitä sille ollaan tahattomasti tai tahallaan opetettu ja viestitty). 



Kanit oppivat siis jo varhain, että on palkitsevaa juosta omistajaa karkuun, sillä silloin kukaan ei ole tuuppimassa tai nostelemassa. En pidä henkilökohtaisesti itse kovin hyvänä asijana sitä, että eläimeni oppisivat juoksemaan minua pakoon. Silloin niiden kiinni saaminenkin on vaikeaa, jos ne pääsisivät joskus karkuun. Monet kanit toki saadaan lopulta kiinni, kun kani "antautuu" tai tulee itse luokse (tällöin omistaja on pysähdyksissä ja usein kyykyssä, jolloin kani ei koe ihmistä niin uhkaavana, vaan sellaisena kivana omistajana, mitä se on joskus ollutkin).  Edes valjaissa kulkeminen ei ole kaikkien pupujen silmissä todellakaan loogista, kun niille ei olla opetettu milloin omistaja lähestymisellään haluaa kanin liikkuvan eteenpäin ja milloin pysyvän paikoillaan. Ei siis ole ihmekkään, jos kani on ahdistunut ja näyttää siltä, ettei tiedä mitä pitäisi tehdä ja minne mennä, vai mennäkkö lainkaan. Kaneille ollaan siis perinteisellä opetustyylillä opetettu loppujen lopuksi hyvin vähän esteharrastuksesta, kun ottaa huomioon mitä kaikkea siihen kuuluu ja nekin mitä ollaan opetettu, opetetaan perinteisesti negatiivisella vahvistamisella. 

Miksi tällaista opetusta ei sitten ole suotavaa käyttää? 

1. Aiheuttaa eläimelle stressiä  ja pelkoa epäonnistumisesta. --> Eläin ei toimi iloisesti mukana.

2. Huonontaa omistajan ja eläimen välistä suhdetta. 

Olen miettinyt asijoita paljon viimeaikoina. Mm. sitä, miten kanit "totutetaan" valjaisiin, kantokoppeihin, automatkoihin ja kaikkeen kilpailemiseen liittyvään. Kuinka monen tavan voisi tehdä toisin ja kaniystvällisemmällä tavalla? Mikseivät ihmiset kiinitä siihen huomiota. Oma veikkaukseni on se, että ihmiset ovat laiskoja asijan suhteen tai eivät ole tulleet ajatelleeksi sitä, sillä missään ei oiken puhuta tästä.. Mielestäni jokainen lemmikki on kuitenkin sen arvoinen, että sen hyvinvointiin nähdään sen verran vaivaa mitä se tarvitseekin ja mielellään paljon enemmän, sen lisäkis, että jokaisen lemmikin kohtelu olisi mahdollisimman yksilöllistä. Ajatus siitä, että tällainen olisi vain aikaavievää ja turhaa, kannattaisi kuitenkin kääntää niinpäin, että mitä parempi mielikuva kanilla minusta on, sitä paremmin se todennäköisesti myös luottaa minuun. Ja se on hyväkis myös kisaradoilla. Tällainen kanin "perehdyttäminen" esteiden pariin voi viedä helposti yli vuodenkin aikaa (jos vieroitusiän jälkeen aloittaa) mutta entäs sitten? Kanin opettamien on antoisaa, sillä silloin molemmat osapuolet oppivat toisistaan paljon. Oman lemmikin kanssa touhuaminen on lisäksi myös hurjan hauskaa, eli en sanoisi menettäväni siinä mitään. 

Jotenkas.. Olen tullut siihen tulokseen, että aloitan estehypyn hajoittelun kokonaan alusta Marleyn kanssa. En halua luoda sille paineita ja stressiä, enkä todellakaan halua, huonontaa suhdettamme. On valitettavasti hyväksyttävä se tosiasija, että Marleyta on hypytetty  ja opetettu viimeiset kolme vuotta tällä perinteisellä menetelmällä, joten kaikki se hämmennys ja stressi on sen muistissa jo niin vahvasti, etten välttämättä saa sitä koskaan unohtamaan aijempaa. Olen kuitenkin tehnyt jo suunnitelman siitä, miten alamme esteitä ja kaikkea esteharrastukseen liittyvää pienin, pienin askelein harjoittelemaan. Uskon, että saisimme kotona työstää asijoita muutaman vuoden verran, jotta Marley olisi "uutena" valmis kisaradoille, mutta ei ole edes takuita pääsemmekö sinne asti koskaan. Ja jos emme, niin sitten emme. Olen myös miettinyt, että voisin blogiin koota "sarjaa" harjoituksistamme, jos jotakin muutakin ehkä sattuisi kiinnostamaan erilaisuus..


Jotteivat jotkin henkilöt nyt pomppisi pöytien päällä niin sanottakoon vielä se, että kaikkea tässä maailmassa ei voi tietenkään tehdä eläinystävällisesti ja on selvää, että ihmiset tahattomastikin käyttävät silloin tällöin rangaistuksia tai negatiivista vahivistamista koulutusmenetelmissään. Täytyy kuitenkin katsoa kokonaiskuvaa. Kuinka suuri osuus eläimen ja ihmisen välisestä toiminnasta perustuu siihen, että eläin "miellyttää" ihmistä vältelläkseen ikäviä asijoita ja kuinka suuri osuus ei. Omasta mielestäni lemmikin omistajan tehtävänä olisi varmistaa, että mahdollisimman suuri osuus (n.90%) kanssakäymisestä eläimen kanssa, perustuisi positiivisiin asijoihin ja koulutusmenetelmiin. 
Sanottakoot myös vielä se, että kanit ovat hurjan erilaisia. Kaikki yksilöt eivät tajua niiden selän takana juoksemista tai syliin nostamista ahdistavana, sillä ne ovat joko hyvin siedättyneitä siihen tai esimerkiksi hormoniensa peitossa, jos sen nyt noin voisi sanoa. Jotkin kanit eivät aiheutetuista, ikävistä tunteista ja tilantesita huolimattakaan halua liikkua radalla, se voi johtua pelosta, kivusta tai siitä, että kani ei koe enää kannattavaksi väistellä omistajaa rankaisuista huolimatta, sillä seuraavan esteen takana olisi taas este ja sittten toinen ja taaas toinen ja kani on jo niiin väsynyt ja haluton pakenemaan, ettei jaksa enää kiinnittää huomiota pakotteisiin, vaan luovuttaa, sillä se ei kuitenkaan tulisi pääsemään eroon niistä. 
Sitten on niitä harvoja kaneja, joita opetetaan aivan samoilla menetelmillä, mutta ne eivät ole niistä moksikaan ja oikeasti jopa nauttivat hyppimisestä suurimmalta osalta kertoja. Nämä kanit ansaitsisivat mitallin persoonallisuudestaan ja esteharrastajan kannalta todella kivasta luonteesta. Mutta vaikka minulle tällainen kani joskus sattuisikin lemmikiksi, niin en näkisi mitään huoa siinä, että perehdyttäisin sen estehyppyyn aivan toisella tapaan, kuin perinteisesti ja vahvistaisin sen upeita piirteitä vieläkin enemmän. Sillä ei olisi reilua edetä toisen kanin kanssa helpomman kautta, vain koska se sietää opetusmenetelmää: (negatiivinen vahvistaminen) hyvin, ilman suurempaa stressiä ja kärsimystä.

Näihin sanoihin päätämme tämän postauksen ja hyvää tuulispäivää muuten kaikille! :D



14 kommenttia:

  1. Hyvän asian puolesta<3 Niinkun ollaankin jo juteltu tästä että Sakun kanssa aloitetaan melkeinpä alusta ja joissakin asioissa myös Ditan kanssa. Kaikillahan on korjattavaa estehypytyksessä niinkuin muissakin jutuissa joten toivottavasti mahdollisimman moni edes tästä lähtien kiinnittäisi kanin kannalta asioihin, myös niihin pienimpiinkin kuten valjaiden laittoon. Itselläni on muös paljon korjattavaa hypyttämisessä tmv, mutta parhaani mukaan sitä parannan. Mietin, että voisin siitä myös jonkunlaista koostetta kasata youtuben puolelle. Hyvä postaus! <3

    VastaaPoista
  2. Osa asioista hyvin terävästi ja kulmikkain tuotu esiin. Suurimmalta osalta kuitenkin hyvää pohdintaa ja asian ilmaisua.
    Negatiivisen kouluttamisen rajatkin voivat olla hyvin häilyvät, eläimestä ja persoonasta riippuen. Toiset eläimet nauttivat siitä mitä toiset vihaavat. Sitä taas kun ei muut tiedä kuin kyseinen eläin.


    Millainen tämä uusi lähestymistapasi on? Mielenkiinnolla kuulen lisää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heip! Kiitos kommentistasi. Olet ihan oikeassa, kanin persoonallisuus vaikuttaa paljon. Jotkin kanit eivät "muistele phalla" vaikka esteily ei olisikaan ollut viimekerralla hauskaa. Toisiin kaneihin (kuten esimerkiksi Marleyhyn) stressaava tilanne vaikuttaa vielä pitkään ja ahdistuneisuus alkaa pikkuhiljaa yleistymään, jos vaikka treenin jälkeen asettelee vielä valjaita, kani säikkyy eikä halua tulla luokse jne.
      Uudesta lähestymistavasta kerron luultavimmin kuulumispostauksien yhteydessä, ehkä erillisissäkin postauksissa. Sen verran voin kuitenkin avartaa, että lähestymme pieniäkin asijoita positiivisen kouluttamisen kautta ja etenemme hyvin pienin askelein ja harjoituksin kohti estehyppyä. Yritän myöskin kanille opettaa ihan, että miten hihnassa voi olla rennosti ja milloin lähestymiseni todellakin tarkoittaa sitä, ettei ole aika lähteä liikkeelle. Se on mielestäni ihan perus asija, mikä kanille olisi hyvä opettaa ja kertoa, mutta kuten sanottu, kaikki kanit eivät ole moksiskaa, vaikka niitä miten ohjailtaisiin. :)

      Poista
  3. En tiedä miten paljon oot esteille jalostettujen kanssa ollut tekemisissä, mut olisko sulla mielenkiintoa kokeilla? Saisit vähän kokemusta ja näkemystä niiden kannalta asiaan.
    Meiltä löytyy noita nuoria ja syntyy vielä lisää, niitä sitten aina kasvun myötä opetetaan. Tuolta voisi varmasti löytyä sellainen lapsonen, mikä voisi sopia sulle ns. kokeilukoulutukseen. Ei varmasti olisi kummallekkaan millään tapaa paha kokemus ja ennen kaikkea varmasti opettava kaikinpuolin.

    VastaaPoista
  4. Moikkelis!
    Mielenkiintoa kokeiluun löytyy ja paljon, mutta tilaa ja aikaa ei valitettavasti. Ainakaan ennen ensi kesää. Esteille jalostetut kanit ovat oman käsitykseni/kokemuksen mukaan ainakin suhtautumiseltaan paljon erilaisempia, mitä "tavalliset" lemmikit. Opettavaa se siis varmasti olisi, jokainen kani kun on omanlaisensa yksilö. Olisi kyllä hauska päästä kirjoittamaan ja "raportoimaan" tarkemmin, millaisia vaikutuksia (muuallakin kuin teoriassa) erilaisilla koulutusmenetelmillä kaneihin on. Ja löytyykö näistä juurikin selkeitä jalostuksen tuottamia eroja.

    Palailkaamme siis aiheeseen joskus tulevaisuudessa myöhemmin? (Olettaen siis, että tarkoitit tällä ns. "kokeilukouluttamisella" tätä uutta, minun kehittelemääni tyyliä?), josta en aikaisemmin ole kuullut puhuttavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitse olla mikään heti nyt, mutta pistä mieleen hautumaan. Voihan sitä katsoa vaikka ensi kevään poikueista, josko sieltä olis kesäksi joku tai sitten myöhemmin syntyvistä.
      Noita esteristeytyksiä on tosi kiva opettaa ja todella erilaista, mitä ns. peruskaneja. Niin paljon erilaisempi se ihmisen ja kanin välinen kontakti, paljon läheisempi ja kuuliaisempi.

      Voit opettaa sillä metodilla millä haluat, minkä tutkitset parhaimmaksi. Jokainen vähän tuppaa opettamaan omalla tavalla, mutta erilaisia tapoja on aina hyödyllistä seurata ja niistä ammentaa omiin käytäntöihin.

      Poista
    2. Jep. Niinkuin aijemmin totesin, niin harkitsen ja mietin kyllä asiaa. Tuskin siitä haittaakaan on, miielinkiintoista kokeiltavaa sen sijaan. Olisi nimittäin ihan hyvä saada teoriaa kunnolliseen kokeiluun ja eläviä esimerkkejä :)!

      Poista
  5. Toit todella hyviä pointteja esille, paras postauksesi tähän asti, lisää tällaisia! Olisi myös todella mukavaa kuulla enemmän näistä koulutusmenetelmistäsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kun on vahvat mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet selvillä, juttua tulee helpommin kirjoitettua sanoiksi asti! :D

      Poista
  6. just saying, juulia susta tulee vielä jotain suurta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vaan tosi kuin vesi, että eläimet on intohimon ala... On ihan erilaista harrastaa, kun haluta tehdä elämässään pelkästäään jotakin niin paljon, että siitä voisi ansaita joskus elantonsa. Jonnekkin siis tähdätään, toivottavasti oikeaan suuntaan. Ja muuten, just saying, oot ihana :* <3<3

      Poista
  7. Olen samaa mieltä kanssasi. Hyvä postaus♥. Sinun kanit saavan elää aivan ihanan omistajan kanssa.

    VastaaPoista

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.