Sivut

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Martilla on siivet

Nyt on luvassa pitkästä aikaa Martin, eli syyrialaisen hamsterimme kuulumisia. Viime kuukausina Martti oli ollut aika vaisu, ainakin siihen nähden mitä 6kk iässä. Martti ei juossut heti kädelle ja syliin, vaan jäi mielummin terraarion touhuamaan. Ulkoulu sen ulkopuolella ei tuntunut maittavan, vaikka muuten eläin näytti olevan kaikinpuolin kunnossa. Siispä päätin piristää Marttia aloittamalla taas agilityn harjoittelun ja sehän sujui oikein hyvin! Kolme päivää putkeen harjoittelimme aina iltaisin ja Martti pääsi "tauoilla" juoksemaan lattialle. Neljäntenä päivänä olin kuitenkin todella väsynyt jo kuuden aikoihin, enkä jaksanut panostaa eläimiin sinä iltana, vaan päätin vain lisätä Martille ruuat ja veden, sekä virikeitä (kuten vessapaperia ja ruuat purujen sekaan) illaksi, jotta hälle riittäisi sitten tarpeeksi tekemistä yhdelle yölle. 

"Missäs se minun salainen pähkinäkätkö olikaan?"

"No ei ainakaan tuolla"


NOH, ilmeisesti ei riittänyt. Seuraavana aamuna tarkastin terraarion ja näin heti, että ruokaa olitiin kaiveltu puruista ja vessapaperia oli kadnnut. Illan tullen menin sitten herättelemään poitsua, mutta jostakin kumman syystä hän ei kaivautunut ulos mökistään. lopulta nostin koko hökötyksen ilmaan ja voi sitä järkytyksen määrää, kun näin pesän ammottavan tyhjyyttä. Rupesin heti penkomaan terraariota, mutten nähnyt hamsteria missään! Luukut olivat olleet kaikki kiinni, joten en tiedä ja ymmärrä mistä se olisi voinut karata, mutta minun oli kuitenkin hyhväksyttävä se tosiasija, että eläin on nyt jossakin muualla, kuin sen terraariossaan. 

Niinpä alkoi etsinnät. Ensin etsin oman huoneeni läpi ja siirsin kaikki mahdolliset kaapit ja lipastot, kunnes tajusin, että nyt kun kanitkin nukkuvat minun kanssani eri huoneessa, olin jättänyt oven auki, jotta ilma kiertäisi talossa paremmin. Martti saattoi siis olla missä tahansa talossamme. 

Yö  menikin siis jyrsijän metsästämisessä ja olin vaipunut todella suuren epätoivon pariin, kun missään huoneessa ei kuulunut rapinaa, eikä yhteenkään syöttiin koskettu. Lisäksi kävin jokaisen kaapin ja lipaston alusen, sähköjohdot ja huoneet (etenkin keittiön) läpi, mutta missään ei näkynyt jälkeäkään. Ei papanoita, pissja, rapinaa tai muutakaan. Aamulla kerroin äidilleni jäävän kotiin etsimään Marttia, sillä minun olisi käännettävä vielä jokainen huone yksitellen läpi, ennen kuin antaisin itselleni mielenrauhaa. Isäni oli tietysti erittäin kannustava ja totesi Martin jo kuolleen jonnekkin jumiin, mutten uskonut, että se niin voisi olla. Tiesin kyllä, että pahasti loukkaantunut se varmasti olisi. Hetken vielä pyörittyäni yläkerrassa, kuulin sen ihanan huudon "Se on täällä". Siinä vaiheessa tuntui, kuin 100kg taakka olisi tippunut harteilta ja rysähtänyt lattiaan. Juoksin alakertaan ja keittiömme roskiksesta pilkisti pinen, maailman suloisimman hamsterin kuono, nappisilmät ja valtavan suuret dumbo korvat! Mikä onni! En kyllä käsitä, miten hamsteri oli päässy roskikseen, kun sen ovikin oli ollut kiinni... Ja miten vielä kiivettyä ihan itse sinne astiaan. Ovat nuo jyrsijät kyllä  toisinaan sellaisia selviytyjiä, vaikka herkkiä eläimiä kumminkin. 

"Shhhh, täällä yritetään jo mennä nukkumaan"
Kannoin hieman säikähtäneen näköisen, mutta kyllä, täysin kesyn hamsteriyksilöni takaisin sen terraarioon, jossa hän sitten sai ruokaa ja herkkuja. Juomapullolle hän kävi juomaan lähes heti, muttei kovin kauaksikaan aikaa. Poskipussit hän tankkasi täyteen ruualla ja paperilla kunnes katsoi minua kysyvästi, terraarion reunasta tukea otten: "Hei mamma, mun uus koti on muuten nykyään tuolla alakerran roskiksessa, niin että viitsisitkö viiä mut sinne, kun pitäis nää muuttokamatkin saada mukaan??"  Varmaan avaattekin jo mun vastaukseni.. 

Tarkkailin hamsua, enkä nähnyt ruhjeita, linkutusta, pölyä tai mitään muutakaan epänormaalia. Varmasti sille jotakin lihasjumeja reissusta tuli tai nyrjähdyksiäkin, (koska noi portaat ja muut pudotukset, ellei se sitten osaa lentää, mitä aletaan vahvasti perhen kanssa epäilemään)  mistä en saa koskaan varmuutta. Kunnossa se näyttää muuten olevan, ei kukaan osaisi arvata sen n. yhden yön karkureissusta, ellen siitä avoimesti kertoisi. 

"No enhän inä tietenkään niin pitkiä matkoja jaksanut kävellä, vaan tällä huristelin"
Sellaisia kuulumisia siis täältä meiltä! terraarioon tein heti uudet kannet, vaikken noistakaan ikinä olisi uskonut sen läpi tulevan (yli3kk se oli siellä pysynytkin).. Nyt vain seuraillaan ja lellitään perheemme pienintä otusta herkuilla ja "haleilla". Toivotaan, ettei sille sattuisi ripulia, ties mitä hän pisteli sieltä roskiksesta suuhunsa!

10 kommenttia:

  1. Apua, aivan hillittömän ihania kuvia! Martti on ihan super ihana, huii ♥♥ Ihanat noi kuvien tekstitkin, apua...
    Kirjoitit hyvin tänkin!
    Hieno Martti, päätti sitten käydä pikku lenkillä ♥ Voi harmi kyllä, hyvä ettei pahemmin käynyt kuitenkaan! Ei kiva, jos hamsteri meinaa muuttaa roskikseen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mietin pitkään niiden julkaisemista.. oliva kuitenkin jotenkin kehnoja ja ylivalottuneita tms. Tulevaisuudessa pyritään parempiin1 :D
      Ja juu, ei ollut yhtään kiva paniikissa etsiä noin pientä otusta niin suuresta asunnosta, tietämättä yhtään onko sillä esimerkiksi jalka poikki tms. Martti on kyllä sellanen selviytyjä ja viipottaja.. :)

      Poista
  2. Tätä lukiessa tuli oma muisto vuosi takaperin mieleen. Onneksi pieni Martti löytyi :)
    Siihen aikaan minulla oli enää yksi valkoinen todella kiltti gerbiili herra joka oli päättänyt myös laajentaa reviiriään ilmeisesti aikaisin aamulla. No aamulla herätessäni ihmettelin että miksi gerbiili ei tule ulos mökistään katsomaan mitä ruokaa laitoin. Paniikkihan siinä iski tajutessa että ei se ole siellä ja oli kesä meillä ulos asti ovet auki. Siinä etsin tunnin verran kaikkialta sen aikasen poikakaverini kanssa sitä. Kunnes tajusin katsoa vanhempieni sängyn alle jossa onneksi ei oltu imuroitu ja näin selneät tassun jäljet suoraan keittiöön päin. Keityiöstä löytyi papana joten jatkoin toiselle puolelle taloa jolloin näin valkoisen hännän pilkottavan muuttolaatikon vierestä. Otin gerbiilini kiinni joka päästyään takaisin terraarioonsa kävi juomassa ja meni nukkumaan. Se helpotyumisen tunne kun lemmikki löytyy on ihana!😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaavanlaisia muistoja löytyy varmasti monelta.. Valitettavasti.. :(

      Poista
  3. Kerrompa tähän oman kokemukseni lemmikin karkureissusta. Muutama vuosi siiten, meillä oli 2 kania. Ne asui aina ulkona semmosessa isossa häkissä. Yks päivä lähdettiin sit parin kilsan päähän semmosille "markkinoille". Jossain vaiheessa naapuri soitti et teijän toinen kani juoksee meijän pihassa. Mentiin kiireesti kotiin ja huomattiin et kumpikin kani oli karannut. Lähellä meni iso autotie, ja siinä oli kyllä paniikkia! Toinen kani saatiin aika nopeasti kiinni, mutta toista ei vaan löytynyt. Koko päivä me etsittiin kaikkialta mut ei tärpännyt. Koko asuinalue oli kaluttu, mut ei.. Oltiin siinä vaiheessa jo ihan luovuttamassa. Ihan illalla lähdettiin vielä katsomaan, jos se olis jostain tullut. Ei. Vielä myöhempään tuli naapuri kertomaan et se on täällä! Naapuri oli käynyt viemässä roskia illalla, ja oli siellä roskiskatoksessa maannut väsynyt kani. Helposti antoi pupu itsensä ottaa kiinni, ja voi sitä helpotuksen määrää! Aivan ihana tunne, kun karanneen eläimen vihdoin löytää

    VastaaPoista
  4. Säikähdin kun luin otsikon :D onneksi pikku karkulainen löytyi!

    VastaaPoista
  5. pari kuukautta sitten toinen gerbiileistäni päätti tehdä pienen öisen kävelylenkin terraarion päällä. Terrassa oli korkea mökki jonka päälle se oli kiivennyt ja kansi oli ollut noin 5cm auki. pikku mies olikin sitten keksinyt että sieltä pääsee pois :D terraarion yläpuolella on kaksi kaapia jossa toisessa säilytetään vanhoja latureita ja muita puhelin tarvikkeita. Kaapista oli roikkunut joku johdon pätkä, joka sitten oli ollut pakko silputa. Aamulla terraarion päältä löytyi muutamat pisulätäköt ja papanakasat + pirniksi palasiksi silputtu johdonpätkä :"D Tämän terroriteon tekijäksi epäilemme Arskaa joka on vikkelä ja sujahtelee pikkukoloista läpi, kun Einar mieluiten pysyy ihan terran sisäpuolella. :D Mutta onneksi Martti löytyi eikä pikkuselle ollut käynyt mitään sen pahempaa! :)

    VastaaPoista
  6. Oon nyt hetken aikaa tässä selaillu sun vanhoja postauksia ja kun luin tän otsikon niin olin silleen "eikai Martille oo käyny mitään" kun toi siivet sana sai kuulostamaan siltä että jotain olisi tapahtunut :D

    VastaaPoista

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.