perjantai 9. syyskuuta 2016

Kanin perehdyttäminen esteisiin mahdollisimman kaniystävällisellä tavalla, osa 1

Hei! Kirjoitin viimeksi postauksen siitä, miten mieleni on pikkuhiljaa muuttunut siitä, mikä olisi valtaosalle (miksei kaikille?) kaneille paras tapa opettaa esteille. Tämä perinteinen tyyli kun on kuitenkin negatiivista vahvistamista, joka ei läheskään jokaiselle kanille sovi. Siitä aiheesta ja koulutusmetodista lisätietoja tässä postauksessa.


Nyt alkaa meidän postaussarjamme, jossa perehdytän Marleyta positiivisesti ja pienin kanin askelein kohti esteratoja. Jos jollekkin tuli muuten edellisestä postauksesta sellainen  kuva, että Malrey on kovin pelokas, ihmisarka ja omiin oloihinsa vetäytyjä niin tämä ei pidä paikkaansa. Marley on oikein hieno vipeltäjä, joka pitää ihmisten seuraamisesta ja rapsutushetkistä, etenkin ennen nukkumaanmenoa! Lisäksi sillä on niin hiirmu tarkat korvat, jotka kuuntelevat omistajansa murheita ja kutsuhuutojakin. Tämä kani on aina salamannopeasti luona kerjäämässä nameja ja rapsutuksia, kun näkee, että joltakulta niitä voisi saada! Marleyn elämä ei täällä kotona ole myöskään pelkkää stressiä, eikä sen tosiaankaan tarvitse kyhjötellä missään nurkassa tai pakoilla, vaan neiti nauttii täysin sieluin normaalista lemmikkipupun elämästä, kaniseurasta ja valtavasta ulkoaitauksestaan. Vaikka siis näissä postauksissa mainitsisinkin monesti Marleyn kokemasta stressistä, se on lähinnä sidonnassa vain estehyppy tilanteisiin ja kuten tiedätte, meille ei ole koskaan ollut tapana kauhean usein tätä harrastaa. Huomioikaa myös se, että kun puhun Marleyn kouluttamisesta ja tavoitteista, tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että elämämme pyörisi vain treenien ympärillä. Kouluttaminen on meille kaikille hauskaa ja mukavaa ja siksi ehkä "koulutus" ja "treeni" eivät ole oikeita sanoja kuvamaan sitä. Ennemmin pitäisi ehkä sanoa, että pidämme lähes päivittäin myös leikkihetkiä, jotka auttavat ja kehittävät kanieni taitoja, sekä minua.
Kanit eilen illalla. #tässä ne nukkuu joka yö

Nyt kuitenkin asiaan. Kuvaan joikaiseen osioon videota harjoittelusta, jotta lukijoiden on helmpomi käsittää mitä tarkoitan. Puhun videolla ehkä samoja asijoita (eniten tässä ensimmäisessä osassa) mitä myös kirjoitan, sillä olen huomannut, että välillä selkeiden lauseiden muodostaminen samaan aikaan, kun pitäisi kania palkita, ei ole helppoa. Näin siis varmistan, ettei mitään jää sanomatta. 



Elikkäs siis.. Kun kania alkaa perehdyttämään esteisiin on tällä ns. ensimmäisellä levellillä lukuisia harjoituksia, joita kanille voi opettaa samaan aikaan (esim. vahvistetaan sitä, että valjaat ovat kiva juttu ja opetetaan, että boksiin kannattaa mennä oma-aloitteisesti ja sieltä myös pois tuleminen on palkitsevaa). Kaikkia "ensimmäisen tason" perehdytys harjoituksia ei kuitenkaan kannata kanille samana iltana opettaa, vaan jakaa harjoituksia pienempiin osiin. Esim. tällä hetkellä me keskitymme esteillä "ensimmäiseen vaiheeseen" ja myös vahvistan päivittäin sitä, etteivät valjaat ole kamala juttu. Kuulostaa ehkä vähän monimutkaiselta, mutta siksi piirsin tällaisen pienen kaavion selkeyttämään..


Kaaviosta saattaa jotakin ehkä puuttua, sillä väsäsin sen ihan nopeasti vain. Tuota pikaisesti vilkaisemalla huomaa sen, että "ensimmäinen taso" on kaikista suurin kokonaisuus. Perusteellinen pohjatyö on kuitenkin kannattavaa ja se mistä jää puutteita, voi näkyä selkeämmin tulevaisuudessa. Humioikaa myös se, että nämäkin laatikot jakautuvat vieläkin pienempiin, näkymättömiin osiin. Esimerkiksi se, että päästään siihen, että kanille laitetaan valjaat ja annetaan namia, voi vaatia ensin esiaskeleita ja treeniä. Eli aloitetaan kaikki siitä, että kani tutkii valjaita ja saa siitä herkkuja. Sitten kun kani on ihan innoissan aina kun vajaat ovat näkyvillä, sillä ne tietävät paljon herkkuja, voidaan alkaa asettelemaan niitä sen selän päällä, samanaikaisesti nameja syötellen. Silloin kani ajattelee kutakuinkin niin, että onhan tuo selässä kutittava juttu vähän inhottava, mutta ei se haittaa, kunhan mulla on näitä herkkuja. jne. jne. Myöskään esteen yli hyppäämisestä, ei oikeasti noin vain pompata esteradan hyppimiseen, vaan sekin vaatii välivaiheita, työtä, työtä ja aikaa. 

Toivottavasti tämä kaavio auttoi kuitenkin teitä ymmärtämään paremmin mitä harjoituksissani ajan takaa ja mihin etenemme. Suurin osa ensimmäisen tason harjoituksista on myös sellaisia mitä jokaiselle kanille olisi ihan hyvä opettaa, vaikka ei koskaan esteitä haluaisikaan harrastaa. Etenkin painottaen tuota luoksetulemista ja kiinniottamista (siis sitä, että kani ei laukkaa karkuun, kun ollaan lähdössä sisälle). Nekin ovat asijoita, joiden opettamiseen harvoin näkee kiinnitettävän huomiota, vaan annetaan vaan kanin itse ehdollistua ihmisen tapoihin toimia, jolloin tuloksena voi olla kissahiiri leikkejä tai sitten jotakin aivan muuta. 

Tänään harjoittelimme siis yhtä ensimmäisen tason juttua, eli esteen yli hyppäämistä ja naksutteluun ehdollistamista.


Kysykää ihmeessä, jos jokin asia treeneistämme jää joskus askarruttamaan, tai muutenkin jos teillä on jokin huomio esittää! Tästä videosta (pahoittelut sen pituudesta, tulevaisuudessa teen lyhyempiä, jotka sisältävät vähemmän puhetta) esimerkiksi, joku saattaisi huomauttaa, että kani on parempi palkata esteen hypätylle puolelle, jottei sille pinttyisi tuota kääntymisrefleksiä ja kuulkaa, olette aivan oikeassa. Eli jos joku sattuu tällaista harjoittelemaan niin olkaa ahkerampia kuin minä ja nouskaa palkkaamaan kani esteen hypätylle puolelle! :D


8 kommenttia:

  1. Todella hyödyllinen tää postaus! Kirjoitit tän kauhean hyvin! :) En saa jostakin syystä ilmoituksia uusista postauksiasi, en vaa tiedä miksi? No, käyn täällä kuitenkin, niin mikäs siinä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jos oot bloggerin kautta meijät "tilannut" niin mun postauksien pitäisi tulla sun bloggerin etusivulle :)

      Poista
  2. Tosi mielenkiintoinen ja hyvä video! Innostuin heti alkamaan opettaa tuota meidän rex-nuorukaista esteille :) Ja mahtavaa kuulla vinkkejä positiiviseen kouluttamiseen, kun en itsekään todellakaan kanin pakottamista mihinkään suosi.. kauhean näköistä kun on ollut näyttelyissä katsomassa kun nuoret lapset hypyttävät kaneja esteillä ja suunnilleen repivät hihnasta ja pakottavat panikoivan kanin etenemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Onnea harjoitteluun! Harmillisesti esteharrastukseen mahtuu mukaan myös vähemmän järkeviä ihmisiä, mutta onneksi niitä ajattelevaisiakin löytyy! :)

      Poista
  3. Mielenkiintoista ja omalla tavallaan erilaista kyllä! Odotellen jatkoa jo. :)

    Ton äänen käytön kanssa kannattaa olla todella tarkkana, sillä no Suomessahan on se, että ääntä saa käyttää esim. kilpailuissa ja muutenkaan ei vaikka naksutusta tulkita pahalla tavalla. Toisin taas muissa Pohjoismaissa, kilpailusäännöt kieltää lähes kaiken äänen käytön, naksuttimet ja muut. Se tulkitaan yli-innokkaaksi ohjaamiseksi ja perjaateessa kanin pakottamiseksi. Ruotsissahan seurataan todella tarkkaan sitä, että kani menee esteitä täysin vapaaehtoisesti. Jos kani on yhtään stressaantunut tai hyppyhaluton, se ohjataan pois radalta.
    Suomessa on aina aika aijoin puhuttu äänen käytöstä, mutta toistaiseksi se on sallittua estehypyssä.

    "22. Kaninføring: Kaninen skal ta seg gjennom banen og over hinder av egen fri vilje. Den får styres ved hjelp av hendene, men ikke bæres mellom hindrene. Bruk av foten er forbudt. Båndet får ikke brukes til pisk. Kaninen får ikke stresses gjennom banen med tramping eller altfor pådrivende lyd. Smatting, eller annen bruk av pådrivende lyd skal ikke forekomme på konkurransebanen. Kaninen får ikke tvinges til å forsette løpet fordi føreren behandler den for ivrig. Etter en advarsel blir teamet utestengt fra den aktuelle konkurranseomgangen"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruotsissa on kyllä ihailtavan tiukka linja, ainakin mitä videoiden perusteella on saanut käsitystä. Sen vaikutus näkyy myös kaneissa. Muistan kyllä sen ajan, kun Suomessakin alettiin jälleen puuttua tarkemmin kanin käsittelyyn radalla, mutta pian sekin taisi taas vähän unohtua. Ehkä jonain päivänä täälläkin päästään sinne, ettei radalla tunnut näkyvän yhtäkään kania, jota pakotettaisiin tai käsiteltäisiin omasta henkilökohtaisesta mielipiteestäni katsottuna varomattomasti.
      Ääntä käytän harjoituksissa nyt alkuvaiheessa ainakin, sillä se toimii kanin vihjesanana, kun aina ei tuö höppänä näytä muistuvan mitä pitikään tehdä. Mutta jos tämä sääntö Suomessa muuttuu, niin sen mukaan tietysti mennään ja harjoitellaan.
      Pysykää vain mukana, ainakin näissä postauksissa, sillä lisää on tulossa! Marley on kehittyt huimasti ja vain niin lyhyessä ajassa, että kyllä saa omistaja taas hämmästellä :D

      Poista
  4. Vautsi. Tästä saa opetella asioita ja nämä asiat on hyödyllisiä oppia:). Hyvä postaus

    VastaaPoista

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.