Sivut

torstai 18. elokuuta 2016

Koiran nirsoilu on joskus helposti korjattavissa.

Postauksen kuvat eivät liity tarinaan.
Pussi rapisee. Koira katselee muutaman metrin päästä emäntää, joka asettelee muonaa ruokakuppiin ja mumisee samalla jotkain. Emäntä ripottelee nappuloiden päälle vielä parempaa herkkua lisäksi ja sekoittaa ruoat huolelliseti yhteneväski mössöksi. Omistaja luulee huijaavansa koiraa syömään. Toisinaan se voi toimiakkin, mutta perinpohjaisen ongelman se jättää usein ratkaisematta. 
Emäntä ottaa kupin ja kävelee alustalle. Koira puolestaan seuraa häntä alhaalla omistajaansa, joka nyt laskee astijan alustalle ja kutsuu koiraansa syömään. Musti ottaa muutaman varovaisen askelee kohti kuppia ja haistaa etäältä sen sisältöä. Sen ylähuuli hieman kohoaa ja samalla hetkellä koira kääntyy ja  poistuu paikalta surkean näköisenä. Omistaja koittaa houkutella koiraa takaisin, mutta turhaan, sillä se makoilee jo huoneen toisessa päädyssä, kulmien alta kurkkien.  Omistaja kertoo, että koska koira on nirso, se saa aina herkullisen keksin, kun on syönyt ruokansa.


Koiran nirsouteen voidaan neuvoa monenlaisia ohjeita. Itse olen monesti lukenut tekniikasta, jossa koiralle tarjotaan ruokaa vain tiettyinä aikoina päivistä ja jos ei se ala 30minuutin sisällä syömään, se mahdollisuus otetaan siltä pois. Jonakin päivänä koiralle tulee nälkä ja sen on pakko ryhtyä syömään, sillä eläin ei tahallisesti tapa itseään nälkään. Kaikki eivät kuitenkaan raaski pitää koiraansa nälän tunteessa, eikä siihen aina ole tarvettakaan.


Olin nuorempana ollut jo pidemmän aikaa hoitamassa koiraa, jonka monet tunsivat sen nirsoudestaan. Omistajan mukaan sille ei kelvannut mikään ruoka, silloin tällöin jotkin uudet kokeilut, mutta nekin vain muutaman päivän ajan, kunnes nirsoilu taas alkoi. (tai siis jatkui). Omistaja kertoi myös, että koira söi joskus harvoin namipallosta, mutta ruokakuppi pysyi päivästä toiseen koskemattomana. Jo silloin arvelin tietäväni mistä oli kyse.
Eräänä kesä päivänä olin jälleen hoitamassa tätä koiraa ja omistaja huikkasi minulle lähtiessään, että olisi hyvä jos saisin sen syömään edes vähän kunnon ruokaa (herkkuja siihen kyllä siis upposi. Aina). Päätin ryhtyä kokeiluun. Kaadoin kuppiin koiran nappuloita ja se tarkkaili minua etäältä. Tämän jälkeen otin täyden kupin käteeni ja lähdin kävelemään. Ohittaessani koiran tavanomaisen ruokailupaikan näin sen kasvoilla hämmästyksen. Sen vauhti kiristyi kannoillani. "Mihinköhän ruokaani oikein viedään, eikö sitä tarjoillakkaan minun kuoni alle?" Jatkoin kävelemistä ovesta ulos aidatulle pihamaalle. Samalla hetkellä koirakin oli jo ehtinyt viereeni. Pyysin sitä istumaan ja näin hän kiltisti teki. Sen jälkeen sanoin "paikka" ja harpoin muutaman metrin eteenpäin. Viskasin kupissa olleet nappulat nurmikolle ja kävelin takaisin koiran luo. Odottelin noin 10 sekunttia (eli aika kauan) kunnes katsoin jälleen koiraa, joka katsoi minua takaisin kysyvän näköisenä. Huudahdin innostuneesti "saa mennä" ja koira ampaisi nurmikolle nuuskimaan. Hetki kului ja alkoi rauskutus. Häntä ylhäällä se paineli menemään, metsästäen nappuloita, kuin pokemoneja ja ennen kuin koira ehtisi varmaan edes itse huomata, se oli syönyt koko kulhollisen kunnollista koiranruokaa. Omistaja oli tietysti ällikällä lyöty. Siis miten ihmeessä olin saanut koiran syömään koko kupillisen nappuloita?

Mistähän siis oli kyse? 
Jotkin koirarodut tunnetaan nirsompina, mutta se ei yksin ole syy koiran ruokahaluttomuuteen. Nirsouteen yleensä opitaan ajan kuluessa. (oman huomioni mukaan etenkin vanhempien ihmisten koirat, joita tykättään hemmotella, oppivat tähän nopeasti :D) Koira, joka saa ihmisiltä herkkuja ja maistiaisia kädestä, ei kohta enää arvosta omaa kuppiaan. "Omistajanikaan ei syö minun ruokaani, joten sen on oltava varmasti huonoa". Kun koira saa tarpeeksi ravintoa herkuista, se saattaa jättää ruuan koskemattomaksi. Herkkujen tavoitteluun liittyy vielä toinenkin seikka, nimittäin tekeminen. 
Koirat ovat aktiivisia eläimiä, jotka kaipaavat virikkeitä ja aktivointia. Koira saattaa olla kiljumatta, vaikka sen päivään sisältysikin vain kolme lenkkiä tuttuakin tutummilla lenkkipoluilla, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö koira kaipaisi tai tarvitsisi lisää aktiviteettia päiviinsä. Luonnossa eläimet työskentelevät ravintonsa eteen. Niiden päivästä suurin osuus voi ja usein koostuukin ravinnon hankinnan merkeissä. Laiduntaminen ja esimerkiksi saalistaminen ovat molemmat ravinnon hankintaan liittyvää tekemistä, ja tämä tekeminen jo itsessään tuottaa eläimelle mielihyvää ja tekee siitä siksi tavoittelemisen arvoista. Jos koira ei saa työskennellä ruokansa eteen, vaan se poikkeuksetta tarjoillaan sille hopealautaselta, koirasta tämä voi tuntua niin tylsältä, että se kehittää mielummin omia kerjäystaitojaan ja ikäänkuin kerjäämällä "saalistaa" itselleen suupaloja.

Joskus koiran nirsouteen voi siis löytyä yksinkertainen ratkaisu: Tarjota koiran ruoka aktivoinnin yhteydessä. Voit laittaa koiran aterian aktivointi peleihin tai viskata nappulat samantien nurmikolle. Ja vaikka koirasi ei olisikaan nirso, suosittelen silti tarjoamaan ruokaa ainakin silloin tällöin jollakin muulla tapaan, kuin koiran tavanomaiselta rupkintapisteeltä. 

Mitä mieltä olitte ensimmäisestä koira aiheisesta postauksestamme? :)

7 kommenttia:

  1. Hyvä ja mielenkiintoinen postaus! :)

    VastaaPoista
  2. Vau, hienosti kirjoitettu ja pohtiva postaus! Pistän kokeiluun, jos tälläinen tilanne tulee vielä joskus vastaan (niitä päiviä kun satunnaisesti on).

    VastaaPoista
  3. Tosi hyvä ja hyvin kirjoitettu! Kuvatkin oli hyviä :) Tätä todellakin kokeillaan.

    Käykää liittymässä lukijaksi: romeojakahdeksantassua.blogspot.fi

    VastaaPoista

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.