keskiviikko 31. elokuuta 2016

opiskelua ja muutoksia

Tänään oli kanien mielestä jännittävä päivä. Tavaraa oli siellä täällä, ja ne vaihtoivat paikkoja jatkuvasti. Tutkittavaa ympärillä riitti ja lähes aina seuraavan nurkan takana lojui pahaa aavistamattomia pahvi- tai muoviroskia, joita piti heti mennä retuuttamaan. Tämän härdellin kanien pienen maailman ympärille sai aikaan rakas sisokin, jolle koitti tänään suuri päivä, nimittäin muutto. Eläimet ja minä jäimme haikein mielin kotiin, kun muut suuntasivat satojen kilometrien päähän muuttoapuun. Olisin minäkin mennyt, mutta auto oli jo niin täynnä, ettei se yksinkertaisesti olisi vain onnistunut. Niimpä jäin suosiolla kotiin kanivahdiksi. Rennon löhöilypäivän sijaan minunkin(kanien) huone sai muutosta, sillä siirsin hieman omia tavaritani siskon huoneeseen.. Olen nimittäin päättänyt nukkua suurimmanosan öistäni täällä ihanan leveässä ja vastustamattomassa sängyssä! Osa syypää tähän on tietysti kanit, nuo pienet hirmuliskot. Sillä onhan se selvää, että me kolme emme enää kunnolla mahtuneet kaposeen ja lyhennettyyn sänkyyni. Järjestelyissä on toki vielä pohdittavaa, sillä paljon riippuu puppeleista (näiden tämän hetkisestä siisteydestä) ja siitä kuinka usein siskoni mahdollisesti tulee kotona vierailemaan. On kuitenkin kiva "omistaa" nyt kaksi huonetta, joista toinen on selvästikkin tunnelmaltaan romanttinen ja ihmisystävällinen siinä missä toinen.. Noh sanotaanko nyt vain, että se muistuttaa nykyään enemmänkin kanilaa, siitä mitä se joskus oli. 
Ulkoilua olemme rokotusten myötä jatkaneet normaaliin tapaan ja siitäkös kanit ovatkin nauttineet! Etenkin iltaisin molemmat rallittelevat korvat sikinsokin sinne tänne.










Olen ollut melkein koko ensimmäisen jaksoni kotona suorittamssa kursseja etänä ja mikäs siinä. On ollut ihanaa jäädä kotiin nukkumaan, kun ei ole tarvinnut nousta samalla tapaan, kuin navetta aamuina, ehtiäkseen junaan. Vaikka luonteenipuolesta olenkin valmis toimimaan ja pidän käytännönharjoittelusta, tällainen yksi "välijakso" ei ole haitannut laisinkaan, vaikka vastuuta se toki kerryttää enemmän. 

Viikkoja sitten ilmoittauduin myöskin eläinkoulutuskeskuksen järjestämälle kurssille, mikä käsittelee koirien laji-ja rotutyypillistä käyttäytymistä. Materiaaleja ja tehtäviä olen jo selannut ja tehnyt, mutta viikonloppuna alkaa ensimmäinen lähiopetuspäivä, luento koiran lajityypillisestä käyttäytymisestä. En malta odottaa! Kurssi on vaikuttanut todella laajalta ja mielenkiintoiselta, vaikka osa asijoista onkin jo ennestään tuttua. 

Nyt me vielä siis oleillaan kanien kanssa viimeiset viikot kotona, ennen mun ensimmäisen jakson vaihtumista ja nautitaan uudesta, (leveästä!!!) sängystämme <3 :D




torstai 25. elokuuta 2016

Lets mennään!


Kanit siis vein kun veinkin rokotettavaksi, kuten aikaisemmin pohdin. Puput saivat piston, eksoottisiin eläimiin erikoistuneelta eläinlääkäriltä, Johanna Rauliolta.  Itse piikkin pistämisessä ei ollut vastahakoisuutta, mutta hammaspiikkien pikatähystyksestä eivät kanit pitenäät sitten lainkaan. Etenkin Romeo käyttäytyi kuin mikäkin draama kunigatar, kuten arvata saattoikin. Marley oli taas aluksi niiin malttamattoman hyväkäytöksinen, etten olisi voinut olla ylpemäpi, kunnes sitten yhtäkkiä hän päätti käänntähtää sylissäni, eikä hän sen jälkeen ollut enään ollenkaan yhteistyöhaluinen karvakasa. Pöh! Kotona Romeo ihmetteli hassua tuntemusta niskassa ja yritti leukaa nostelemalla koittaa selvittää mistä oikein oli kyse. Molemmat rauhoittuivat kuitenkin nopeasti herkkujen äärelle, joita olin niille palkkioksi urheudesta luvannut. Sitten vain odotettiin ja odotettiin, että seitsämän vuorokauden odotusaika olisi vihdoin ohi.

Viikko vierähti pupujen rokotuksesta, hitaasti, mutta varmasti, jotenka maanantaina kasailin ja sisustelin niille tarhaa loppuvuodeksi. Tiistaina oli aika avata ovet ja laajentaa maailmaa. Terassille kanit painelivat taakseen katsomatta, mutta kivetykseltä alkavan nurmikon raja tuntui (ja tuntuu vieläkin) olevan haastava ylitettävä, mutta kun se on vihdoin ylitetty molemmat nauttivat erilaisten kasvien yltäkylläisyydestä ja raikkaasta ulkoilmasta. Romeo tosin vihaa märkää, eli jos nurmikko on vähääkään kostea, kaniherra kunigatar ei astu sinne käpälällään, ellei pakolla työnnetä, haha. 


Sietämätön kaste!









Hyvät kelit ovat olleet puolellamme vielä varoajankin jälkeen ja onneksi, sillä viimeisistä kesäpäivistä on pakko ottaa kanien kanssa kaikki ilo irti! Nyt omistajakin on ollut erittäin tyytyväinen siihen, että uutta ja kaunista kuvasaldoa on päässyt kertymään jo julkaisuun asti! Myös kasvien kuivatus tuotantoni jatkui välittömästi, jotta vitamiinejä, tai edes tekemistä säilyisi kaikille eläimillemme myös talveksi. 


perjantai 12. elokuuta 2016

Tiivistetysti

Lomasta ei taas kohta näy enää jälkeäkään, niin nopeasti aika on jälleen kulunut. Meidän osalta kesäloma kokonaisuudessaa oli oikein epäonnistunut, vaikka hyviäkin päiviä mahtuu laskuihin mukaan. Monet suunnitelmat menivät mönkään ja suunnitellut asijat eivät toiminetkaan niin kuin olisi pitänyt. Huokaus. Valitettavasti murjottaminen ei enään voi meitä auttaa, vaan on siirryttävä määrätietoisesti eteenpäin, kohti opiskelun arkea ja uusia seikkailuja.
En tiedä miten tulen selviytymään maanantaista, sillä kellon soittoon pitäisi arviolta herätä taas kerran noin viiden aikoihin ja tähän mennessä se on onnistunut vain teoreettisesti. Olen myöskin huono pääsemään takaisin unirytmiini kiinni, vaikka sen rikkominen luonnistuukin minulta paremmin kuin hyvin..

Ikeasta ostettu säilytysrasija setti, jossa neljä erilaista osiota. Nyt kanien hoitotarvikkeet mahtuvat kätevästi samaan pakkaan! :)
Romeon karvanvaihto on viimein loppunut ja lupasta on kuoriutunut tasaturkkinen komistus! Mitään muuta sen ihmeellisempää tälle herkkusuulle ei ole fyysisesti tapahtunutkaan. Marleyn karvanvaihtokin on myös lopuillaan, mutta sen selkää koristaa vieläkin ulospäin pyrkivät karvatupot, joita on enemmän kuin hauska nyppiä pois! Kania se ei tietenkään miellytä, mutta tiedättekö sen tunteen, kun joskus on vain aivan pakko hiipitä kanin vierelle ja koittaa napata se törröttävä tuppo pois silläkin riskillä, että tämä karvanassukka tulee taas seuraavan kuukauden ajan vihaamaan sinua?:D
Olemme muuten pidättäytyneet nyt jo viikon verran sisätiloissa, enkä ole päästänyt kaneja edes terassille, sillä tämä rhd2 virus teki jokunen aikaa jo sitten suuren harppauksen Nurmijärvelle asti, missä ulkona majaillut lemmikkikani menehtyi äkillisesti. Rokotteet ovat kuitenkin saapuneet jo Suomeen ja itse varasin kaneilleni rokotusajan ensiviikon tiistaille. Viikon verran pitäsi sen jälkeen odotella, ennen kuin kanit saa pistää taas pihalle kirmailemaan ja sitten ne vasta pääsevätkin ottamaan ilon irti loppukesästä! Nyt pidetään vain peukut pystyssä, että kauniita kelejä tulisi vielä silloinkin vastaan, vaikka syksy näyttää lähestyvän uhkaavasti. Odotan jo innolla sitäkin, että pääsisi taas valokuvaamaan puppeleita vehreällä, vaikka kauneimmat kesäillat ovat varmastikin jo takana päin. 

Pidän muuten instagramissani kilpailun 1000 seuraajan kunniaksi, joten käykäähän osallistumassa (@elamantapana_elaimet) aikaa on 2.9 asti! Möskin Suomen AgilityKanit ry on järjestänyt kilpailun, josta siitäkin lisäinfoa instagramissa: @SuomenAgilityKanitry





 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.