Sivut

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Sairastuessaaan kani piilottaa huonon olonsa, vai piilottaako?

Ja jälleen täysin aiheeseen liittymättömiä kuvia viimeviikoilta.
Saaliseläimenä kanin sanotaan piilottavan kaiken pahan olon ja kivun pois, jotteivat pedot erottaisi ryhmästä sairasta, huonokuntoisinta yksilöä, helppoa saalista. Tämä on totta. Kanit eivät vingu tai jää suojattomalle alueelle kyhjöttämään. Ja vaikka niiden jokin raaja olisi pahasiti vaurioitunut,  yrittävät ne tästäkin huolimatta kävellä ja liikkua mahdollisimman normaalin näköisenä aina, kun paikanvaihtoon on tarvetta.

Mutta kuinka hyvin kani loppujenlopuksi sairautensa piilottaa ja miten hyvin lemmikin pahan olon tunnistaa?  Omasta mielestäni.. helposti. 

























Ei vaadita eläinlääkärin tutkintoa todetakseen onko oma kani sairas (itse sairauden selvittämiseen kyllä). Lemmikkinsä pahanolon havaitsemiseen vaaditaan vain ja ainostaan paljon yhdessä vietettyä aikaa ja hieman terävyyttä. Tarkkailemalla ne kanit ja muutkin eläimet vain oppii helposti tuntemaan. Sairauden merkit voivat olla todella pieniä, mutta simppeleitä asioita. Esimerkiksi jos kani ei juokse enää herkkujen luokse samalla innokkuudella, se voi kertoa alkavasta pahoinvoinnista. Muutaman tunnin jälkeen omistaja saattaakin jo huomata, että pupu ei suostu syömään enää mitään. 

Kerran pyykätessä havahduin siihen, ettei Romeo kaivanut vieressäni olevaa vaatekasaa, vaikka se oli sitä jo kovasti tutkiskellut. Myöskään temppu: "ylä vitonen" ei kohonnut yhtä reippaasti kuin yleensä, vaikka herkkujen kiinnostuksesta ei ollut puutetta laisinkaan! Illalla sitten sattumoisin päätin tarkastaa ja leikata pupujen kynnet. Sieltä Romeon vasemmasta etutassusta paljastuikin ikävästi lohjennut kynsi, joka oli ollut selvästi arkana. Mysteeri ratkesi. 

Tarkentaakseni pointtini: Kun oma kani sairastuu se on todella helppo havaita ajoissa, mikäli vain on ollut arjessa  läsnä ja toiminut eläinten kanssa samoin kuin aikaisemminkin. Vieraan kanin sairastumisen tunnistaa kokenutkin henkilö usein vasta siinä vaiheessa, kun jotakin todellä näkyvää todistetta löytyy, esimerkiksi ruokahaluttomuus tai vaikkapa ontuminen. 


Jos taas omistajalla on kiireinen elämä, paljon kaneja ja hän hoitaa niitä epäsäännöllisesti, unohtakaa toki äskeinen. Heikoilla jäillä siinä mennään, jos haluttaisiin tunnistaa sairastumiset jo ennen niiden kunnollista syntyä. Suuri eläinmäärä hankaloittaa paljon. Myöskin elintilat ovat vaikuttavassa asemassa. Sisäkanien touhua tulee pakostakin seurattua enemmän kuin ulkosalla majailevien. Pienessä häkissä kanilla ei myöskään ole paljon vaihtoehtoja muunmuassa syrjempään vetäytymiseen, mutta jos kanilla on käytössä runsaasti erillaisia nukkumispaikkoja voi herätä epäilys, jos eläin ei enää nukukkaan niistä tavanomaisimmalla paikallaan. 


Ja muistakaa vielä nämä:

1. Vaikka tuntisimmekin kanimme hyvin, kiireessä emme saata pariin päivään olla yhtä läsnä kuin aijemmin, jolloin jokin voi jädä huomaamatta. Anna siis itsellesi myös anteeksi jos jokin jää joskus havaitsematta ja keskity tulevaisuuteen

2. Valitse lomasi ajaksi hyvä eläintenhoitaja. Joko sellaien henkilö, joka tuntee kanisi todella hyvin ja huomaa varmasti ajoissa, mikäli niiden tila lähtee huonontumaan tai sitten vaihtoehtoisesti joku vieraampi henkilö, joka ei tunne kanejasi, mutta osaa sen tilan huonontuessa antaa sille tarvittavaa ensiapua ja kiikuttaa lääkäriin. 

3. Vietä kanisi kanssa paljon paljon aikaa ja etenkin rentoja hetkiä. opit tuntemaan sen aivan uudella tavalla ja osaat arvata milloin se haukottelee, venyyttelee ja mitä sitten tapahtuu. (Näin olet myöskin valmiina nappaamaan kaikista parhaimpia haukottelu kuvia! ;))

4. Rutiinit helpottaa. Kun tottuu tiettyyn toimintakaavaan huomaa nopeasti, jos jokin siitä poikkeaa. 


Kohta kolme on kuitenkin jutun juonen A ja O, sillä siinä kani oppii myöskin luottamaan sinuun paremmin, eikä läsnäolosi enää häiritse sitä millään tavalla. Silloin kani ei myöskään pidä sinua saalistajana ja koita ehkäpä suojautua yhtä tehokkaastikkaan.






























Olisi kiva jos jakaisitte mistä pienestä asiasa olette itse huomanneet, ettei kanilla ole kaikki hyvin, mikäli teillä tällaisia kokemuksia löytyy :)!

15 kommenttia:

  1. taas jälleen hyvä postaus! <3 :D Osaat niin hyvin kirjoittaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nääh taitaa olla ihan vain niin, että ollaan samalla aaltopituudella kun ymmärrät, muuten saisit lukea moneste mun harakanvarpaita :D

      Poista
  2. No itselläni oli aikaisemmin kaksi kania ja söivät siis samasta kupista ja siemensekoitusta. Sitten huomasin kun toinen kaneistani rupesi aina syöksymään ruokakupille kun sen koppiin vei, mutta söi sieltä vain siemenet (käytimme siis siemensekoitusta jossa oli aika vähän siemeniä ja enemmän pellettiä) ja toinen kani söi yksin loput. Sitten älysin ensimmäistä kertaa tarkistaa hampaat ja hammasvikahan sieltä löytyi. Oli siis mielummin syönyt pieniä siemeniä joita ei niinkään tarvinnut jyrsiä kuin pellettiä. Aloimme sitten itse kanimme ylikasvaneita hampaita tasottamaan ja ruokahalu palasi mutta kanin hampaat kasvoivat hurjaa vauhtia. Oksia tai heinää ei meidän nirso pupu suostunut ollenkaan syömään. Porkkanaa ja kuivaa leipääkin yritettiin mutta ei. Söi siis vain siemensekoitusta ja aika harvoin hieman kaurapuuroa. Olisi pitänyt viedä pupu aikasemmin lääkäriin, mutta emme tajunneet tilan olevan niin vakava kun se sitä peitteli. Sitten eräänä päivänä koulusta tullessani huomasin että nyt ei oo kaikki hyvin. Kani päästi hirveän vinkaisun ja hengitys haisi ja kuulosti tosi pahalta. Varattiin melkein heti aika eläinlääkäriin ja parin tunnin päästä mentiin. Kanilla siis oli takahampaat kasvaneet yli eikä saanut suuta kokonaan kiinni, jolloin sai jonkun taudin. Emme lähteneet sitä kummemmin selvittelemään. Olisismme siihen saaneet antibiootit mutta kanin hampaita olisi pitänyt alkaa kuukausittain nukutuksessa korjailemaan. Kani oli jo 7 vuotias joten emme halunneet sitä riskiä ottaa ettei se kestäisi nukutusta, joten annoimme eläinlääkärin lopettaa sen. Tämän jälkeen olen tarkistanut kanieni hampaat säännöllisesti ja kiinnittänyt huomiota pieninpäänkin käytöksen muuttumiseen. Ja toisilla kaneillani olen hyvin huolehtinut ettei niistä tule samanlaisia nirsoja kuin tästä yhdestä. Nyt on tämän kanin siskolla ollut kans hammasongelmia mutta olemme niitä saaneet varhaisessa vaiheessa ehkäistyä ja pupu voi hyvin. Tässä vain pieni varoituksen sana että myös nirsous voi koitua kanin kohtaloksi:) tämmönen kilometrin mittainen stoori ja sanonpahan vain että huolehtikaa oikeasti pupuistanne paremmin kuin minä tuolloin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että huomasit kurkata hampaisiin ja kiitos, että jaoit tämän tarinan kanssamme! Hieman minua kyllä pisti silmään kanienne tuolloinen ruokavalio. Siemensekoitushan ei ole kanille soveliasta ruokaa, vaan heinän tulisi olla kaikkein tärkein ja suurin osa, sen jälkeen hyvälaatuinen pelletti. Karkealaatuinen heinä on myöskin todella suuressa asemassa kanin poskihampaiden kulumisessa (oksia ja muitahan järsitään vain etuhampailla, eivätkä ne näin ollen auta siihen, mitä kanin varsinaisessa suussa tapahtuu).

      Poista
  3. Hyvä ja asiallinen postaus :)
    Yksi kaneistani sairastunut kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla sillä oli noin 3vko ikäisiä poikasia, jotka joivat vielä maitoa. Kiinnitin huomiota aamulla pellettejä antaessa siihen, ettei kani juossut ensimmäisenä ruokakupille, kun normaalisti meinaa ruokaa antaessa sormikin mennä mukana :D. Kani kuitenkin tuli syömään, ja söi kaiken, mutta sen jälkeen nostin kania, että voisin viedä sen ulos, ja kiinnitin huomiota mahan alla olevaan möykkyyn. Kani ei aristanut oikeastaan sitä, mutta päätin varmuuden vuoksi viedä eläinlääkäriin. Saatiin selville, että kanilla oli nisätulehdus. Toinen sairastuminen on tapahtunut vasta viikko sitten, ja kani on edelleen antibioottikuurilla. Eli siis kanin korva alkoi turvota, ja seuraavana päivänä laskeutui. Muuten oli täysin normaali, mutta korva vaan näytti kipeältä. Vein sen sitten eläinlääkäriin, ja se oli verikorva. Toivottavasti ei enää sairastu :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! No teilleppä on jo ehtinyt sattua, toivottavasti ei ikäviä ylläreitä tulisi enää jatkossa :)!

      Poista
  4. Tosi hyvä ja mielenkiintoinen postaus! Mun kanista huomaa, ettei kaikki ole hyvin, kun se syrjäytyy erilleen muista. Se ei ole pelkkää sitä, että se tahtoisi olla rauhassa.
    Ymmärrät kaneja niin hyvin ♥

    VastaaPoista
  5. Osaat oikeesti kirjottaa näitä asia postauksia tosi hyvin! Näitä ehdottomasti lisää! :D mun kanilla ei onneksi ole mitään ollut, täyttäähän se puolenvuoden päästä jo viisi. Kerran se ei syönyt, mutta kyseessä oli vain mahatäynnä olo :) oltiin juuri viikko lapissa ja sieltä siis tullessa kotiin oli maha täynnä kun ei syönyt. Mutta ihmeppä tuo kun veljeni sitä kävi ruokkimassa :D ensin säikähdin ja koitin antaa vähän pellettiä, ei se syönyt mutta sitten annoin kuivatun porkkananpalan niin sen se söi ja muuten oli tavallinen, hieman väsynyt mutta siitä huomenna pidettiin pieni paastopäivä ja sitten seuraavanapäivänä söi taas normaalisti ja oli utelias :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On tässä varmaan jotain kehitystä postauksien myötä alkanut tapahtumaan.. toivottavasti! :D Pakko kysyä, että ettekai heinästä paastonneet? Kani on eläin, joka ei saisi olla paastossa, vaan suolistossa tulisi kulkea kokoajan tavaraa eli heinää tulee olla AINA saatavilla. Edes enne leikkauksia kanit eivät paastoa. Ja erittäin aikaiset syntymäpäivä toivotukset tulevalle viisivuotiaalle vekarallenne :)

      Poista
  6. Minulla on kaksi kania ja noin vuosi sitten äitini huomasi kuin toinen niistä oli todella vaisu. Se ei liikkunut eikä syönyt. Olin monta tuntia aikaisemmin siivonnut sen vessan eika se ollut tehnyt sinne yhtään mitään. Otin kanin häkistä ja menin minun huoneeseen. Laitoin sen selälleen makaamaan syliini ja hieroin hellästi sen vatsaa. Laitoin heinää sen suun eteen että se alkaisi luonnostaan rouskuttamaan sitä. Annoin sille vielä vähän ruiskulla laimnnettua ananas mehua ja hetken kuluttua kani oli taas normaali. En tiedä oliko sillä jokin pieni suolitukoksen tynkä mutta sen jälkeen ei ole mitään ongelmia ollut.
    Sitten täsä on jo monta vuotta aikaa kuin ensimmäinen kanini sairastui, sen nimi oli Lilli. Pidimme Lilliä todella paljon ulkona ja yhtenä päivänä huomasimme että se ei ollut kunnossa. Äiti vei sen eläin lääkääriin ja lääkärit ottivat kokeita ja kuvia siitä. Lääkäri tuli sanomaan että kärpänen on muninut sen suolistoon ja se "syö" Lilliä sisältä. Sille ei olisi kunnolla siihen aikaan voinut tehdä mitään joten päätimme lopettaa sen.
    Meillä on ollut myös kolme hamsteria. Ekalle tuli jokin sairaus ja sen korva kääntyi ympäri ja siihen kasvoi rupi. Samoin kasvoi sen silmään ja kylkeen. Se söi, joi ja liikkui normaalisti. Yhtenä päivänä löysimme sen kuolleena häkistään.
    Sitten meillä vielä viimevuonna olleet hamsterit sairastuivat myös. Ne olivat sisaruksia ja samassa häkissä. Molemmat kuolivat alle 1 vuotiaina. Siskoni hamsteri Fiona halvaantui takapäästä ja raahasi sitä vain perässään. Minun hamsterin Lulun Silmä turposi kaksin kertaisen kokoiseksi kuin normaalisti. Sillä oli luonnostaan punaiset silmät mutta se silmä tuli ihan veren punaiseksi. sillä ei ollut mitään vaivoja paitsi joskus saattoi kävellä seinää päin. Sen silma oli puhjennut ja sinne silmään sisälle oli tullut verta. Meistä paras vaihtoehto oli lopettaa enkä enään edes pystynyt pitämään sitä sylissä tai edes katsomaan sitä kuin se oli niin karun näköinen. En tiedä mitä aijon tällä saarnalla enkä todellakaan aijo "pelotella" näillä hamsteri jutuilla mutta meillä on ollut AINA huono tuuri hamstereissä kuten huomasittekin ja minusta (Minun oma mielipide) Niitä jalostetaan LIIKAA. toivottavasti joku edes jaksoi lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hamstereilla on kyllä perimästä paljon kiinni, valitettavasti, mutta myös hoito ratkaisee paljon. Jalstuksesta olen samaa mieltä kanssasi. Liian pitkälle on menty.

      Poista
  7. Tämä ei liity kaneihin, mutta toivon että vastaat tähän. Mun hamsteri on alkanu "aivastelemaan/yskimään" se kuulostaa sellaiselta vinkuvalta ja se ei oo koskaan ennen tehny niin. Tekeekö sun hamsteri niin vai onko mun hamsu sairas?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve hamsteri ei pärski, eikä sen hengitys vingu. Erittäin satunnaisesti hamsterit saattavat muutaman kerran aivastella, kun terraarioon on lisännyt esimerkiksi uutta purua, heinää tms. Mikäli hamsterillasi tätä esiintyy useammin, olisi valitettavasti hetken seurailun jälkeen aika varata lääkäri aika asijantuntevalta eläinlääkäriltä (esim. Johanna Rauliolta).

      Poista
  8. Meidän kani n.2-vuotiaana sai virtsaputken tulehduksen. Huomasin sen kun ei ollut pirteä eikä syönyt niin innolla. Onneksi kani pääsi seuraavana päivänä eläinlääkäriin. Sai sitten anti biotti kuurin. Olisi voinnut kuolla jos olisi huomattu myöhemmin Dx.
    Ps. Sun blogi on MAHTAVA!

    VastaaPoista

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.