Sivut

torstai 30. kesäkuuta 2016

Voiko kani olla vihainen ja käyttäyä aggressiivisesti sen takia?



Mitä tarkoitetaan, kun puhutaan aggressiivisuudesta kanilla?

Aggressiivisuudesta puhutaan usein silloin, kun kani jatkuvasti tai usein toimii omistajasta ikävällä tavalla, johon liittyy murinaa, puremia ja muita mahdollisia naarmuja, sekä ikäviä muistoja. "Minulla on aggressiivinen kani" ei kerro vielä yhtiksä mitään, sillä aggressiivisuus on vain yleisnimitys erillaisille käytöksille.  Eläimet, kuten kanitkin elävät muutenkin hetkessä, joten aggressiiviselle käytökselle löytyy aina laukaiseva tekijä, eikä kani siis suinkaan voi olla aggressiivisessa mielentilassa 24/7.  Kun siis mietimme mikä on vikana, sen sijaan, että leimaisimme vain kanin agressiiviseksi (tämä kun ei hyödytä, tai johda mihinkään) on tärkeää teitää tarkemmin mikä agressiivisuuden muoto on kyseessä, mutta niihin emme juurikaan tässä postauksessa ehdi keskittymään. 

Sanaa aggressiivisuus ajatellaan usein: ( = vihamielisyys), vaikka todellisuudessa suurimman osan aggressiivisuuden muodon taustaan ei liity vihamielisyys olleenkaan, ainoastaan eläimen kiihtynyt mielentila. Esimerkiksi petoeläintä jahtaavan saalistajan motiivit liittyvät ravinnon hankintaan, joten pelkästään se voi jo yksin tuottaa eläimelle mielihyvää, eikä peto ajattele vihaavansa kanipaistiaan yhtään sen enempää kuin kanikaan porkkanaansa.

Kanin aggressiivisuus on yleensä puolustusaggressiivisuutta, joka on yleinen reaktio tilanteissa johon liittyy pelkoa.  Kani, jota yritetään nostaa häkistä pois saattaa puraista ja puollustautua pelon takia, sillä sille ei olla suotu mahdollisuutta pakenemiseen, jonka se ennemmin tekisi, kuin tappelisi vastaan kynsin ja hampain.

Voiko kani siis koskaan olla vihainen ja esiintyykö niillä ns. vihaperäistä agressiivisuutta? Uskon, että joissakin tilanteissa kyllä. Eläimien tunnetiloja on vaikea tutkia ja etenkin kanien tunnettiloista on erittäin vähän, jos laisinkaan tietioa. Uskon kuitenkin, että siinä tilanteessa, missä emon poikasia uhkaa jokin vaara (kuten emokanin mielestä ihminen saattaa olla) niin aggressiivisen ja varsin ärhäkän hetken aloittajana voi olla enemmän vihan, kuin pelkän reviirin puollustamisen tunne. Myöskin jos eläin on sairas, se voi alkaa käyttäytymään äkillisesti aggressiivisesti, johon osaltaan uskon vihan olevan tekemisissä. Kania voi vihastuttaa oma pahoinvointinsa, sillä eläin ei tiedä mistä se johtuu. 

Oma mielipiteeni tiivistettynä: Voiko kani olla aggressiivinen? 

- Voi
Voiko kanin aggressiivinen käyttäytyminen johtua sen vihaisuudeesta tai äkäisyydestä?

- Joissakin tapauksissa, mutta harvoin. Usein aggressiivisen käytöksen taustalla on pelko, ahdistuneisuus, turhautuneisuus tai jokin muu vihaisuuteen liittymätön motiivi. 

Olisiko teillä kiinnostusta kuulla enemmän tähän aihealueeseen liittyvistä asioista? Laittakaa toiveita ja kysymyksiä tulemaan. Ja muistakaa kertoa oma mielipiteenne kysymykseen: Voiko kani olla vihainen ja siksi käyttäytyä aggressiivisesti, vai onko todennäköisempää, että kani puree ja hyökkäilee muunmuassa pelon takia? :)

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Sairastuessaaan kani piilottaa huonon olonsa, vai piilottaako?

Ja jälleen täysin aiheeseen liittymättömiä kuvia viimeviikoilta.
Saaliseläimenä kanin sanotaan piilottavan kaiken pahan olon ja kivun pois, jotteivat pedot erottaisi ryhmästä sairasta, huonokuntoisinta yksilöä, helppoa saalista. Tämä on totta. Kanit eivät vingu tai jää suojattomalle alueelle kyhjöttämään. Ja vaikka niiden jokin raaja olisi pahasiti vaurioitunut,  yrittävät ne tästäkin huolimatta kävellä ja liikkua mahdollisimman normaalin näköisenä aina, kun paikanvaihtoon on tarvetta.

Mutta kuinka hyvin kani loppujenlopuksi sairautensa piilottaa ja miten hyvin lemmikin pahan olon tunnistaa?  Omasta mielestäni.. helposti. 

























Ei vaadita eläinlääkärin tutkintoa todetakseen onko oma kani sairas (itse sairauden selvittämiseen kyllä). Lemmikkinsä pahanolon havaitsemiseen vaaditaan vain ja ainostaan paljon yhdessä vietettyä aikaa ja hieman terävyyttä. Tarkkailemalla ne kanit ja muutkin eläimet vain oppii helposti tuntemaan. Sairauden merkit voivat olla todella pieniä, mutta simppeleitä asioita. Esimerkiksi jos kani ei juokse enää herkkujen luokse samalla innokkuudella, se voi kertoa alkavasta pahoinvoinnista. Muutaman tunnin jälkeen omistaja saattaakin jo huomata, että pupu ei suostu syömään enää mitään. 

Kerran pyykätessä havahduin siihen, ettei Romeo kaivanut vieressäni olevaa vaatekasaa, vaikka se oli sitä jo kovasti tutkiskellut. Myöskään temppu: "ylä vitonen" ei kohonnut yhtä reippaasti kuin yleensä, vaikka herkkujen kiinnostuksesta ei ollut puutetta laisinkaan! Illalla sitten sattumoisin päätin tarkastaa ja leikata pupujen kynnet. Sieltä Romeon vasemmasta etutassusta paljastuikin ikävästi lohjennut kynsi, joka oli ollut selvästi arkana. Mysteeri ratkesi. 

Tarkentaakseni pointtini: Kun oma kani sairastuu se on todella helppo havaita ajoissa, mikäli vain on ollut arjessa  läsnä ja toiminut eläinten kanssa samoin kuin aikaisemminkin. Vieraan kanin sairastumisen tunnistaa kokenutkin henkilö usein vasta siinä vaiheessa, kun jotakin todellä näkyvää todistetta löytyy, esimerkiksi ruokahaluttomuus tai vaikkapa ontuminen. 


Jos taas omistajalla on kiireinen elämä, paljon kaneja ja hän hoitaa niitä epäsäännöllisesti, unohtakaa toki äskeinen. Heikoilla jäillä siinä mennään, jos haluttaisiin tunnistaa sairastumiset jo ennen niiden kunnollista syntyä. Suuri eläinmäärä hankaloittaa paljon. Myöskin elintilat ovat vaikuttavassa asemassa. Sisäkanien touhua tulee pakostakin seurattua enemmän kuin ulkosalla majailevien. Pienessä häkissä kanilla ei myöskään ole paljon vaihtoehtoja muunmuassa syrjempään vetäytymiseen, mutta jos kanilla on käytössä runsaasti erillaisia nukkumispaikkoja voi herätä epäilys, jos eläin ei enää nukukkaan niistä tavanomaisimmalla paikallaan. 


Ja muistakaa vielä nämä:

1. Vaikka tuntisimmekin kanimme hyvin, kiireessä emme saata pariin päivään olla yhtä läsnä kuin aijemmin, jolloin jokin voi jädä huomaamatta. Anna siis itsellesi myös anteeksi jos jokin jää joskus havaitsematta ja keskity tulevaisuuteen

2. Valitse lomasi ajaksi hyvä eläintenhoitaja. Joko sellaien henkilö, joka tuntee kanisi todella hyvin ja huomaa varmasti ajoissa, mikäli niiden tila lähtee huonontumaan tai sitten vaihtoehtoisesti joku vieraampi henkilö, joka ei tunne kanejasi, mutta osaa sen tilan huonontuessa antaa sille tarvittavaa ensiapua ja kiikuttaa lääkäriin. 

3. Vietä kanisi kanssa paljon paljon aikaa ja etenkin rentoja hetkiä. opit tuntemaan sen aivan uudella tavalla ja osaat arvata milloin se haukottelee, venyyttelee ja mitä sitten tapahtuu. (Näin olet myöskin valmiina nappaamaan kaikista parhaimpia haukottelu kuvia! ;))

4. Rutiinit helpottaa. Kun tottuu tiettyyn toimintakaavaan huomaa nopeasti, jos jokin siitä poikkeaa. 


Kohta kolme on kuitenkin jutun juonen A ja O, sillä siinä kani oppii myöskin luottamaan sinuun paremmin, eikä läsnäolosi enää häiritse sitä millään tavalla. Silloin kani ei myöskään pidä sinua saalistajana ja koita ehkäpä suojautua yhtä tehokkaastikkaan.






























Olisi kiva jos jakaisitte mistä pienestä asiasa olette itse huomanneet, ettei kanilla ole kaikki hyvin, mikäli teillä tällaisia kokemuksia löytyy :)!

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Kuulumisia

"tyyyyyyyylsäääää"

Toivottavasti olette pitäneet aihepostauksistamme, sillä niillä todennäköisesti jatketaan! Kaneille nimittäin kuuluu sitä ja samaa, eikä kerrottavaksi kerry paljoakaan. Ulos emme ole vieläkään uskaltautuneet, viruksen takia. ärgh .Mutta terassille päästämistä olen harkinnut.. Emme asu varsinaisella vaaravyöhykkeellä omasta mielestäni ja jos kanit eivät pääse luonnon antimia pihaltamme syömään, pidän riskiä erittäin minimaalisena. Jokatapauksessa, riski se kuitenkin on. Siispä päivät ovat vielä ainakin tähän saakka kuluneet sisällä touhutessa. Uusia temppuja on tullut kokeiltua ja niistä kuvaan videokoosteen myöhemmin. Tällä hetkellä aikani on tiukasti rajoittunut suuureen projektiin, josta toivonmukaan saatte pian kuulla! Kaikkia temppuehdotuksia otetaan muuten vastaan, niitä on usein hauska lähteä kokeilemaan. 



Tänään tein pienimuotoisen terveystarkastuksen kaikille eläimillemme. Aloittakaamme senior Romeostamme: Hampaat (eli siis etuhampaat) olivat hyvät. Tasaisesti kuluneet, ei moitittavaa. Kynnet olivat yhtä kamalassa kunnossa kuin aina, eikä niistä harmillisesti saa edes kuvaa otettua tänne kauhisteltavaksi. En tiedä mitä niille tekisin.. Kirjaimellisesti en edes ole voinut leikata niitä vuoteen, sillä ne ovat herralle niin arat ja kipeät. Verisuonen sijaintiakaan on mahdoton kertoa. Puolet kynsistä ovat sitten vänkyrää ja murenevaa höttöä. Muutama kynsi on silloin tällöin kokonaan katki. Ylipitkät ne eivät tavallaan ole, sillä ne eivät enää kasvakkaan. Kaipa ne voi tuollaiseksi jättää, sillä kanin kävelyä ne eivät kuitenkaan haittaa millään tavalla. Inhottavat vain ovat katsella. Painoa Romeolla oli tasan 2.5kg, ok sekin. kunhan ei enää laske. 
Muuten senior on normaali ja ihana itsensä. Juoksee kaikkien perään rapsutuksia ja herkkuja kerjäten. 



Marleylla painoa oli tällä kerralla 1,8kg. Se hämmästytti, sillä neiti on tuntunut toodella painavalta sylissä. Toisaalta, häntä on tullut nosteltua vain sen muutaman harvan kerran pois, kielletyiltä paikoilta. Hampaat olivat ok. Samoiten kynnet, jotka lyhensin. Uusi ruoka on muuten vaikuttanut kaneihin todella positiivisesti monellakin tavalla! Eniten kuitenkin Marleyn kynsiin, joista on kasvaneet niin vahvat, etteivät kanien kynsisakset meinaa niihin enää purra, huh!

"Mimimimi miiiten tääs nyt oltiinkaan"

"Aih, juuh, näin... Smile".
Molempien kanien kantapäistä löytyi punottava läikkä, pienen ja ohueen karvapeitteen alta. Ärgh. Romeolla tämä oli arvattavissa, sillä hänen kantapäiden tilanne on ollut samana jo viimeiset neljä vuotta. Marleyllä tämä oli kuitenkin yllättävempää, joten pitää vähän nyt seurailla. Vessalaatikko on tietysti meillä aina pehmitettynä, jotta kantapäät pysyisivät paremmassa kunnossa. Kesällä kanit ovat kuitenkin saaneet aina kunnon "multahoidon" jaloilleen, mutta tämä vuosi näyttää kieltämättä pahalta, eikä se kanien tilannetta fyysisesti kuin psyykkisestikkään paranna. 


Martin ensimmäisen kesän tilanne näyttää taas oikein hyvältä! Pikku hamstraajamme on saanut juoksennella paljon vapaana huoneessani ja oppinut ensimmäisen temppunsakkin, elikkä siis kukkaruukkuun menemisen, niinkuin instagram seuraajamme varmaan jo tietävätkin ;)
Tekemistä ja nameja sille on siis riittänyt paljon. Etenkin tänään herkuteltiin pienillä tuoreruokapaloilla, inhottavan terveystarkastuksen yhteydessä.
Kynnet Martilla ovat melkein olemattomat, sillä ne ovat kuluneet lattialla ja terraarion sisustuksen ansiosta niin loistavasti. Mieluisa käsiteltävä hän on siis! Painoa hänellä on tällä hetkellä 168g. Hampaat joudun tarkistamaan ikävemmän kautta, eli selälleen kääntämällä. Sillä banaani temppu ei tällä kertaa riittänyt, vaan hampaat oli katsottava kunnolla, sillä epäilin etuhampaiden katkenneen, aijemman vilauksen perusteella. Oikeassa olin. Kova purtava on kuitenkin kelvannut hyin, eli nou hätä, kunhan hampaat lähtevät kasvamaan suorassa linjassa takaisin, eivätkä alahampaat ehdi sitä ennen pidentymään liikaa. 

Harmillisesti kuvassa, ei näy teille kunnolla hampaat. Enkä muuten pusita tuolta massusta, vaikka näyttääkin vähän vänkyrältä.


























Sellaista siis meidän poppoolle. Tänään kävin Nikkilässä, metsästämässä tuoretta timotei heinää ja voikukkaa porukallemme. Marley rakastui tuoreseen heinään ja porkutteli sitä menemään, niin paljon, että pelottaa sen voivan huomenna pahoin. Romeo pysytteli maukkaammissa voikukissa. Marttikin heinää maisteli, joka oli mielestäni tosi hyvä! Pitää siis käydä Nikkilässä useamminkin. 
Kanit käyvät sisätiloissa kyllä aika kierroksillä, yrityksistäni huolimatta. Etenkin ulko-ovelle papanoidaan ja ovimattoa revitään. Ikkunoiden alla nuuskutetaan kesä-ilmaa, tassut kohti taivasta. Onneksi sentään sateisia päiviäkin on ollut. Hulluuttahan tämä sisällä nyhjääminen on. Ei kestä hermot enää kummallakaan osapuolella. 

Synkkiä kuvia, synkkyyden keskelle. No eih, Romeo lahjottu herkuilla tähän poseeraamaan. (kuten kuvasta näkyy.. namien mussutus).





Kamujen heräilyhetki :)



Terveisiä mysö siskoni poikaystävältä, valokuvaus avustajaltani :DD





maanantai 6. kesäkuuta 2016

Juoksupyörän kulutus kertoo hamsterin oloista.

Juoksupyörän (tai lautasen) sanotaan kuuluvan hamsterin perustarvikevarastoon. Se on hyvä virikelisä silloin kun hamsteri käyttää sitä oikeassa suhteessa muuhun tekemiseensä. Juoksupyörän ei pitäisi hallita hamsteria, eikä siitä saisi kehittyä jyrsijälle stereotyyppistä käyttäytymistä.


Jokainen varmasti on kuullut hamsterista, jolle pyörä on kaikki kaikessa, ehkä jopa omistanut sellaisen. Tällaiset hamsterit ovat usein addiktoituneet pyörässä juoksemiseen. Ne aloittavat toiminnan heti herättyään ja lopettelevat vasta aamun sarastaessa. Välillä hamsteri saattaa pitää ruoka-taukoja tai käydä hörppäämässä vettä. Muuten sen juokseminen pyörässä on lakkaamatonta. Hamsteri saattaa kovan vauhdin seurauksena pyöriä jopa muutamia kierroksia voltteja pyörän mukana ja jatkaa taas vauhdin hiljennettyä.



Mistä pyörähullut hamsterit oikein tulevat?
Huonoista olosuhteista (pienistä ja virikkeettömistä terraarioista). No ehkä en nyt ihan noin jyrkkää viivaa uskalla vetäistä, mutta erilaiset tutkimukset osoittavat miten paljon hamsterin pyörän käyttö vähenee, kun sille lisätään jotakin luonnollisempaa tekemistä. Jos hamsterin päästää aidatulle "leikki-alueelle" jaloittelemaan, missä muiden tavaroiden mukana on juoksupyörä, sekä piilotettuja herkkuja, ryntääkö hamsteri pyörän luo juoksemaan, vai tutkiiko se ensin aluettaan keräillen herkkuja poskipusseihinsa varastoon? Hamsteri valitsee pyörrän sijaan ympäristön tutkimisen, sillä se on sille mieluisampaa ja luonnollisempaa tekemistä. Mitä isompi, monipuolisempi ja virikerikkaampi terraario hamsterilla siis on, sitä vähemmän se käyttää pyöräänsä ajankuluksi. 

Jos hamsterista on jo tullut addikti, voi pyörän syrjäyttäminen uusilla virikkeillä olla haastavaa. Silloin on ehkä järkevää poistaa pyörä hetkeksi terraariosta ja antaa hamsterin tutustua uusiin virikkeisiin. Pyörän poistaminen ei kuitenkaan poista ongelmaa, sillä se ei poista syytä miksi hamsteri sen parissa kaiket yöt viettäisi! Juoksupyörän poistaminen ei tuo hamsterille lisää virikkeitä tai pinta-alaa. Omistajan täytyy siis ensin tehdä parannukset ja kokeilla vasta sitten, onko muutosta eläimen käyttäytymisessä tapahtunut. Mikäli ei, suosittelen keksimään vielä lisää tekemistä ja hankkimaan enemmän pinta-alaa terraarioon.

On hassua miten jotkin ihmiset eivät osaa huolestua, vaikka heidän hamsteri touhuaisikin suurimman osan ajastaan hereillä pyörän parissa. Niin moni kuitenkin huolestuisi hamsterista, joka juoksee terraariotaan päättömästi ympäri (tätä näkyy muun muassa ulkomailla eläinkaupoissa, joissa hamsterit ovat älyttömän pienissä kopeissa, ilman juoksupyörää ja tekemistä).   Molemmat ovat kuitenkin samanlaista päätöntä käyttäytymistä, ravasi hamsteri sitten terraariossa samaa lenkkiä tai juoksi se sitten taukoamatta pyörässään.


Meidän Syyrialaisen terraariossa on juoksulautanen vapaasti käytettävissä. Olen kuitenkin onnellinen, että sen käyttö on varsin vähäistä, etenkin seuraavina päivinä, kun terraariossa on vaihtunut järjestys. Silloin hamsterilla on vielä riittävästi tekemistä ja tutkittavaa. Joinakin viikkoina taas kun olen ollut kiireinen, eikä ylimääräistä aikaa ole  Martin ulkoiluttamiseen tai virikkeellistämiseen jäänyt, juoksulautasen käyttö on lisääntynyt. Huomattavasti.

Mielenkiintoisen tekemisen järjestäminen hamsterille voi olla välillä erittäin haastavaa, sillä esimerkiksi piilotetut herkut tarkka vainuinen jyrsijä löytää nopeasti tarkan. (etenkin pienestä terraariosta). Uusi järjestyskin on nopeasti katsastettu, mikäli terraarion pinta-ala on pieni. Paperirullat, mökit, heinäkasat jne. jaksavat innostaa hamstereita taas vaihtelevasti ja yksilöllisesti. Siinä suhteessa tämä onkin siis hankala eläin pitää tyytyväisenä pienissä tiloissa! Sille on hankala keksiä tekemistä, joka pitäisi sen kiireellisenä ja tyytyväisenä yön läpi. Parhaimmiksi virikkeiksi olen kuitenkin todennut nämä yksinkertaiset kikat:



1. Ruokakuppi pois. Kun eläimeltä poistetaan ruokakuppi ja ruuat levitetään vähän laajemmalle alueelle, syömiseen kuluu automaattisesti enemmän energiaa ja aikaa. Näin hamsteri ei pääse vain tankkaamaan poskipussejaan täyteen tutulta paikaltaan, vaan se joutuu oikeasti käyttämään haju-aistiaan ja liikkumaan ruuan mukana, mikä on sille muutenkin luonnollista.

2. Paaaaaaljon purua. Tai muuta kuiviketta jonne hamsteri saa kaivettua pysyviä tunneleita. Usein puhutaan, että gerbiilit ovat himo kaivajia, mutta oikeasti myöskin hamsterit luonnossa elävät kaivamissaan tunneliverkostoissa, joten miksi niiden tarvetta päästä syvälle piiloon vähätellään? Piilota siis hamsterin pesämökki puruihin ja anna sen löytää tie sinne.

3. Sylittely. Kesyjä, käsittelyyn tottuneita hamstereita on hyvä jaloitella välillä sylissä tai turvallisella "leikkikentällä". Niille tekee hyvää päästä välillä seikkailemaan terraarion ulkopuolelle.

Ja viimeisenä itsestään selvyytenä lisää pinta-alaa. Kun hamsterille on saanut rakennettua tarpeeksi suuren terraarion on sen tyytyväisenä pitäminen paljon helpompaa. Mitä isompi terraario sitä enemmän aikaa hamsteri kuluttaa erittäin monessa asiassa. Muun muassa pesämateriaalin ja ruuan kuljettamisessa pesään.


Kuinka paljon teillä kulutetaan juoksupyörää? Vai onko se edes käytössä?
 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.