Sivut

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Operaatio rusakon pelastus

Tiedän että olen tästä tänään jo monessa mediassa maininnut, mutta haluan silti vielä tääläkin mainita. Sen verran hyvältä tämän avuttoman eläimen pelastaminen tuntui. Jos olet siis jo tarinaamme tutustunut ja tunnet tulleesi tutuksi sen kanssa, sitä ei tarvitse kahlata uudestaan läpi :) Phoittelut kuvista ja epäselvästä ulko-asusta. Kaikki kuvat puhelimesta ja niitä on jokseenkin hankala tänne sovittaa..

Oli jälleen uusi koulupäivä, jota vietettiin metsässä auringon hellimänä. Kahvitauko alkoi lähestymään, joten minä ja kaksi ystävääni päätimme pellon vierelle tullessamme, että voisipas sitä kautta oikaista ja kävellä takaisin koululle, sillä matkaa sinne näytti olevan vain muutaman kilometein verran. Yhteistuumin lähdimme matkaan aurinkoa ja maisemaa ihastellen. Matkalla toinen kaverini huikkasi minulle "katsos kun tuolla on rusakko". "No niinpä näkyy". Kävelimme ja kävelimme kunnes havahduin. Pellon ja metsän välisellä tiellä oli viiden rusakon lauma. Arvioltaan ne olivat noin puolivuotiaita nuorukaisia, jotka vielä viettivät aikaa yhdessä sisarustensa kanssa. Tähän ainakin itse olen usien törmänny, siis näihin "sisaruslaumoihin". Intohimoisena kuvaajana ja eläinrakkaana ehdotin, että mentäisiin lähemmäksi katsomaan, jospas saataisiin kuva napattua tuosta viisikosta! Matkamme jatkui siis yhä eteenpäin, mutta viistosti kanilaumaa kohti. Tullessamme lähemmäksi ja lähemmäksi nämä rusakot yksitellen pinkaisivat kauemmaksi. Kaikki paitsi tämä yksi. Se oli jäänyt sähkölankaan kiinni. Reppana.
Sanoin heti kavereilleni, että sitä täytyy auttaa, vaikka tiesiväthän hekin sen sanomatta. Lähestyin rusakkoa hitaasti ja rauhallisesti takkiani samanaikaisesti avaten. Kun olin päässyt niin lähelle, että kani rusakko aloitti reuhtomisen, heitin takkini nopeasti sen päälle ja juoksuaskelin syöksyin kaappaamaan sen syliini. Rimpuilevasta otuksesta oli aluksi hankala saada otetta, mutta kun vihdoin onnistuin pääsin korjaamaan myös omaa asentoani. Kävin istumaan aidan juureen jänis tiukassa otteessa. 

Nopeasti kaverini sanoikin, että sen silmät täytyy peittää, jotta se rauhoittuu kunnolla..

Paketoitu luonnonkappale.





































Kun kani oli tukevasti sylissäni rupesimme  heti katsomaan kanin jalkaa ja yritimme avata solmua.. Nopeasti saimme selville, että valitettavasti ei ole mahdollisuuksia avata kietoutunutta narua ilman saksia. Passitin sitten toisen kavereistani juoksemaan sen n. 0,7km matkan koululle hakemaan saksia. Tämä hyväkuntoinen kaveri ampaisi juoksuun ja jäin toisen auttajan kanssa tutkimaan haavaa.


Ensimmäisenä katsoimme millaisessa kunnossa jalka pintapuolin oli. Ja hyvältä se näytti. Syviä hiertymiä ei ollut tullut, yhtä pintanaarmua lukuunottamatta, joka sekin varmaan tuli sillä hetkellä, kun minä lähestyin kania. Seuraavaksi kokeilin käpälän pohjaa ja vertasin sitä muihin. Se oli viileä, mutta tuskin kuoliossa. Ihan niin kireällä narukaan ei olut, eikä kani joutunut roikkumaan pää-alaspäin tms. Arvioltaan se oli siis ollut kiinni narussa maksimissaan 24h. Sen mahdoolliset sisaruksetkin olivat vielä sitä odottamassa, joka vahvisti epäilystäni. Lonkkaa liikuttelin myös jakokeilin tuntuuko se olevan paikallaan ja olosuhteisiin nähden sekin tuntui voivan hyvin, loistavaa! Kyllähän siinä samassa tuli kanin kynsiä ja muita ruumiinosia mitä näkyvissä oli niin tarkkailtua. 
Olimme odottaneet jo tovin kunnes yllttäen tuntu, että rusakko olisi lakannut hengittämästä ja velttoontunut. Sitä olin pelännytkin, että kani kuolisi stressiin. Ei auttanut kuin odotella saksia. Nostin kuitenkin hihaa kanin silmien edestä ja kokeilin hieman miten se reagoi etukäpälin suoristamiseen. Laittaako vastaan. Se sai kaniin taas vähän lisä-eloa ja sain hengähdettyä. Kyllä siinä tuli sille juteltuakkin kaikenmoista mitä sylki silloin suuhun toi.

Vihdoin toverimme saapui juosten puukon kanssa. Joku opettaja oli kuulemma antanut sen hänelle ja pyytänyt tuomaan kanipaistia. Toinen apurestani sahasi shkölangan rikki molemmilta puolilta ja sen jälkeen "solmu" olikin helppo kääriä auki. Ei näyttänytkään niin pahalta, onnekas kani, kun se näin ajoissa huomattiin, tai ylipätään huomattiin!


Vielä vähän liikuttelin tuota koipea ja rusakko selvästikkin tunsi narun irronneen.
















Loppu hyvin, kaikki hyvin :)






Sitten oli aika laskea rusakko takaisin vapauteen muiden luokse. Vähän jouduin arpomaan mihin suuntaan sen lähettäisin, mutta alkoi se sitten jo itsekkin sylissä kertoa, ettei sillä niin väliä, kunhan jonnekkin laskee. Ja niin sitä lähdettiin juoksuun täyttä vauhtia, kaikki raajat mukana. Toivotaan, että jalka paranee ja puppe selviytyy ehjin nahoin vain säkähdyksellä! Hyvää loppuviikkoa kaikille :)

15 kommenttia:

  1. Miten iso uroteko! Tuo kanihan olisi voinut kuolla sinnr ilman teitä! No eipä opettajan toive toteutunut, ja on se kyllä paremoi niin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos, varmaan olisi joo muuten menehtynyt sinne. Mutta eipä tuo sillätavalla urateko ollut, varmasti melkein kaikki ohikulkijat olisivat tehneet samoin! :) Onneksi satumme siihen törmäämään.

      Poista
  2. Voi miten hienosti tehty! Todellakin kannatti auttaa tätä pupua! Joo ja eihän opettajan toive toteutunut ja hyvä niin. Olen kyllä tosi ylepä susta ja sun kavereista!:) jos et vielä seuraa mua instagramissa niin __amanda_j

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Hyvä! :D Jotain positiivista huonon ulko-asun kompensoimiseksi!

      Poista
  4. Ihanaa, että tarina sai onnellisen lopun! Kyllä kävi hyvä tuuri tällä rusakolla, kun te satuitte paikalle.
    Heh, mitenkä kovaa toinen pinkoo tuossa videossa :'D

    VastaaPoista
  5. Haha ja toi video oli ihana :'3

    VastaaPoista
  6. Toi jänöhä lähti ku tykin kuula;)

    VastaaPoista
  7. Hyvin kerrottu tarina :) saanko kysyä miksi vaihdoit youtube kanavaa

    VastaaPoista
  8. Oii, oon niin ylpee teistä ja onnellinen että tässä kävi näin! :))))) ♥♥♥

    VastaaPoista
  9. oi ohanaa! olette ihania kun autatte tuollaisessa tapauksessa rusakkoa :3 ! meidän pihassa kävi rusakko viime keväästä syksyyn asti mutta sitten ihmettelin kun sitä ei ollut näkynyt... raukka oli äänyt vähän matkan päässä auton alle </3 :(

    VastaaPoista
  10. oi ihanaa! olette ihania kun autatte hädässä olvaa eläintä! :333 meidän pihassa kävi rusakkoviime keväästä syksyyn asti mutta sitten ihmettelin kun sitäei ollut näkynyt moneen viikkoon :/ raukka oli vähän matkan päässä jäänyt auton alle :(

    VastaaPoista

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.