sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Martti the hamster

Sanon nyt jo heti, että näitä pikkujyrsijöitä on eritääin vaikea kuvata.. Mitään loistokkaita otoksia on turha haaveilla tällä normi objektiivilla. 

Uudistuksen myötä minulla on nyt ilo ja halu kertoa teille tarkemmin tästä uudesta asukistamme!  Moni on saattanut hänet jo ehkä instagramista (elamantapana elaimet) huomatakkin, ennen tätä virallista, myöhästynyttä postausta. Kolmantena lemmikkinä meillä siis majailee nykyään syyrialainen hamsteri, jonka siskoni nimesi Martiksi. (uskokaa vaan huviksenne, että se on aika tarttuva nimi ja sopii tälle poitsulle hyvin).

 En tiedä kuinka monelle teistä pikkujyrsijät ovat lähellä sydäntä tai kuinka moni omistaa/on omistanut sellaisen. Minä en voi kutsua itseäni jyrsijä-asiantuntijaksi tai todelliseksi harrastajaksi, mutta mielestäni ne ovat kuitenkin hauskoja ja suhteellisen helppohoitoisia otuksia kelpo lemmikeiksi. Häkin sisustaminen ja hamsterin elämän seuraaminen on mukavaa ja erilaisempaa ajanviihdettä. Yö aktiivisuuden vuoksi ne sopivat hyvin tämän hetkiseen vuorokausirytmiini (Ei tarvitse jakaa  aikaansa päivällä enemmille osa-alueille).  

Martenssi (lempinimeltään) tuli meille sopusuhtaisesta eläinkaupasta, faunatar ketjusta. En lähtenyt hankkimaan hamsteria kasvattajalta, koska mielestäni se ei ole niiin tärkeää, kun pikkujyrsijöistä puhutaan.. Hamsterit elävät kuitenkin niin lyhyen iän, ettei kasvaimia tms. voi jalostuksellakaan välttää. Suvustakaan minulla ei kummoisempaa kiinnostusta ollut, sillä eihän tässä mitään poikueita olla teettämässä! Kyselin kuitenkin eläinkaupalta hamstereiden alkuperästä, luonteesta sekä kaikesta muusta mitä mieleeni silloin tuli ja sain tietoihini alkuperäisen kasvattajan yhteystiedot. Muutaman hassun käsittelytuokion jälkeen lähdimmekin kaupasta uuden tuttavamme kanssa. 

Martti tuli meille jo nuorena (viisi viikkoisena) ja tällä hetkellä hän on iältään n. 4kk. Tänä aikana hän on sopeutunut kotiinsa ja meihin erittäin hyvin. Hän ei ole koskaan purrut ketään, tai ollut varomaton käsiteltävä, vaan täysin päinvastoin. Jo seuraavana päivänä saapumisestaan Martti osasi harjoittelun jälkeen kiivetä omatoimisesti "olkapäälle" jonka kautta se palkkioksi pääsi turvalliselle alueelle jaloittelemaan. Häntä ei siis kertaakaan ole tarvinnut "kaapata" tai nostaa ulos terraariosta, vaan sensijaan hän on kiivennyt aina itsenäisesti kädelle! :) Tässä pieni klippi siitä.. nykyään hän osaa tulla kyllä jo paljon reippaammin ja vaikkei käsi olisikaan reunaa vasten, missä tätä aluksi harjoiteltiin.






Toivotetaan siis tervetulleeksi tämä pikku otus ja sanotaan vielä yhteisesti kaikille myöhästyneet pääsiäis terveiset! Miten lomanne Muuten sujui? 
Voitte jättää Marttia koskettavia kysymyksiä, jos jokin jäi mietittttämään Vastaan niihin mielelläni :) 

HUOMIO! OLEMME UUDISTUNEET!

Olen varmaan jo yli vuodenpäivät hautonut muokkaavani blogin täysin uuteen uskoon. Enkä puhu nyt vain ulkoasu muutoksesta, vaan blogin uudistamisesta nimestä lähtien. Tein kymmeniä, aivan liian useita ulkoasuja, mutta mikään niistä ei lopuksi miellyttänyt silmääni tarpeeksi. Mietin blogin nimeäkin enemmän kuin pitkään. Sen keksiminen oli erittäin vaikeaa. Omaperäisen ja hyvin sointuvan nimen löytäminen on raastavaa puuhaa, kaikki aloittelevat bloggaajat tietävät sen varmasti. Elämää kanien kanssa nimi ei ole koskaan ollut hyvä, inhosin sitä alusta lähtien. Varmasti nyt kaikki miettivät miten sitten päädyinkin sen nimen valitsemaan. Niin.. Miten? 

Uudistuksen halusin viimeistään silloin, kun siskoni kanssa hain perheenlisäyksenä meille syyrialaisen hamsterin. Siitä en ole aikaisemmin täälä edes maininnut, sillä  se tuntui kuuluvan vähän aihepiirin ulkopuolelle.. Mutta reaalisestisesti ajattelin, että kahden kanin elämästä kertominen käy ennen pitkään kuitenki puuduttavaksi, sellaiseksi se oli vähän mennyt, myös lukijoille.  Varsinkin ilman lahjakkaan kirjoittajan taitoja on hankala keksiä välillä edes uudesta asiasta mitään "uutta" sanottavaa, jos tiedätte mitä tarkoitan. 

Minkä nimen antaisin siis blogille, joka tulee käsittelemään eläinaiheita ja tulevaisuudessa toivottavasti monien lajien ja omistajan arkea? Pitkän ja tuskaisen pohdinnan jälkeen päädyin julistamaan nimeksi elämäntapana eläimet. Saman nimen olin vaihtanut jo muunmuassa instagramiin nähdäkseni tottuisinko siihen laisinkaan. Nimi ei nyt ehkä ole kaikista hienoin, helpoin, tarttuvin ja kaunein, mutta se kelpaa meille hyvin, sillä se pitää sisällään juuri sen mitä haluankin, eikä yhtään enempää tai vähempää. 

Kun nimi oli virallisesti päätetty oli ulkoasu muutoksen aika. Tällä kertaa halusin pyytää ammattilaisen apua, jotten joutuisi taas katselemaan omia väli-aikaisia tekeleitäni.. Apua sitten odotettiin viideltä eri ihmiseltä yli 6kk verran, mutta lopulta, vähintään yli kuukauden odottelun jälkeen, iskun toisensa jälkeen vasten kasvojani. "Ei olekkaan aikaa tehdä tätä, sori". Vielä monen viikon venymisen jälkeen. Kyllä, se rupesi syövyttämään ja menetin uskon koko touhuun, joten ei auttanut kuin koittaa väsätä ulkoasua itse ja varmasti tekin tiedätte, etten ole siinä järjin hyvä.. Tämä nyt on siis mitä on, mutta paljon parempi omasta mielestäni kuin edellinen! 

Ne jotka nyt miettivät niin: kyllä tulen kirjoittamaan blogissani paljon  omien eläimieni kuulumisia (eli tällä hetkellä kahden kanin ja hamsterin).  Tämän lisäksi blogissani tulee toivottavasti vierailemaan paljon uusiakin kasvoja! Näin saan ehkä postailtuakin useammin ja monipuolisemmista aiheista.
Olen myös varautunut siihen, että lukijoita lähtee, mutta toivottavasti myös uusia eläinrakkaita löytää joukkoomme :)!

Nähdäänkö ensikerralla? 

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Leipää kanille?

Tein kauan aikaa sitten pienen kyselyn kanien leivän kulutusta koskien. Kysymykseen vastasi 43 henkilöä, eli aika pieneksi "tutkimukseksi" se loppujen lopuksi jäi, mutta kiitos kaikille vastanneille! :) Tulokset tulevat tässä:


Tässä kohtaa jo joillakin pieni kömmähdys. 1. kysymyksessä: "Syötätkö kaneillesi leipää?" 8 vastasi, pidättäytyvänsä. Toisessa ja kolmannessa kohdassa kuitenkin vain 6 henkilöä enää vastasi, ettei syötä leipää laisinkaan.































Kyselyyn vastanneita kasvattajia oli yhteensä vain kolme. Sitten näitä "tavallisia" kanien omistajia oli loput 40. Tämä varmasti selittää osan pienestä tutkelmastani. 
Yhteenvetona: Suurinosa niistä, jotka ovat vastanneet syöttävänsä kaneilleen leipää, antavat sitä kerran kuukaudessa tai kerran viikossa. Suurin osa antaa tummaa leipää ja toisiksi suurin osa sitä mitä kaapista sattuu löytymään. Kommentointi osuuden vastauksista päätellen suurin tästä ryhmästä syöttää leipää pieninä paloina (herkkuina):

"Annan kuivaa ruisleipää silloin tällöin herkuksi mutten paljoa kerralla hiivan takia. Se kuluttaa hampaita ja on hyvä koulutusnami."

"Herkkuina pienet palat (n.1x2cm) kuivattuna max kerran kuussa" 

"Jos jää kannikka niin saatan antaa vähän kulmaa herkkuna kun kerjää, yleensä ruisleivästä pienen palan. Siemenetöntä näkkäriä jos on niin pari kertaa viikossa saatan antaa n. neljäsosan."


Perusteluissa oltiin tuotu myös julki, että kuivattu leipä on hyvää kulutusta hampaille:

"Herkkua, hampaat saavat haastetta."

"Syötän kaneilleni välillä kuivattua ruisleipää lähinnä edesauttamaan hampaiden jatkuvan kasvun hillitsemistä."

"Syötän tummaa leipää kuivattuna👍 hampaille on hyvää purtavaa."


Kaikista "hauskin" oli huomata, että taas he jotka syöttävät leipää päivittäin, saattoivat olla juurikin niitä, jotka syöttävät vaaleaa leipää(ainakin useinmiten). Kun yleensäkkin leipää on suositeltu vain herkkuna (pieninä paloina satunnaisesti siis) ja tummana. Päivittäin syöttävien henkilöiden kommentteja/perusteluja ei oltu juurikaan jätetty, mutta ainakin yhtenä perusteluna oli: "Leipä tuo osaltaan vaihtelua ruokavalioon, ja pupu pitää siitä."


Oma mielipiteeni

Leivästä käydään paljon keskustelua. Suurin osa (tässä pienessäkin tutkimuksessa) syöttää leipää kaneilleen silloin tällöin herkkuna. Itse kuulun myös tähän ryhmään, vaikka leivästä pidättäytyminen ei mielestäni ole ollenkaan huono idea. 
Otin ensimmäisen leivän, mikä netissä vastaan tuli ja katsoin sen ravintosisältöä. Uhriksi joutui Fazerin ruis- paahtoleipä: Vehnäjauho, vesi, Ruiskuitu(8 %), siirappi, hiiva, rypsiöljy, Ruismallas, suola, Täysjyväruisjauho, Vehnäkuitu ja säilöntäaine (E200, sorbiinihappo, jonka epäillään aiheuttavan yliherkkyysoireita).
Kuten näkyy kani ei näitä aineksia söisi luonnossa, joten sen perusteella sen jättäisin pois, samalla tavalla kuin maidon ja lihatuotteetkin. Erittäin pahoina aineina leivissä yleisestikkin näen suolan ja hiivan. Hampaiden kulutusta voi harrastaa muillakin luonnollisemmilla tavoilla, kuten oksilla. Itse ruokin kaneilleni lepää vain pikkurillin kynnen kokoisina paloina, keskimäärin kerran kuukaudessa, kun ne sitä kerjäävät tai minulla on pakottava tarve saada ne kulkemaan perässäni :D. 

Mitä mahtoivat muuten vastata he, jotka eivät kannata tai ainakaan omilleen syötä leipää laisinkaan?

"En koe tarpeelliseksi kanin ruokavalioon"

"Ei kuulu kanin ruokavalioon, eikä kani sitä kaipaa. Lisäksi toinen kaneistani on todella herkkävatsainen, ja epäilen että leipä olisi sille todella pahaksi."

"Miksi antaisin, ei kuulu kanin ruokavalioon"

"Pyrin ruokkimaan kanimme mahdollisimman luonnonmukaisesti, eli pääasiassa tarjolla on vain ja aina heinää. Lisäksi pieniä määriä pellettejä ja monenlaisia yrttejä tai salaatteja, kesällä tuoreita luonnon antimia. Hampaiden hyvinvoinnin nähden tarjolla on aina myös erilaisia oksia ja varpuja. Periaatteenani on, että mitä kani ei tarvitse hyvinvointiinsa ruokinnasta, sitä en anna. Siis EI leipää, ei sokeri- eikä maitopitoisia, ei siemenpellettejä - ei mitään "turhaa".

Omasta mielestäni leipä on vaaraksi terveelle kanille vain silloin, kun omistaja ei tiedosta sen haittoja, säännöllisesti syötettynä, tai tästä huolimatta annostelee tätä "nakerrettavaa" viikottain tai jopa päivittäin. Välillä kun näkee ihmisten kirjoittamissa ruokintasuunnitelmissa kohta "kerran viikossa/kuukaudessa pala leipää" saa minut hätkähtämään (no ei nyt ehkä ihan). Sillä vaikka määrä ei olisikaan terveyden kannalta hälyyttävä, hälyyttävän asiasta mielestäni tekee se, ettei omistaja tiedosta yhtä pikku seikkaa. Leipä ei nimittäin kuulu kanin ruokavalioon, joten miksi se lukee sitte ruokintasuunnitelmassa? Terveellistä ruokavaliota suunnitellessa kirjoittaisimme tuskin itsekään: "kerran kuukaudessa karkkipussi", vaikka todellisuudessa pienet määrät makeisia kuukaudessa saattavat "kuulua" erittäin monen meidän suuhun, vaikka eihän sekään välttämättä hyvä asia ole ;) 

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Tavoitteita tulevaisuuteen

Lupasin teille tässä postauksessa superspuloisia kanikuvia. Niitä on luvassa ja aika paljonkin! Poseeraamaan ovat päässeet Milan Mini, jade, Oliver sekä hoitopupu Elfy. kaikki omia persooniaan, vaikkei juoksenteleminen innostanut tällä reissulla juuri muita kuin Jadea.

Jade

Useissa blogeissa saattaa vuodenvaihteessa törmätä postaukseen missä luetellaan muutamia tai useampia, isompia, pienempiä, toinen toistaan tarkempia ja omalaatuisempia suunnitelmia, mitä bloggaaja yrittää toteuttaa ja mitä hän odottaa tulevalta vuodelta. Aluksi ajattelin, etten tälläista aijo tehdä, mutta tänään sain inspiraation.Tai ei  se ehkä ihan inspiraatioa ollut vaan pikemminkin pelko, etten kaikkea muista, jollen kirjoita ylös :D!

1. Haluan opettaa marleylle menemään tunnelin ja matalan esteen yli käskystä (vihje sanata). Haluan koittaa osaisiko se valita kumman esteen suorittaa jos käytän vain suutani apuna ohjaamisessa, enkä eleitä. Mahtaakohan onnistaua. Vaatisi varmasti paljon aikaa ja harjoittelua, että se sen oppisi eikä vahingossa valitsisi oikeaa suoritettavaa estettä?

2. Haluan opettaa Marleyn suhtautumaan positiivisemin valjaisiin, siitä puhetta oli aikaisemminkin..

3. Romeon haluaisin opettaa pyörittämään tunnelia ja ehkä jotain muutakin mitä keksin. 

4. Etenkin kesällä olisi kiva päästä lähikisoihin kilpailemaan Marleyn kanssa, vaikeaa ja keskivaikeaa mutkaa. Kavereita on aina mukava nähdä kilpailuissa. Odotan myös innolla ja jännityksellä miten vaikea lähtee Marleylla etenemään vai lähteekö. Vielä jos kanien käsittelyyn kiinnitettäisiin enemmän radoilla huomiota (siitä on ollut paljon puhetta viime aikoina) niin tapahtumisissa olisi varmasti mukava viettää enemmänkin viikonloppuja. 

5. Lisäksi edessä on blogin uudistus.. Tuo "remontissa" banneri on pysynyt pystyssä jo säälittävän kauan aikaa, hirvittää!

6. Blogissa haluaisin nostaa uusia aiheita erilaisiin tutkimuksiin, eläinten oppimiseen, kanien ruokiin ja muihinkin vähän vierasperäisempiin aiheisiin perustuen, toivottavaasi ne kiinnostavat teitäkin.

7.Olen suunnitellut järjestäväni tänä vuonna myös arvonnan tai ehkä kilpailun! Onhan teitä lukijoitakin jo yli 200, enkä edes enempää osaisi toivoa, eikös siinä olisi jo juhlan ainesta.

8. Mukaan mahtunee myös erilaisia videoprojekteja. 

9.Lisäksi minulla on paljon blogin ulkopuoliseen aihepiiriin kuuluvia asioita kuten ystävien tapailua, matkailua, keikkoja, työharjoittelujaksoja..., mitä näitä nyt aina onkaan.

10. Sitten vielä se tämän vuoden varmasti yksi suurimmista kohokohdista. Se joka vaatii paljon aikaa ja suunnittelua, se jota en edes vielä uskalla paljastaa, mutta uskon sen varmasti kiinnostavan erittäin monia lukijoita ja kaniharrastajia, joita tänne joskus sattuu eksymään! Joitakin teitä se jopa jo koskettaa tai ehkä tulee koskettamaan.

tässäpä noita nyt sitten tuli ja ihan listaksi astikkin. Varmasti jotain unohdin ja varmasti keksin joitain uuttakin. mutta nyt niihin kuviin :)!















 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.