sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Look mom, the sun is up!

Herään aamulla pupujen (enimmäkseen Romeon) pusuihin. Sitten ylös, ulos, kouluun, kotiin, nukkumaan ja sitä rataa. En koskaan kyllästy valittamaan omista kiireistäni, joten eiköhän aloiteta vaikka jälleen sillä? Ensinäkin koulu... niinpätiniin eihän sitä enempää voi kuin huokaista syvään. Tämä "talviloma" joka minullakin viimein alkoi, tulee olemaan kaikkea muuta kuin lomaa. Koeviikko hiipii taas lähemmäs ja projektit kasaantuvat! Siivottavaakin olisi. Onneksi minulla sentään on maailman paras ja ihanin herätyskello systeemi, joka toimii seuraavalla tavalla:


Oma kunnon Philips HF3510/01 Wake Up Light, eli tutummin valoherätyskelloni alkaa "nostamaan" henkilökohtaista "aurinkoani" viiden jälkeen aamuyöstä(arkena). Silloin karvakorvatkin viimeistään havahtuvat ja kömpivät vierelleni, sinne oikein lämpimään, pehmoiseen ja mukavaan sänkyyni. Aurinko nousee 20minuuttia, mutta puolessa välissä, ennen rentouttavaa musiikkia Romeo alkaa viimein herättelemään aamu pusuilla. Samaan aikaan Marley kuopii ja nyppii sänkyni jalkapäätä. "Nyt on jo aika nousta ja tarjoilla meille aamuruoka. Jos vaikka peittelen tämän puolen valmiiksi, niin saammehan sapuskaa nopeammin?" 

Mikäs siinä kahta kania paijatessa ja ihaillessa.

Viimeiseen huomionosoitukseen asti molemmat nauttivat silmät ummessa, pöriten kuin pienet kissanpoikaset, suloiset, ihanuudet. Se hetki, mistä me kaikki aamussa eniten nautimme loppuu siihen, kun nousen istumaan ja varpaani hipaisee laminaatin pintaa. Silloin ilme muuttuu ja sekunnin murto-osassa kanit ovat ehtineet hypätä sängyltä alas, pyörineet jalkojeni ja toistensa ympärillä vähintään kymmeniä kertoja! Joudun melkeinpä konttaamaan muonavaraston viereen ja hyvä jos saan sormeni säilytettyä, kun kippaan aamu ruoat pupujen saataville. Sen jälkeen tilanne rauhoittuu ja pöly laskeutuu takaisin maan päälle, jonka jälkeen tieni kaneista erkaantuu omien rutiinieni pariin, ainakin hetken ajaksi.



































Pikaiset kuulumiset vielä. Marleyn kanssa kisattiin tänään palojoella keskivaikeaa mutkaa. Oli kiva päästä näihin pikkukisoihin viettämään aikaa vuodenvaihteen jälkeen! Suorituksista sen verran, että ensimmäinen kierros meni 10 virhepisteellä, eli yhtäkään estettä ei päästy yli ilman, että puomi olisi kolahtanut maahan. Tai noh, lukuun ottamatta kaikista isointa estettä, jonka yli tuon töyhtöpään nostin. Seuraava kierros meni niin, että yksi este ylitettiin puhtaasti, eli 9 virhepistettä siis. Ei se meitä kuitenkaan haittaa, oli vain mukava nähdä kuinka Marley osasi ottaa paljon rennommin sisällä ja jopa pääsimme maalin asti molemmilla kierroksilla! Tavoite siis saavutettu ja kani virkistyi päivästä myös :) Vaikkei Romeo enää virallisissa kilpailekaan, olisi tämä kyseinen rata ollut juuri herralle sopiva, vähän harmitti, kun ei se mukaan päässyt. Videota mulla on molemmilta kierroksilta, en vain ole ehtinyt niitä tänne lataamaan, ensi postaukseen sitten? Kiitos klipeistä kuuluu Japille :) Kiitoksia! 
Kotiin päästyämme Romeo oli huomionhaluinen. Oli tainnut muutaman tunnin yksin olo ikävystyttää pojan. Kamala kiehnäys ja touhotus minun perässäni ympäri taloa ja jos en hetkeen sattunut huomioimaan, niin ei kun vaan tökkimis ja "raapimis" vaihe päälle sekä kaikki muut mahdolliset temput ja kujeet esiin, mitä vain se sattui keksimään. Huomiostani se riemastui sitten jopa hyppimään niitä valtavia "kaurishyppyjä" sängylläni! Tuntui vähän siltä kuin tämä viisi ja puoli vuotta vanha herra olisi vaihtanut moodia muutaman vuoden taaksepäin :`) 
  
Pahoittelut nyt vielä huonoista kuvista ja epäaktiivisuudesta.. Muutama henkilö ehtikin jo alkaa kyselemään, milloin postaamme jälleen. Ja kyllähän  postailen, aina kun intoa ja aikaa on. Tai jos en jonain päivänä ehdi niin ehkä annan pupuille puheenvuoron ;)

1 kommenttia:

  1. Milloin tulee Martista videoo uudestaan?❤❤

    VastaaPoista

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.