torstai 28. tammikuuta 2016

Niinpä niin.. Loskaahan sieltä kaikinpuolin tuli.

 Viimepostauksesta on kulunut aikaa jo sen verran, etten enää osaa sanoa mistä sitä pitäisi taas aloitta.. Vaikka sänky kutsuukin jo nukkumaan (ja todella kutsuukin..) oli minun pakko tulla kirjoittamaan edes tämä yksi, toivottavasti tyhjää parempi postaus valmiiksi, Taka-ajatuksena saada oma pää selville ennen nukkumaanmenoa. Huomenna pitäisi jälleen herätä tuttuun kello kuuden  aikaan (tai siis viimeistään silloin) aikaan. Niin en kuitenkaan aijo tänä perjantaina tehdä, vaikka ehkä pitäisikin. Osittain johtuen siitä, että edellispäivänä sain ensimmäisiä nuhan oireita: kurkkukipua ja päänsärkyä muunmuassa. Osittain myös siitä syystä, että opiskelijan elämä on välillä todella rankkaa, eikä  suinkaan pelkästään navettatöiden täyttämillä viikoilla. Joskus sitä pysähtyy miettimään miten vaikeaksi elämä olisi voinut kääntyä, mikäli peruskoulun jälkeinen valinta olisi osoittautunut vääräksi. Noh, ei siitä sen enempää. 
Kaikki meistä kokevat joskus väsymystä, stressiä ja kenties ahdistuneisuuttakin. Uupumus on adjektiivina kuitenkin tähän tilaan sopivempi sana. Mikä saa teidät pois uupumuksesta? Minua eniten auttavat eläimet, uni, hyvä seura, oma rauha (niitä "rästitöitä" tehdessä) sekä musiikki! Näillä koitetaan siis nautiskella viikonlopun yli, sillä raskaammat työt vaativat raskaammat huvit (sekä enemmän unta). Huomenna ensin kuitenkin työt on raivattava alta pois.. 





Kuten valta-osa varmaan jo huomasikin, pakkasen laskettua -1 asteeseen olivat kelit mitä mahtavimmat ja otollisimmat kanien ulkoilutukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän sisäpupummekin saivat ensimmäisen kosketuksensa tämän vuoden valkeaan hankeen. Ulkoaitausksemme oli täyttyny lumesta niin, että kompostikehikko osiosta oli tuolloin enää vain puolet  näkyvissä! Kaneille jouduin lapioimaan polkua, jotta veijarit lopulta uskaltautuivat ulos matkustuslaatikostaan, jossa minun on tapana kantaa ne tuttuun "kanitarhaan". Marley innostui lumesta ja raikkaasta ilmasta. Neiti hyppi isoja loikkia tekemiäni polkujani pitkin. Eikä lopulta olisi halunnut tulla sisälle enää ollenkaan. Romeo puolestaan ilmoitti jo varhain lähtevänsä sisälle, vaikka ilman meitä, semi ohuessa talviturkissaan, vaikka kyllä se ulkoilu vanhustakin osaltaan piristi. 

Romeon karvanvaihdon ja ikävien suolistotukoksien jälkeen sille tupsahti vaaleahko, tasainen ja oikein miellyttävän näköinen turkki! (Tästä nyt siis kuitenkin jo enemmän aikaa vierähtänyt)  Harmittaa kovasti nuo suolistotukokset, joita saa aina karvan vaihdon aikana olla kahlaamassa Romeon kanssa läpi. Muutama valvottu yö siis niidenkin ansiosta tässä kuussa vietetty. Netistä olen löytänyt erään todella hyvän oloisen, ainakin kokeilun arvoisen pellettimerkin kaneille. Zooplussalle ajattelin siis piakkoin pistää tilauksia menemään. Vanhemman herramme olisi hyvä alkaa pikkuhiljaa vaihtamaan seniori ruokaan. Ehkäpä se voisi auttaa myös suolistotukoksien kanssa, näin ainakin toivotaan !

Yhden menneistä viikoista olin taas koulussa kiinni. kaneja pääsin hoivaamana vain muutaman kerran sinä aikana. Muuten töpöhännät olivat vanhempieni ja siskon käsittelyssä.. Marley ei ollut merkkailut yhtä ahkerasti kuin yleensä, se oli iloinen uutinen, vaikka siivottavaa löytyy aina paljon, etenkin heinien osalta, kun muut perheenjäsenet ovat tuuranneet minua.

Maaliskuun loppuun asti tulen olemaan kovin kiireinen, mutta sen jälkeen pitäisi helpottua jo huomattavasti. Paihoittelut siis mikäli pysymme sinne asti vähän hiljaisempina blogipäivitysten suhteen...

Viimeviikoilla on tosiaan tapahtunut paljon, eikä kaikkia yksityskohtia jaksa tuoda täälä edes julki. Halukkaat voivat siis liittyä seuraamaan meidän eläinaiheista instagram tiliämme, jonne jaksan päivittään arkisia askareitamme useammin. löydät sen hakusanalla Elamantapana_elaimet. 
Oikein reipasta loppuviikkoa kaikille!

tiistai 5. tammikuuta 2016

Vuoden saamme taas aloittaa!

Mulla loppui loma jo maanantaihin. Se ensimmäinen koulupäivä loman jälkeen sujui kyllä ihan riemulla, kun vasta kymmenneltä aloitimme. Tämä toinen oli päivältään taas aivan toisenlaista luokkaa. Ensinäkin heräsin myöhässä, joten jouduin ajoittamaan itseni seuraavaan junaan. Sitten junakin oli myöhässä ja lopulta, teknisten ongelmien vuoksi, siitä ei kuulunut enää ollenkaan. Seuraavaan junaan pääsin vasta tunnin odotuksen jälkeen asemalla. Onneksi mukanani oli puhelimen laturi, sillä aika ilman sitä olisi käynyt toodella pitäksi. Pienillä aamupalaostoksilla piti myöskin käydä, ettei nälkä päässyt enää yllättämään. 

Kanit puolestaan riemastuivat kouluni alkamista. Marley etenkin on mielissään päästessään taas normaaliin "arki aikaan" suorittamaan aamuspurttinsa meidän olohuneesta yläkertaan ja taikisin. Olin kuitenkin todella iloinen, että neiti on osannut näinä kertoina itsenäisesti jäädä omaan huoneeseen makoilemaan, ettei minun enää aamulla, ennen lähtöä ole tarvinnut sitä erikseen alkaa houkuttelemaan. Kutsusta se juoksee kyllä aina luokse. Varsinkin jos aamupala on vielä saamatta, ei kahdesti tarvitse käskeä. Kyllä se kuitenkin tietää, että vaikka palkkiona onkin makoisa makupala, sen jälkeen ei pääse enää vapaana rellestämään. Siksi sitä on aikaisemmin saanut enemmän houkutella ja odotella pidemmän aikaa sen matelua, surkean näköisenä, takaisin omille kotikulmille. 

Käytiin kanien kanssa viimitteeksi ulkona, kun pakkasta oli nelisen astetta. Nyt ei tulisi kuulonkaan mennä tuonne hyiseen ulkoilemaan!





Tää on kyllä ollu jo pitkään niiin lempi paikka!

Meidän loppuloma meni remontoidessa. Seinille tuli uutta maalipintaa ja samalla pieniä yksityiskohtia, joita tulen hankkimaan paremmalla ajalla vähän enemmänkin. Uusi väri antoi pehmeyttä ja puhtautta. Pitääkin päivittää  tuo`näin meillä´ sivu uudelleen. Päivitystä kaipaa kyllä moni muukin asia, joten saa nähdä minne asti, ennen sitä ehditään matkata. Yritän muuten seuraavalle kerralle koota sen naksu postauksen jatko-osion (naksutinkoulutus 2, "Miten naksutinkoulutus aloitetaan). 

Miten teidän lomanne sujui? Ajattelin aluksi, että vuoden 2016 ensimmäinen postaus tulisi olemaan enemmänkin loma fiiliksiä, hyviä muistoja sekä innostunut startti vuodelle, mutta nyt en sellaiseen vain kyennyt. Pakkanenkin kiristää ulkona niin kovasti, ettei tänään, juuri nyt huvittaisi positiivistella ihan hirveästi. Mutta pakko tähän loppuun on kuitenkin sanoa, että tästä vuodesta tulee paras. Ikimuistoinen, vuosi 2016. Me teemme siitä parhaimman, emmekä anna itsemme synkistellä liioin. Tänä vuonna.. juuri nyt, on sen aika! Hyviä lomapäiviä niille, joilla sitä vielä on! :)



 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.