Sivut

torstai 29. joulukuuta 2016

Teihin voi aina luottaa!

Tässä mietiskelin tälle vuodelle viimeistä postausta, mutten oikein keksinyt mitään. Muutama mp aihe on takataskussa jemmassa, mutta pää on tältä erää niin puuroa ja aivot muusia, ettei ajatusten kasaamisesta tullut mitään. Niinpä saitte instagramissa kysyä kysymyksiä, joihin kuulette vastaukset tässä postauksessa:

1. Mistä pidät kaneissasi ja Martista eniten? 
Tätä on kysytty monesti aikaisemminkin, joten vastaan lyhyesti. Romeossa parasta on sen ihmisläheisyys (halinalle luonne), sekä into ja rohkeus tehdä ja kokeilla uutta omistajansa kanssa. Marleyssa parasta on sen uskollisesti kuuntelevat korvat ja keskittyminen esim. temppuillessa (hän ei turhia häsellä). Martissa parasta on kaikki! Sylissä se tosin voisi olla vielä vähän löllyväisempi, jotta hampaat saisi nopeammin katsottua, mutta muuten se on mielestäni ihan täydellinen hamsteri herra, juuri sellainen mitä kaipasinkin! :)

2. Aiotko ottaa Martin jälkeen uuden hamsterin?
En ainakaan heti. Kodittomia/huonoissa oloissa olevia hamstereita(ja muita jyrsijöitä) haluaisin toki adoptoida, mutta niihin harvoin törmää, sillä usein ne jäävät sinne lasten rääkättäviksi kitumaan viimeiseen hengenvetoon saakka. Syyrialaisten hamstereiden pienimuotoinen kasvattaminen olisi toki yksi haave, mutta en usko että ryhdyn siihen, sillä hyviä koteja olisi niiin vaikea löytää.

3. Miksi otit hamsterin kanien lisäksi?
Kaipasin lisää "tekemistä" ja elämänsisältöä niin sanotusti. Hamsteri kuume mua oli vaivannut myös tosi pitkään..

4. Onko syrkki paras hamsterirotu?
ON!

5. Jos se on Martin takia, niin olisiko se vaikka sinulla ei olisikaan Marttia?
Martti vahvisti mulle sen, että syyrialainen on paras hamsurotu minun mielestäni.. Eli jo ennen Marttia olin kyllä jo tätä mieltä, siksipä meillä asuukin nyt syyrialainen! :)

6. Miksi hamsut, eikä vaikkapa gerbiilit? (paljon hamsukysymyksiä..)
Mulla on nuorempana ollut gerbiilejä ja halusin nyt jotakin eri lajia ja yhden kappaleen (gerbiilejä ei voi pitää yksin). Lisäksi niille olisi ollut paaljon vaikeampi ja kalliimpi löytää hyvää asumusta.

7. Mikä on sun lempi kanirotu?
 Lempparit tällä hetkellä on: Risteytykset (yleensä sellaset 2-3 kg) ja  belgianjänis, ehkä angora(?).


8. Este enkat kaneilla?
En oikein jaksa muistaa.. Eikä niillä oikeastaan ole mitään väliä :)

10. Mistä oot hankkinut kanisi ja hamsterin?

Romeo- kasvattajalta, Marley - pienimuotoiselta kasvattajalta(kaverilta), Martti on sellasesta perushyvästä eläinkaupasta.


11. Haluaisitko joskus kasvattaa kaneja?

Riippuu mitä tarkoitetaan sanalla kasvattaa. Jos kasvattamiseksi lasketaan myös se, että teettää yhden poikueen itselleen noin kerran kymmenessä vuodessa, niin sitten kyllä. Tosin en tiedä tuleeko se koskaan onnistumaan.. Pitäisi aika hyvä tuuri käydä, että löytäisin kaksi mielestäni tähän tarkoitukseen sopivaa kania ja saisin vielä molemmat itselleni. Jos taas kasvattamisella tarkoitetaan sitä, että poikueita tulee monta vuodessa ja jalostaisin esim. jotakin väriä, niin siinätapauksessa EN.


12. Oletko miettinyt jonkin uuden eläimen hankkimista?
Ainahan sitä ajatukset pääsee harhailemaan omille teilleen, mutta ennen vakituisia tuloja ja omaa rauhaa en lisää eläimiä hanki. (paitsi esim. toiselle kanille kaveriksi, jos nyt jotakin sattuisi..).

13. Mikä on sun mp kun monet laittaa saman nimen kaneilleen?

Noh, onhan se joskus ihan huvittavaa, mutta enhän minä sitä nimeä omista, eikä se mua varsinaisesti liikuta, miksikä muut omia karvapallojaan nimittävät.


14. Haluisitko, että joitain eläimiäsi olisi enemmän?
Ai niinkuin klooneja? :D Een.. Musta on kiva, että näistä jokainen on oma ja ainutlaatuinen!

15. Mp siitä, että hiiriä pidetään 30x30x40cm häkeissä?
En siedä tätä ajatusta. Musta se on ihan eläinrääkkäystä..

16. Käytätkö eläimillä testattuja tuotteita?
Niitä mitä oon saanut lahjaksi tai meillä ennestään on niin käytä. Itse en osta.

17. Oletko vegaani?
En. Olen kasvisyöjä, enkä juo maitoa, mutta käytän tuotteita mitkä sisältävät maitoa. Kun muutan omilleni, niin silloin luulen ryhtyväni vegaaniksi. Tällä hetkellä sillä ei olisi merkitystä söisinkö vaikkapa juustoa (josta pidän), koska se sama paketti ostettaisiin kuitenkin, kun muutkin sitä syövät. Mutta kun taas olen kasvisyöjä ostelen/minulle ostetaan erilaisia vegaanisia maitoja, papuja ja muita tuotteita, jolloin tuen vegaanisia tuottajia.

18. Yksi vai kaksi kania?
Jos kanit tulee toimeen kaverin kanssa niin ehdottomasti kanille ainakin yksi kaveri. Ovathan nää niin sosiaalisia elämiä kuitenkin.

19. Mp kesyrotista.
Ne on ihan kivoja ja omaa rottaa olisi varmasti mahtava kouluttaa ja pitää lemmikkinä, mutta ne aina pisuu mun päälle.. :D Siks mennyt vähän into niihin lirittelijöihin.

20. Mp talvikot
Laji jota jalostettu ihan hirveesti.. Mutta ovathan ne ihan söpöjä ja varmasti kivoja lemmikkejä.
21. Mp hirvet
Hirvet on ihania! Ainoo mistä en tykkää on se, kun ne houkuttelee hirvikärpäset ja niiden turkit on varmasti täynä kaikenmaailman punkkeja ja puutiaisia!

22. Sun kanien väritykset?
Romeo on luonnonkeltainen, Marley on mustavalko japsi.


23.Haastavinta kanien hoidossa?
Osata päästää joskus irti.. Ja pitää vanhan kanin painoa terveellisesti yllä.

24. Pahin kanille tapahtunut tapaturma?
No tää ei ole varsinaisesti tapaturma, mutta kumminkin: https://bunnysuperspurt.blogspot.fi/2016/12/akkilahto-viikin-pienelainsairaalaan.html

25. Kanien iät?
Romeo n. 6,5v Marley n. 3,5v

26. Unelmien kani?
Mulla on sellanen jo. Romeo.
27. Millaista on elää kanien kanssa?
Hupaisaa ja enimmäkseen mahtavaa!


No mitäs tykkäsitte? Uutenavuotena tai vähän sen jälkeen lupaan teille perinteisen vuosikatsaus postauksen videon kera!

tiistai 20. joulukuuta 2016

Kevät joulukuussa? ja kutsu epv näyttelyihin!

Kanin omistajan lomaluettavaa! ;)
Loma, vihdoin se starttasi käyntiin. Luettavaa ja mieleen painettavaa tekstiä kyllä riittää tällekkin ajanjaksolle, että ei siinä mitään. On se kuitenkin kiva olla taas hetki kotona hengähtämässä, etenkin nyt kun Romeolla on vielä tuo lääkekuuri päällä. Muuten pojalle kuuluu oikein hyvää. Sillä on tosin varmaan mennyt pasmat jossain kohti sekaisin, sillä eilen se päätti aloittaa karvanvihdon ja Marleyn härnäämisen, mikä on nimenomaan ollut osa noiden kevät härdellejä.. Kiva herätä yöllä kanien kurnutukseen ja miettiä, etää miksi ihmeessä juuri nyt? Kun ulkonakin on vielä pilkkopimeää. Kesällä oli ihan ymmärrettävää kun mut kiskottiin ylös sängystä viiden kuuden aikoihin, koska oli valoisaa, mutta nyt tilanne on ihan toinen! Tällä hetkellä mun pitäisi nukkua talviunta ja kerätä rasvakerrosta ensi keväälle, mutta ei. Innolla odotan kauanko ton hömötiaisen hassuttelu jatkuu..
Minua pyydettiin tuomaroimaan muuten yhdet epäviralliset pet-näyttelyt Palojoelle, edellisen tuomarin peruutettua. En ole koskaan ajatellut näyttelyitä järjestää, saatikka sitten tuomaroida, mutta toisaalta nyt kun ei näkynyt kalenterissa muitakaan suunnitelmia kyseiselle päivälle, niin miksipäs ei. Laitan tonne postauksen loppuun tuon näyttelykutsun, niin voitte sitten tarpeen tullen käydä ilmoittautumassa! ;) Olisi kiva saada vaihteeksi vähän enemmänkin porukkaa kanitapahtumiin, vaikka pienistä tapahtumista yleensä pidänkin. Jotenkin todella hassua, kun ensivuodelle mulla ei ole vielä juuri mitään muita suunnitelmia, mikäli kesäloma jätetään huomiotta.

Olen tässä jonkin aikaa harkinnut otoskoopin hankkimista. Se on siis sellainen laite, jolla pystyy kartoittamaan kanien suusta hammaspiikkejä. Perusteelliseen tarkistukseen kani on kyllä rauhoitettva, sillä otoskooppilla tarkastaminen ei anna 100% varmaa tulosta, koska sillä ei aina välttämättä näe ihan kaikkea. Etenkin, kun pupuilla on tapana inhota tuota toimenpidettä. Siitä olisi kuitenkin se hyöty, että jos joskus joku kaneistani alkaa esimerkiksi laihtumaan äkisti, voi otoskoopilla katsastaa mahdolliset hammaspiikit ja jos sieltä jotain löytää, voi suoraa varata ajan niiden poistoon, eikä näin ollen tarvitsisi mennä pidemmän kaavan kautta: Ensin viedä kani lääkäriin ihmeteltäväksi ja sitten kun sieltä jotakin paljastuu, niin palata myöhemmin niiden poistoon. Tuo kapistus voisi siis säästää vähän rahaa ja aikaa. Kanien hampaat ovat kyllä ihan mielenkiintoinen ihmettelyn aihe, mutta en ole silti vielä päättänyt, olenko valmis siihen köyhänä investoimaan. En tiedä olisiko se loppujen lopuksi niin hyödyllinen (tällä hetkellä kahden kanin) omistajalle. Mitä mieltä ootte?
Huomenna alkaa joulusiivous ja fiilistely. Ootteko ostaneet kaneillenne joululahjoja? Me hankittiin pussi genesistä, joka ei siis ole tämän perheen pupupariskunnan perusruokaa. Herkkuina se meneekin siksi oikein hyvin ja namit ovat juuri sopivan kokoisia myös temppuiluun! Haluisitteko muuten joulun kunniaksi jonkun spessu videon, tai postauksen? Minkä? Uudellevuodelle ajattelin koota ainakin koostevideon jos vaan kone jaksaa tehdä yhteistyötä..


Viimeisenä sitten tää näyttelykutsu. Samaan aikaan järjestetään myös epäviralliset estekilpailut! Hyvä hetki siis tulla harjoittelemaan vähän pienempiä luokkia kokemusta kaipaavien kanien kanssa. Nähdään ensi vuonna Palojoella, heippa hei!

Tervetuloa Palojoelle epäviralliseen lemmikkikaninäyttelyyn 8.1.2017!
Nuorisoseurantalo
Koulunkulmantie 29
01940 Palojoki
Näyttelyyn voi osallistua yli 2kk täyttäneet kanit, kokoon, näköön tai rotuun katsomatta!
Näyttelyn viimeinen ennakkoilmoittautumispäivä on 5.1.2017
Ilmoittautumismaksut lemmikkikaninäyttelyyn etukäteen:
kani 5€/kpl
Jälki-ilmoittautuminen paikan päällä klo 10.00-10.30:
kani 6€/kpl
Ilmoittautumiset tulee lähettää osoitteeseen juuliamarja.w@gmail.com otsikolla "Palojoki 8.1". Mukaan tulee liittää kuva maksukuitista.
Ilmoita viestissä kanisi tiedot:
- Kanin nimi
- Rotu
- Väri
- Sukupuoli
- Ikä (kk)
Myös omistajan tiedot:
- Nimi
- S-posti
- Osoite
- Puhelinnumero
Ilmoittautumiset maksetaan tilille FI6514693500265562 ,laita viestiksi Kaninäyttely.
Jälki-ilmoittautumis mahdollisuus näyttely aamuna klo 10.00-10.30!
Arvostelut alkavat klo 10.30-10.45!
Tuomarina toimii kaniharrastaja/Suomen AgilityKanit ry:n yksi ylläpitäjistä: Juulia Wihlman
@elamantapana_elaimet

Parhaat palkitaan! (pokaalit, ruusukkeet jne.)
Myös kaneille soveliaat lahjoituspalkinnot otetaan vastaan klo. 10-10.30 välisenä aikana! ;):)
Kanit viettävät päivän pääosin boksissaan, jossa tulee olla juomaksi kelpaavaa vettä ja heinää tarjolla koko päivän ajan. Tämän säännön laiminlyöminen ja tietysti kanin varomaton käsittely ovat asioita, johon kiinitetään erityistä huomiota! Ei siis unohdeta niitä, jotta kaikki kanit pääsevät arvosteluun! ;)
Paikanpäällä wc! Kauppaa ei lähellä, eli omat eväät mukaan.
Paikalla myös epäviralliset estekilpailut!
Kutsu osoitteessa: https://www.facebook.com/events/375473066133498/
Näyttelyn vastuuhenkilöt:
Mirka Ariluoma, puh. 0408433102 (yleiset asiat, kuten kulkuyhteyksistä jne).
Juulia Wihlman (näyttely) juuliamarja.w@gmail.com
Kun tulee kysyttävää mistä tahansa, ota rohkeasti yhteyttä!
Viruksen tartunta-alueelta tulevien kanien (rokotettuja tai ei) tulee olla karanteenissa väh. 2vko, ennen näyttelypäivää. Huom. Tämä koskee kaikkia talouden kaneja, vaikka vain osa niistä lähtisi itse paikan päälle mukaan. Lisäksi omistaja jättää kengät eteiseen ja käyttää vaihtokenkiä/sukkia tapahtumapaikalla!


sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Äkkilähtö Viikin pieneläinsairaalaan

aijemmin samana päivänä leikkimässä kukkulan kunigasta

Keskiviikkoiltana kello yhdentoista aikaan kuulin, kun minulle huudettiin, että Romeossa oli jotakin vialla. Olin sinä hetkenä itse yläkerrassa tietokoneen äärellä ja kun kuulin, että: "Se hengittää todella tiheästi" ajattelin, ettei kyseessä ollut mitään niin vakavaa. Ehkäpä Romeo olisi vain juoksennellut ympäriinsä ja kohottanut siinä samalla sykettään. Nousin tietysti heti ylös tarkistamaan mitä voisi olla kyseessä ja samaan aikaan näinkin jo kanin juoksevan minua vastaan portaikossa. Romeo juoksi huoneeseensa ja kävi samoin tein kyljelleen makaamaan. Kun pääsin katsomaan kania lähempää, kuulin sen sykkeen (vaikken edes yrittänyt kuunnella), näin tiheimmän hengitystahdin kanilla, mitä olen ikinä nähnyt. Kaiken lisäksi Romeon puoliksi avonaisesta silmästä erotti vain valkuaista. Muutamien sekunttien päästä pupu nousi reippaasti ylös ja juoksi vessaan. Sen jälkeen takaisin minun eteeni makuulle. Siihen se ei kuitenkaan jäänyt, sillä se ei pystynyt makaamaan samassa asennossa muutamaa kymmentä sekunttia pidempää, vaan vaihteli jatkuvasti asentojaan. Aluksi (kun Romeo juoksi kiihdyksissään vessaan) ajattelin, että se oli säikähtänyt jotakin. Mutta miksi säikähtänyt kani asettuisi kyljelleen? Silloin kun Romeo makasi, silitin ja rauhoittelin sitä, mutta se ei auttanut hengityksen tai pulssin tasaantumiseen. Myöskin kani näytti koittavan rauhoitella itseään, mutta siitä huolimatta se oli todella levoton. Tiedän, että kaneilla on tavallisestikkin erittäin korkea ja helposti tunnettavissa oleva syke, mutta siltikin mieleeni juolahti jonkinlainen sydänkohtaus. Ei kuitenkaan sellainen, mistä kani lamaantuisi, koska eihän kani ollut lamaantunut. Niin tai näin olin kuitenkin muutaman minuutin jälkeen jo täysin varma, että nyt on aika lähteä päivystykseen, sillä tämä ei ole normaalia tai mikään kotihoidolla ohimenevä tilanne.

Rupesin pakkaamaan Romeota boksiin, ja huomasin samalla sen aristavan vatsaansa(?). Silloin mieleeni tuli suolistotukos. Käskin äitiäni soittamaan viikkiin vielä ennen kuin astuimme ulos ovesta, jotta he tietävät tulostamme.. Samalla varmistuisi, että viikki tosiaankin oli auki jne.
Matkalla sain aikaa miettiä asioita, mutta en keksinyt millään mistä kaikki voisi johtua. Romeo oli ollut koko päivän pirtsakka ja iloinen oma itsensä. Se oli syönyt herkkuja, juossut rapsutusten perässä ja välillä vähän härnännyt Marleyta. Se ei ollut laisinkaan apaattinen tai tavallista hiljaisempi, kuten yleensä ennen esim. karvanvaihdon aikaa olevissa ummetus tapauksissa. Se oli jopa syönyt arviolta 1-1,5h ennen tätä "kohtausta" ison lautasellisen romanie salaattia, puoliksi Marleyn kanssa. Tällaisia annoksia se on siis tottunut saamaan noin. jokatoinen pv. En siis voinut käsittää mikä sille olisi voinut tulla, ellei jokin kivulias tukos suolistoon.
Päästyämme viikin pieneläinsairaalaan lääkäri haki Romeon pikatutkimukseen ja toi sitten hetken päästä takaisin. Koska tilanne ei lääkärin mukaan/mielestä ollut yhtä paha kuin joillakin toisilla potilailla, saimme luvan odottaa vuoroamme. Ja sitähän ododtettiin. Ensin odotustilassa, sitten tutkimushuoneessa. Siellä päästimme Romeon hoitajan silmäilyn jälkeen lattialle liikkuumaan ja syömään heinää/juomaan. Vaikka eihän se tietenkään mitään syönyt, liikkunut tai juonut. Sillä oli kipuja. Se narskutteli hampaita, väänteli itseään puolen minuutin välein, eikä ollut halukas liikkumaan (paitsi minun sylini turvaan). Sen kasvot olivat kireät ja silmät siristivät. Välillä se koitti ulostaa onnistumatta ja muutaman kerran aukoi suutakin, näyttäen siltä, kuin se olisi yrittänyt oksentaa (mutta kanithan eivät tähän pysty). Pikkuhiljaa sen hengitys ja syke oli kuitenkin normalisoitunut enää tiheään hengitykseen. 
Noin 45minuutin päästä kävin kysymässä hoitajalta kipulääkettä kanille, sillä se oli tuskissaan. Jouduimme kuitenkin vielä odottamaan ja vasta n. 2-2,5(?) tunnin jälkeen aloitettiin ensiapu (eli nestettä ja kipulääkettä suonen sisäisesti). Sitä ennen Romeolta otettiin lämpö ja katsottiin pikapuolin hampaita yms. rutiinin omaisia asioita. Hoitaja siinä sitten vähän kyselikin oireista, kanista, kanin hoidosta (ruokavaliosta jne.). Sitten odotettiin lääkkeen vaikuttamista, ennen röntgeniin menoa. Röntgeniin halusin todellakin Romeon, sillä en voinut uskoa että kyseessä olisi tavallista ummetusta tms. koska mikään aikaisemmin kokemistamme suolisto häiriöistä ei ole ollut mitään yhtä radikaalia tai noin äkkiseltään puhkeavaa.. noin puolen tunnin odottelun jälkeen Romeon olo alkoi parantua silmissä ja se jopa suostui vähän liikkumaan ja jaksoi taas olla kiinnostuneempi ympäristöstään. Siitä tuli kiukkuinen ja väsynyt kanivanhus, joka tahtoi vain kodin lämpöön ja tuttuu ympäristöön möksöttämään. Röntgenit tuli kuitenkin ottaa ja niihin kului aikaa jälleen aika reippaasti. Kuvissa ei kuitenkaan näkynyt kuulemma mitään kunnollista tukosta ja mahalaukussa oli tavaraa runsaasti.. Diagnoosina siis hidastunut mahalaukun ja ohutsuolen toiminta. Ell. tukiruokki Romeolle CC:tä, jonka jälkeen saimme vaihtoehdoksi joko lähteä kotiin tai jäädä/tulla mahdollisesti myöhemmin uudestaan teho-hoitoon, mikäli kanin tilanne menee huonompaan suuntaan, eikä papanoita tule. Päätin kuitenkin, että lähdemme kotiin, sillä kani oli väsynyt ja tukiruokkiminen, juottaminen jne. ovat minulle jo liiankin tuttua touhua. Niinpä Romeo sai suonen sisään vielä ennen lähtöä lisää kipulääkettä tms. (en ollut kovin aktiivinen enää siinä vaiheessa kyselemään)

Kotiin emme kuitenkaan heti päässeet lähtemään, sillä piti jäädä odottelemaan laskua. Virallinen vapautuminen tapahtui siis vasta siinä 03-03.30 aikaan aamu-yöstä. Saimme mukaan 0,9ml zantac:kia ja reseptin loppukuuriin, joka kestää 10pv. Lisäksi mukaan lähti jo viikissä avattu pusi cc:tä ja kasa monisteita (ohjeita, diagnoosi, lasku ja resepti).
Kotona vihdoin.
Kotona avasin boksin luukun ja annoin kanin itse tulla ulos ja kavuta yläkertaan, sillä liikkuminen voi edistää suoliston toimintaa merkittävästi. Marley säikähti oven avautumista. Olihan neiti ollut varmasti hämillään kumppaninsa katoamisesta. Romeon nähdessään se juoksi ensin tervehtimään, mutta haistaessaan                                                                  lääkeaineita, se kaarsi kaukaa. Kesti tovin, ennen kuin Marley tuli putsaamaan Romeon turkkia ja lohduttamaan.
Parin tunnin unien jälkeen vein Romeon toiseen huoneeseen, lämpimämpään ja jäimme nukkumaan sinne. En halunnut sen kuluttavan energiaa kanihuoneen viileyteen. Sitten alkoi taas tukiruokkiminen ja juottaminen. Myöhemmin aamulla annoin ensimmäisen ruiskun lääkettä, joka kyllä sai kaniin vähän enemmän vireyttä taas joksikin aikaa. Kotona Romeo ei enää vääntyillyt ja kääntynyt. Sen hengitys ja pulssi olivat tasaantuneet normaaleiksi, mutta apaattinen se oli. Ei maittanut ruoka, etenkään liikunta tai vesi.
Ensimmäiset papanat laman jälkeen.
Seuraava päivä kului samalla kaavalla. Kipulääkettä ja ruokaa/vettä antaen. Apaattisuus ei niinkään kadonnut, mutta koska muutama ihan pikkiriikinen säälittävä papana tuli ja kani alkoi pikkuhiljaa yksittäisiä senttejä mutustamaan heinää ja kesällä kuivaamiani yrttejä, niin katsoin tilanteen sellaiseksi, ettei tarvinnut lähteä takaisin viikkiin.
Tilan kohentuminen tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Eilen minun ei tarvinnut enää edes tukiruokkia kania, vain nesteyttää, sillä en ollut nähnyt sen kertaakaan juovan, vaikka tarkan silmän alla hän onkin nämä päivät ollut. Nyt vasta tilanne on se, että Romeo ensimmäistä kertaa lähti itsenäisesti liikkeelle ja syö kunnollisen määrän iltaruuastaan itsenäisesti, sekä myöskin joi kupista. Ensimmäsitä kertaa kolmeen päivään Romeo myöskin makasi pitkänä. Hitaasti, mutta varmasti  tästä selvitään..

Siskoni lohduttamassa kipeää myttyä. Väillä täytyi pakkoliikuttaa kania, koska muuten se olisi maannut yli 24h samassa paikassa samassa asennossa..
Olen ihan tyytyväinen Viikistä saamaamme apuun, vaikkakin olikin hirveää katsella tuskissaan olevaa kania reilun aikaa, ennen ensiavun saamista. Ja mitä muita pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta.. Tällä hetkellä eniten kuitenkin mietityttää ja pelottaa mikä mahtoi tämän kaiken aiheuttajana olla. Ja koska tapaus on täysin mysteeri ja yllätys isku, en voi myöskään lakata pelkäämättä sen uusiutumista.




keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Romeo rikkoo fysiikan lakeja

Eräänä päivänä tapahtui jotakin hassua. Päästyäni illalla kotiin, olin tuttuun tapaan avannut kanihuoneen oven. En kuitenkaan epähuomiossa ollut laittanut jumppapalloa kaneilta piiloon ja palatessani alakerrasta yläkertaan sain romeon kiinni suunnitelmasta hypätä pallon päälle. Ehdin onneksi väliin estämään tämän, juuri ennen kuin kani oli ponnistamassa. Siitä heräsi kuitenkin idea, että mitäs jos pallo pysyisikin paikallaan ja kaneilla olisi mahdollisuus harjoittaa sen päällä tassapainoa turvallisesti, vähän niin kuin doboilla! Tämä ei tietenkään ole mahdollista ilman kunnollista dobopalloa, mutta päätin kuitenkin testata mitä tuo tuosta pallosta tuumisi, sillä turhaan en mitään kunnollista palloa rupeasi hankkimaan. Hain kanihuoneesta nameja, joilla houkuttelin tämän 6v seniorimme hyppäämään pallon päälle, samalla kun itse nojasin seinään ja pidin sitä polvieni välissä tiukasti paikoillaan. Yllätyin, kun Romeo keveästi loikkasi pallon päälle ja alkoi jopa omatoimisesti harjoittaa siinä takajaloilla seisomista (koska haistoi nameja taskussani..). Päätin sitten, että kaipa sitä voi vähän tällaistakin kokeilla, mutta hain toki pallon ympärille pehmeää karvamattoa ja pidin palloa tukevasti kiinni jalkojeni välissä. Loput onkin historiaa, mitä saatte seurata oheisesta videosta. Marleyn kanssa ei palloilua kokeiltu, sillä hän ei uskaltanut itsenäisesti hypätä pallon päälle, enkä halunnut nostaa sitä ja antaa sen hypätä korkealta ja epätasaiselta alustalta maahan. Romeo oli kuitenkin rohkea ja varma suoriutuja. Sen kanssa uskalsin tehdä. Onhan tässä näitä yhteisiä vuosiakin jo niin paljon kertynyt, että osaamme molemmat hyvin luottaa ja lukea toisiamme tilanteessa kuin tilanteessa. Minun oli myös aina tuettava Romeota sen seistessä takajaloilla. Aika paljon tuntuu silläkin olevan luottoa (tai sitten on järki jäässä, taas vaihteeksi) kun välillä tuntui, että nyt kyllä muhun nojataan ihan liikaa. Viimeisimpänä kokeilimme pienesti pallon päällä kävelyä. Ensimmäisen yrityksen jälkeen mun piti korjata omaa asentoa, jotta pallo ei lähde omille reiteilleen, joten jouduin käskemään Romeon alas. Hetken päästä otettiin uudestaan, vähän paremmin tuloksin. 

Tärkeää huomioitavaa tähän loppuun!
En missään nimessä halua rohkaista ketään kokeilemaan normi jumppapalon ja kanin yhdistämistä. Se on yksi syistä, miksi en laittanut tätä videota julkiseksi youtuben puolelle. Minulla on kuitenkin myös paljon niitä lapsenikäisiä seuraajia, jotka voivat saada tästä pahoja vaikutteita. Palloilussa on riskinsä. Kani voi tippua, hypätä huonosti alas tai pallo voi karata käsistä. Siitäkin huolimatta, että meillä oli pehmeää mattoa ja seinää takana, tällaisessa on riskinsä! Huomioikaa myös, että videon kani suostui yhteistyöhön ihan omasta aloitteestaan. Sitä ei missään vaiheessa pakotettu tai nostettu pallon päälle ja pidin monia taukoja, antaen sille mahdollisuuden lähteä pois. Tämä kani on myös sujut sen kanssa, että siihen kohdistettiin painetta (käden antamaa tukea) mikä ei kaikilta kaneilta samalla tavalla luonnistu. Älkää siis olko yhtä hölmöjä kuin minä ja kokeilko tällaista kotona, vaan ostakaan, tai vaikkapa lainatkaa jostakin asijanmukaiset doboilu välineet käyttöönne ja harjoitakaa kanin tasapainoa positiivisin keinoin niillä! :) Kiitos. nyt me lähdemme suorittamaan iltatoimia ja katsastamassa potilastamme, eli Marttia, josta kuulette enemmän varmaankin seuraavassa postuksessa. 

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Irti vai vapaana? (koira)

Kuvassa esiintyy tästä blogista tuttu Nicky 
Toisinaan ärsyttää, kun koiria pidetään irrallaan, etenkin kun niiden kiinni pitäminen on niin hyvin perusteltavissa oleva asija. Mutta koira on kuitenkin koira ja joskus tuntuu ihan yliliioitetulta, ettei se pääsisi koskaan liikkumaan lajityypillisesti askelajeja vaihdellen ja sinne tänne poukkoillen. Myöskin koirapouistot ynnämuut keskukset tulisivat varmasti olemaan aina  täpötäynnä, mikäli ainoa paikka missä koiran kanssa saa juosta, hassutella ja heittä keppiä olisi joko oma aidattu piha (johon kaikilla ei tosiaankaan ole mahdollisuuksia) tai sitten nämä koirapuistot ynnämuut harrastehallit. 

Milloin ja minkäluontoinen koira siis minun mielestäni saa kulkea vapaana ja millaisissa tilanteissa ei?

Mielestäni kaikki koirat, jotka (isolla T:eellä) tottelevat voivat kulkea irrallaan koska tahansa. Huomioikaa nyt kuitenkin, että olen myös ehdottomasti sitämieltä, että keskustassa ja esim. kapeiden, liikenneruuhkaisten teiden vieressä ei ole mitään syytä pitää koiraa irrallaan sen (jopa "100%"  varman) koiran turvallisuuden takia. Tällaisilla kapeille käytävillä, suurien ihmismassojen seassa kulkiessa koira ei saisi muutenkaan enempää tilaa liikkua, kuin hihnassa sen omistajankaan vieressä, joten miksei ihan vain näynkin vuoksi pitäisi koiraa kytkettynä?

Toinen pätevä syy irralla pitoon on mielestäni se, että vaikka koirasi ei olisikaan täysin top one tokossa, niin asut kuitenkin yksinkertaisesti niin syrjässä, ettei ketään voi haitata koirasi vapaana kulkeminen ja näin ollen se on myöskin peruskoulutetulle wuffellesi turvallista. 

MUTTA kun pidät koiraasi irti niin oletan, että vastaantulijan saapuessa näköpiiriin: Kutsut koirasi luoksesi ja jos vastassa on toinen koira, niin mielellään otat oman koirasi (vaikka pannasta tai valjaista) ohituksen ajaksi kiinni, JOTTA OSOITAT, että koirasi ON HALLINNASSASI. Tämä tieto on nimittäin erittäin tärkeä jokaiselle, joka pelkää koiria, tai ihan vain niillekkin, jotka lähtevät oman koiransa kanssa teitä ohittamaan. Jos omistaja ei ota koiraansa mitään kontaktia, eikä koira omistajaansa, niin aika inhottava on vastaantulijan miettiä, että tuleeko tuo toisen wuffe nyt meidän fifin iholle, vai mitä tässä nyt tapahtuu. Tietysti jos vastaantulija on koirarakas tuttavanne, niin ilman muuta voit innostaa koirasi kaatamaan vastaantulijan ja antaa sen nuolla hänen kasvonsa läpimäriksi, sillä eihän hän siitä voi millään tavalla ottaa nokkiinsa! ;)

Milloin taas en hyväksy koirien vapaana pitämistä? 
No tuossa tuli jo ehkä jotain vähän sivuutettua, mutta kaupungissa (kaikinpuolin vilkkaalla asuinalueella) ei pidetä vapaana koiria, joilla on korvat tallessaan vain toisinaan. Piste. "Mutta kun se on kuitenkin niin kiltti, eikä se kenellekkään vastaantulijalle tee mitään pahaa, haluaa vain moikata". Huomioihan, että tämä ei vaikuta asijaan laisinkaan, sillä ennen kuin koira päästetään muiden koirien kanssa tekemään tuttavuutta on tietysti varmistettava, että tämä sopii myös sille kadun toisessa päässä seisovalle omistajalle. Kaikki koirat eivät syystä tai toisesta siedä muita koiria iholla, jolloin myös omalle nassukallesi voi käydä sangen huonosti. 

En myöskään katso irtipitämistä hyvällä, vaikka koira olisi super kiltti ja tottelevainen, mutta omistaja ei kommunikoi vastaantulijan tai koiransa kanssa selkeästi, ennen ohitustilannetta ja sen aikana. Sillä se epätietoisuus on myös monille täyttä tuskaa, ja aivan turhaa. Jos kerta saat koirasi niin hienoksi koulutettua, että se osaa ilman minkäänlaisia ohjeita käyttäytyä, kuin sivistynyt kansalainen, niin tulisi sinultakin silloin löytyä senverta rohkeutta, että uskallat avata suusi ja kertoa tästä myös vastaantulijoille. 

Kuulostan ehkä aika ankaralta, mutta voin iloksenne sanoa, että oikeasti olen aika leppo, eli leppoisa. Löydän aina niitä "mutta mutta.. kun tää nyt on tällanen tilanne ja tällanen koira ja eihän tää nyt niin vakavaa oo ja jos nyt vaan nopeesti tosta menee.. " poikkeuksia ja tulen varmasti olemaan itsekkin vielä se, joka juoksee puoliksi "koulutetun" koiransa perässä pää punaisena anteeksi pyytelemässä :D.. Kyllähän niitä vahinkoja aina sattuu, mutta meidän tehtävämme onkin ennaltaehkäistä ne oikeasti parhaamme mukaan, järjestämällä esim. tuttujen ihmisten kesken ohitustreenejä jne. jotta sitten tositilanteissakin pystyy koiraansa luottamaan. Ei siis suinkaan niinpäin, että vapaana oitustilanteita harjoitellaan satunnaisten vastaantulijoiden kanssa!

Tässä lopussa vielä mainittakoot se, että on olemassa lakeja, jotka määrittelevät koiran vapaana pitmäistä. Uskoakseni ne lait ovat kuitenkin kaikille jo tuttua kertausta, mutta jos jollekkulle ei, niin suosittelen lämpimäsiti myös niiden lukaisemista! ;)

Käykää ihmeessä katsastamassa Nickyn blogi! Linnki ekassa kuvassa.

Vähän erilaisempaa pikapostausta irtosi meiltä tällä kertaa, mutta mitäs sanotte? mun täytyy kyllä nyt ehdottomasti jatkaa kokeisiin lukemista, mutta kirjotelkaahan te ihanat lukijat omia aatteita ja kommentteja tuonne kommenttiboksiin mua ilahduttamaan sitten kun palaan!
Sen unohdin vielä mainita, että hyvät hyssykät muistakaa pukea koirillenne ne heijastimet Suomen sysipimeänä kaamosaikana. Ei ole koskaan ilahduttava näky nähdä, edes kytkettynä kulkevaa pikimustaa koiraa ilman minkäänlaista huomioliiviä. Niitä on nyt markkinoilla kuitenkin jo sen verran erilaisia ja kokoisia ja on sitä sun tätä muutakin, että kyllä luulisi jo ihan oikeasti jokaiselle koiralle jokin sopiva pilke pimeään löytyvän!

torstai 24. marraskuuta 2016

Huoli Martista

Luvassa vähän synkemmän puoleinen postaus, mutta onneksi mulla on myös hyviä uutisia. Maltoin nimittäin vidoinkin saada itseäni niskasta kiinni ja loin Martille uuden "asunnon". Ikean detolf, edes kaksikerroksisena ei tuntunut riittävän sille enään millään tapaan. Ei se suoraan sanottuna pystynyt enää nauttimaan elämästään niin "pienessä" tilassa, kun se oli karkureissullaan ja muutenkin valvotusti nähnyt ja tottunut niin paljon suurempaan alueeseen. Yhtenä yönä jäin taas seuraamaan sen puuhia vähän pidemmällä mittakaavalla ja eihän sen yöt juuri mihinkään muuhun kuluneet, kuin pakotien etsimiseen. Virikkeet auttoivat aina vain hetkellisesti pari minuuttia, jos edes sitäkään. Juoksupyörä tai lautanenkaan ei enää jaksanut innostaa. Niinpä päädyin luovuttamaan "kani nurkkauksen" hänen käyttöönsä. Pientä sisustelua ja säätöä se vaati, mutta tällä hetkellä se alkaa olemaan jo ihan kelvollinen. Kanit tietysti olivat hieman hämillään ja harmissaan nurkkauksensa menetyksesta, mutta kyllähän Martti siitä tilasta saa enemmän hyödykseen. Kaneillakin on kuitenkin lähes koko muu asunto aamuisin ja iltaisin käytössä, että ei se heidän elämäänsä kamalasti hetkauttanut. 
Martin muutettua uuteen "Martti landiaan" on taapero pysynyt vihdoin todella onnellisen oloisena! Siitä tarkemmin vielä tuolta alhaalta löytyvässä videossa. Mutta jottei elämä suinkaan kävisi liian helpoksi tai iloiseksi, niin  kyllä meiltä löytyy myös huonoja uutisia. Eilen illalla olin tuttuun tapaan nostamassa tätä ilopilleriä syliini lellittäväksi, kunnes havahduin siihen, että nyt tämä eläin tuntuu kyllä todella kevyeltä! Laitoin Martin heti puntarille ja koska en voinut uskoa silmiäni, jouduin säätämän grammavaakaa moneen kertaan uudelleen ja uudelleen, mutta ei. Tulos oli aina sama. Martti oli kahden viikon aikana laihtunut tasa  50g !! Ihan älyttömästi ja vielä noin lyhyessä ajassa! Martti oli yhden vuoden tienoilla vielä hyvässä massassa. Se painoi 178g ja oli elämänsä kunnossa. Tai onhan tuo nytkin ulkoisesti todella hyvässä kunnossa. Turkki on pehmeää ja kiiltävää, silmät kirkkaat, korvat dumbon tyyliin heristettyinä ja mieleltään se on pirteämpi, kuin kanit ennen iltaruokaa..
Olin koko viimeyön ihan shokissa koko asijasta ja kävin valehtelematta kolmesti sinä yönä lisäämässä Martille ruokaa, toivoen, että se nopeasti saisi massansa takaisin. Uskon painon pudotuksen johtuneen pitkälti siitä, että uudessa asumuksessaan Martti saa paaljon enemmän liikuntaa, kuin sen aijemmassa terraario viritelmässään. Nyt rupesin kuitenkin pohdiskelemaan voiko tämä olla vain sitä, vai sokaiseeko se minut nyt jostakin vakavemmasta. Martin paino nimittäin ennen muuttoa oli jo laskussa (näin myöhemmin tarkasteltuna se oli pudonnut 170:nestä gramasta 129g ja siitä sitten kahdessa viikossa (mitkä Martti oli viettänyt uudessa asumuksessaan) niin 78 grammaan. Sisäloiset tuli ensimmäisenä mieleen. Niitä se olisi voinut saada ehkäpä jonkin tuoreruuan mukana. Siispä aloitan matokuurin heti maanantaina viimeistään. Operaatio lihoitus on käynnistynyt tietysti jo nyt. Ihana ystäväni lupasikin sponssata meille vähän enemmänkin niitä jauhomatoja ja jättiksiä, jotta pikkuinen pian kohentuisi. Nyt siis viimeistään voitte te muutkin havahtua, kuinka tärkeää eläinten säännöllinen punnitseminen ja kirjanpito on. Itse en ainakaan ulkoisesti olisi osannut tuosta mitään huomata. Jos olisin punninnut Marttia useammin, olisin varmasti aloittanut toimenpiteet jo ennen selvää alipainoa..

Kuva n. kk takaa. 




lauantai 12. marraskuuta 2016

Reissuista

(Ei edellis vaan sitä seuraavan).. Perjantaina kanit tulivat kuin tulivatkin mukanani päivän oppitunneille. Edeltävänä torstaina olin laittanut matkustuskopin valmiiksi lattialle pupujen tutkalitavaksi, sillä ne osaavat jo hienosti yhdistää sen matkailuun. Turhan jännittämisen poistamiseksi treenasimme illalla boksiin menemistä. Romeolta sujui hyvin, mutta Marley osasi vähän arkailla, eikä mulla riittänyt iltamyöhään malttia sen kummempaan tekemiseen.. Aamulla ennen lähtöä boksi oli kuitenkin ainakin kunnolla myllättynä, joten varmasti molemmat kanit jäivät tekemään siihen paremmin tuttavuutta yön aikana.
Koulussa Romeo ulkoistautui reippaasti boksistaan ja rupesi lähestulkoon heti ahmimaan herkkuja, myös vieraiden tarjoamina. Pian laskin sen lattialle temmeltämään, jossa se innoissaan kiisi eteenpäin aina seuraavaa tuolinjalkaa ja nurkkaa kohti. Myös Marley uskaltautui boksista itsenäisesti ulos ja pian molemmat seilasivat luokkahuonetta ympäri tyytyväisinä. Viimekerrasta samassa paikassa onkin jo yli vuosi aikaa, mutta kanit tuntuivat muistavan paikan hyvin, ainakin rohkeutta oli molemilla ihan toisenlainen määrä, mitä ensimmäisellä kerralla. Koulussa myös Marley otti herkkuja, mitä se ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt vieraassa ympäristössä! Romeo taas kävi silloin tällöin etsimässä minut luokan seasta ja kiipesi oitis syliini rapsutuksia ja henkistä tukea hakemaan. Hetken hellittelyn ja temppuilutuokion kuluttua se jatkoi taas tyytyväisenä uuden maaperän kartoittamista. Vessalaatikon käyttö oli kummallakin kanilla aika kiitettävän kohdilla tälläkin kertaa. Takaisintulo matkalla Romeo oli aivan kuitti ja junassa se nukkui omalla penkillään vieressäni. Sai monen ihmisen päät kääntymään ja kenties pakkasesta jäätyneet sydämmet sulamaan. Marley ei uskaltautunut boksistaan seuraksemme.

Lauantaina oli odotettu epv päivä palojoella! Sinne matkasimme Ninjan kanssa kaksin. Epävirallisessa petissä ei mennyt kummoisemmin. Tai siis, hankalahan tuosta karvaa pudottavasta mörököllistä oli kauneuspisteitä antaa :D Niitä emme odottaneet tai säälistä saaneet, mutta oli vaihteeksi taas kiva saada ulkopuolisen mieleipidettä omasta kanista. Hyvänä huomiona esille nousi mm. punottavat kantapäät, joka ei sinänsä ollut minulle uutta tietoa, mutta ihan hyvä niitäkin taas muistella ja tarkkailla, etteivät unohdu. Oman lemmikkinsä ulkonäköön ja kuntoon kun omistaja pystyy helposti sokaistumaan. 
Radoista ei sen kummemmin sanottavaa keksi. Mielenkiintoisempaa teille on varmaan on nähdä niistä itse videot. Hetken jo pelkästin, ettei ratavideoita tulisi, mutta onneksi kisapaikalta saa aina näppärästi uusia tuttavuuksia passitettua kameran taakse ;) Kiitos videoista kuuluu siis Millalle! 

Helpon mutkan ensimmäinen kierros oli vähän sellaista "Mitääh millanen este, miten tästä pitäisi mennä, mikä tuo tollanen "puomi" tossa on???" Mutta eteneminen oli mielestäni todella hyvää, eikä yritystäkään puuttunut. Jopa pystyjä Marley hyppi, ilman puomien potkimista tms. Huomasin kyllä eroja, kenties kisatauon, kenties harjoittelujemme tuloksena. Muutokset ovat pieniä, niin kanissa kuin minussakin. Sellaisia, etteivät ulkopuoliset ehkä niitä huomaa, mutta me huomaamme. Kertokaa, jos näitte videolla jotain, mikä omasta mielestänne on muuttunut kanin tai minun käyttäytymisessäni radoilla. Toki nämä olivat sisäkilpailut, joka vaikuttaa meihin molempiin ainakin jotenkin.



Toisella kierroksella radan esteet olivat jo kaninkin mielestä esteitä. Marley suunnisti ja hyppi omistajansa silmissä todella hienosti! Tällaisia ratoja on ilo katsella. Huoletonta hyppimistä, jossa kanilla on aikaa ja motivaatiota keskittyä jokaiseen askeleeseen, ilman että sen tarvitsee pelätä tai turhia ressata. Tästä radasta Marley nappasi toisen sijan!


Sitten oli kv ratojen vuoro.   Kani selvästi halusi edetä ja yritystä löytyi miltein jokaiselle esteelle, mutta  rohkeutta oikeasti niiden koipien irroittamiseen maasta ei kuitenkaan ollut. Suosiolla nostin Marleyn vaikeimpien esteiden yli, sillä en halunnut pakottaa sitä hyppäämään(räsähtämään) minkään esteen päälle.


Viimeinen kierros ei poikennut edellisestä paljonkaan, paitsi, että tarmoa ja uskallusta löytyi nyt enemmän! Vähänkö mua kyllä naurattaa tämä rata näin jälkeenpäinkin (tai siis tuo viimeinen este) :D Enpä olisi uskonut, että juuri sen hän sitten tiataa kuin vanha tekijä :)!


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Vähän kuvia, paljon sanoja

Morjens! Viime kuukausi on lipunut ohi ihan mieletöntä vauhtia ja joulukin lähestyy jo uhkaavasti! Lunta tulee ja kanit nyhjäävät sisällä. Osittain myöskin sen tähden, että lauantaina mennään piitkästä aikaan kanitapahtumaan, nimittän palojoen epv estekisoihin ja pet näyttelyyn! Pitää siis pitää kaneille karanteenia, joka ei huonoilla keleillä tuota tietenkään ongelmia tai omantunnon tuskaa. Vielä en ole varma otanko kummatkin kanit mukaan, vaiko vain Marleyn. Vähän jännittää nähdä näkyykö estearjoitteluidemme pohjalta muutosta Marleyn kisaradoissa. Ehkä ei, ainakaan vielä, mutta tosi rauhassa otetaan. Se on kotona edistynyt taas niin hirmusen paljon! Tänään tein viiden esteen mutkaradan ja ensimmäistä kertaa kiinnitin valjaiden jatkoksi myös hihnan. Vähänkö sitä ihmetytti ja ärsytti, kun ei päässytkään liikkumaan vapaasti. Namien tuputtamisella sain sen kuitenkin nopsaa unohtamaan sen ja puolen minuutin sisään etenimme miniradalla, kuin mikään ei olisi muuttunut. Hienosti se suunnisti aina seuraavalle esteelle. Ensimmäisen radan jälkeen poistin nuo tyhmääkin tyhmemmät valjaat ja kani sai paljon herkkuja. Kohta kokeiltiin uudestaan ja tiedättekös... Marleyhan juoksi! Kyllä sitä luulisi, että eteneminen olisi ollut töyssyisempää ja että kani odottaisi jokaisen esteen jälkeen herkkuja, mutta ei. Marley tiesi, että kiitos ja kunnia tulee radan jälkeen. Kun tätä harjoitellaan tarpeeksi, uskon tosissani sen vaikuttavan kaniin myös muualla. Sillä kun ohjaustyyli ja valjaat ovat samat kuin aina kotonakin hypätessä niin sen avulla pieniaivoinenkin eläin voisi ehkä yhdistellä asijoita mielessään, vai mitä olette mieltä? Tiedän Marleysta ainakin sen, että herkkujen perään se ei uskalla olla missään vieraalla maaperällä, mutta kun se tottuu myös siihen, että radan jälkeen valjaat otetaan pois niin palkintoja onkin kanille jo kaksi. Saaliseläin varmasti haluaa irti valjaistaan jännittävällä paikalla, koska ne mahdollisesti olisivat este pakenemiselle, kun joku hirvittävä (vaikkapa vieressä vilahtava muovipussi) hyökkää. Odotan epävirallisia kisoja siis oikeasti innoissani, sillä haluan nähdä miten siellä mennään!
Pettiinkin ajattelin raitanaaman ehkä ilmoittaa, mutta saa nähdä. Se hoituu sitten lauantaipäivänä jälkiilmoituksen merkeissä, jos on hoituakseen. Olisi taas ihan mukava saada ulkopuolisen näkökulmasta tietoja ja arviota omasta kanista, mutta mitään sen suurempaa syytä en ole vielä petteilyyn keksinyt..



Asiasta seuraavaan papanaan... grammavaakani on ollut kateissa jo pidempäänkin kuin pitkään. Kultainen äitini kävi kuitenkin hankkimassa minulle Lidlistä uuden ja nyt saadaan vihdoin myös Martti takaisin puntarille! Kanien painot ovat pysyneet suhteellisen samana. Marley painoi viime punnituksessa 1,9 ja nyt tasan 2kg. Hoikalla Romeolla painoa oli tasan 2,5kg, sama mitä puntari viimeksikin näytti. Nyt kanit ovat tosiaankin olleet jo 3 päivää lähestulkoon pelkällä heinäkuurilla, sillä kauan ja hartaasti odotettu zooplus tilaus ei ole vieläkään saapunut. Tilasimme sen liian myöhään ruokatilanteeseemme nähden. Kaneilla on kuitenkin todella hyvälaatuista heinää, joten suurta huolta ei ole ollut, mutta Martin likainen terraario kaipaisi todella kipesti perusteellisen puhdistuksen, mutten ole viitsinyt siihen vaivautua, ennen kuin tilaamani uudet sisusteet saapuisivat.. Luulin muuten, että heinäkuuri saisi kanit puremaan mun loputkin sormeni irti, mutta ihme kyllä näin ei ole käynyt! Kaneja ei edes heinäkuurin aikana ole herkut tavallista enempää kiinnostaneet, ihmeellistä. Taitaa aina saman makuiset pipanat jo vähän kyllästyttää. Onneksi sisällytin tilaukseen myöskin yrttiherkkuja puputettavaksi! :)

Lukio ja amis ovat sujuneet leppoisasti ja ihme kyllä aika rennosti tällä hetkellä. Sain kuitenkin mahdollisuuden tehdä extempore lähdön jonnekkin toppiin, sillä tietyt kurssit oman osaamisen kannaltani olisivat kuulemma olleet aika hyödyttömiä. Jonnekkin klinikalle olisi kiva vaihteluksi päästä, mutta seuraavat viikot näyttävät mitä tuleman pitää. Tämän loppuviikon pysyttelen kuitenkin vielä normaalisti koulussa ja ehkä raahaan kanit perjantaina mukaani tuomaan iloa opiskeluun. Tai pääsääntöisesti ehkä haluan kuitenkin nähdä miten ne tällä hetkellä käyttäytyvät vieraassa paikassa, lauantaita ajatellen.
Tältä näyttää muuten meidän Martti, kun olen joko kouluun tai
nukkumaan menossa. "Hei heii, älä jätäää!?!?"

Jos teistä joku muukin on suuntaamassa lauantaina palojoelle, niin multa löytyy nyt muutamia lapa ja- Y valjaita, joita saat tulla sovittelemaan ja ehkä ostamaankin. Myös kolme hihnaa ovat vailla sitä omaa ja rakastavaa kotia! Piti vielä kysyä, että onko teillä loogisesti ajateltua mielipidettä siihen, millä kokoonpanolla mun pitäisi palojoelle lauantaina suunnistaa ja pistänkö Marleyn pettiin?

perjantai 21. lokakuuta 2016

Miten opettaa kani valjastukseen positiivisesti?!

Sitä saa olla hamsterikaniin taas jälleen kerran niin tyytyväinen, sillä voin vihdoin ilokseni teille kertoa, että meidän iki ihana, perheen toimelias tenava on voittanut valjastus kammonsa nyt miltein kokonaan!

Syksyn ja kylmän myötä jäi ulkoilut vähemmälle, enkä osaa enää sanoa nähädäänkö meidän kaneista vielä lopuvuonna syksyisiä tai talvisia ulkoilu kuvia. Pitääkseeni kanien päivät mielekkäinä ja aktiivisina on tietysti kehitettävä jotakin sijaistekemistä tänne sisälle. Romeon kanssa tämä tarkoitaa lähinnä revittäviä pahvilaatikoita ja piilotettuja nameja, mutta Marleyn kanssa suunnittelin jatkavani kaikkia niitä harjoituksia, jota esteharrastukseen liittyy. Itse esteillä olemmekin jo siinä vaiheessa, ettei sisätiloissa riitä enää tila suurempiin ratoihin. Jäljelle toteutettavaksi jäi siis ne ei minusta niin mielenkiintoiset treenit, kuten valjaisiin opettaminen. Saaliseläintä voi olla todella hankala totuttaa johonkin, josta sille on jo jäänyt paha maku suuhun. En siis ollut varma edistyisimmekö koskaan niin pitkälle, että saisin Marleylle valjaat positiivisesti puettua päälle. Lisäksi totuttelussa on aina edettävä niiin hitaasti, että kaikki vaiheet pysyvät eläimelle varmasti mielekkäänä, joten tämä tarkoittaa ihmisen kannalta tylsiä harjoituksia.. Onneksi jaksoin kuitenkin pari viikkoa noin joka toinen/kolmas päivä harjoitelle, sillä se todellakin tuotti haluttua tulosta! Odottakaas vain kun pääsette kohta näkemään!
Harjoittelussa käytimme mahdollisimman helposti puettavia valjaita, eli siis lapareita ja vielä isokokoisia sellaisia, jotta kanin on helpompi ja miellyttävömpi totutella.
Vähän harmittaa, että huont kelit saapuivat, mutta toisaalta ihan hyvä. Muuten olisin vain edennyt ja edennyt kaikkien muiden osa-alueiden harjoittelussa ja meiltä olisi jokin kohta voinut jäädä heikommalle. Nyt on kuitenkin pakko nyhjätä sisällä vanhoja asijoita toistellen, mutta se on hyvä. Saadaanpahan asijat selkäytimeen asti ;)
Kokosin nyt tähän loppuun n.18 minuutin(huokaus) videon miten me tottuttelu prosessissa etenimme. Ehkä joku on myös kiinnostunut totuttamaan lapareihin positiivisella tavalla :) Te jotka, ette jaksa sitä kahlata läpi, vaikkakin se paraneekin vain loppua myöten niin tässä teille videopätkä siitä mihin olemme päässeet! 

Uskomatonta eikö! Lähtötilanne tosissaan oli se, että kani juoksi sängyn alle piiloon valjaat nähdessään/kuullessaan. Alkumetreillä uudelleen siedättyminen oli sitä, että kani hiipi ottamaan herkun, sitten peräänty ja tuli hetken kuluttua takaisin. Kesti tovin ennen kuin sain edes liikutettua käsiäni, ilman, että kani pinkaisi karkuun. Ymmärrätte siis varmasti, miksi olen niin tohkeissani koko asijasta! 
Palailen päivittään myös Martin kuulumisia lähiaikoina, muistakaahan olla kuulolla :D!

perjantai 30. syyskuuta 2016

Viikot kuluu

Noniin, blogi on nyt viimeistä vaille valmis ulkoasun kanssa ja ihan tyytyväinen olen. Moni asija olisi toki voinut mennä toivotumminkin, mutta olkoot se nyt mitä ikinä onkaan. Koska mikään taituri tai taikuri en ole, en saanut blogin taustakuvasta sittenkään ihan oikean kokoista, mutta järkevämmän näköiseksi saatte tämän sivuston, kunhan painatte pohjassa Ctrl + ? (Eli zoomi päälle). Nyt pitäisi näyttää jo paremmalta, eikös?

Sitten kuulumisiin. Viikkoja taakseppäin olin viettämässä mukavaa virkistyspäivää agilityhallilla Kiran, Japin, karkin, sekä heidän koiruuksien kanssa. Päivä oli mukava ja halli valoisa, ei valitettavaa. Kertokoot enemmän teille tuosta päivästä tämä lyhykäinen kooste video.





Martti vietti ensimmäisen syntymäpäivänsä 18.9, enkä edes siitä ole kerinnyt mainita. Ihan nyt hävettää tämä aikaansaamattomuus. Synttäreidensä kunniaksi pikkumies sai herkkuja sekä mallin töitä kamerani edessä. Niin, pitäähän siitäkin joitain muistoja talteen jäädä, mielummin hyvälaatuisia.  




"No mitäh?"


Tämän eläimen viimeisimmän karkureissun myötä tajusin, että nykyäänhän Martti viettää yönsä vanhassa huoneessani yksin, sillä minä ja kanit nautiskelemme yöt edelleekin viereisessä huoneessa, isommassa sängyssä. Sitten heräsi pieni kutina ja ajatus siitä, että voisiko Martti mitenkään saada koko huoneen tilan käyttöönsä aina öiksi. Vähän pitäisi nurkkia muurailla ja "hamsteri vapaana" kylttejä väsätä, mutta entäs sen jälkeen? Sanoisin, että varmasti ihan kehityskelpoinen idea, joten jätin asijan hautumaan, parempaa aikaa odotellessa..

Kaneille ei kuulu paljoakaan. Marleyn kanssa esteharjoitukset ovat jääneet vähän vähemmälle, sillä tällä hetkellä olen sairaana, enkä ihan parhaissa voimissani. Myöskin herkut ovat loppuneet. Kuivattujen porkkanoiden piti riittää koko talveksi, mutta pahus, kun äitini osaa aina salaa hemmotella noita! :D Pitää laittaa uusi satsi vaan kuivumaan..
Syksy saapuu hiljalleen, mutta säät ovat pysyneet suhteellisen mukavina ulkoilukeleinä.            
"Joko mennään takas sisälle?"

Tänään siirsin kanien aitausta terassilta taaemmas pihalle, vaihtelun ja sääolosuhteiden vuoksi. Marley rallitteli jälleen kauheasti, mutta Romeo ei arvatenkaan pitänyt yhtään siitä, ettei sillä ole enää vapaata kulkua sisälle ja ulos. Kaiken lisäksi ulkoilumme herran mieltymyksien mukaan venyi ja venyi, sillä Marleylla oli niin paljon energiaa, enkä itse jaksanut viedä kaneja sisälle erikseen. Siipä kun vihdoin sen aika koitii, juoksi herra Romeo samoin tein yläkertaan, isolle sängylle, pehmeään, hämärään ja lämpimään nukkumaan. Hyvä, ettei sentään vällyjen väliin kaivautunut :D! Siinä se köllöttelee yhtä, vaikka ulkoilusta on vierähtänyt jo muutama tunti. on siinä vain niin mukavaa vanhuksenkin köllötellä <3



Murhaava katse ilkeään omistajaan

Pitääpä tähän loppuun lisätä vielä kaksi suloista kuvaa kani herra Romeosta. Tällaiset ovat mun aamuiset näkymät, ainakin useimpina päivinä. Miten tällasen vierestä jaksaisi itsekkään nousta?

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.