Sivut

perjantai 18. joulukuuta 2015

Kanin pelkoreaktiosta ja uudesta projektista (?)

Luonnossa lemmikkikanien sukulaiset ovat vaistojen, etenkin pelkoreaktion varassa eläviä otuksia. Se on yksi suurimmista ominaisuuksista minkä avulla  pakoelöimet selviytyvät. Jo pienestä poikasesta lähtien kanit osaavat juosta eroon pelottavista tilanteista, tai vain vaaran epäilystä. Myös lemmikkikanit omaavat tämän piirteen, vaikka meidän onneksemme hieman laimeammin kuin niiden esi-isät.

Lemmikkikaneilla rinnakkain kulkevat pelko ja arkuus eivät ole toivottuja luonteenpiirteitä. Kukapa tietoisesti haluaisi kasvttaa kaneja, jotka puollustautuvat puremalla, juoksevat karkuun nähdessään liikettä tai tömistelevät jalkojaan öisinkin. Kauhean moni nauttii tuskin myöskään sitä, kun kani näyttää ahdistuneelta, joka kerta uudessa tilanteessa tai vaikkapa kynsien leikkaus operaatiossa. 


pupuile on luonnollista olla valpas ja tarkkailla ympäristöä. Yllä oleva kuvaukseni oli ehkä vähän liioiteltu versio pelkäävän lemmikkikanin arjesta, sillä useimmat niistä eivät onneksi kärsi siitä noin pahasti, ympäri vuorokauden, toivottavasti. Ehkä juuri siksi ihmiset eivät usein suhtaudu asiaan vakavasti tai tule sitä edes ajatelleeksi. Kanin pelkoreaktio voi olla oikeasti jopa vaarallinen tilanne pupulle ja vähintäänkin stressaava kokemus. Estekilpailuista saa hyvän esimerkin tähänkin aiheeseen: Kanin säikähtäessä asiaa x  se saattaa saada paniikkikohtauksen ja hypätä pahasti estettä päin, rimpuilla h- valjaissaan kuristumiseen, murtumiin tai lihasvaurioihin asti.  Näin ei tietääkseni vielä onneksi kenellekkään ole käynyt, mutta lukuisia pahoja ilmavoltteja muistan kyllä nähneeni ja enemmän kuin muutaman.  Tästä syystä on mielestäni erittäin tärkeää muistaa esteillä, että liian pelokasta kania ei hypytä, tai ainakaan estekilpailujen tyyliin, missä kanin takana mennään hoputtaen, usein kanille luonnottomassa, aukeassa maastossa ja ihmis/kaniryhmän keskipisteenä. Milloin kani sitten on "liian pelokas?" Se jääkin sitten pitkälti omistajan  harkinnan ja omantunnon varaan.. Omasta mielestäni on myös tärkeää, että esteristeytysten jalostuksessa, luonteesta haettaisiin esiin erittäin paljon rohkeutta ja luottamusta ihmisiä kohtaan, mutta onneksi meillä Suomessa on ainakin joitain hyviä kasvattajia sen suhteen, että osaavat muunmuassa tätäkin muistaa tavoitella, hyvän kropan ja silmää miellyttävän värin lisäksi. Kaikista kasvattijsta en kuitenkaan samaa voi sanoa. 

Kanin tulevaan "arkuustasoon" vaikuttaa erityisesti poikasen "lapsuusaika" ja perimä. Emo opettaa pupuvauvoja, voiko ihmisiin luottaa, näyttämällä esimerkkiä omalla käytöksellään, kun ihmisiä on läheysyydessä. Pakorefleksin poikaset osaavat jo vaistonvaraisesti. Myöskin kasvattaja ja kanin kokemukset vaikuttavat erittäin paljon tuleviin luonteenpiirteisiin. Poikasena pahoin säikähtänyt kani saattaa koko elämänsä ajan kantaa traumoja, joiden johdosta pelko yleistyy ja kanin stressitaso nousee, joka ei ole eläimelle koskaan pidemmällä mittakaavalla hyväksi. Mitä enemmän pelottavia kokemuksia poikaselle kertyy sitä epäluuloisempi siitä kasvaa. Sama pätee kyllä myös vanhempiinkin kaneihin, mutta poikaset ovat erittäin herkkiä uusille kokemuksille.

Palataan nyt kuitenkin syvemmin arjen esimerkkitilanteisiin, meille kaikille hekä jollain tapaan tuttuihin. Ehkä sitten myöhemmin opimme ymmärtämään mitä olisi kannattanut tehdä toisin. Minitsinko jo aikaisemmin siitä, miten ihmiset usein jättävät huomiotta sen, että vaikka kani onkin pitkälle jalostettu lemmikki, se on silti ikuisesti saaliseläin ja sen valppautta tai pakorefleksiä ei voi kitkeä kokonaan pois. Olen huomannut, että ihmisillä on usein outo tapa (minun mielestäni) suhtautua siihen. Sitä ei usein pidetä niin isona asiana, eikä siitä välitetä. Sille turhaudutaan. Onhan se rasittavaa jahdata kania tehdashäkistä kun kerta nyt syystä x on se otus sieltä ulos saatava. Mutta olisiko sen sittenkään pitänyt mennä niin, että kania ensin jahdataan käsillä ja kun se vihdoin sadaan kiinni on jo ehkä omistajalla turhautuneisuus ja skraavut nusseet pintaan. Vain onkohan kuitenkin olemassa sellaista kolmatta vaihtoehtoa, missä omistajan olisi kuulunut varata tilanteelle enemmän aikaa ja odottaa, että kani vaikkapa itse tulee häkistä pois. Tai jos se ei ole mahdollista niin odottaa hetken, lähestyä kania mahdollisimman uhkaamattomin elein ja varmistaa, että kani selvästi huomasi hänen läsnäolonsa, jonka jälkeen suoritettaisiin toimenpide: häkistä nostaminen varmasti ja kuitenkin ripeästi, ettei kani ehdi keräämään itseensä jännittyneisyyttä sen enempää, niin maailma pääsisi jatkumaan ilman turhempaa kynsimistä.

Tämä toinen esimerkki on ehkä hieman parempi, muttei välttämättä kaikille yhtä tuttu. Itse olen nähnyt tällaisiakin tilanteita paljon, vaikken ihan sanasta sanaan. kani nostetaan syliin ja sille aletaan pukemaan valjaita. Omistaja ei ota ollenkaan huomioon sitä, että kanin silmät ovat pullistuneet suuriksi, ja se tähystelee ympärilleen etsien pakoreittiä. Sitten se pinkaisee sylistä ja omistajan yrityksistä huolimatta tuloksena on karannut (ja ehkä rimpuillessa loukannut) kani ja raadeltu omistaja. Me ihmiset saatamme usein turhautua tästä. Jotkut enemmän, toiset vähemmän. Joillekkin se on aivan kani ja tilannekohtaista. Pupun paon jälkeen, tekee turhautunut omistaja mitä? kiroaa, mahdollisesti. syöksyy kaappaamaan kanin uudestaan syliinsä, pukien valjaat entistäkin tunteettomana. Ehkäpä. Mutta eikös tähänkin ongelman ratkaisuun tarvita yleensä vain syvä hengenveto, rauhallisuutta, päätäväisyyttä ja kanin eleiden huomioimista ja ymmärtämistä. Miksi ihmiset ylipäätään haluavat pukea kaneille valjaat negatiivisen kautta, vaikka sen voisi opettaa myös mieluisalla tavalla? Tähän on yli helppo vastata. Olemme laiskoja. 

Romeolle pidin nuorempana muutaman opets session, jossa kani sai herkkujen avulla valjaiden pukemisesta edes vähän positiivisemman tilanteen. Marley oli kuitenkin niin "toivoton" tapaus siinä, että luovutin. Oli paljon helpompaa sujauttaa valjaat nopeasti pakolla (vaikkei siinä nyt fyysisesti pakotetakkaan) kanin päälle, kuin opettaa herkkujen voimalla, ettei se ole niin kamalaa. 
"Meidän kani ei ole moksikaan valjaista". Ei meidänkään, kun ne ovat ne päällä ulkona viilettämässä, mutta pukemistilanteessa molemmat aristavat ja Marley juokse jopa karkuun valjaiden kilinän kuullessaan! Se ei ole omasta mielestäni ollenkaan hieno homma.
En kuitenkaan nyt tarkoita, että ihmisten olisi  välttämättä pakko opettaa kanit positiivisella vahvistamisella, että valjaat ovat hyvä juttu, sillä a) siihen kuluu usein aljon aikaa ja b) arjessa valjaita ei kuitenkaan "ehdi" tai pysty pukemaan niin sanotusti parhaalla tavalla. Lisäksi vielä c) Kaikki ihmiset eivät sovi kouluttajiksi, vaan aiheuttavat turhautuessaan koulutustilanteessa enemmän harmia kuin hyötyä, vaikka voihan siitäkin tavasta koittaa karsiutua jos on tahtoa mukana.
Toivon kuitenkin, että etenkin te joilla on nuori kani kotona ja alatte pikkuhiljaa totuttelemaan valjaisiin, kokeilkaahan vaikka clikkerin ja namipussin kanssa, miten homma toimii ja millainen vaikutus siinä on kaniin. Ainoa hyvä asia ei harjoittelussa suinkaan ole pelkästään se, että kani saa tottua valjaisiin mieluisella tavalla, vaan myös se, että  kani oppii luottamaan uusiin asioihin ja omistajaansa. Tarkoitukseni ei ollut siis syyttää tai moittia, vaikka se siltä saattoikin hieman kuulostaa vaan inspiroida ja kannustaa! 

jälleen eksyttiin hieman aiheesta.. Kirjoitin tästä siksi, koska halusin haastaa teitä tarkkailemaan kanienne käytöstä ja ottaa tuon herkän pako-eläimen vaistot huomioon. Kanille on iso asia saako se itsenäisesti kulkea reittinsä häkkiin, vai jonkun ohjaamana. Tai nostetaanko se ylhäältä vai sivusta päin. Emme usein tee asioita niin kuin kanin näkökulmasta olisi parempi, vaan itsemme. Usein sillä ei ole huomattavia seurauksia, mutta  on aina hyvä välillä muistaa, että sinä päätä mitä vahvista ja kanisi huomio sen kaiken. Mitä enemmän huonoja kokemuksia pupulla kynsien leikkaamisesta, sitä kovemmin se oppii vastustamaan ja rimpuilemaan tilanteesta. Kertauksen vuoski: pelko saattaa olla ja yleensä onkin pupuilla yleistyvää, eli silloin tilanne voi muuttua siihen, että kani ei pelkää enää vain kynsileikkuria vaan myös pelkästään käsittelyä, siihen ihminen saattaa turhautua ja käsitellä kania vieläkin kovemmin, jonka vuoksi kani pelkää kohta pelkkää kättä. Ihmiset siis vahvistavat kanien epäluuloisuutta usein tiedostamattomasti ja alitajuntaisesti.

Pitänee se vielä mainita, että pelkoreaktiota ei pidä harjoitella, sen ihmiset vielä usein käsittävät miksi. Kelleppä tulee mieleen jahdata lemmikkikania kiljuen ja tömistellen suljetussa huoneessa, (mikäli pikkulapsia ei lasketa) ? Mutta samalla tavalla pienetkin valinnat vaikuttavat paljon ja niitä meidän kannattaisi ehkä enemmänkin muistaa ottaa huomioon, koska näin yleisen saaliseläimen arkuutta tai pelkoa onkin erittäin hankala karsia sitten enää jälkivaiheessa pois! En voi muuta kuin suositella sen ennaltaehkäisyä, eli toivotun käytöksen vahstamista oivallisissa tilanteissa!

Mitäs tykkäsitte postauksesta? Tuleeko teillä mieleen jotain mitä arkuuden piirrettä olisitte kanissanne tiedostamatta vahvistaneet, josta on myöhemmin koitunut ongelma? Sellaiset kokemukset olisivat nyt nimittäin tuonne kommentiboksiin enemmän kuin tervettulleita! :) Meillä nyt esimerkkinä  toimii hyvin tuo Marleyn valjastuspelko. Joka kerta kun valjaat ottaa esille, kuuluu kilinä niin kani juoksee karkuun, sillä ne on aina laitettu päälle pakottamalla (ei kuitenkaan fyysisesti). Ulkona se ei noista ole moksiskaan ja antaa ne laittaakkin ylleen ilman mitään ongelmia, (kunhan pidän kanista hellästi kiinni) mutta harmittaa tietysti sitten, että "vain" se niiden päällepukeminen on kanista noin inhottavaa. 

Jos joku ihana jaksaisi mua taas inspata (ja vielä parempi jos lähtisi oman kaninsa kanssa kokeiluun mukaan) niin voisin aloittaa tuon positiivisen vahvistamisen avulla alkaa opettamaan Marleylle, ettei valjaiden laitto ole oikeasti niin syvältä pohjamdsasta. Ensimmäinen askel meille olisi se, että kun valjaslaatikosta ottaa laparit ja hihnan, kani ei juokse karkuun vaan tulee vaikka hakemaan namin. Jos joku innostui ja haluaisi vaikka videolle kuvata edistysaskeleita, oman kaninsa treenistä se olis mahtavaa! Ja jos saisin itseäni niskasta, niin voisin koota ihan oman postauksen, tai sarjan miten meidän harjoittelu on edennyt/etenee videoiden kanssa! :) Tällaiset koulutusprojektit on oikeasti ihan mukavia ja eläimillekkin hyvää aktivointia. (vinkkinä niille joiden kanit metelöi yöllä ;)) 




Oivoi mitä tuli taas puhuttua











17 kommenttia:

  1. Katos vaa, Poppyhan se siellä heti ekassa kuvassa :'D
    Mielenkiintoinen postaus ja mukavasti perusteluja. :)
    Tohon valjaitten laitosta karkaamiseen liittyen. Mullahan on ollut todella arka kani (vieläpä eka kanini) ja en aluksi saanut sitä häkistä pois esim. kynsien leikkuuta vaarten ilman jahtaamista. Heti kun opin ottamaan sen rauhallisesti syliin estäen paon ja rimpuilut, siitä tuli rohkeampi ja se jopa lopulta nautti sylissäolosta :D Mitä kauemmin tilanne kestää, sitä pelokkaampi kanista tulee. Joten jos kani sitten valjaita pelkää eikä ihmisiä huvita pitkä totuttelu, niin paras tapa on hoitaa tilanne mahdollisimman nopeasti ja rauhallisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poppy oli niin sopiva persoona :D! Ja hei kiitos paljon oman kokemuksesi jakamisesta! Ja juurikin tuo ripeys oli hyvä pointti, sillä kanit kyllä ehtivät kasaamaan itseensä jännittyneisyyttä ja keksimaan ties minkälaisia pakoreittejä, jos aikaa kuluu paljon. Ellei omistaja sitten kokonaan odota (esim. tuossa häkkijutussa) ja mene kokonaan kanin miele mukaisesti, eli antaa tulla häkistä itsenäisesti :) Ton oilisin voinut siis mainita tossa valjastuskappaleessakin!

      Poista
  2. Mielenkiintoista ja varmastikin asiapitoista tekstiä, mutta nurisen nyt sen suhteen että kuvitus on vähän hassu. Ekassa estekuvassa oleva kani ei pelästynyt tilanteessa mitään, vaan hyppäsi turhan lyhyen hypyn, joka sitten ei kantanut koko pitkän esteen yli. En oikein pidä siitä kuvasta mitä teksti antaa, että meikäläinen hypyttäisi pelokasta kania eikä menisi kanin omilla ehdoilla. En tiedä oliko se tarkoituksena, mutta kuitenkin. Kuvassa oleva kani kun ei ole arka, päinvastoin :)

    Itse olen suhtautunut valjaiden pukemiseen aina neutraalilta pohjalta, se ei ole mikään ylitsepääsemätön toimenpide saatika herkkuja vaativa positiivisuuden multihuipentuma. Kanille pistetään valjaat, that's it. Mun kaneille operaatio ei koskaan ole tuntunut olevan erityisen vastenmielinen, niitä käsitellään muutenkin paljon, ja niillä on istuvat valjaat, jotka ovat mukavat niiden päällä. Ei kania kuuluisi roikottaa tai riuhtoa missään muussakaan tilanteessa, luulisi sen olevan perusoletus myös valjaita laittaessa. En odota että kanit lähestulkoon itse pukisivat itsensä valjaisiin, mutta ei ne tunnu niihin kovin negatiivisestikaan suhtautuvan.

    Luulen että kaikenlaiset käsittelyvirheet (riuhtominen, narusta kiskominen, varomaton käsittely) juontaa alunperin omistajan epävarmuuteen tai kokemattomuuteen. Varsinkin kisapaikoilla usein vähän nuorempia jännittää tilanne, miksei myös uusia harrastajia. Kuuluu ihmisluonteeseen että hermoilu näkyy myös voimakkaina liikkeinä, ajattelemattomuutena, unohteluna ja varomattomuutena. Toki kun kyse on elävästä eläimestä, tulisi jokaisen huomioida myös kani sellaisessa tilanteessa, kun itse tuntee olevansa stressaantunut tai jännittävän kovasti. Toivon ainakin kovasti, ettei kukaan kanssaharrastaja kohtele kaltoin kanikaveriaan puhtaasta tottumuksesta :) Estekisoissahan eläimen huono kohtelu on suoraan sääntörikkomus, jota ei tulisi suvaita radalla taikka kisapaikalla yleensäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Ikävää, että tällainen "moka" pääsi tapahtumaan ja sait sellaisen kuvan. Se ei siis ollut tarkoituksenani (jonka takia jätin esimerkiksi kanien nimet ja omistajan mainitsematta). Tiesin kyllä, ettei kuvassa ollut mitään tekemistä pelon kanssa ja se minun oli alunperin tarkoituksena kirjoittaakkin, mutta unohtui. Näin kuitenkin parhaaksi nyt poistaa tuon kuvan postauksesta, sillä kuten sanoit se oli asiaan liittymätön. Tarkoituksenani ei ole siis ketään täällä henkilökohtiasesti syyttää mistään tällaisesta.

      On tietysti myös niin, että voimme pitää operaation joko ihan neutraalina ja sujauttaa valjaat päälle tällä tavalla arjessa, eikä ongelmia siitä usein synny. Näin myös minä olen valtaosin aina toiminut. Mutta ideana oli kuitenkin saada myös teitä kokeilemaan, onko sillä positiivisella totuttamisella teidän kaneille minkäänlaista vaikutusta, sillä luulenpa, että on. Sitä ei tarvitse ottaa mitenkään häpeänä kokeilla, vaan ihan vain hauskana kanin "leikitystuokiona". ;)

      Ajattelin aluksi tuoda esille senkin, että estekilpailuissa on tosiaan kanin käsittelyä koskevat säännöt, joiden tarkoituksena on suojella kania. En kuitenkaan sitä loppujenlopuksi maininnut, sillä harmillisesti omasta mielestäni ne säännöt eivät vain ole ollenkaan tarpeeksi tiukat, tai sitten tuomarit eivät jaksa/uskalla kiinnittää niihin tarpeellista huomiota (vaikka todella toivon, ettei näin ole). Säännöistä huolimatta monia omasta mielestäni aivan liian säikähtäneitä ja stressaantuneita kaneja hyytetään ja vieläpä ikävällä tavalla :( Ensimmäisissä kilpailuissa tietysti jännittää ja uutena (kuin myös vanhana) tulee sählättyä aina välillä. Olen myös tietoinen siitä, että jotkut tuomarit eivät halua huomauttaa kanin riepottelusta tai pelokkaan kanin hypyttämisestä jos kyseessä on jo kauemmin kisaannut henkilö, koska hän tietää säännöt..

      Kiitos paljon kommentistasi Henna, mukava nähdä sinua välillä tääläkin vierailemassa :) Kiva myös tietää, ettei teidän kaneilla ole samanlaista pelkoa valjaista, kuin meidän Marleylla.

      Poista
  3. Minusta tämä oli oikein hyvä ja mielenkiintoinen postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Helmi ja taerkkuja Elmerille! ☺️😍

      Poista
  4. Erittäin hyvin kirjoitettu postaus! Itse pidän kaniani vapaana ainoastaan pihalla, en valjaissa, koska entisessä kodista varmaankin, sillä on niin huonoja muistoja, että hermostuu ihan totaallisesti. Itse olen saanut sen edes istumaan sylissä rauhassa juuri tämän positiivisen vahvistamisen avulla, se on hyvä keino meillä :) En myöskään edes ohjaile kaniani, vaan olen opettanut sen tulemaan vihellyksestä luokseni. Lisää tällaisia postauksia, näitä pohdintoja on aina todella kiva lukea! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi! Harmi, että teillä on mahdollisesti traumoja takana, koska kuten sanottu, niitä on tosi hankala enää jälkikäteen koittaa saada pois. Hienoa, että ootte kuitenkin jo tohonkin asti edennet, paljon tsemppiä teille positiiviseen harjoitteluun! :)

      Poista
  5. Ajatuksia herättävä postaus! Mutta se miksi kommentoin, niin noista esteiltä saaduista vammoistahan ei tosiaan voi tietää paljon ihmiset on oikeasti niitä kaneilleen keränneet, koska esim. hypytetty kania joka a) ei ole sopiva isoille esteille, b) kani hyppää huonosti. Itse epäilen, että useilla varsinkin nuorilla kaneille hyppyhaluttomuus, menestyksen lasku voi hyvin viitata kylkiluunmurtumaan, selässä tapahtuneeseen ruhjeeseen tai muuhun vammaan. Näitä hyppyhaluttomia näkee valitettavasti radoilla ja aina se pistää miettimään mitä kanille on sattunut, miksi se on kilpailemassa.

    VastaaPoista
  6. Juurikin näin. Vielä voisin postauksen aiheeseen liittyen lisätä, että sitä hyppyhalutonta kania vielä usein pelotellaan liikkumaan, josta vammoja (ja traumoja) syntyy lisää.
    Sun kannattaisi tosta aiheesta kirjottaa varmaan ihan oma postaus, kun selkeällä suomenkielellä osaat tuoda asioita hyvin ilmi. Mietityttää vain, että eikös niitä sääntöjä voisi hieman muokata "kaniturvallisemmaksi" niin, että jos kilpailuissa toistuvasti näkyy ylipelokas tai hyppyhaluton kani, se voitaisiin määrätä esimerkiksi hyppylomalle tai kisakiellolle. Varomattomille käsittelijöillekkin tulee mielestäni aina huomauttaa, oli kyseessä kuka tahansa henkilö.
    Täällä on lukemassa selvästikkin estepupu porukkaa, joten postauksen aihe ajautuu näköjään vähän sivuraiteille. No ei se mitään tärkeää asiaa nua kanin hypyttämistäkin koskevat säädökset ja mietteet.
    Kiitos kommentistasi Maisu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onkohan mun kanilla sitten joku vamma kun se ei tykkää enää hypätä :( Vai eikö se vain halua? Se on ihan normaali käytökseltään yms..mutta ei pidä esteitten hyppäämisestä.Esim yksi päivä se murisi ja juoksi karkuun estettä kun yritin hypyttää.

      Poista
  7. Hei blogisi pääsi blogini postaukseen Kanin-askelin.blogspot.fi

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoinen postaus. Täytyy tunnustaa etten jaksanut ihan kokonaan lukea kun ainakin minun koneellani teksti menee niin pitkinä riveinä reunasta reunaan (kännykkämoodi leveällä näytöllä OO), et kauhian raskasta oli lukea.

    Mutta siis oma kanini on pelännyt valjaita sen jälkeen kun hihna tarttui vahingossa vauhdissa kiinni ja nykäisy oli niin kova että valjaat pyörähti väärin kanin päällä. Sen jälkeen se on pelännyt liikaa valjaat päällä, että voisi oppia olemaan niissä. Keskustelin asiasta Tuire Kaimion kanssa kun olin hänen kurssillaan. Kaimio sanoi, että samalla idealla kuin hevoset ja lehmätkin voi opettaa pukemaan itse päitset päähänsä tai hevosella tarjoamaan et "laita jo satula, laita!" kanillekin voi opettaa valjaat. Hevosista ja satulasta oli kurssilla video. Satulaa näytettiin eri hevosille, osa lähti karkuun, osa käänsi takamuksen kohti, ja sitten eli kaveri joka asettui niin että satula on mahd. helppo laittaa. Se tiesi, että satuloinnista seuraa kivoja juttuja.

    Olen ollut aika laiska testeilemaan kanini kanssa tuota valjasopetusta, mutta koitan nyt joululomalla perehtyä siihen. Tässä pitää siis alkaa siitä että kani näkee valjaat, koska jos laitan ne sen päälle se pelkää jo liikaa oppilakseen mitään. Se pitää opettaa itse menemään valjaisiinsa. Samalla tavalla kuin koiran voi opettaa menemään valjaisiin/pantaan. Voi olla vaikeaa opettaa, mut ajattelin koittaa. Muussa tapauksessa tuo kani ei tule valjailemaan ikuna, koska pelkää liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!
      Meilläkin Marley kanimme heti valjaat kuullessaan juoksee karkuun, sillä pelkää niitä. Jos kanin ottaa syliin tai pitää toisella ködellä vähän selän päältä niin hyvin se pysyy paikallaan ja odottaa, että ne on puettu päälle. Ulkona esteillä valjaat unohtuvat, eivätkä pelota, mutta vaikkei neidin tarumat tietääkseni ole syntyt mistään tapaturmasta, niin aika samoilla pisteillä ollaan teidän tapauksen kanssa. Itse ajattelin kokeilla jouluna aloittamaan totutusta samoista kohdista kuin sinä ja videoida myöskin treeniä ja kirjoittaa edistyksestä. Kannattaa siis pysyä kuulolla jos aihe jäi kiinnostamaan, ehkä tekin saatte intoa kokeiluun! :) Kiitos vielä kun joit tarinasi kanssamme.

      Poista
  9. Moikka! Mulla on nyt n 5 kk ikäinen hermeliininaaras. Oon kerran koittanu sille valjaita ja se oli ihan kauhuissaan niin otin ne pois. Oisko sulla neuvoja, miten niiden kanssa vois alottaa kanille mahdollisimman mukavasti ja miten edetä? Entä voisitko tehä postauksen siitä miten oot opettanut kanin heittämään femman? Mulla on myös tosi kiltti ja yhteistyökykyinen leijonaristeytysuros, jolle haluisin opettaa :)
    Hyvää joulunodotusta muuten vielä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Jos jäät pitämään tätä blogia hieman silmällä, niin aloitellaan Marleyn kanssa valjaiden harjoittelu positiivisen kautta, siitä voit saada ehkä vinkkejä sitten omaan kokeiluun :). Yläfemman opetin aikalailla samalla periaatteella, kuin koirillekkin se opetetaan, joten romaanilta säästyäkseni googletteleppa vähän, niin varmaan jotain ohjeita löytyy. Kiitos kommentistasi :)!

      Poista

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.