keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Joulukuun toinen

Jo Joulukuun toinen päivä, miten aika riensikin näin nopeasti? Meidän pitkäkorva jengi odottelee joululomaani yhtä innokkaasti kuin minäkin. Voi sitä riemun tunnetta, kun saamme kaikki vain löhötä ja olla! Siihen menee kuitenkin vielä hetki jos toinenkin, joten ei heittäydytä ihan vielä lomafiiliksiin. 

Kiire painaa kuluvien päivien perässä kovaa vauhtia, etenkin koulutyöt. Onneksi sain kovalla aherruksella aikaiseksi tunteen, että minulla on edes hetki aikaa rentoutua ja kirjoitella muunmuassa tänne blogiin, viimeaikaisesta elämästämme. 

Marraskuu oli hiljainen ja pimeä. Räntää satoi. ensilumi tuli ja meni. Onneksi ehdimme hetken aikaa ihastelemaan kanien kanssa ja villillä meinigillä! Romeo vihaa märkää, kylmää ja kosteaa, mutta siitä huolimatta, ehkä ensimmäisen kerran, se oikeasti nautti tuosta virkistäytymispäivästä ensilumen parissa. Iloloikkaa lensi keposasti myös talon nuorukaiselta neidiltä, Marleylta. Sen ainoan lumisen päivän jälkeen olemme taas vaipuneet "koomaan" tänne omaan koloomme. Ulkona on käyty harvoin ja sisälläkin kaneista ja minusta tuntuu pimeä syöneen kaiken ylimääräisen energian, mutta senhän se syksy ja pimeys aina tekeekin, oli vuosi mikä tahansa. 

Viimeviikolla olin koulumme asuntolassa, eli viikon navetalla hommissa. Kaikki sujui sielä paremmin ja rutiininomaisemmin kuin viimeksi, mutta kanit sensijaan eivät pieäneet lähdöstäni. Niin kuin olin aikaisemminkin aavistanut.. Lyhyitä tekstareita ja kuvia kanien voinnista sain puhelimeeni aina silloin tällöin, koska olin sitä ennen poissaoloani vaatinut, kuten aina. Kotiin päästyäni sain kuitenkin kuulla tarkempaa raporttia kanien tempauksista. Yläkerta oli merkkailtu ja papanoitu täyteen, luoksetulokutsua ei kuunneltu kanihuoneeseen asti ja oma huoneeni oli tietysti kuin pommin jäljiltä. Mikään ei kuitenkaan tullut minulle yllätyksenä. Näin on käynyt monesti aikaisemminkin, kun olen lähtenyt yli kolmen päivän matkalle. kanit osoittavat mieltään, kokeilevat rajojaan, ottavat vallan, purkavat eroahdistustaan tai miten sen sitten ikinä kukin haluaakaan ilmaista. Olin kaikestahuolimatta iloinen päästyäni takaisin kotiin, lemmikkieni luo, vaikkei navetassa työskentely sen hullumpaa olekkaan.

Tässä nyt sitten kauhisteltavaksi heilahtaneita ja epäonnistuneita kuvia kaneista ensilumessa! Yritän ensikerralle saada parempia otoksia kasaan. 











Yritä tuosta nyt sitten saada kunnon kuvia... 



10 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia! Toi Marleyn loikka -kuva on siisti. B)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän epäonnistunut, mutta ihan hauska :D kiitämme!

      Poista
  2. Ihania! ♥

    PS. sinut mainitaan blogini top 10 listalla 8)

    http://bunnyatmosphere.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia hurjasti!!!!!!! Käyn kurkkaamassa! :3

      Poista
  3. Ihana toi missä Marley juoksee ;3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heiip luulin ettet enää lue tätä blogia ku et ollu pitkään aikaan kommentoimassa käyny ::'D
      Pikku ninjuska kiittää ;33

      Poista
  4. Voi että kun Marley ja Romeo ovat niin ihania <3 Ja hyviä kuvia, harmi kun oma kanini ei viihdy talvella oikein pihalla, herran mielestä on liian märkää ja kylmää :D

    VastaaPoista
  5. Kiitoksia :) Ja mikäs niitä kaneja sinne pakottamaankaan. Eivät meidän kanitkaan pidä tuollaisista ilmoista (yleensä). Siksi pääsemmekin ulos vierailemaan syksyllä niin harvoin :/

    VastaaPoista
  6. Olet TOP 5 kaniblogit -listallani!
    http://blogaboutmyrabbit.blogspot.fi/2015/12/joulukalenterin-5-luukku.html

    VastaaPoista

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.