lauantai 5. joulukuuta 2015

"Ahaaa" elämyksiäni kanin omistajana

Tämän postauksen idean sain jälleen kerran junassa, tuijottaessani ulos jo tutuksi tulleita maisemia. Rupesin siinä silloin mietiskelemään, että montakohan heinäpaalia pupuille on vielä jäljellä ja riittäisikö se syksyn tai jopa joulun yli. Noinkin arkisesta asiasta lähti kehittymään idea tähän uuteen postaukseen: Suurimmat "ahaaa" elämykseni kanien omistajana. Tarkoituksena on siis kertoa esimerkkejä asioista, joita en tiennyt/tullut ajatelleeksi ennen omaa lemmikki pupuani, vaikka tietoa kaneista olin kerännyt jo ennen sitä isot kasat muistiin.

1. Se kun huomasin, ettei kyljellä makaava kani ole välttämättä kuollut ja iloloikat ovat todellisia, jopa jokapäiväisiä.

Ennen Romeota olin lukenut siitä, miten kanit saattavat onnellisina kieriä, maata rentoutuneena kyljellään tai hyppiä holtittomalta näyttäviä super hyppyjä täydestä juoksuvauhdista ja joskus jopa paikoiltaan. Muistan kuitenkin vielä elävästi ensimmäisen kerran, kun näin oman pupuni kyljellään. Sen korvat olivat epäluonnollisesti ja silmäkulmasta pilkisteli demonin katse. Nenä ei nuuskinut ilmaa normaalisti ja kani makasi raadon näköisenä, täysin liikkumatta. Säikähdin pahanpäiväisesti (ja vielä monesti sen ensimmäisen kerran jälkeen) kunnes aloin oikeasti tottumaan ajatukseen, että kanit pötköttävät mielellään kyljellään, joskus jopa söpösti. Samaan syssyyn iloloikat. Olin lukenut niistä paljon, olin nähnyt yputubesta loikkavideoita, mutta oman kanin kaurishypyt olivat aina aluksi "paljon hienompia ja oudompia kuin muiden".


Tämä kuva ei ole siitä hetkestä, kun säikähdin. 

2.Tunne, kun tajusin, että kaneja voi naksutinkouluttaa.

Tiesin, että kaneille voi opettaa temppuja. Tiesin, että ne oppisivat jotain, mutta helppoa. En kuitenkaan pitänyt varsinaisena temppuna sitä, että kani pyörähtää ympäri herkun perässä. Niinhän melkein jokainen eläin kykenee tekemään. Saatuani naksuttimen kunnolliseen käyttöön huomasin kuinka oppivaisia ja fiksuja eläimiä ne oikeasti ovat. Enään ei ollut kyse sattumasta tai helpoista tempuista, vaan puput pystyivät lyömään yläfemman tai tulla kutsusta sivulle. Nykypäivänä en pysty edes kuvittelemaan "tyhmiä kaneja", tai sellaisia jotka "eivät opi". 

























3. Se kun ymmärsin hakea heinää maatilalata

Olin tästäkin aiheesta lukenut ja kuullut. Heinän hakeminen maatilalta pienpaaleissa kuulosti paremmalta vaihtoehdolta, kuin kaupan heinä ja niinhän se yleensä onkin. Heinäpaali tuntui kuitenkin olevan sellainen juttu, jonka sai vain suhteilla, esimerkiksi ratsastajat. Vasta viidentenä vuonna tartuin itseäni niskasta kiinni ja aloin selvittämään asiaa. Kävikin sitten niin, että olin ollut aivan väärässä siitä ajatuksesta, että heinää saa vain ne tietyt, onnekkaat, joilla jotain suhteita johonkin suuntaan on. Jo yhden minuutin puhelun jälkeen olimme matkalla heinäostoksille ja kaikki sujui todella helposti, halvasti, ilman suurta vaivaa!

5. Kanit oppivat lukemaan eleitäni, välillä liiankin hyvin. 

Tästä en ollut aikaisemmin missään kuullut tai ainakaan sitä sen kummemmin ajatellut. Nykyään sen selkeäsit sillä välillä se on koitunut hieman jopa haitaksi. Kania on esimerkiksi hankalempi saada kiinni, kun se aavistaa joutuvansa kohta jäämään yksin kotiin. Toisinaan on taas hankala kävellä kompastumatta, ne tietävät kohta olevan agilityn ja herkkujen aika, jonka johdosta molemmat rupeavat käymään innostuneena ylikierroksilla jo ennen harjoitusta. Molemmat ehkä vähän kehnoja esimerkkejä, mutta ne pienimmäit ja osuvimmat eivät vain jää mieleen. Ehkä joku silti ymmärtää miltä tuntuu olla oman jänlnstä kanssa samalla aaltopituudella.  

6. Se kun ymmärsin, ettei isokaan häkki tai ulko-aitauksemme riittänyt. 

Häkki on aina häkki ja huonekkin on aina huone. Itse ymmärsin sen kunnolla vasta viime vuosina. Aikaisemmin meillä oli häkki, suhteellisen iso sellainen. Siitä siirryimme nykyiseen eli "kanihuoneeseen". Puput ovat saaneet minut kuitenkin enemmän ja enemmän sille kannalle, että isokin häkki tai huone ei riitä, sillä kanille on luonnollista vaihtaa maisemaa, liikkua vapaana sekä tutkia ympäristöä fyysisesti, kuin myös tarkkailumielessä. Kani kyllästyy häkissä, vaikka kyse olisikin isosta kompostiaitauksesta virikkeineen, ellei se pääse säännöllisesti juoksemaan. Meillä puput ovat kautta aikojen jaloitelleet päivittäin, mutta niiden jaloittelu aikaa on lisääntynyt entisestään vuosien varella. Ulkoaitauksen näin olevan liian pieni, kun Marley rallitteli sielä päivittän, kaarevasti.


7. Se kun oivalsin, ettei marketeista kannata ostaa herkkuja pupuille

Mitään kovin epäterveellistä, ainakaan isoja määriä en muistaakseni ole syttänyt, mutta porkkana ja vaikka itse kuivattu omena kelpaavat usein vähintäänkin yhtä hyvin kuin kaupan lisä ja-väriaine pommit. Lisäksi porkkanat tulevat paljon halvemmiksikin. Nykyään ostan kaneille harvoin herkkuja tai leluja edes eläinkaupoista. (Leluiksikin kelpaa oksat usein vallan mainiosti). 


8. Kun kuulin, että kaneille on parempia valjasvaihtoehtoja kuin "paita" tai H- valjaat

"paita" malliset valjaat olivat meillä ensimmäisenä käytössä, mutta niistä näki jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen etteivät ne ole kanin päällä läheskään tarpeeksi istuvat saati käytnnölliset. Tuskin monikaan kani niistä edes nauttii päällään. "paidasta" siirryimme H- valjaisiin ja sen jälkeen lapareihin. Hyvät, kestävät, istuvat ja oikean kokoiset lapavaljaat ovat omasta mielestäni parhaat valjaat suurimmalle osalle pitkäkorvista!


Mitäs tykkäsitte tästä postauksesta?  Jos nappasi niin muut kanibloggaajat hoi, idean saa kopioida :)!

20 kommenttia:

  1. Tää oli hyvä postaus! Katsotaan, teenkö itsekin. :')

    VastaaPoista
  2. Vähänkö hauska idea! Näitä ahaa-elämyksiä riittäisi itelläkin vaikka kuinka :D

    VastaaPoista
  3. Hyvä postaus,oli mukava lukea ja muistella omia kokemuksia :)

    http://bunnyatmosphere.blogspot.fi/
    - Blogissa arvonta, vielä ehdit osallistua!

    VastaaPoista
  4. ♥ Kiva postaus, oot mun lempi kani bloggaaja. Tiedätkö että sopiiko noi lapavaljaat leijonaharjas kanille, ja villille? Pääseekö se repimään niistä irti? Mistä niitä voi ostaa? Kiitos jos vastaat♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia sinne! Jotkin pienet ja tukevat valjaat voisivat hyvinkin sopia. Jos kani on kova rimpuilemaan on aina se mahdollisus, että se pääsee lapareista ulos. Riippuu siis vähän ohjaajasta ja millä tavalla kani rimpuilee. Tukevia valjaita olen tilannut esimerkiksi täältä: http://rabbits-smiles.blogspot.fi/p/kanit_7188.html

      Poista
    2. Kiitos♥ tämä auttoi paljon.

      Poista
  5. Meidänki ekat valjaat olivat "paitavaljaat" jotka totesin myöhemmin huonoiksi. Olen myös säikähttänyt sitä kun Elmeri makasi silmät kiinni. :)

    VastaaPoista
  6. Tosi kiva postaus! sun blogi on ihan älyttömän hyvä!

    VastaaPoista
  7. Kävisitkö kurkkaamassa mun blogin? Me ollaan sun suurimmat fanit ja tietty muutkin saa käydä kurkkaamassa. Blogini on aika uusi vielä mutta ei välitetä siitä. Kanin-askelin.blogspot.fi Olisi kiva jos liittyisite lukioiksi♥

    VastaaPoista
  8. Mitä vinkkejä sulla ois kahen kanin kanssa asumiseen suht pienessä huoneessa? Ku mulla oli ensin vaan yks kani jonka kanssa yhteiselo sujui oikeinkin hyvin mutta sitten toisen kanin tultua sotkua alkoi olla niin paljon että kanit oli pakko siirtää eri huoneeseen. Ne on koko ajan vapaana. Haluisin kuitenkin kovasti niiden kanssa asua samassa huoneessa niin pystyisitkö antamaa jotain neuvoja tähän asiaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, no eikai siinä muu auta, kuin iso ja houkutteleva vessalaatikko, järkevä ja turvallinen huoneen järjestys ja sitten vain onnea ja kärsivällisyyttä mukaan! Tietysti siivoaminenkin auttaa ;)

      Poista
  9. Moi! Sun blogi vaikuttaa todella kivalta vaikkä löysin sen vähän aikaa sitten. Mietin vain että minkä rotuinen Marley on?

    VastaaPoista
  10. Kiitos! Marley on risteytys ja luultavammin siinä on leijonaharjasta ja leijonaluppaa. Lisää Marleysta voit lukea sen omalta sivulta :)

    VastaaPoista

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.