Sivut

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Hoitokaneja

Rouskun jälkeen "hoitpupujen kanilaamme" saapui jälleen uusia vieraita. Tällä kertaa vierailijat olivat minulle jo ennestään tuttuja. Kanit saapuivat perjantaina tavaroineen ja lähtivät sitten tiiststai iltana.

Fiona
fiona ja Frankling, omalla tavalla niin hurmaavia, mutta ei kannata antaa pienen koon häiritä, sillä näistä kaneista löytyy virtaa enemmän kuin monesta kanista yhteensä, sekä silaus pippurisuuttakin!

Frankling oli ensimmäisestä päivästä lähtien erittäin reviiritietoinen, se puollusti aluettaan miltein kaikelta liikkuvalta. Fiona taas tykkäsi ottaa rennommin, mutta sen hormonit jylläsivät sitten aina ruoka-aikaan. 

Pe-la olin kanien SM-kilpailuissa, joten silloin puput jäivät hieman vähemmälle huomiolle, äitini ja siskoni hoiviin. Kotiin tulessani kannoin molemat puput yksitellen ulko-aitaukseemme  jossa ne sitten kirmasivat energiaansa pois. Ensimmäisenä vein franklining, joka muuttui ulkona (ei omalla reviirillä) todella sosiaalliseksi pupuherraksi. Välillä se tuli tökkimään silityksiä, ja välillä se tuli nuuhkimaan kamerani, perusteellisesti läpi. frankling ja Fiona olivat molemmat erin rohkeita ulkona, eivätkä kumpikaan säikähtäneet naapurusto haukkuketjuja tai lentokoneita. Kiinniottaminen oli ensimmäisenä päivänä todella helppoa, mutta seuraavat kerrat aina vaan hankaloituivat kun kanit ymmärsivät jutun juonen.

Fionasta löytyi jotain Marleymaisia piirteitä, kuten rallittelu, jota piti heittää ympyrän/kaaren muodossa :D Sitä neiti tekikin paljon, ja sainhan minä siitä hieman videotakin. 

Esteitä hypin molempien kanin kanssa energian purku mielessä ja hyvin hyppivät molemmat, etenkin fiona yllätti omilla taidoillaan.

Tiistai iltana kanit sitten lähtivät. Aamun ja aamupäivän ne kuitenkin saivat vielä touhuta ja siivoilla minun kanssani. Frankling ei viimeisenä päivänä ollut enää läheskään yhtä reviiritetoinen kuin aluksi (joka saattui johtua myöskin pelosta uusia ihmisiä ja paikkaa kohtaan). Viimeisenä päivänä tämä herra kuitenkin kerjäsi silityksiä ja makoili rauhassa kyljellään vaikka minä häkissä kuljeksinkin. Fiona oli vielä silloinkin oma itsensä, pieni ja ihana. 


Nyt tämäkin kaksikko on jo kotiutunut ja "kanilamme" on jääny tyhjäksi. Tässä taisivat siis olla tmän kesän hoitopuput.. Ensikesällä sitten taas. Kouluni alkaa 10pv ja pelkkä ajatus tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta, mutta toisaalta olen hyvin innoissani, sillä en mene mihin tahansa kouluun, vaan sinne mihin halusinkin. 

Loppu loma on jälleen kiirettä täynä vielä on paljon"kanielämän" ulkopuoleisia asioita tehtävänä + muutamat kisatkin vielä käytävä. Lauantaina lähden (vihdoin) hakemaan heinää lähitilaltamme, toivottavasti saan sieltä sitä mitä odotin!

Kaikesta huolimatta yritän postailla mahdollisimman usein, lukijoitakin on saapunut joukkoomme lisää ja muutama on lähtenytkin. Äskeisen tilannekatsauksen mukaan lukijoita on tällähetkellä 199! Kiitos valtavasti kaikille, tasapuolisesti ja nähkäämme ensipostauksessa (luultavasti SM-kisapostaus). 

Frankling


































https://www.youtube.com/watch?v=mfDlG5HIxC0 Kaikki postauksen kuvat (C) Kirjoittaja. 

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Kanit koirina?

"Nukkuvatko kanit kanssani samassa sängyssä?" Tämä on yksi yleinen kysymys mikä tuntuu nousevan aina silloin tällöin uudestaan ja uudestaan esille. Ihmiset eivät oikein tunnu uskovan tätä tai se kuulostaa jotenkin epänormaalilta. Myönnettäkööt, että noin viisi vuotta sitten (ennen omaa kaniani) olisin reagoinut juurikin samalla tavalla, pyöreillä silmillä ja suu raollaan hämmästyksestä, "siis oikeastikko, nukut kanisi kanssa?" 




Nykyään on täysin normaalia, että koirat ja kissat makaavat omistajiensa jaloissa ja jotkut, ehkäpä yli puolet niistä otetaan sängylle nukkumaan. Myös minä olen nukkunut koiran tai kahdenkin kanssa samassa söngyssä, vaikken itse koiraa omistakkaan. Miksei sitten kanin kanssa? 

Mitä koirat ja kissat saavat nukkumisesta omistajiensa lämmössä? Mukavan alustan, vähän rapsutuksia ja seuraa. Niin myös meidän kanit (romeosta puhun nyt enimmäkseen) tuntevat nuo tuntemukset ja osaavat niistä nauttia. 

Miksi joo ja miksi ei?

Omasta mielestäni kanien olisi hyvä "nukkua" omistajiensa vieressä jos niin vain on suinkin mahdollista, sillä se tuo läheisyyttä ja luo luottamusta molempiin suuntiin. Se on myös varmasti kanin terveydellekkin suositeltavaa, sillä miettikääs: kani joka on öisin vapaana häkistään, on varmaan myös iltaisin, aamuisin ja miksei jopa päivisinkin vapaana, viettämässä aikaansa, vähintäänkin sitten siinä yhdessä huoneessa. Enhän minä mene nukkumaan niin että sammutan valot, avaan kanien häkin ja painun peiton alle. Ehei, vaan kyllä sitä illall tulee aina hääräiltyä puhelimen, tietokoneen, kalenterin ja naamanpesu-aineiden kanssa, ennen kuin oikeasti menee nukkumaan. 
Meidän kanit asuvat siis samassa huoneessa kanssani, mutta silloin kun ne eivät voineet olla 24/7 vapaana siinä kyseisessä tilassa, ne pääsivät kuitenkin illalla, varhain ulos jo siinä vaiheessa kun olin "menossa" nukkumaan. 

"Eivätkö kanisi sitten kolistele öisin? Meidän puppe kolistelisi aivan varmasti, niinkuin se nytkin tekee".  Tällaisiakin kommentteja saan usein, kertoessani hieman meidän kanien ja minun elämäntyylistä. Oletteko koskaan miettineet miksi puput kolistelevat kaltereita? Aivan. Kanit haluaisivat ulos tai saada tekemistä, entä jos häkki onkin auki, mitä ne silloin kolistelisivat? Eivät juuri mitään. Tietysti iltatoimiini kuuluu siirtää kaikki pahvilaatiot ja "helinä" virikkeet sivummalle yön ajaksi, jotteivat puput innostu niitä nakertelemaan, mutta tuon "suuren" vaivan jälkeen ei ole valittamista ainakaan metelistä. Tietysti herkkäunisemmat voisivat havahtua kanin askeliin laminaatilla, mutta sekin asia on korjattavissa matoilla. Mattoja on muutenkin suotava käyttää jos kanit hyppivät sängyltä alas. Väittäisin kuitenkin, että myös "herkkäuniset" ihmiset jotka ovat nukkuneet kanin kanssa samassa huoneessa (pupu häkissä) ovat varmasti tottuneet jonkinlaiseen pieneen meteliin.  

Kun kanit ovat yöllä vapaana ne saavat valita nukkumapaikkansa itse. Näin ne voivat huoletta nukkua vaikkapa sängyn alla joka on niiden mielestä huoneen turvallisin kohta. Tai sitten kuumina kesä-öinä kanit voivat hakeutua viileälle lattialle ja varjoon, jota ne eivät välttämättä häkistä löytäisi. 


No kaikille tämä järjestely ei kuitenkaan suinkaan sovi, vaikka uskon monen ihmisen vain toteavan niin, ennemmin kuin he näkisivät pientä vaivaa ja totuttelua edes kokeellakseen asiaa.. 

Turvallisuus riski on tietysti aina huomioitava. Jos kyseessä on kookas unissaan pyörivä ihminen kannattaa miettiä kahdesti ennenkuin päästää sen rakkaan hermeliinin vapaaksi. Vaikka itse oletankin, että kanini osaavat väistää minua, en silti laskisi sen varaan (paitsi kun itse tiedän etten ole unissakierijä/läpsijä/puhuja). 

Jotkin kanit saattavat myös tehdä sellaisia yötuhoja, joita ei kanin armoilta voikkaan suojata: esimerkiksi tapetin repiminen, sängyn järsiminen tai vaikkapa matolle ja muualle huoneeseen merkkailu. 
Jos kani on oikeasti noin mahdoton, ymmärrän kyllä, että yöllä vapaana pitäminen ilman valvovaa silmää, ei ehkä kannatakkaan. (Ja tässä kohtaa puhun nimenomaan kaneista jotka tuhoavat asioista, joita ei voi suojata, ainakaan helposti). Jos kanilla on myöskin tapana yrittää hyppiä esimerkiksi pöydille se saattaa loukata itsensä jos lattia on liukas. Näitäkään "ninja" kaneja ei aina kannata rellestyttää omassa huoneessa. 

Monet nyt varmasti ajattelevat tuon edellisen kappaleen olevan "niin totta" ja kuinka juuri heidän oma "tuholainen" tekisi kaikkea niin katastrofaalista, ettei sen kanssa nukkuminen onnistuisi. Minun on kuitenkin vielä kysyttävä, että oletteko nyt aivan varmoja?  Minäkin luulin Marleyn ("yli-aktiivisen") ninja kaninni tuhoavan paikkoja ja papanoivan kaikkialle, metelöinnistä puhumattakaan. Vaan mitenkäs kävikään?  Marley osaakin olla todella kiltisti yöllä; Se ei metelöi tai papanoi/pissaa vääriin paikkoihin ollenkaan. Marley on myöskin kaneistani se joka ei tule sänkyyn, paitsi silloin tällöin "läpikulkumatkailijana". Sille nimittäin riittää viileä lattia ja suojaa antava "katos" ollakseen hiljainen ja tyytyväinen öisin. 


Minusta kanien kanssa nukkuminen on mahtavaa, vaikka aluksi Romeokin välillä merkkaili sänkyyni (muutama vuosi sitten). Olen kuitenkin erittäin onnellinen etten lopettanut kanien (tai silloin kanin) vapaana pitämistä öisin siihen. Koko ideahan lähti alunperin siitä kun Romeo tuli sängylleni aina iltaisin vierailemaan, esimerkiksi kun olin koneella. Siihen se kani sitten jäikin lötkötämään ja siitä tuli sille oikein tapakin-- iltaisin sängylle rapsutettavaksi. Jossain vaiheessa minua vain rupesi säälittämään sen telkeminen yöksi häkkiin, vaikka se tilava olikin. Sielä se silti vain istui, hiljaa kalteria tuijottaen (koska sille oltiin opetettu ettei niitä saa nakerrella). Sen näkeminen sielä yksin oli niin musertavaa että muokkasin huoneestani kovalla vaivalla kaniturvallisen, jonka jälkeen Romeolla oli mahdollisuus olla yöt ulkona (lukuun ottamatta aidattua sänkyäni). Tietysti Romeo oli iloinen saadessaan juosta enemmän häkin ulkopuolella mutta yllätyin täysin, kun se osoittikin haluavansa sängylle nukkumáan. Pikkuhiljaa Romeo vietti illat, myöhemmät illat ja sitten lopuksi kaikki yönsä sängylläni köllöttäen. Koskaan tuo kanihan ei siis koko yötä sängylläni nuku, sillä kuumuus ajaa sen pois. Siksi "kanin kanssa nukkuminen" ei tarkoitakkaan sitä, että oltaisiin kylki kylkeä vasten kiinni toisissamme läpi yön, niinkuin joidenkin muiden elukoiden kanssa.

Mielestäni kanien pitäisi asua asunnossa samankaltaisesti kuin koirien, vapaana. "kanit tuhoaa" ei ole mielestäni täysin pätevä syy niiden häkittämiseen. Puput oppivat helposti "elämään koirina" asunnossa ja niin niistä saa parhaimpia ystäviäkin. Ne tulevat viereen ja menevät milloin haluavat, mutta pää-asiassa ne pääsevät luoksesi kerjäämään huomiota/herkkuja tai mitälie, kun ovat vapaana. 

Minun lempi vuorokauden aika on aamu. Aamu ehkäpä siksi, että näen herätessäni heti ensimmäisenä Romeon pörröisen kuonon. Kanit ovat tottuneet minun rytiiminikin ja antavat tämän myötä minulle voittamattoman lahjan: herätyksen. Romeo tulee aamulla (puoli seitsämän aikoihin) vierelleni nukkumaan. Minä tietysti havahdun asiaan, koska olen itsekkin tottunut heräämään 6-7 aikoihin, enkä enää silloin nuku syvää unta. Sen jälkeen Romeo nauttii noin 20minuuttia rapsutuksistani. Kun rapsutukset loppuu se alkaa nuolemaan usein kättäni, jos tähän ei reagoi se tietää siirtyä kasvoihin. Samoihin aikoihin marley vetää pientä rallia huoneessani ja hyppää aina hetkeksi sängylleni tarkistamaan, olemmeko Romeon kanssa hereillä. Jos en vieläkään jaksa nousta Marley menee ovelleni ja kaivaa sitä (näin se osoittaa haluavansa ulos). Laittaessani jalkani maahan, molemmat kanit hyppäävät sängyltäni alas (tai juoksevat luokseni) niin, että meinaan useasti kompastua. Sitten ne saavat aamuruokansa, jonka jälkeen minä jatkan omia aamutoimiani. -Maailman ihanin herätys, eikö? 


Useasti, kun meille tulee yökyläilijöitä he saavat nukkua minun sängyssäni ja minä nukun lattialla kanien kanssa. Näin puput "hyökkäävät" illalla ja aamulla minun kimppuuni, eivätkä hypi sängylleni vieraiden luo. 

Poikkeuksena haluan jakaa viime viikolla tapahtuneen yökyläily erikoisuuden. Ystäväni (jonka olen tuntenut koko lapsuuteni) tuli meille jälleen yöksi saapuessaan Amerikasta. Minä menin perinteisesti lattialle ja hän sängylleni. Koska kyseessä oli kaneillekkin tuttu henkilö, Romeo ei vierastanut tätä ihmistä ollenkaan. Aamulla Romeo tuli herättämään minut (kuten normaalistikkin naamaa nuolemalla). Valvomisesta johtuen olin kuitenkin päättänyt jatkaa uniani ja olla välittämättä pupusta.(käännyin siis toiselle kyljelle, niin ettei pupu päässyt nuolemaan nenääni. Ja  koska en siis Romeon yritykseen herättää minut kummemmin reagoinut, se keksi hypätä sängylleni ystäväni kimppuun! Noin tunnin jälkeen  avasin silmäni ja huomasin kanin tuijottavan minua "yläpuoleltani". Ystävänikin huomasi, että olin hereillä ja sanoi "Tää sun kani on ollu tässä jo reilu 30 minuuttia, eikä se lopeta nuolemista, ellen silitä sitä, miten saan sen pois :`D" Siinä  sitten yhteistuumin hieman naureskelimme ja totesin, että "tjaa a, se vain taitaa tykätä susta".

Tällaisia kokemuksia minulla! Ajattelin, että olisi joskus kiva videoida "piilokameralla" tuo kanien aamuinen tapa käydä herättämässä heidän omistaja. Sitä vain saattaa olla vähän hankala toteuttaa..

 Mielestäni kanien kanssa nukkumista ei voi voittaa juuri mikään, joten siksi suosittelen ja samalla en suosittele kokeilemaan. Kertokaa mielipiteenne tästä hieman, tai paljon erilaisemmasta postauksesta :) + Missä teidän kanit nukkuvat öisin? 

torstai 16. heinäkuuta 2015

Puotinharju 11-12.7


Jälleen luvassa kisapostausta, niinkuin monessa muussakin kaniblogissa tällähetkellä. Kilpailut olivat kaksipäiväiset ja ne vietettiin perinteisellä kilpailupaikalla puotinharjussa. Ensimmäisenä päivänä (lauantaina) minulla oli mukana kaksi kania. Rousku, sekä Marley. Molemmat hyppivät helpossa mutkassa. kisapaikalle lähdettiin hyvissä ajoin, ennen omaa luokkaa ja mukaan olin pakannut kaiken tarvittavan, kuten yleensäkkin. Sää oli molempina kilpailupäivinä mitä mainioin, tai ainakin meidän kilpailu-ajallamme.

Ensimmäisenä hyppyvuorossa oli Marley. Tämä neiti osaa aina yllättää. Muutama viikko sitten se hyppi samassa kilpailupaikassa kv mutkan vain yhdellä virheellä ja vielä hyvässä vauhdissakin. Lauantaina neiti ei  sitten vain enää osannutkaan ymmärtää matalempia esteitä ja näin ollen hän suoriutuikin sitten kahdella virheellä molemmilta kierroksilta, varmasta ohjauksesta huolimatta. Hassu jänö. Toivottavasti saadaan se viimeinen klassaus sitten seuraavista: joko Maskun SM kisoista (jonne ehkä pääsen) tai Sipoon kilpailuista.  Pahoittelut videoiden huonosta laadusta...

 Marley                                                               Rouskun toinen kierros (vidoe katkesi välissä)

Myöskin hoitopupu Rousku oli mukana ensimmäisissä kilpailuissaan! Vaikka ajattelinkin Rouskun "sähläävän" uudessa paikassa, niin ei kuitenkaan käynyt, sillä jo lämmittelyradalla selvisi, että esteet sujuvat leikiten. Niin Rousku sitten vain hyppi ensimmäisen kierroksen yhdellä virheellä ja toisen täysin puhtaasti! Hieno poika. Vaikka keskittyminen hieman rajoittikin vauhtia, Rouskun suoritus riitti kuitenkin toiseen sijaan.






Sunnuntaina mukaan lähti jälleen kaksi kania, mutta vain yksi kilpailuradoille. Rousku nimittäin noudettiin kilpailupaikalta tavaroineen, joka kyllä hieman harmittaa, sillä tämä kani oli osannut olla todella ihana ja sosiaallinen poika, niin tietysti pieni "kutina" sen lähdöstä jäi. Nyt sillä on kuitenkin mukavempaa sen oman perheen seurassa ja kuka tietää, ehkäpä törmäämme vielä heihin kilpailuradoilla! :)

Marley oli kuitenkin se kani joka pääsi tuona päivänä keskivaikean suoran armoille. Sunnuntaina saavuimme kilpailupaikalle hieman lian myöhään, sillä pupun lämmittelyvuoro oli juuri alkanut, kun saavuimme "parkkipaikalle". Ehkäpä tästäkin syystä ensimmäinen kierros mentiin seitsämällä virheellä, mutta nopealla radalla. Ensimmäisellä kierroksella en päättänyt kania muuta kuin kryssetille korjailla, sillä juostahan se kani tahtoi. Marleylla on muutenkin aina tapana ensimmäinen kierros tutstua rataan huolella ;) Arvostelu luokka oli A, joten miksen sitä sitten "sallisi".
Toisella kierroksella Marley sitten yllätti ohjaajan ja muutamat muutkin yhden virheen radallaan, Hieno pupu ja iso tsemppaus jälleen. Tällä radalla nappasimme 8. sijan. 

Ensimmäinen kierros, toinen kierros.






perjantai 10. heinäkuuta 2015

Vain muistoina

Niimpä niin, nyt ne kauniit, kirkkaat ja lämpimät kesäpäivät ovat enää muistoina, kuvina. Tai ainakin täällä sää on huonontunut kertaheitolla niin paljon, ettei ulkona huvita enää juoda aamuteetä, iltateestä puhumattakaan. Sadekkuuroja on ollut jonkinverran, mutta onneksi ne ovat kuitenkin jääneet niin lyhyiksi, että hoitopupumme (Rousku) on saanut ulkoilla paljon. Rouskun kuulumisia löytyy vielä postauksen alimmaisilta riveiltä.

Tämä postaus on nyt kuitenkin omistettu lähinä niille kuville, joita en ollut aiemmissa kesäisissä postauksissani kerinnyt vielä julkaisemaan








Lauantaina 8huomenna) menen puotinharjun kilpailuihin, Marleyn kanssa helppoon mutkaa (koska ilmeisesti siitä ei vielä ollut kolmea klassausta kasassa, hmmh...). Mukaan otan myöskin Rouskun kokeilemaan ensimmäistä kertaa kisaamista-- ja tietysti helpossa mutkassa, mikäli taivaalta ei kissoja ja koiria sada (niinkuin epävakaa säätiedotus on vähän lupaillut). Rousku ei tietäkseni ole aikaisemmin esteitä kunnolla hyppinyt, paitsi tämän vuoden estetreeneissä. Tietysti halusin kokeilla pojan taitoja jo vähän meillä ja todella kivasti se radoilla meneekin! Ponnuaa riittää helposti vaikeampiinkin esteisiin ja vauhtikaan ei ole ongelma. Välillä tuntuu, että pojassa voisi olla esteristeytys sukuakin, ongelmia rouskulle tuottaa yleensää esteiden etupuomit ja hiema jännittäminenkin. Rouskun kanssa on edettävä todella rauhallisesti ja päättäväisesti niin se tajuaa kyllä idean ja suunnan mihin kulkea. "kiinni ottamista" eli syliin nostamistakin Rousku hieman aristaa, eli se tahtoisi mielummin juosta muualle. Päättäväisyys ja rauhallisuus kuitenkin ovat valttia tässäkin, eikä Rosuku sylissä tai sylistä päästämisen jälkeen ole enää moksiskaan tapahtuneesta.
Unohdin varmaan mainita, että kilpailut ovat kaksipäiväiset, joten sunnuntaina menen Marleyn kanssa vielä keskivaikeaan suoraan. Toivottavasti se sujuu neidiltä yhtä hyvin, kuin viime keskivaikea luokka!


Rousku on osoittautunut kanina todella rohkeaksi ja sosiaaliseksi, niinkuin viime postauksessa taisinkin jo mainita. Hän on myöskin fiksu kani ja oppii uusia asioita nopeasti. Eilen koitimme hieman naksuitnkoulutusta ja Rousku alkoi  pikkuhiljaa ymmärtämään kosketuskepinkin ideaa.
Valjaissa ulkoilusta tämä poika pitää myöskin! Rosuku jolkottelee mielellään pihaamme ympäri, eikä se pelkää tielle tulevia vieraan näköisiä esineitä, vaan hyppii niidenkin yli vaivatta. Rousku on myöskin ensimmäinen meillä vieraillut kani, joka haluasi lähteä parkkipaikallekkin loikkimaan. Muut kanit kun (omani mukaan lukienkin) kaartavat sen kaukaa.

Aloitimme Rosukun kanssa hyppelyn matalasta, sillä en tiennyt sen taitoja tai aikaisempaa kokemusta. Esteiden idean se ymmärsi kuitenkin nopeasti ja pian helppoja esteitä loikittinkin jo mallikkaasti, tässä  siitä ja Marleyn pompuista hieman video näytettä.

Loma lähenee kovaa vauhtia loppuaan, vaikken millään haluaisi... Toivottavasti teidän lukijoiden loma on sujunut vähintään yhtä hyvin, kuin täällä. Vielä on aikaa rentoutua tai tehdä muita rästitöitä, joten koittakaahan nyt kaikki nauttia tästä lopusta ja todella toteuttaa ne omat suunnitelmanne!

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Epäviralliset ja Ylläri vierailija

Lauantaina vietimme Marleyn kanssa päivää Palojoella, epävirallisissa kilpailuissa. Romeo jäi kotiin, sillä ajattelin, että päivästä tulisi sille liian kuuma, eikä sillä muutenkaan päivisin ole ollut intoa oikein mihinkään (johtunee varmasti helteestä, mutta iästäkin).
Marleyn kanssa päivä meni oikein kivasti. Paikalla oli hieman uusiakin ihmisiä sekä niitä "tuttuja ja turvallisia" ;). Kisapäivänä aurinko oli onneksi pilvessä ja lämpötilä oli juuri täydellinen. Ainoastaan paarmat häiritsivät, etenkin valokuvausta.

Marley hyppi keskivaikeassa suorassa ensimmäisen kierroksen kuudella virheellä. Neiti oli aivan hämillään paikasta ja se halusi säntäillä suuntaan jos toiseenkin. Toinen kierros parani kuitenkin heti huomattavasti ja virheitä jäi vain enää kolme, mutta kaksi niistäkin olivat aivan olemattomia (radan helpoimpia esteitä :D).

Mutkallakin neitiä vielä jännitti, vaikka sitä yritinkin aina rauhoitella. Mutkalla se loikki ensimmäisen kierroksen kolmella ja toisen vain yhdellä, joka oli silkkaa huolimattomuutta, mutta ainakin puomien potkimisen se on jättänyt miltein kokonaan pois esteiltä, hieno neiti!

Sijoille emme päässeet, mutta mukaan tempaistiin kuitenkin pieni `tuomarin suosikki´ ruusuke, joka tuli rauhallisesta ohjauksesta :D. Kisapaikalla hypytin myöskin Milan miniä, jonka kanssa pompimme rennosti ja leikiten  kv mutkan. Mini osaa olla kyllä olla syötävän suloinen kani! Eikä tietenkään pelkän hyppytaitojensa perusteella :3



Kukas tämä yllätysvierailija sitten on?






Kyseessä on pieni/iso rex (?) rotuinen kani nimeltä Rousku. Rousku saapui meille viikoksi hoitoon, omistajiensa lomamatkan ajaksi. Ilmoituksen olin bongannut petsiestä ja tarttunut tilaisuuteen, kun kerran minulla vapaa-aikaa oli. Onhan se kiva saada uusia kanituttavuuksiakin aina silloin tällöin!

Tähän mennessä Rousku on osoittautunut todella sosiaalliseksi, sekä ruuan perässä kulkevaksi pupupojaksi. Rouskulla kestää tietenkin oma aikansa tottua uuteen, väliaikaiseen asuintilaansa, mutta poika on silti ollut alusta lähtien hyvin rohkea.
Ulkona rousku, nimensä mukaisesti rouskuttelee voikokunlehtiä ja välillä jopa pienet nokkosen alut ovat eksyneet suuhun!

Komea herra, eikö olekkin? Rex turkkisena, kani on tietysti pehmeä kuin mikä, siksi onkin hankala jättää tätä kania omiin oloihinsa paijaustuokion jälkeen.


























Rousku on päässyt ulkoilemaan ulko-aitauksessaan jo moneen kertaan ja tyytyväiseksihän se siitä on aina tullut. Aamulla kani pomppi jopa pieniä iloloikkia, mutta suurinosa sen ajasta ulkona, kuluu kuitenkin voikukkien metsästämiseen!

Tänään vietän "järjestely/siivous päivää", joka tulee oletettavasti venymään ainakin muutamaan päivään. Tarkoituksena olisi saada oma huoneeni uuteen, toimivaan kuosiin, missä kaneillakin olisi hyvä olla (ei sillä, etteivätkö ne nyt täällä viihtyisi).
Tänään on myöskin se aika kuukaudesta, kun suoritan kaikille  kaneille punkkitarkastuksen ja leikkaan pitkäkorvien kynnet. Tämä operaatio ei ole koskaan kanien mieliksi, mutta vastapainoksi ne saavat tietysti kasan maistuvaa tuoreruokaa :).

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Kauniita iltoja ja aamuja

Kesä, kuuma ja ihana kesä. Siitä olemme nauttineet kanien kanssa jo muutaman kokonaisen päivän! 
Tiistaina saavuin mummolasta tuoden kanitkin vihdoin heidän ikiomaan kotiinsa. Puput olivat olleet hyvässä hoidossa, omenapuunoksien kera! Ei siis hassumpi loma heilläkään, vaikka koti onkin aina koti, ja se näkyi kaneissa myöskin tällä kertaa. Kotona kanit rentoutuivat ja muuttuivat kokonaan omiksi itseksiin, kaikkien hassujen piirteiden kanssa, joita vieraassa paikassa ei aina uskalla näyttää, vaikka hoitajat olivatkin huippuja! 
Ennenkuin auto starttasi helsinkiin ehdin hyppiä hieman Marleyn kanssa esteitä, vähän muistella sitäkin. Hienostihan se alun jälkeen menikin. 









Mummolasta mukan tarttui myöskin "kaivattua lisäverkkoa", jonka seurauksena sain suurennettua kani-aitauksen terassiltamme trampoliinille asti. Kaneilla on siis iltaisin ja aamuisin ollut käytössä kakasikerroksinen talo,puolikas terassi ja noin 6x2metrinen nurmialue! 

Siitä palatiinkin jo otsikkoon, eli kesän iltoihin ja aamuihin. Marley on nauttinut tästä uudesta ulkoilutyylistä niiin paljon, että sen kurveja on ollut mahdoton saada kuville, tai harvoin edes videolle tallennettua. Marley on jopa alkanut merkkaamaan oman nurkkansa aitauksessa. Ihan hyvä tietää, että neiti osaa nykyään käydä ulkonakin "vessassa" toisinkuin Romeo. 
Iltaisin Marley puputtelee onnellisena myös apilaa ja voikukkia. Ulkona se heittäytyy joskus jopa rapsuteltavaksi, ihana neiti siitä on kasvanut! :3


Romeolla on taas aivan toisenlaiset huvit. Tämä herra juoksentelee ulkona (ja pomppii satunnaisesti iloloikkiakin) mutta heti (n. 10minuutin jälkeen) kun pupu kaipaa taukoa se juoksee omaan huoneeseensa nukkumaan, tyytyväisenä. Joskus se kyllä tykkää jäädä myös olohuoneeseen köllimään, siitä on lyhempi matka ulos riehumaan, jälleen kun siltä tuntuu. Romeo on ympäristön suhteen tarkkaavaisempi ja siksi se ei pysty rentoutumaan ulkosalla kunnolla. 

Muutkin on tässä ehtinyt sattua ja taphtua. Kasvimaata on laitettu kuntoon ja myös tuoreruuan kuivattelukin on startannut käyntiin. Valokuvailtu on, videoinnista puhumattakaan.. Sunnuntaina suuntaan epävirallisiin, ainakin Marleyn kanssa. En ole varma otanko Romeon mukan, sillä helle on laiskistunut sen. (Päivisin herra on aina "raatona" lattiaa vasten).  Sunnuntaina meille saapuu myöskin vieraili, ette varmaan osaa arvata kuka.

Näistä videoista on tullut oikein tapa täällä blogissa, mutta editoiminen osaa joskus olla niin mukavaa ja rentouttvaakin puuhaa.. Toivottavasti ette näistä kuitenkaan pahastu ;)




Ps: Te jotka olette innokkaita instagramin seuraajia, meidn pupuinstan löytää tällä hakusanalla: Life whit bunnies. 


 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.