keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

TERVEISIÄ KANISAARELTA!




Viimepostauksessa kerroinkin jo tästä Japanissa sijaitsevasta saaresta, jossa asustaa tällähetkellä satoja. kesyä kaneja, jotka elelevät elämäänsä saarella omin tahdoin. Tämä postaus kertoo matkastani tälle mystiselle saarelle. Mikäli haluat lukea enemmän saaren "faktoista" ja historiasta voit selata edelliset postaukseni Tämän postauksen lopusta. Tai onhan sitä tietoa tietysti netissäkin ja paljon runsaammin.



Meidän matkaamme alkoi aamuvarhain (n. kuuden aikoihin) Osaka nimisestä kaupungista, josta matkaa kanisaarelle oli noin 300km. Huima luku, eikö? Onneksi Japanissa kulkevalla luotijunalla pääsimme suhteellisen lähelle saarta, eikä meidän tarvinnut reissata kuin, "vaan viidellä" eri kulkuvälineellä, joihin mukautui lautta matka saaren rannikolle. Matkustettuamme viimeiseelä junalla laiturimme lähipysäkille, huomasin heti kyltin, jossa oli pupun kuva. Ainakin tiesime tulleen oikeaan paikkaan. Käveltyämme noin 5 minuuutin matkan löysimme pienen kioskin, jossa myytiin lippuja kanisaarelle (tai lautalle, joka sinne kulkee). Kioskin seinillä oli suloisia kuvia saaren kaneista, tauluiksi teetettyinä. Tiskillä oli myöskin pieni kori, johon oli pussitettu kaninruokaa, jota turistit  saivat ostaa kaneille, mikäli töpöhäntiä halusi ruokkia. Me olimme kuitenkin jo varautuneet ja pakanneet mukaamme, hotellin lähikaupasta ostettuja porkkanoita.

Odottelua ei kestänyt kauaakaan, kun lautta starttasi vauhtiin kohti kanisaarta. Meidän lisäksemme lautassa matkusti vain kaksi muuta matkustajaa (yksi pariskunta). Täytyy kyllä myöntää, että lautalla matkustaminen (tai saarelle meneminen) hieman jännitti, sillä taivas oli täynä tummia pilviä ja rankkaa sadettakin oltiin kyseiselle päivälle luvattu. Mielessä käväisi nopeasti ajatus jostain hirmumyrskystä, jonka takia emme pääsisi saarelta enää pois tms. (Harmi vain, että kaikkina muina päivinä aurinko porotti taivaalti, mutta juuri kanisaari päivänä  vettä rupesi satamaan melkein heti, ja sitä satoikin järisyttävästi). Lautan "seinälle" oli liimattu laminoitu lappu, jossa oli lista saarta koskevista säännöistä. Niitä olivat esimerkiksi: "Kaneja ei saa jahdata, kaneille ei saa syöttää ihmisten ruokaa, jne". Kaikki niistä olivat mielestäni järkeen käyviä ja hyvä, että sellaisia oltiin ihmisten luettavaksi kirjoitettu, vaikka eihän näitä sääntöjä siellä kukaan oikeasti valvo, mutta ainakin aikuiset voivat kieltää lapsiaan juoksemasta pupujen perässä, jos eivät sitä muuten hoksaa. (vaikka tarkemmin ajateltuna saarella ei lapsia edes näkynyt). 

Saarta kiersi yksi autotie, jossa kaneja ei saanut silittää, tai ruokkia, jotta ainoa "turisti bussi" pääsisi kiertämään saarta helposti. Mekin hyppäsimme ilmaiseen bussiin, joka veikin meidät nopeasti suurelle alueelle, jossa suurimmat kaniyhdyskunnat kerjäsivät ruokaa, nokostelivat ja pomppivat kukin  minne nyt ikinä halusivatkaan.Unohdinko muuten mainita saaren olevan autio ihmisasutuksesta? Saarelle on rakennettu ainoastaan yksi pieni hotelli sekä muutamia kahviloita (jotka olivat meidän tullessa aivan kanien valloittamia.. Niitä tuskin enää koskaan kahviloina käytetään).
Montako kania löydät kuvassa on? :D



Saarelle päästyämme, näimme arviotaan noin 200 kania. Eikä aikaakaan, kun suuri osa niistä ryntäsi iloisena luoksemme ruokaa kerjätäkseen. Oli hauska nähdä niin monta kania sellaisella alueella juoksentelemassa vapaana.


Suurin osa kaneista oli kuitenkin jollain tapaa sairaan näköinen. Joitakin yksilöitä vaivasi silmätulehdukset, toiset taas näyttivät muuten vain rähjistyneiltä. Monilla kaneilla oli korvissa haavoja tai niistä puuttui paloja (joita muut kanit ovat saaneet aikaa, esimerkiksi omaa ruokaansa puollustamalla). Se pisti kyllä miettimään saaren "kannattavuutta", mutta enhän minä todellakaan mitään muotovalio yksilö-kaneja odottanutkaan.

Huonoja puolia tuollaisessa saaressahan on se, että mikäli jollain kanilla on jokin vakavempi tauti, se lähtee helposti leviämään. En toisaalta ymmärä miksi saarta ei yritettäisi parantaa. Sinne voisivat vapaa-ehtoiset rakentaa vaikka pienen "kaniklinikan", jossa kanien sairauksia ja terveyttä hoidetaan. Sairaimmat puput lopetettaisiin ja saarelle saisi tuoda vain terveystarkastuksen läpäisseitä yksilöitä. Ja  tietysti tietyn rajan jälkeen, saarelle ei enää saisi tuoda kaneja. Eihän tuokaan mikään täydellinen saari silti olisi, sillä paikalle tarvittaisiin paljon vapaaehtois työntekijöitä siivoilemaan, pitämään kirjaa ja niin edelleen, mutta uskon silti, että saari ja kanien elämä saarella voisi parantua tällöin huomattavasti. Kanien lääketieteelliset kulut voitaisiin maksaa "saaren sisäänpääsy maksuilla" sekä lahjoituksilla. Ainakin minä olisin innokas vapaa-ehtoinen tällaiseen. Olisiko teistäkin joku?..
Valitettavasti saari sijaitsee ehkä kuitenkin hieman turhan kaukana, mutta jos minusta olisi kiinni saarelle rakennettaisiin vaikka ja mitä. Mukaanlukien voikukka/porkkanamaa tai jotain muuta sen suuntaista :D.



Saari antoi kaneille kuitenkin myös paaljon hyvää: Nimittäin luonnolliset elinolosuhteet. Noh, myönnettäkööt etteivät kanit luonossa asusta ehkä noin suuren kanikannan keskellä, mutta saaren halkaisija oli noin 25km, joten kaneilla oli runsaasti tilaa omaille reviireilleen, pesille ja myöskin omalle rauhalle, mikäli ne niin vain tahtoivat. Metsä oli myöskin täynä syötävää, eli ruokapuolikaan ei ole täysin ihmisistä kiinni. Kanit saarella pääsevät siis helposti pakenemaan toisia kaneja, omaan rauhaan. Ne saivat mennä missä halusivat, juosta milloin halusivat, nukkua missä vaan halusivatkaan ja niin edelleen. En siis voi väittää etteivätkö kanit nauttisi elämästään saarella, jossa ei ole edes ainuttakaan kettua vaanimassa, vaikka osalla pahoja "pahoinpitelyvammoja" näkyikin.


Silti vaikka kaneilla oli paljon tilaa, niistä suurin osa oli asettautunut avaralle alueelle, missä ihmiset niitä kävivät ruokkimassa. Jokainen kani (mukaan lukien kaikki saaren toisella laidalla asuvat kolmikot) olivat aina innoissaan ihmisistä ja ne tulivatkin usein täysin pelottomina hakemaan herkkupaloja ja jotkut rapsutuksiakin.

"Niiden pyydystäminen ei siis olisi ollut hankalaa. Haavi vain mukaan niin homma olisi jo ollut hoidossa. Tai oikeastaan kaneja käsitelleet pärjäisivät hyvin ilman haavejakin ;D"




Saarella oli myöskin vanhoja katollisia rakennuksia(Kuten ne muutamat kahvilat), joihin kanit pystyivät menemään myrskyjen suojaan. Meidän aikanamme saarella satoi rankasti yli puolet ajastamme, joka hieman harmitti, sillä valokuvaaminen kameralla jäi vähemmälle. Kaneja sade ei kuitenkaan hätkähdyttänyt, sillä Japanissa oli vieläkin sateen aikaan n. +25 astetta lämmintä. Yksi (luultavasti kanilauma/perhe) oli asettautunut sisätiloihin. Sisällä suojassa oli pieniä poikasia sekä muutama isompi kani. Poikaset olivat hellyyttävän näköisiä, ainakin jos vertasi saaren isoihin "jo ränsistyneisiin" jäniksiin. Nämä pikkuisetkin  tulivat tietysti heti  uteliaana lähelle ja seurasivat tarkasti saisivatko kenties ruokaa.


Tällä pupulla on mun mielestä niin hauskat isot korvat, jos vertaa muuhun kroppaan :D.
Kierretäessä saarta kiinnitin huomiota siihen, että kaneille oli jätetty kuumille päiville paljon vesikuppeja sinne tänne. Maastosta löytyi myöskin paljon kanien kaivamia tunneleita sekä "vessa kohtia". Myöskin historiallisia rakennuksia näimme muutamia.

Kaiken kaikkiaan saarella vierailu oli mukavaa, mutta se jätti kuitenkin hieman surullisen fiiliksen, enkä usko että kukaan joka ei ole saarella käynyt voisi tätä ristiriitaisuuden tunnetta ymmärtää, vaikka sitä kuinka hyvin yrittäisinkään teille selittää. Eniten ehkä mietityttää saaren tuleviasuus. Onhan se kai ihan ymmärrettävää, ettei saarella ole esimerkiksi sitä eläinlääkäri asemaa tai muita systeemejä joilla kaneja pidettäisiin kirjalla, sillä eihän kukaan tietentahtoen tuollaista saarta ole päättänyt luoda, vaan se on vain lähtenyt ajan myötä kasvamaan jonka jälkeen siitä keksittiin tehdä "matkailukohde" pienille ihmisryhmille. Mutta mitä jos saarella alkaa leviämään kaneja tappava tauti? Kuka kerää raadot pois, jos hyönteiset eivät niitä ehdi tuhoamaan? Entäs kun kanikanta nousee saarella liikaa?

Tänähetkenä monet kanit kuitenkin nauttivat huolettomasta elämästään ja mikäli ihmiset eivät puutu asiaan tai yritä parantaa sitä sitä, niin kuka tietää mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan.

Monet jänöt söivät tätäkin isommissa porukoissa sulassa sovussa ilman minkäänlaista kiistelyä, toiset taas eivät..













Eikö olekkin suloinen kuva? Tästä ajattelin teettää itselleni taulun, mutten vain tiedä teenkö siitä mustavalkoisen vai millaisen. Ehottaa saa :3.

































































































Suosittelen matkaa kaikille kaneista ja eläimistä kiinnostuneille, mutten kuitenkaan kaikista herkimmille ihmisille. Mikäli joku teistä joskus pääsee saarella käymään niin kehoitan teitä ottamaan mukaan kumisaappaat tai muut vastaavat kengät jotka saavat likaantua, sekä pullon käsidesiä jota voi käyttää, jos aikoo mutustella esimerkiksi omia eväitään. Myöskin kaneille kannattaa varata paljon ruokaa, sillä sitä kuluu ja on todella turhauttavaa kun ei voikkaan ruokkia kaikkia kohti juoksevia suurisilmäisiä pitkäkorvia, vaikka tietääkin niiden saavan ruokaa tarppeeksi muualtakin. 


'
Lempikuvasi? Taidan jo arvata suurimman osan ;)

Vaikka ajattelin aluksi pyhittää tämän postauksen kokonaan Japanin kanisaarelle,  niin  niin ei kuitenkaan nyt ihan käynyt, sillä halusin vielä päivittää tännekkin, että huomenna lähden mummolaan n. viikoksi (kanit ovat siis olleet sielä makan ajan hoidossa). Vihdoin pääsen taas näkemään oman kaksikkoni, hajamielisyyttä on nimittäin ollut ilmassa enemmänkin, kun nuo kaksi ovat puuttuneet huoneestani. Olen mm. kävellyt kasvimaalle hakemaan kaneille salaattia jne, kunne olen ymmärtänyt, etteiväthän ne ole täällä D:

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Puotinharju 13.6 Sekä maailman onnellisin jänö!


Ehdinpäs vielä pikaisesti koneelle kirjoittamaan todella lyhyen kilpailupostauksen sekä kertomaan kanien kuulumisia. Huomenna on paljon tehtävää mm. kanien vienti mummolaan hoitoon. Siinä vierähtääkin helposti seitsämän tuntia matkoihin kun 3,5h on tuo reitti noin per suunta. Lisäki on vielä paljon pakattavaa, sekä valmisteltavaa Japanin matkaa varten!

Perjantaina Siiri tuli meille yökyläilemään Daimskin kanssa. Kaikki sujui oikein mukavasti, vaikka ilta venyikin vähän pitkäksi. Daimikin pääsi juoksentelemaan ulko"tarhaamme" tyytyväisin mielin. 
Lauantai aamuna heräilimmekin jo hyvissä ajoin. Puotiharjua kohti starttasimme n. 9.45. Paikanpäällä näkyikin jo tuttuja tuttavuksia jälleen pitkästä aikaa. Päivä oli aurinkoinen, muttei liian paahtava. Itse olin perjantai illan sekä vielä lauantaina kipeänä. 


Sitten kanin suorituksiin. Arvosteluluokka oli C ja vaikka pahoin pelkäsin, ettemme pääsisi Marleyn kanssa toiselle kierrokselle, niin niin ei kuitenkaan käynyt. Ensimmäinen kierros mentiin hyvällä vauhdilla ja itsevarmuudella viidellä virheellä. Virheet eivät olleet suoranaisia "sähläysvirheitä" tai puomien potkimisia, vaan kenties alku kankeutta, vaikka vauhtia jänöllä olikin mukavasti. Viidellä virheellä pääsimme sitten kokeilemaan toista kierrosta, josta olin todella innoissani! Vaikkemme ehtineet lämmitelläkkään (sillä olin missanut kuulutukset) Marley pomppi hienolla vauhdilla vain yhden virheen radan! Tyttö ei edes tohtinut säntäillä vääriin suuntiin tms, joka oli huomattavaa kehitystä aijempiin mutkaratoihin, missä neiti ei ole oikein koskaan pärjännyt. Nyt on siis kv mutkan klassaustili avattu Marleylla! Hieno neiti. Ratavideon laitan blogiinikin heti kunhan sen saan käsiini, onneksi ystävälliset kilpailijat olivat tallentaneet radan videolle, vaikken erikseen ollut edes kerinnyt pyytää :) Sijoille emme uskoakseni päässeet, sillä monet kanit loikkivat tänään erittäin hienosti! Sen näen kuitenkin myöhemmin netistä. Jouduin lähtemään kisoista jo niin aikaisin pakkailemaan ja lepäilemään. 

(C) Karkki L

(C) Karkki L

(C) Karkki L

Mutta missä on maailman onnellisin jänö? Kissan ja koiran piirteitä omaava Romeo oli tänään erittäin innoissaan ilta-ulkoilustamme "tarhassa". Jopa enemmän kuin Marley. Heti ulos päästyään se pomppi vimmatusti iloisia loikkia sekä kierähteli mullassa (kaivamassaan kuopassa), vaikka se on tältä pupulta todella harvinaista ulkona. lisäksi se tietysti myös rallitteli ja pomppi syliin. Silloin tiesin sen olevan maailman onnellisin kani, ainakin sillä hetkellä. Ja varmaan vieläkin, kun kani köllöttelee vierelläni kerjäten rapsutuksia työntämällä päätään kirjoituskäteni alle.


Palaillaan "lomani" jälkeen!
 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.