Sivut

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

TERVEISIÄ KANISAARELTA!




Viimepostauksessa kerroinkin jo tästä Japanissa sijaitsevasta saaresta, jossa asustaa tällähetkellä satoja. kesyä kaneja, jotka elelevät elämäänsä saarella omin tahdoin. Tämä postaus kertoo matkastani tälle mystiselle saarelle. Mikäli haluat lukea enemmän saaren "faktoista" ja historiasta voit selata edelliset postaukseni Tämän postauksen lopusta. Tai onhan sitä tietoa tietysti netissäkin ja paljon runsaammin.



Meidän matkaamme alkoi aamuvarhain (n. kuuden aikoihin) Osaka nimisestä kaupungista, josta matkaa kanisaarelle oli noin 300km. Huima luku, eikö? Onneksi Japanissa kulkevalla luotijunalla pääsimme suhteellisen lähelle saarta, eikä meidän tarvinnut reissata kuin, "vaan viidellä" eri kulkuvälineellä, joihin mukautui lautta matka saaren rannikolle. Matkustettuamme viimeiseelä junalla laiturimme lähipysäkille, huomasin heti kyltin, jossa oli pupun kuva. Ainakin tiesime tulleen oikeaan paikkaan. Käveltyämme noin 5 minuuutin matkan löysimme pienen kioskin, jossa myytiin lippuja kanisaarelle (tai lautalle, joka sinne kulkee). Kioskin seinillä oli suloisia kuvia saaren kaneista, tauluiksi teetettyinä. Tiskillä oli myöskin pieni kori, johon oli pussitettu kaninruokaa, jota turistit  saivat ostaa kaneille, mikäli töpöhäntiä halusi ruokkia. Me olimme kuitenkin jo varautuneet ja pakanneet mukaamme, hotellin lähikaupasta ostettuja porkkanoita.

Odottelua ei kestänyt kauaakaan, kun lautta starttasi vauhtiin kohti kanisaarta. Meidän lisäksemme lautassa matkusti vain kaksi muuta matkustajaa (yksi pariskunta). Täytyy kyllä myöntää, että lautalla matkustaminen (tai saarelle meneminen) hieman jännitti, sillä taivas oli täynä tummia pilviä ja rankkaa sadettakin oltiin kyseiselle päivälle luvattu. Mielessä käväisi nopeasti ajatus jostain hirmumyrskystä, jonka takia emme pääsisi saarelta enää pois tms. (Harmi vain, että kaikkina muina päivinä aurinko porotti taivaalti, mutta juuri kanisaari päivänä  vettä rupesi satamaan melkein heti, ja sitä satoikin järisyttävästi). Lautan "seinälle" oli liimattu laminoitu lappu, jossa oli lista saarta koskevista säännöistä. Niitä olivat esimerkiksi: "Kaneja ei saa jahdata, kaneille ei saa syöttää ihmisten ruokaa, jne". Kaikki niistä olivat mielestäni järkeen käyviä ja hyvä, että sellaisia oltiin ihmisten luettavaksi kirjoitettu, vaikka eihän näitä sääntöjä siellä kukaan oikeasti valvo, mutta ainakin aikuiset voivat kieltää lapsiaan juoksemasta pupujen perässä, jos eivät sitä muuten hoksaa. (vaikka tarkemmin ajateltuna saarella ei lapsia edes näkynyt). 

Saarta kiersi yksi autotie, jossa kaneja ei saanut silittää, tai ruokkia, jotta ainoa "turisti bussi" pääsisi kiertämään saarta helposti. Mekin hyppäsimme ilmaiseen bussiin, joka veikin meidät nopeasti suurelle alueelle, jossa suurimmat kaniyhdyskunnat kerjäsivät ruokaa, nokostelivat ja pomppivat kukin  minne nyt ikinä halusivatkaan.Unohdinko muuten mainita saaren olevan autio ihmisasutuksesta? Saarelle on rakennettu ainoastaan yksi pieni hotelli sekä muutamia kahviloita (jotka olivat meidän tullessa aivan kanien valloittamia.. Niitä tuskin enää koskaan kahviloina käytetään).
Montako kania löydät kuvassa on? :D



Saarelle päästyämme, näimme arviotaan noin 200 kania. Eikä aikaakaan, kun suuri osa niistä ryntäsi iloisena luoksemme ruokaa kerjätäkseen. Oli hauska nähdä niin monta kania sellaisella alueella juoksentelemassa vapaana.


Suurin osa kaneista oli kuitenkin jollain tapaa sairaan näköinen. Joitakin yksilöitä vaivasi silmätulehdukset, toiset taas näyttivät muuten vain rähjistyneiltä. Monilla kaneilla oli korvissa haavoja tai niistä puuttui paloja (joita muut kanit ovat saaneet aikaa, esimerkiksi omaa ruokaansa puollustamalla). Se pisti kyllä miettimään saaren "kannattavuutta", mutta enhän minä todellakaan mitään muotovalio yksilö-kaneja odottanutkaan.

Huonoja puolia tuollaisessa saaressahan on se, että mikäli jollain kanilla on jokin vakavempi tauti, se lähtee helposti leviämään. En toisaalta ymmärä miksi saarta ei yritettäisi parantaa. Sinne voisivat vapaa-ehtoiset rakentaa vaikka pienen "kaniklinikan", jossa kanien sairauksia ja terveyttä hoidetaan. Sairaimmat puput lopetettaisiin ja saarelle saisi tuoda vain terveystarkastuksen läpäisseitä yksilöitä. Ja  tietysti tietyn rajan jälkeen, saarelle ei enää saisi tuoda kaneja. Eihän tuokaan mikään täydellinen saari silti olisi, sillä paikalle tarvittaisiin paljon vapaaehtois työntekijöitä siivoilemaan, pitämään kirjaa ja niin edelleen, mutta uskon silti, että saari ja kanien elämä saarella voisi parantua tällöin huomattavasti. Kanien lääketieteelliset kulut voitaisiin maksaa "saaren sisäänpääsy maksuilla" sekä lahjoituksilla. Ainakin minä olisin innokas vapaa-ehtoinen tällaiseen. Olisiko teistäkin joku?..
Valitettavasti saari sijaitsee ehkä kuitenkin hieman turhan kaukana, mutta jos minusta olisi kiinni saarelle rakennettaisiin vaikka ja mitä. Mukaanlukien voikukka/porkkanamaa tai jotain muuta sen suuntaista :D.



Saari antoi kaneille kuitenkin myös paaljon hyvää: Nimittäin luonnolliset elinolosuhteet. Noh, myönnettäkööt etteivät kanit luonossa asusta ehkä noin suuren kanikannan keskellä, mutta saaren halkaisija oli noin 25km, joten kaneilla oli runsaasti tilaa omaille reviireilleen, pesille ja myöskin omalle rauhalle, mikäli ne niin vain tahtoivat. Metsä oli myöskin täynä syötävää, eli ruokapuolikaan ei ole täysin ihmisistä kiinni. Kanit saarella pääsevät siis helposti pakenemaan toisia kaneja, omaan rauhaan. Ne saivat mennä missä halusivat, juosta milloin halusivat, nukkua missä vaan halusivatkaan ja niin edelleen. En siis voi väittää etteivätkö kanit nauttisi elämästään saarella, jossa ei ole edes ainuttakaan kettua vaanimassa, vaikka osalla pahoja "pahoinpitelyvammoja" näkyikin.


Silti vaikka kaneilla oli paljon tilaa, niistä suurin osa oli asettautunut avaralle alueelle, missä ihmiset niitä kävivät ruokkimassa. Jokainen kani (mukaan lukien kaikki saaren toisella laidalla asuvat kolmikot) olivat aina innoissaan ihmisistä ja ne tulivatkin usein täysin pelottomina hakemaan herkkupaloja ja jotkut rapsutuksiakin.

"Niiden pyydystäminen ei siis olisi ollut hankalaa. Haavi vain mukaan niin homma olisi jo ollut hoidossa. Tai oikeastaan kaneja käsitelleet pärjäisivät hyvin ilman haavejakin ;D"




Saarella oli myöskin vanhoja katollisia rakennuksia(Kuten ne muutamat kahvilat), joihin kanit pystyivät menemään myrskyjen suojaan. Meidän aikanamme saarella satoi rankasti yli puolet ajastamme, joka hieman harmitti, sillä valokuvaaminen kameralla jäi vähemmälle. Kaneja sade ei kuitenkaan hätkähdyttänyt, sillä Japanissa oli vieläkin sateen aikaan n. +25 astetta lämmintä. Yksi (luultavasti kanilauma/perhe) oli asettautunut sisätiloihin. Sisällä suojassa oli pieniä poikasia sekä muutama isompi kani. Poikaset olivat hellyyttävän näköisiä, ainakin jos vertasi saaren isoihin "jo ränsistyneisiin" jäniksiin. Nämä pikkuisetkin  tulivat tietysti heti  uteliaana lähelle ja seurasivat tarkasti saisivatko kenties ruokaa.


Tällä pupulla on mun mielestä niin hauskat isot korvat, jos vertaa muuhun kroppaan :D.
Kierretäessä saarta kiinnitin huomiota siihen, että kaneille oli jätetty kuumille päiville paljon vesikuppeja sinne tänne. Maastosta löytyi myöskin paljon kanien kaivamia tunneleita sekä "vessa kohtia". Myöskin historiallisia rakennuksia näimme muutamia.

Kaiken kaikkiaan saarella vierailu oli mukavaa, mutta se jätti kuitenkin hieman surullisen fiiliksen, enkä usko että kukaan joka ei ole saarella käynyt voisi tätä ristiriitaisuuden tunnetta ymmärtää, vaikka sitä kuinka hyvin yrittäisinkään teille selittää. Eniten ehkä mietityttää saaren tuleviasuus. Onhan se kai ihan ymmärrettävää, ettei saarella ole esimerkiksi sitä eläinlääkäri asemaa tai muita systeemejä joilla kaneja pidettäisiin kirjalla, sillä eihän kukaan tietentahtoen tuollaista saarta ole päättänyt luoda, vaan se on vain lähtenyt ajan myötä kasvamaan jonka jälkeen siitä keksittiin tehdä "matkailukohde" pienille ihmisryhmille. Mutta mitä jos saarella alkaa leviämään kaneja tappava tauti? Kuka kerää raadot pois, jos hyönteiset eivät niitä ehdi tuhoamaan? Entäs kun kanikanta nousee saarella liikaa?

Tänähetkenä monet kanit kuitenkin nauttivat huolettomasta elämästään ja mikäli ihmiset eivät puutu asiaan tai yritä parantaa sitä sitä, niin kuka tietää mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan.

Monet jänöt söivät tätäkin isommissa porukoissa sulassa sovussa ilman minkäänlaista kiistelyä, toiset taas eivät..













Eikö olekkin suloinen kuva? Tästä ajattelin teettää itselleni taulun, mutten vain tiedä teenkö siitä mustavalkoisen vai millaisen. Ehottaa saa :3.

































































































Suosittelen matkaa kaikille kaneista ja eläimistä kiinnostuneille, mutten kuitenkaan kaikista herkimmille ihmisille. Mikäli joku teistä joskus pääsee saarella käymään niin kehoitan teitä ottamaan mukaan kumisaappaat tai muut vastaavat kengät jotka saavat likaantua, sekä pullon käsidesiä jota voi käyttää, jos aikoo mutustella esimerkiksi omia eväitään. Myöskin kaneille kannattaa varata paljon ruokaa, sillä sitä kuluu ja on todella turhauttavaa kun ei voikkaan ruokkia kaikkia kohti juoksevia suurisilmäisiä pitkäkorvia, vaikka tietääkin niiden saavan ruokaa tarppeeksi muualtakin. 


'
Lempikuvasi? Taidan jo arvata suurimman osan ;)

Vaikka ajattelin aluksi pyhittää tämän postauksen kokonaan Japanin kanisaarelle,  niin  niin ei kuitenkaan nyt ihan käynyt, sillä halusin vielä päivittää tännekkin, että huomenna lähden mummolaan n. viikoksi (kanit ovat siis olleet sielä makan ajan hoidossa). Vihdoin pääsen taas näkemään oman kaksikkoni, hajamielisyyttä on nimittäin ollut ilmassa enemmänkin, kun nuo kaksi ovat puuttuneet huoneestani. Olen mm. kävellyt kasvimaalle hakemaan kaneille salaattia jne, kunne olen ymmärtänyt, etteiväthän ne ole täällä D:

tiistai 23. kesäkuuta 2015

My trip to Japan (ei vielä kanisaari postaus).

En yleensä tuo blogissani matkustamiani lomia julki, ainakaan näin massiivisesti, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen, sillä matkaan liittyy iso kani-aiheinen matkailukohde jossa vierailimme. Ōkunoshima (Usagi/Rabbit island) on yksittäinen,  keskikokoinen saari joka vilisee kaneja. Suomalaiselta nimeltä saarta kutsutana kanisaareksi. Saari toimi alunperin kemikaallisten myrkkyjen valmistamis/testaus paikkana, joten saarella on myös muutamia  historiallisia nähtävyyksiä kuten vanhoja laboratorioiden tapaisia rakennuksia, joissa on käytetty kaneja koe-eläiminä silloin aikoinaan. Nykypäivän kanit, eivät ole kuitenkaan koe- kanien sukupolvea, vaan ne ovat ihmisten hylkäämiä ja luokkaretkiläisten vapauttamia kaneja saarelle, (tai ainakin näin kerrotaan ja oletetaan) jossa kanikanta on alkanut pikkuhiljaa nousemaan. Tämä postaus ei kuitenkaan (valitettavasti) kerro vielä päivästämme saarella, vaan matkastamme yleisesti. Tiedän, että moni teistä haluaa jo kuulla millaista saarella oli, mutta malttakaa seuraavaan postaukseen. Ne joita matkailu aihe ei sen suuremmin kiinnosta, kannattaa ehkä siirtyä toisien blogien pariin vielä vähäksi aikaa.

Postauksen lopusta löytyy kuitenkin videokooste matkastamme yleisesti, joten videoiden ystävät voivat käydä kurkkimassa. Kanisaareltakin on tulossa ihan erillistä vidiä, mutta vasta ensi postauksessa.
Japanin matkamme kesti kaikenkaikkiaan viikon verran. Sinä aikana vierailimme erilaisissa puistoissa, temppeleissä, kaupungeissa (kuten Tokiossa, jonne matkustimme kuuluisalla luotijunalla), kanisaarella sekä sata vuotta täyttäneessä eläintarhassa (Josta ei jäänyt oikeastaan muuta hyvää sanottavaa, kuin hyvät istumispaikat lepuuttelulle).

Matkamme alkoi maanantaina raskaalla n. kymmenen tunnin lennolla. Ennen edes lentokoneeseen nousua kävin lääkärissä anf´giina testeissä ja verikokeissa yskäni takia. Yskän aiheutti todennäköisesti jokin virus, mutte se on nyt kuitenkin jo ohi, onneksi. Oma paikkani koneessa sijaitsi keskirivillä, joten ahdasta oli, mutta onneksi vieressäni oli kuitenkin perheenjäseniä joihin pystyi nojailemaan. Mitäkö lennolla puuhastelin? Jaa a, katselin omasta pienestä ruudustani muutamien sarjojen saatavilla olevat jaksot, nukuin söin, "kävin vessassa" - eli jaloittelin ja viimeiset tunnit panikoin ahdistuneisuuttani. Onneksi ilmastointi koneessa oli ihan hyvä ja matka tasainen. Lento oli siltikin ahdistava, enkä mielellään olisi halunnut astua uudestaan koneeseen takaisin tullessani.

Päästyämme perille suuntasimme tietysti hotelliin (ja nukuimme ensin viisi tuntia) jonka jälkeen lähdimme sitten tutkiskelemaan kaupunkia. Ensimmäisenä huomioni Japanissa kiinnittyi todella korkeisiin rakennuksiin sekä siihen, ettei kaupunki ollutkaan niin "kehittynyt" kuin alunperin ajattelin. 



Ensimmäiset päivät vierähtivät kiertelyssä, syömisessä ja nukkumisessa, mitä nyt kaupunki lomalla  saattoi tehdäkkään. Japanissa ei näkynyt turisteja juuri ollenkaan, joten erotuimme joukosta todella hyvin ja sen huomasivat myöskin muut. Metroissa ja junissa saimme kuunnella aina kuiskintaa ja joskus kova äänistäkin puhetta meistä, aidolla japanin kielellä. Olen opiskellut japania jo kauan aikaa sitten itseopiskeluna (silloin tällöin kun aikaa on ollut) ja oli todella hauska huomata, kuinka helposti ymmärrettävää kieli loppujen lopuksi on. Niukan sanavarastoni takia en kuitenkaan ymmärtänyt pitkiä virkkeitä vaan enemmänkin aiheet mistä puhutaan ja milloin joku kysyi, vastasi kieltävästi tai myöntävästi johonkin, jne.Lyhyet "hauska tutustua, menkää tuohon suuntaan, haluatteko juotavaa" yms. lauseet oli kuitenkin erittäin helppo tunnistaa. 

Siskoni kanssa keksimme sitten eräänä iltana kaksikymmentä faktaa Japanista, jotka tulivat mieleen ja päätin kirjoittaa ne tännekkin. Ehkä niistä on hyötyä, mikäli joku on joskus maahan matkustamassa!


1. Ihmiset ovat avuliaita, ja opastavat usein oma-aloitteisestikkin näyttäen tietä pitkienkin           matkojen päähän :`D.
2. Ruokakaupoissa myydään pää-asiassa vain kalaruokia ja vihanneksi +riisiä.
3. Ihmisiä on paljon, mutta tiet ovat väljät, joten törmäyksiä ei juurikaan satu.
4. Japanilaiset huutavat kiitokset ja tervehdykset kova-äänisesti.
5. Yleensä maksetaan käteisellä.
6. Luotijuna kulkee noin  300/kmh ja korvat saattavat mennä lukkoon.
7. Japanissa on paljon kauniita vuoria.
8. Japanissa on myöskin kissoille omattu saari.
9. Kaikki on pakattu hyvin.. Jopa keksipaketeissa keksit on eroteltu muovisiin kolmen keksin       pakkauksiin...
10. Caesar salaatti tulee japanissa ilman kanapaloja, puoliraa-alla kananmunalla.
11. "Nindendo ääniä" kuuluu lakkaamatta jokapuolelta (esimerkiksi ennen metrojen                      saapumista).
12. Japanissa puhutaan ja ymmärretään englantia todella huonosti.
13. Kaikkialla on järjestelmällistä, esim metroihin jonotetaan jonoissa jne.
14. Kaduilla ei juurikaan näy koiria tai kissoja.
15. Lämmintä on yöllä ja päivällä!
16. Vessat ovat aina erilaiset, miljoonien nappuloidensa kanssa.  (joissakin tarjolla mm.               lintujen laulua, istuin lämmittimet, vesisuihkuja jne.). Mihinkään ei uskalla koskea ;D
17. Aurinko paistaa suoraa ylhäältä.
18. Kaikki naiset kantavat mukanaan omaa käskpyyhettä.
19. Joissakin naisten vessoissa on oma "meikkaushuone".
20. Japanissa on maailman toisiksi korkein rakennus.

Ehkäpä tämä avasi teille hieman jotain erilaisuuksia tästä maasta, ainakin toivon niin. 
Kolmantena päivänä poikkesimme kanisaarella, neljäntenä metsästimme elecktroniikkaa, viides päivä mateli Tokiossa ja viimeinen päivä eläintarhassa. Eläintarha oli 100 vuotta vanha, joten en odottanut hehkeitä tiloja, mutta tämä tarha oli varmaankin surkein koko maailmassa. Karhut nimittäin viettivät päivänsä olohuoneen kokoisessa muovipohjaisessa aitauksessa, jossa oli vain metrin korkuinen kuollut puu. karhu pyöri lakkaamatta ympyrää. Paikka oli kammottava. Ainoa eläin joka näytti edes vähän viihtyvän oli jääkarhun poikanen joka harjoitteli saalistusta (leikki) vedessä olevilla kellukkeilla. Mutta eiköhän skein karhu jo muutaman viikon päästä pyöri ympyrää, niin karua sielä oikeasti oli. Myöskin kolmen hengen susi lauma oli todella pienessä betonipohjaisessa tilassa (joka taisi vielä olla susien jaloittelualue, sillä takana näkyi häkin tapaisia muodostelmia, jossa susia oli vielä odottamassa). Betonipohja oli ulosteen peitossa, eikä virikkeistä ollut tietoakaan. Luultavasti tästä syystä susille syntyi myöskin paha  tappelu, joka kesi arvioltaan 7 minuuuttia. Lopputulos oli se, että lauma hajosi ja yhden jäsenen kaula oli revitty ikävästi verelle. Hajukin oli kammottava, eikä susi rukalla olisi ollut mitään mahdollisuutta paeta ja jättää laumaansa, etsiä kenties uusi ryhmä tilalle. Ehei. Lisäksi kenestäkään työntekijästä ei kuulunut mitään.. Mutta en saarnaa tästä nyt tässä postauksessa enempää, jotten synkistyisi liikaa. 


Reissu oli tuosta huolimatta kuitenkin kaikenkaikkiaan onnistunut, ja maa oli mielestäni kaunis ja joissakin määrin ihailtava, voisin siis poiketa uudestaan, etenkin kanisaarella. Päivät olivat melkein aina lämpimät ja uutta, erilaista nähtävää riitti. Nyt kuitenkin yritän lepuutella itseäni, sillä tuollaiset "lomat" eivät todellakaan ole mitään lomia, vaan käveltyä tulee aamusta iltaan monta kymmentää kilometriä paahtavassa kuumuudessa. 25pv lähden mummolaan ystäväni kanssa. Ihanaa päästä jälleen näkemään kaneja! Vierailemme siis mummolassa vielä yhden viikon, ennenkuin tulen takaisin kanien kanssa kotiin. Sitä ennen on paljon siivottavaa ja järjesteltävää..

Nyt kuitenkin loppuhuipennukseen, eli videoon. Nauttikaa tekin lomistanne! Ensikerralla kuulette kanisaaresta!


Nauttikaahan tekin lomasta






sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Ensimmäinen kani? Uuden omistajan kolme kompastuskiveä.

Postauksessa esiintyy erilaisten ja rotuisten kanien kuvia,  ehkäpä se tuo tänne myös hyvää vihtelua ;) Kanit kuvissa eivät siis oikeasti liity mitenkään postaukseen.

(C) Katriona A
Päätin kirjoittaa postauksen näistä "kolmesta yleisimmästä virheestä" joihin uusi kanin omistaja saattaa tiadostamattaan sortua. Vaikka tarkoitukseni ei todellakaan ole moittia kenenkään menneisyyden tai tulevaiseeden valintoja toivon tämän herättelevän jotain ajatusta tulevissa kanin omistajissa. Kuka tietää, ehkä jo kokeneemmatkin kani-ihmiset tunnistavat itsensä samanlaisien "väärien valintojen" kohdalta, kunhan vähän miettivät omaa "kanihistoriaan" taakseppäin. Kukaan ei ainakaan minun tietääkseni ole täydellinen jänönhuoltaja heti ensimmäisenä kanivuonnaan vaan vääriä valintoja tulee tehtyä useinkin. Joillakin niitä sattuu vähemmän joillakin enemmän toisilla ne ovat/olivat suurempia virheitä kun taas toisilla pienempiä. Kallisarvoista kokemusta kertyy kuitenkin vasta vuosien myötä, jolloin saattaa olla valmis jakamaan vinkkejä ehkä muillekkin. Toki tällä maapallolla on myös niitä henkilöitä jotka pitävät kaneja itsestään selvyytenä ja väittävät hoitavansa niitä hyvin tai jopa täydellisesti, vaikka niiden tarpeita olisikin selvästi laiminlyöty. Mielipiteensä kullakin, mutta tällaiset tilanteet saavat kaniharrastajat ärsyyntymään yhä uudelleen ja uudelleen, kerta toisensa jälkeen. Kenties tässä toinen topickkini johonkin toiseen syvällisempään postaukseen.


Ensmmäinen huomiota herättävä "uusien kanien omistajien virhe"  on varmastikkin se; Onko kani harkitusti ja harkitusta paikasta hankittu. Nykyään monet ovat jo paljon tiatoisempia kanikasvattajista sekä oikeanlaisen kasvattaja valinnan tärkeydestä. Kuitenkin löytyy vielä niitä, jotka ostavat kaneja suurempia ajattelematta eläinkaupasta. Tässä kohtaa palaan jo ensimmäiseen kappaleeseeni. En siis halua moittia niitä jotka ovat tehneet "virheen" tai tietoisen valinnan ja ostaneet kanin lemmikki-eläinkaupasta. Varmasti moni on näin ensimmäisen kanin kohdalla tehnytkin. Ja vaikka myöhemmin olisikin harmitellut sitä, ettei ole saanut harrastaa kanin kanssa muita kuin pet-näyttelyitä tai tietää kanin suvusta ja luonteesta ennen ostoa mitään niin silti varmasti monet lemmikkikaupasta ostetut kanit ovat antaneet omistajilleen tyytyväisyyden tunteen ja omistajat ovat varmasti mieltäneet tämän kanin 'maailman parhaaksi kaniksi'  ja omiksi perheenjäsenikseen. On myös niitä joille eläinkaupasta ostettu kani koitui tietämättömälle perheelle liian haastavaksi, jonka takia kani parka joutui kiertokaniksi tai ehkä se jopa vapautettiin luontoon. Jottei tämä postaus menisi mielipidepostaukseksi: eläinkauppa vs kasvattaja, on aika jatkaa kuitenkin eteenpäin, mutta tuon halusin vielä sanoa.

"Ensimmäinen virhe" on siis se ettei kania harkitseva käytä tarpeeksi  aikaa ajatteluun  mistä kani oikeasti kannattaa hankkia ja miksi ostaja haluaa hankkia kanin sieltä mistä sen lopulta aikoo hankkiakkin. Jos tuleva "huoltaja" ei mieti sitä tarkkaan voi siitä myöhemmin seurata ongelmia kuten esimerkiksi se, että kani ei olekkaan haluttu. Esimerkkinä lyhyt keksimäni "tarina";
(C) Siiri S
Pekka haluaa ostaa kainin, sillä hän on juuri menettänyt kissansa ja täyttääkseen sydämmessään tyhjän palasen pekka haluaa uuden lemmikin. Hän ei kuitenkaan halua enää kissaa. Pekka miettii hetken kunnes toteaa, että kani kuulostaisi hauskalta. Noin viikon jälkeen Pekka varaa eläinkaupasta kanin. Samalla hän ostaa tehdashäkin ja muita tarvikkeita, hän on innoissaan. Seuraavana päivänä hän käy hakemassa tuoreen perheenjäsenen eläinkaupasta. Pekka juttelee myyjän kanssa joka suosittelee kanille ruokia ja erilaisia asumuksia. Sitten Pekka lähteekin jo kotiin. Kotona kaikki sujuu hyvin. Toistaiseksi. Puolenvuoden päästä Pekka on saanut tietää messuilla kanimaisesta harrastuksesta, estehypystä. Pekka haluaa kokeilla lajia kaninsa kanssa. Kani ei kuitenkaan näytä ilahtuvan tästä ja Pekkaa rupeaa ärsyttämään, sillä hän haluaisi kanin joka hyppisi esteitä eliittiin asti. Hänellä ei ole kuitenkaan tilaa kahdelle kanille. Lopulta pekka päättää myydä kaninsa ja ostaa tilalle esteristeytyksen hyvästä suvusta. Tämän kanin kanssa hän pärjäisi varmasti esteillä. --The end
Vaikka en ole koskaan kuullutkaan että kyseinen tarina olisi joskus tapahtunut, en näe sitä mitenkään mahdottomuutena, sillä valitettavasti niitäkin ihmisiä on, jotka laittaisivat kanin kiertoon ja ottaisiva tilalle toisen joka vastaisikin uusia/aijemmin piileviä ominaisuuksia. Halusin tarinallani viestiä sitä, kuinka tärkeä on valita oikeanlainen kani. Aina ei voi kuitenkaan taata että omistajan ja kanin kemiat synkkaisivat hyvin, vaikka kani olisi kuinka harkitusta ja hyvästä poikueesta jne.
Mistä uusi kanin omistaja sitten voisi jo tietää mikä rotu on itselleen sopivin? Hyvä kysymys. Rotujen sisälläkin on todella suuria yksilökohtaisia eroja joiden takia on hirveän hankala tietää "synkkaako" kanin kanssa vaiko ei. Minun vinkki onkin siis kiakille lukea ja kuunnella avoimesti erillaisia kertomuksia ja kuvauksia erilaisista kaniroduista ennen kanin hankkimista. Näin mekin teimme Romeon kohdalla ja saimme juuri haluamamme leppoisen ja huomionkipeän kanin, joka oli kuitenkinn valmis harrastamaan ja hassuttelemaan.

(C) Mila L
Entä jos rotuun, kasvattajaan, kanin sukuun jne. on tutustuttu hyvin? Mikä muu voi mennä pieleen?
Vaikka Pekka olisikin hankkinut heti aluksi sellaisen kanin josta unelmoi niin se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kani eläisi Pekan luona hyvää elämää. Pekka ei nimittäin tiedä, että kanit tarvitsevat paljon tilaa, huomiota ja virikkeitä. Pekan kani asuu autotallissa tehdashäkissä, ilman virikkeitä, jaloittelumahdollisuutta tai tarvitsemaansa huomiota. Pekka luulee kanin olevan onnellinen, sillä se on aina virkeä ja iloinen, kun pekka tulee kanin ruokkimaan, tai tervehtimään sitä muuten vain.
Tässä kohtaa Pekka ei saa itselleen omantunnon tuskia, koska on vain tietämätön kanien tarpeista. Tämä on harmillista ja todella ankeaa kanille. Joissakin harvoissa tapauksissa Pekan olisi kuitenkin voinut pitää kania autotallissaan vapaana, mutta olisi pian turhautunut kanin merkkailuun, jyrsimiseen ja ehkä agressiivisuuteen tai nylkytykseenkin. Pekka olisi voinut laittaa kanin myös tämän takia kiertoon- silkan tietämättömyyden ja piitaamuksen takia. 
Mikä muu voisi enään mennä pieleen kanin hankinnassa jos pekka olisi ollut tietoinen kanin murrosiästä, huomion, tilan ja virikkeiden tarpeesta ja pekalla olisi vieläkin sen luonteinen kani, jonka hän halusi? Aivan oikein. Ruokavalio.
Vielä olisi mahdollisuus siihen, että Pekan muuten hyvin hoidettu kani söisi prismasta ostettua siemensekoitusta. Jänö ei saisi edes heinää tai tuoreitakaan säännöllisesti ja innostunut omistaja ostaisi kanille marsujen c-viramiiniravinteita, joita hän sekottaisi veteen sillä haluaa kanin pysyvän terveenä pitkään. Ei hyvä, eihän. 

Myöskin alergia jätetään usein huomioimatta. Yllttävän moni kuitenkin joutuu luopumaan kanistaan selvinneen alergian takia, joten suosittelen käymässä testeissä, ennen kanin hankkimista, mikäli et ole varma tuottaako kanin pöly tai kenties heinä sinulle tai jollekkin perheeseesi kuuluvalle allergisia oireita. 

 Ps: Tässä postauksessa ei tullut ehkä painotettua sitä kuinka paljon aikaa kanit vievät ja kuinka moni yksin asuva pitkäkorva joutuu juuri ajan puutteen vuoksi "laiminlyödyksi" vaikkei ehkä eläinsuojelu ilmoituksille asti. Ottakaa siis tämäkin huomioon: Kanit vievät aikaa, varsinkin jos niillä ei ole llajitoveria seurana.  

Jos Pekka olisi siis alusta asti harkinnut tarkkaan millaisen kanin hankkii ja  tiennyt kanin tarvitsevan paljon tilaa, aikaa, huomiota ja oikeanlaisen ruokavalion tarinan kulku voisi olla aivan toisenlainen.  

Näitä kolmea isoa "virhe kategoriaa" on kahdenlaista: Vanhempien virheet tai omistajan virheet.  Tällä tarkoitan sitä, että mikäli vanhemmat ostavat lapselle lemmikiksi kanin eivätkä tiedä lemmikin hoidosta ja tarpeista hölkäsenpöläystä on se täysin heidän vikansa mikäli kanista "joudutaan" luopumaan syystä x tai  kani joutuu kärsimään perheen tietämättömyyden takia. Tässä kohtaa ei ole kyse lapsen iästä ollenkaan. Vaikka lapsi olisi 17-vuotias eivät vamhemmat voi olettaa lapsen tietävän kanin oikeanlaisesta hoidosta, jos eivät hekään tiedä tai ota asiasta selvää.  Tällaisissa tapauksissa lasta ei voi syyttää kanin laiminlyönnistä, vaikka tuossa iässä kanista pitäisi osata jo ottaa selviää jos eläin tätä ihmistä oikeasti kiinnostaa. Tietenkään ei voi olettaa että ihminen joka luulee hoitavansa kaneja oikein/hyvin lähtisi ottamaan tietoa miten kaneja hoidetaan.
Omistajan virhe on sitten vain ja ainoastaan omistajan vika.


Yhteisesti siis kaikille tuleville kanien omistajille: Kukaan ei ole aluksi täydellinen ja pieniä virheitä sattuu kokeneillekkin. Suurimmat moat voit kuitenkin välttää helposti, kunhan jaksat ensin hieman etsiä aiheesta tietoa. (Ja jos et jaksa, sinun ei todellakaan kuuluisi hankkia pupua). "keskiverto"/hyväksi omistajaksi pääsee varmasti jo vaikkei tietäisi eksoottisimpien kanisairauksien nimiä ja niiden hoitotoimenpiteitä. Ei tämä ole hepreaa, kaikki .voivat onnistua hoitajina hyvin, kunhan ottavat ensin kaneista tarpeeksi selvää, eivätkä kiirehdi päätösten suhteen. Netti on pullollaan tietoa kaneista (vaika jotkut eivät pidäkkään paikkaansa ja ovat ns "vanhan ajan käsitystä"). Menkää siis ja lukekaa! Kyselkää kanien omistajilta ja kasvattajilta. Ja kun olette valmiita ja saatte perheeseenne uuden jäsenen nauttikaa vastuusta ja "huoltajuudestanne" niin hyvin kuin vain voitte ja yrittäkää sen kanssa parhaanne! Älkää murehtiko liikaa, jos ette tiedä onko genesis vai Oxbow kanillenne parempi ruoka, sillä ajan myötä saatte sellaisetkin seikat ja arjen niksit varmasti selville. Kunhan tiedätte kaneista kaiken olennaisen, pärjäätte varmasti ihan hyvin ja kehitytte omistajina omanlaisiksenne. 
Onnea ja menestystä tuleville omistajille! :)

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Puotinharju 13.6 Sekä maailman onnellisin jänö!


Ehdinpäs vielä pikaisesti koneelle kirjoittamaan todella lyhyen kilpailupostauksen sekä kertomaan kanien kuulumisia. Huomenna on paljon tehtävää mm. kanien vienti mummolaan hoitoon. Siinä vierähtääkin helposti seitsämän tuntia matkoihin kun 3,5h on tuo reitti noin per suunta. Lisäki on vielä paljon pakattavaa, sekä valmisteltavaa Japanin matkaa varten!

Perjantaina Siiri tuli meille yökyläilemään Daimskin kanssa. Kaikki sujui oikein mukavasti, vaikka ilta venyikin vähän pitkäksi. Daimikin pääsi juoksentelemaan ulko"tarhaamme" tyytyväisin mielin. 
Lauantai aamuna heräilimmekin jo hyvissä ajoin. Puotiharjua kohti starttasimme n. 9.45. Paikanpäällä näkyikin jo tuttuja tuttavuksia jälleen pitkästä aikaa. Päivä oli aurinkoinen, muttei liian paahtava. Itse olin perjantai illan sekä vielä lauantaina kipeänä. 


Sitten kanin suorituksiin. Arvosteluluokka oli C ja vaikka pahoin pelkäsin, ettemme pääsisi Marleyn kanssa toiselle kierrokselle, niin niin ei kuitenkaan käynyt. Ensimmäinen kierros mentiin hyvällä vauhdilla ja itsevarmuudella viidellä virheellä. Virheet eivät olleet suoranaisia "sähläysvirheitä" tai puomien potkimisia, vaan kenties alku kankeutta, vaikka vauhtia jänöllä olikin mukavasti. Viidellä virheellä pääsimme sitten kokeilemaan toista kierrosta, josta olin todella innoissani! Vaikkemme ehtineet lämmitelläkkään (sillä olin missanut kuulutukset) Marley pomppi hienolla vauhdilla vain yhden virheen radan! Tyttö ei edes tohtinut säntäillä vääriin suuntiin tms, joka oli huomattavaa kehitystä aijempiin mutkaratoihin, missä neiti ei ole oikein koskaan pärjännyt. Nyt on siis kv mutkan klassaustili avattu Marleylla! Hieno neiti. Ratavideon laitan blogiinikin heti kunhan sen saan käsiini, onneksi ystävälliset kilpailijat olivat tallentaneet radan videolle, vaikken erikseen ollut edes kerinnyt pyytää :) Sijoille emme uskoakseni päässeet, sillä monet kanit loikkivat tänään erittäin hienosti! Sen näen kuitenkin myöhemmin netistä. Jouduin lähtemään kisoista jo niin aikaisin pakkailemaan ja lepäilemään. 

(C) Karkki L

(C) Karkki L

(C) Karkki L

Mutta missä on maailman onnellisin jänö? Kissan ja koiran piirteitä omaava Romeo oli tänään erittäin innoissaan ilta-ulkoilustamme "tarhassa". Jopa enemmän kuin Marley. Heti ulos päästyään se pomppi vimmatusti iloisia loikkia sekä kierähteli mullassa (kaivamassaan kuopassa), vaikka se on tältä pupulta todella harvinaista ulkona. lisäksi se tietysti myös rallitteli ja pomppi syliin. Silloin tiesin sen olevan maailman onnellisin kani, ainakin sillä hetkellä. Ja varmaan vieläkin, kun kani köllöttelee vierelläni kerjäten rapsutuksia työntämällä päätään kirjoituskäteni alle.


Palaillaan "lomani" jälkeen!

torstai 11. kesäkuuta 2015

Dublinin eläintarhassa

No huh! Nyt on sekin reissu ohi. Matka meni kaupunkia kierrellessä ja shoppaillessa (perus kaupunki loma siis..) Kävimme kuitenkin vierailemassa Dublinin eläintarhassa. Ja siitä tämä postaus pää-asiassa kertookin, sillä haluan ehdottomasti jakaa joitakin mielestäni onnistuneita kuvia teidän kanssanne.
Matka meni kokonaisuudessaan hyvin, enkä ala kertomaan teille siitä sen tarkemmin, pitäähän tilaa jättää myöskin kanien kuulumisile, eikö vain?
Reippaasti siis kuviin: Tuon ensimmäisen tosin nappasin ikkunastamme, ennen lentokentälle lähtöä.








(C) Juulia.W








Lentokoneesta seurasimme paluu iltana upeaa auringon askua!
(C) Juulia.W


Lisää eläintarha kuvia saatte nähdä myöskin seuraavassa postauksessa. Nyt kerron teille kuitenkin pikaiset kanmaiset kuulumiset. Matkan ajan ystäväni kävi siis hoitamassa kaneja. Kaikki sujui kuulemma ihan hyvin. Kanit olivat todella virkeitä, kun pääsin kotiin, sillä ne olivat saaneet jaloitella muutaman tunnin päivässä koko talossa, sekä terassilla, mutta eihän se meidän pitkäkorville riitä ollenkaan! Ehei. Kanit osaavat kyllä pistää välillä hoitajiaan koetukselle, vaatiessaan aktiviteetteja. Onneksi reissu oli kuitenkin lyhyt, eivätkä puput ehtineet ottaa valtaa, niinkuin viimereissulla :`D.

Perjantaina Siiri tulee meille yökyläilemään kaninsa Daimin kanssa. Sillä lauvantaina suuntaamme puotiharjun kilpailuihin. Miinulta mukaan lähtee jälleen vain Marley, kokeilemaan kv mutkaa, mutta koska asrvostelu on ilmoitettu ainakin alustavasti C:ksi, emme uskoakseni tule pääsemään lähellekkään toista kierrosta. Marleylla kun on tapana potkia kaikki esteet aina ensimmäisellä/ensimmäisillä kerroilla. Mikäs siinä, pitäähän rataan ja esteisiin "tutustua". 
Kilpailuista lähden miltein heti kv luokan loputtua, kotiin pakkaamaan, sillä samana päivänä suuntaan kuskaaman kaneja hoitoon, tulevan matkan ajaksi (jota varten edes omaa unirytmiäni en ole ehtinyt saamaan takaisin). Toivotaan, että kaikki sujuu sielläkin hyvin, en malta odottaa että pääsen jäleen kotiin sekä hieman normaalimman arjen pariin! Silloin jäisi postaksillekkin enemmän aikaa ;)

Lempikuvaisi?
 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.