lauantai 18. huhtikuuta 2015

Marleyn sterilointi

Torstaina kellon ollessa noin viisi, aloin valmistautumaan Marleyn sterilointia varten. Ensimmäisenä siivosin kanien häkkejä (vaikken kovin perusteellisesti, sillä olin vieläkin kipeä). Sitten rupesin miettimään toimivaa ratkaisua siihen, miten molemmat kanit asuvat leikkauksen jälkeisen ajan. En halunnut kaneja samaan häkkiin, sillä Marley tulisi tarvitsemaan paljon lepoa ja rauhaa. Lisäksi olisi todella vaikea havaita, onko neiti silloin syönyt/juonut mitään. Päädyin lopulta siihen, että Romeo sai jäädä huoneeseeni vapaaksi ja Marley pääsisi häkin alakertaan toipumaan rauhassa (yläkertaan pääsyn suljin). Marleylle laitoin häkkiin veden, paljon erillaista ruokaa, vessalaatikon, heinää sekä paljon vilttejä lämmittämään. Lisäksi Marley sai kanien oman, kankaisen mökin, jossa lukee "my place". Vielä lopuksi laitoin muutaman lelun, jos se niille innostuisi jotain tekemään.
17.30 Siskoni lähti ajamaan meitä eläinlääkäriasemaan, Herttaan. Paikalla täytin potlaskortin ja jo pian pääsimme itse toimenpiteisiin. Siskoni jäin neulakammoisena odotustilaan odottamaan. Aluksi kani punnittiin, samalla kun siinä lääkärin kanssa keskustelimme hieman kanin taustoista ja aikaisemmistä lääkärikäynneistä jne. Marley painoi 1,9kg.
Sen jälkeen kanille annettiin esirauhoittava, jonka Marley otti todela hienosti pysyen (kenties kauhusta) liikkumatta. Sitten laitoin pupun tilavaan boksiin odotttamaan. Siliteltyäni kania tovin oli toisen piikin aika, jonka jälkeen Marleysta alkoi oikeasti tulemaan lötköpötkö. Hetken vielä kania silittelin ja rauhoittelin jonka jälkeen lääkärit veivät sen ja kantoboksin pois. Tässä vaiheessa mekin lähdimme kotiin.
Kotona en pystynyt paljon ajattelemaan, joten kaikki aika meni lähinä Romeon paijailuun. Tästä herra oli toki kovin mielissään. Seuraavaksi puoli yhdeksältä lähdimme hakemaan pikkuista vauvaamme kotiin. Lääkärit sanoivat toimenpiteen mennen hyvin ja antoivat mukaan muutamia ohjeita, sekä kipulääkkettä. Sitten veimmekin kanin nopeasti autoon ja lähdimme kotiin päin.
Ensimmäiset askeleet, kun kantoboksin avasi.. Kani ei meinannut pysyä pystyssä ollenkaan, vaan kellahteli kyljelleen miltein jokaisen askeleen perään. Se kuitenkin tunnisti kotinsa ja suuntasi suoraa omaa kanvas mökkiä kohti.


Tiesin, että kanin tulisi syödä paljon, mutta vielä se ei kuitenkaan olisi mahdollista. Niimpä seurailin kanin vointia 12 asti ja yöllä heräsin tarkastamaan kanin voinnin. Tietenkään Marley ei ollut syönyt mitään. Ja lähdin sitten keittämään itseleni ja kanille puuroa (kummallekkin omanlaistaan). Vahvoja yrttejä ruokahalun herättämiseksi meillä ei ollut, mutta heinän sekaan lisäsin joitakin kuivatuksia, mutta nekään eivät kania kiinnstaneet. Puuroa kokeilin sen takia, koska se on Romeon herkkua ja herätti sen ruokahalun kasteroinnin jälkeen. Marleyta puurokaan ei kiinnostanut ja neiti käänsi vaivalloisesti päänsä jokaiselle ruualle, jota lähelle toi. Olin kyllä erittäin vakuuttunut jo ennen leikkausta siitä, että tämä kani ei helpolla tule syömään.
Seuraavana aamuna aloin jo huolestua, joten annettuani kipulääkkeen syötin kanille ruiskusta pilttiä, sillä pellettipuurosta en saanut tarpeeksi hienoa ruiskuun. Sekään ei kanin mieltä kohenttanut joten soitin jo alustavasti eläinlääkäriin. Sillä ne kertoivat minulle toipilas ruuasta mistä en aikaisemmin ollut kuullut. Isäni lähti hakemaan sitä oitis, sillä kanin olo ei näyttänyt enää tippaakaan hyvältä. Marley makasi pesässään eikä halunnut liikkua minnekkään. Itse se oli kyllä jo juonut paljon edellisenä aamuna, mutta nyt vesikään ei enää kelvannut. Aina, kun siirsin kanin ulos pesästä (lääkettä antaakseni) se pissasi välittömästi, sillä se oli ollut niin epätoivoisessa kunnossa, ettei jaksanut edes siirtyä pissaamaan.
Saatuani toipilas ruokaa laitoin sitä heti ruiskuun ja syötin kanille muutman annoksen. Näiden jälkeen Marleyn mieli tuntui heti keventyvän ja vatsa alkoi ainakin murisemaan kovaa. Heinääkin se melkein söi, tai vähän näykki, muttei ihan niellä uskaltanut. Eilen päästin sen vapaaksi huoneeseeni (jos se vähän haluaisi jaloitella) sillävälin, kun minä ja Romeo menimme toiseen huoneeseen harjoittelemaan agilityä (video alhaalla). Tultuani takaisin huoneeseen Marley makasi viileällä tasolla, jalat oojennettuina (mitä se ei vilttien päällä pysty tekemään, varmaan kivun takia).
Romeokin pääsi muutaman kerran haistelemaan Marleyta siinä välissä, mutta siirsin kanit aika nopeasti erilleen, kun Romeo alkoi hokemaan "ug ug" ääntä. Sille on iskenyt jälleen kamala kiima, joten nuo kaksi saavat pysyä erillään todennäkisesti pitkään.

Lääkkeet ja muutkin ruiskut, neiti on ottanut yllättävän hyvin (kunhan vain osaa ne varmoin ottein kanille syöttää). Tänään Marleyn vointi (kolmantena päivänä ) on onneksi kohentunut jo huomattavasti. Marley kaivelee vilttejä ja sen liikuuminenkin on jo hieman normalisoitunut (vaikkei se paljon liikukkaan). Se myös tulee jo muutaman askeleen vastaan nuuhkimaan, eikä käännä totaallisesti katsettaan pois ruuasta. Vielä on kuitenkin jatkettava kipulääkitystä, sekä pakkoruokintaa, sillä kani ei vieläkään suostu omin avuin syömään, vaikka tilanne eilisestä on jo huomattavasti parantunut. Nyt vain toivotaan tsemiä ja paranemisia pikku ninjalle! Esteitä aloitamme hyppimän, silloin kun siltä näyttää (kuukauden päästä?) tai myöhemmin. Kisoihin emme siis tule menemään sitä aikaisemmin (paitsi Romeon kanssa saatamme käydä epävirallisissa treenailemassa).

Romeosta puheen ollen: Agility on innostanut tätä kania jälleen! Nykyään Romeolla on entistä enemmän vauhtia mukana ja se suorittaa esteitä leikiten ja välillä ihan oma-aloitteisestikkin :D!
Sillointällöin Romeo juoksisi rataa "kanssani", vaikka se tietääkin, ettei kädessäni ole herkkuja. Hommasta on tullut vain niin hauskaa ja kehutkin riittävät pupuherralle vallan mainiosti, vaikka kyllä minä noin hienoista suorituksista kania aina palkitsenkin :3


Anteeksi postauksen vähäiset/huonolaatuiset kuvat! Ja kiitos sille, joka jaksoi koko teksin lukea loppuun asti!
2 Viimeisen viikon aikana kameraani on kertynyt paljon hyviä videopätkiä (sentakia tuoa alkukin tuossa ylemmässä..) En oikein tiedä mitä näillä tekisin. Kooste videoa kahdestaviikosta(ko) ? Siitäkin voisi tulla vähän tylsä.. Noh, katsotaan.

12 kommenttia:

  1. Tee videokooste kahdestaviikosta!
    kaninkolon.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Voi harmi! Kumpa et ois steriloinu :( ois ollu kiva jos marleyllä ois ollu poikasii;) mut sun päätös :) ja paranemisia ♥♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!!
      Marleylle ei olisi muutenkaan tullut poikasia, miksi olisi?, kun en yhtään järkevää syytä keksi teettää Marleylle poikasia. Romeon kanssa se on asunut jo melkein vuoden, eli poikasia olisi tullut, jos Romeota ei olisi leikattu. Parempi siis näin.

      Poista
  3. Saako kanille antaa omenapuun oksia suoraan puusta (siis tuo sisälle ja antaa) vai pitääkö käyttää uunissa? Kun eräs kaverini sanoi, että pitää käyttää uunissa, mutta minä olen antanut kanilleni ilman uunia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa antaa. Tietysti jos omenapuussa on paljon kirvoja, tai sen pinta on muutenkin "sammaleen" peitossa se on hyvä käyttää suihkun kautta (huuhdellen kaikki ylimääräiset liat ja pölyt pois). Kannattaa kiinnittää huomiota myöskin siihen mistä omenapuun oksat ovat (läheltä liikennettä?). Silloin suihkun alla viruttelu voi olla tarpeen. Uunissakin voi käyttää mikäli haluaa. Meidän kanimme syövät myös satunnaisesti tuoreita oksia japitävät niistä paljon! :)

      Poista

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.