Sivut

maanantai 23. helmikuuta 2015

Uusia kasvoja

Mutta keitäs nämä ovat?

Käytyäni Dog-sitter kurssin olen saanut toteuttaa palan unelmaa ja käydä hoitamassa muiden lemmikkejä esimerkiksi omistajien lomamatkan ajan.
Hiihtoloman lopussa yksi kauan odotetuista keikoista tuli ajankohtaiseksi.
Kyse oli siis kahden uros kissan hoidosta omistajien lomamatkan ajan. Käynti sovittiin tunniksi viiden päivän kestävälle ajanjaksolle.
Ensimmäisen hoitopäivän aikana paljastui kissojen upeat persoonalliset luonteet. Molemmat ovat hyvin seurallisia ja leikkisä!

Ystävällisten omistajien luivalla sain kuvata kissoja ja julkaista osan kuvista blogini puolelle. Valaistus asunnossa kuvaamiselle oli aika huono, joten näiltä kuvilta ei tosiaan kannata odottaa liikoja. Ajattelin postauksen tuovan kuitenkin uutta mielenkiintoa, ehkäpä täälläkin liikkuu muutama kissa-ihminen?







Nautiskellen rapsutuksista







tiistai 17. helmikuuta 2015

Möhköfantit liikkeelle

Kaunis, mutta viileä talvipäivä houkutteli minutkin ulos möhköfantin sekä villinvipeltäjän kanssa. Kameraankin tarttui mukaan joitakin julkaisukelpoisia otoksia (ihme kyllä). Kanit olivat nimittäin todella energisiä, jälleen kerran.
Marleyn kanssa kävimme kilpailemassa vuoden ensimmäisissä kilpailuissa Raisiossa. Meidän suoritusten osalta kaikki meni aivan päin honkia. Marley ei ollut raskaan matkan jälkeen ollenkaan hyppytuulella. Ensimmäistä kierrosta emme päässeet edes radan puoleenväliin asti, kun aika oli lopussa. Lisäksi kaikkien takanaolleiden esteiden läpi oltiin menty ryminällä, eli yritystä ja innostusta ei löytynyt ollenkaan. Toisen kierroksen keskeytin suosiolla jo alussa, vaikka aikaa olisi ollutkin vielä paljon. Kania ei kiinnostanut, joten sitä ei kiinnostanut. Ihan turhaan siihen on sitten jäädä odottamaan sen suurempia ihmeitä, johan tuomareitakin alkaisi rasittamaan, jos jäisimme radalle pyörimään, vain sen takia, että vielä on neljäkymmentä kahdeksan sekunttia aikaa.
Näiden kilpailujen jälkeen päätin ruveta harkitsemaan huolella mihin sisäkilpailuihin aiomme enää osallistua. (Sillä niistä ei aikaisemminkaan menestyksekkäitä reissuja ole tullut). Messut ovat ehkä ainoat poikkeus, sisällä pidettävistä kilpailuista joissa Marley on oikeasti yrittänyt parhaansa. Muissa vieraissa paikoissa sitä jännittää niin paljon, ettei etenemisestä tule mitään (paitsi helponkorkuisilla esteillä eli esim epävirallisissa jotenkuten). Pitää siis vain odottaa kesää ja lämpöä, jotta päästäisiin ulos hyppimään, siellä homma sujuu yleensä huomattavasti paremmin ja mielekkäämmin! :)
Muuten päivä Raisiossa sujui mukavasti. Kiitos vielä valtavasti Milalle ja Kiralle kyydistä! Oli todella mukava matka. Ja vielä onnittelut kaikille muille joiden kanit menestyivät hyvin! Etenkin Anniina Lamposelle ja hänen kanilleen: Ètoilé Binairelle, uudesta Suomen korkeushypyn ennätyksestä!

Nyt kuitenkin niihin tämänpäiväisiin ulkoilukuviin:

















tiistai 10. helmikuuta 2015

Kanit ja naksutinkoulutus! Osa 1



Monet ovat kysyneet minulta  neuvoja: "Miten saisin kani oppimaan temppuja mahdollisimman monipuolisesti ja nopeasti?" Tästä syystä päätin päästää teidän meidän "kulissien taakse" tutkimaan miten temppujen tai agilityn harjoittelu meidän kotonamme käytännössä toteutetaan.
Koska tästä aiheesta minulla riittää paljon juttua, on parempi, että jaan postuksen osiin. Muuten teistä ketkään (edes asiasta kiinnostuneet) jaksaisi kahlata näitä tulevia postauksia läpi. Ja tietysti kirjoittamisen ja tiivistämisen urakka helpottuu tällä tavalla myös minulla. 
Ne joita tämä asia ei varsinaisesti kiinnosta, tai tietävät jo homman idean niin, no hätä! Näiden postauksien väliin on tulossa ihan perinteisiä kuulumispotauksia (toivottavasti hyvien kuvin kera) :)

Pidemmittä puheitta aloitetaan syventymään aiheeseen: Tässä ensimmäisessä osiossa kerron lyhykäisesti, miten meidän puput harjoittelevat- milloin- missä- ja kenen kanssa. Lisäksi pääsemme kaikista olennaisimpaan aiheeseen, eli naksutinkoulutukseen ja sen välineistöön.

Olin itse varmaan yksitoistavuotias, kun ensimmäistä kertaa sain tietää naksutinkoulutuksesta. Eläimet ja niiden käyttäytyminen/kouluttaminen on aina kiinnostanut minua todella paljon ja tietysti halusin itse oppia lisää tästä kiehtovasta maailmasta. En tästä huolimatta muista mitään varsinaista tapahtumaa tai videota, joka olisi saanut minut tietoisuuteen tästä, mutta jotenkin internetin kautta se tieto tulvi päähäni ja vahvistui sitten vuosien ja uusien kokemuksien myötä. 

Romeon kanssa aloin kokeilemaan naksutinkoulutusta sen ollessa noin vuoden, kahden ikäinen. Siinä vaiheessa olimme ehtineet jo luomaan kestävän ystävyyden välillemme, joka teki harjoittelusta entistäkin helpompaa ja hauskempaa! Ennen naksutinta olin opettanut Romeolle jo yhden tempun-"kieppi", tai tutummin ehkä ympäri. 

Yksinkertaisuudessaan naksutin on muutaman senttimetrin kokoinen, muovinen laatikko, jonka sisällä on metallinen "kieli". Kieltä painaessa kuuluu tarkka-naksahduksen ääni. Ääni on jokaisella kerralla samanlainen ja se kestää alle sekunnin. 


Mitä tarvitaan koulutuksessa:
1. Naksutin:

Meillä on käytössä kaksi erillaista naksutinta. Toinen on yllä mainitsemani musta "laatikko" malli, jonka hyvänä puolena on mm. se, että se on pieni ja mahtuu helposti vaikkapa taskuun. Tästä naksuttimesta lähtee kova ja voimakas ääni. Se saattaa siis pelottaa joitakin kaneja. (Meillä tätä ongelmaa tosin ei ole, sillä Romeolla on nuo "läpät" suojaamassa, eikä tätä rohkeaa persoonaa ole imuritkaan koskaan pahemmin säikytelleet :`D).

Sitten meillä on vielä tuo oranssia pilkotteleva, suurempi naksutin, jossa on mukana kosketuskeppi. Tätä olemme käyttäneet harvakseen, sillä kosketuskepin pää on niin pieni, etteivät kanit tahdo erottaa sitä muusta ympäristöstä. Lisäksi se on vielä hankalan iso. Tuosta naksuttimesta lähtee myöskin tarkka, mutta aavistuksen verran kimeämpi, sekä hiljaisempi ääni. 

Viereisessä kuvassa näkyvän liilan naksuttimen kuvan kopioin googlesta kolmanneksi esimerkiksi. Tällaista naksutinta olen himoinnut jo pitkään! Muodoltaan se on täydellinen, ja sopii hyvin käteen. (vihreästä lenkistä se on siis tarkoitus pujottaa keskisormeen). Tämä naksutin omaa vielä kaikista miellyttävimmän äänen! Se on todella pehmeä, mutta selkeä. Miinuksena on tietysti sen saatavuus kaupoista. Meidän alueeltamme ei ainakaan juuri tätä mallia löydy.
Mistä naksuttimia sitten saa? 
Naksuttimia löydät eläinkaupoista, nettikaupoista (kuten zooplussastaa), sekä jopa tavallisista marketeista! Hintaa näillä on yleensä noin 2-6€, eivät siis vararikkoon aiheuttavia vempaimia.    



2. "Herkkupussi" (ei välttämätön)



Ei välttämätön, mutta tarpeellinen. Näitäkin on myynnissä lukemattomia eri malleja, värejä ja kokoja. Pussien hinta vaihtelee 4-12€ ja niitä voi ostella niin netistä kuin eläinkaupoistakin. Ehkä marketeissakin saatetaan pitää näitä valikoimissa silloin tällöin. Pussin pää-idea on pitää tarvittava määrä nameja lähettyvillä ja helposti napattavina omistajan käteen. Omassa pussissani on mukana myös pienempi etutasku, johon saa survottua esimerkiksi naksuttimen ja kosketuskepin, ehkä jopa valjaat mahtuisivat mukaan. Pussin taka-osassa on kiinnitys klipsu, jonka avulla pussi voidaan näppärästi kiinnittää housuihin tai vyöhön. Näin kouluttajan ei tarvitse hakea nameja koko ajan namilaatikosta, eivätkä pitkäkorvatkaan ehdi kyllästymään yhtä nopeasti, kun ne saavat palkkansa ajallaan. Varmasti joku teistä nyt meittii: "Miksei niitä nameja voi sitten pitää toisessa kädessä?" Aiva, kyllähän niitä voikin, mutta itselläni on tullut asian kanssa aina ongelmia, kun kani ei tunnu keskittyvän enää ohjaukseeni vaan enemmänkin siihen miten saisi raadeltua nyrkkini auki.. Namipusseissa on useasti mukana myöskin sulkija, joka bloggaa tunkeilijoita tehokkaasti :D.




3. Kosketuskeppi (ei välttämätön)

Seuraavassa kuvassa näkyy kosketuskeppi (johon tutustutaan tarkemmin toisessa tai kolmannessa osiossa). Kosketuskeppejä myydään yleensä naksuttimien mukana, mutta niitä voi tehdä helposti itsekkin! Oikealla puolella näette siis minun kotitekoisen kosketuskeppini, joka on muokattu vanhasta karttakepistä ja puisesta koristepallosta. Toimii käytännössä samalla tavalla kuin muutkin ja olen iloinen, että se on kokonaan kasaan vedettävä kokonaisuus.

Ei töitä ilman palkkaa, eikö?- 4. Namit
Nameja on lukemattomia erilaisia vaihtoehtoja ja siksipä en niitä suuresti lähde luetteloimaan. Perusperijaate on kuitenkin, että namit ovat nopeasti syötäviä, eli mahdollisimman pieniä sekä terveellisiä! Voitte kuvitella kuinka nopeasti kani ehtii lihota jos sille syöttelee koirankeksin kokoisia hunajaherkkutikkuja, yhden tempun jälkeen.
Siksipä meillä on käytössä Genesis-pelletit. (Jotka eivätivät ole meidän kanien pääpelletteinä, joten siksi ne maistuvatkin niin hyvin). Lisäksi esim. pienet porkkanan palaset ovat myös olleet toimiva vaihtoehto. Toki kaneja voi palkita muullakin, kuin ruualla. Kehuja ja pusuja pitää siis tottakai myös antaa! Herkut mainitsin tässä kuitenkin ensi-sijaisesti, sillä ne ovat varmasti kaikkien kanien suurin inspiraatio ja melkein paras palkka harjoittelussa.

























Siinä olivatkin kaikki meteriaaliset tarvikkeet, joita suosittelen käyttämään. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse ostaa, sillä pelkällä naksuttimella ja oikeilla herkuilla pääsee jo pitkälle! :)

Ennen harjoittelua varmista, että sinulla on myös nämä!


Harjoittelemiseen tarvitaan tilaa. Tärkeää olisi, että tila, jossa harjoittelette ei ole kanin mielestä pelottava, tai sinua kiinnostavampi. Treeniympäristön tulisi olla mahdollisimman tylsä kanin mielestä, jotta se jaksaa keskittyä paremmin sinuun. (Huom: Jos käytätte aina samaa tylsää harjoittelu-aluetta kani oppii pitämään paikasta ja rupeaa ottamaan sinuun kontaktia jo heti alueelle saapuessa). Suotavaa olisi myös, että alustana olisi matto, jottei kani pääse liukastelemaan.


Tie sydämmeen käy vatsan kautta:
Ennen harjoitusten aloittamista kanin on uskllettava syödä kädestäsi herkkuja. Omistajan tehtävänä on myöskin tuntea kokeilujen perusteella mitkä herkut vetoavat juuri hänen pupuunsa parhaiten, jottei sellaisia tarvitse harjoitusten aikana miettiä tai lähteä erikseen kokeilemaan. mitä useamman terveellisen ja pienen herkun tiedät kelpaavan sen parempi! Sillä kokemuksesta voin sanoa, että kaneilla osaa olla joskus erittäinkin vaativa makuasiti: "Hyvä herkku tänään saa minut huomenna voimaan pahoin."



Tunne kanisi!

Ennen kaikkea, tärkeintä on kuitenkin, että kanillasi on täysi luottamus sinuun ja aikomuksiisi! Mitä luottavaisempi kani, sitä paremmin yhteistyö sujuu. Sitä nopeammin kani oppii ja sitä hupsumpia temppuja voitte lähteä yhdessä kokeilemaan. Harjoittelun yksi hyvistä puolista on myöskin mm. se, että se kasvattaa omistajan sekä kanin suhdetta.
Omistajan tulee tuntea oma lemmikkinsä niin hyvin kuin mahdollista. Hänen tulisi tietää mistä hänen kaninsa pitää, mitä hän pelkää, kuinka kauan lemmikki jaksaa kerralla keskittyä jne.


 Eiköhän siinä tullut tekstiä jo kerrakseen, vai mitä mieltä olette? Tämä ensimmäinen osio oli itsenikin mielestä vähän tylsähkö, mutta luultavasti kakkos-osiossa pääsemme jo mielenkiintoisempiin aiheisiin eli itse harjoittelun aloittamiseen.

Kommentteja? Kokemuksia? Kysymyksiä?




keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Kauniit talvipäivät: kuvina muistoihin


Kuka muu rakastaa täysin koskematonta lunta?
Muutamina päivinä olen ulkoillut pupujen kanssa ahkerasti. Aluksi lunta olikin vain vähän, mutta sitten sitä satoi kolme-neljä päivää putkeen. Sen jälkeen, lunta olikin jo niin paljon, että kanien oli semi vaikea liikkua sinne minne halusivat. Ensimmäisinä päivinä Romeo oli vähän pettynyt, kun sen pehmoiset pumpulitassut koskivat ensikerran viikkoihin, kylmään lumeen. Sillä kovasti poika tuntuu kesää odottavan.
Marley ei vielä siinä vaiheessa välittänyt lumesta tai vuodenajasta ollenkaan. Se halusi kuluttaa energiaa jolkottelemalla sielläsuntäällä-satoi tai paistoi.
Seuraavien lumipyryjen jälkeen, kun lunta oli tullut n. 5cm lisää, kanit järkyttyivät. Marley ei uskaltanut enää liikkua, vaan jäi kököttelemään yhteen nurkkaan. Aina sen halutessa muualle oli ensin kaivettava siisti polku. Polkuja se ehti kaivaa tusinan verran, ennen kuin lähdimme sisälle.
Romeo oli täysin toista luokkaa. Se loikki uskomattomia loikkia eteenpäin ja vauhdilla. Mikä olisikaan kanille raskaampaa liikuntaa, kuin lumessa kahlaaminen tai pomppiminen. Ennen lumikuuroja oli todella keväiset ja kauniit maisemat sekä suotuisat säät. Lämpötila onkin pomppinut jo viikkoja 0-5 asteen välillä, koskakohan tulee kesä?

Ajattelin siis julkaista blogissakin nämä "kauniit" kuvat, sillä olen huomannut kuinka mukava näitä vanhoja postauksia on selailla jälkeenpäin ja muistella menneitä aikoja :´)
Ensimmäisinä päivinä Romeo oli vähän pettynyt, kun sen pehmoiset pumpuli tassut



"Joskus toivoisin osaavani lentää näiden kinosten yli"







Tälläkertaa ei mitään spesiaalimpaa postattavaa ole. Seuraaviin postauksiin yritän sitten panostaan hiukan enemmän, jos aikaa riittää! :)
 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.