maanantai 21. joulukuuta 2015

4,3 kiloa, elämän iloa!

Mulla kävin tänä vuonna vähän hassusti jouluvalmistelujen kanssa. Tein joulusiivouksen selvästikkin liian aikaisin, sillä nyt olen jo ehtinyt sotkea kaiken (ja kanit tietysti oman osuutensa). Enää ei edes huvittaisi siivota, sillä ei tunnu ollenkaan 21. päivältä joulukuuta, ainakaan vielä. Ulkona ei ole lunta ja päänikin on vähän huimaillut päivisin. Saa nähdä millaisiin tunnelmiin päästään loppujenlopuksi tänä vuonna.
Toissapäivänä kuvasin kaneja, enemmän Romeota, joka osaa herkkujen avulla todella kivasti poseerata kameralle. Vasta myöhemmin hoksasin, että olisihan niihin kuviin voinut kehitellä jouluisen taustankin, mutta eeih.. näillä mennään tällä kertaa. Marleyta jännitti olla pöydällä taas sen verran, ettei sen kuvista tullut muita kuin marsun näköisiä kökötys/varovaisia ryömintä otoksia. 







Tänään punnitsin kanit. Mikäli meidän vanhaan ja rasittavaan vaakaan on ollenkaan uskomista, Romeo painoi 2,4 kg. Samoilla linjoilla ollaan siis koko edellinen vuosi kuljettu. Marleylla painoa oli tälläkertaa 1,9 kg. Sen paino on vuoden aikana vaihdellut 1,8- 2, 1 kg välillä. Ei paha. Romeolle olisi kuitenkin hyvä saada turvallisesti lisää massaa. Saattaa kuulostaa ehkä oudolta sielä ruudun takana, mutta täällä näkee kuitenkin, että pieni lisäpaino (esim 2, 8-3 kg) ei olisi pahitteeksi. Nuoruus iässä Romeolla oli painoa jossain vaiheessa jopa 3,5kg tai yli. Se ei ollut sille edes liikaa, eikä tuntunut vyötärössä ollenkaan. Vanhetessa massaa on pudonnut siis paljon, mutta tasaisesti, niinkuin kaneille vanhetessa yleensä saattaakin tapahtua. Mistään nopeasta painonlaskusta ei ole kyse, eli sen puoleen en huolestu. Tuo pudotus on kuitenkin siinä kolmessa vuodessa hiipunut nykyiseen, jossa ollaan pidemmän aikaa mietiskelty ja katseltu vieläkö laskee. Enempää ei ole pudonnut, onneksi. Lihaksista on lähtenyt suurin osa massasta, vaikka saman verran on kanilla liikunnanmahdollisuutta kuin aikaisemmin. Taitaa vain päiväunet viedä voiton! Muttei sekään haittaa, hyvä vaan, että osaa levätä ja rentoutua. 


tiistai 15. joulukuuta 2015

Bambi jäällä


"Sehä makaa kuin bambi jäällä, liukastumisen jälkeen"






















Enää viis kokonaista päivää jäljellä ennen joululomaa. Tarkennettuna: liian lyhyttä lomaa. No ei anneta sen kuitenkaan vielä lannistaa! Kanit ovat eläneet kanssani rauhallisia päiviä toisensa jälkeen. Kaksi päivää sitten vaihdettiin huoneen järjestystä ja nyt nekin saivat "oman huoneensa", vanhasta vaatekomerostani! Kumpikaan ei kyllä kummoisemmin sielä aikaa ole viettänyt, (enemmän kuitenkin kuin minä muunnoin). Kunhan koomailevat keskellä lattiaa. 

Viimeviikon lopusta Romeolla oli taas puolen päivää kestävä suolisto ongelma (karva). Yön aikana poika rupesi kuitenkin syömään pitkän houkutteluni jälkeen ja aamulla apaattisuus oli jälleen tipotiessä, hyvä niin. 

Tälle kuulumispostaukselle ei paljon sisältöä ole kertynyt, mutta muutama suloinen kuva Romeosta löytyy, sillä edellis viikkona harjoittelimme kameralle poseeraamista namien ja naksuttimen kanssa. Hienosti herra suoriutui! Ensin kokeiltiin tassujen pitämistä korokkeen päällä (ja siinä paikallaan kököttämistä) ja sen jälkeen ihan vain pöydällä "ylväänä" istumista. Kivasti sai höpsö letkan viimeisessä kuvassa tuotua omaa persoonallisuuttana esiin! Harmi, että kuvat ovat kovin rakeisia, sillä sitä se sisätiloissa kuvaaminen ilman kunnon valaistusta teettää. 



Luntakin on satanut edes vähän, pitäisi jokin päivä viedä kaneja varmaan kunnolla totuttelemaan tuohon valkoiseen kylmään.

 Lempi kuvasi?

lauantai 5. joulukuuta 2015

"Ahaaa" elämyksiäni kanin omistajana

Tämän postauksen idean sain jälleen kerran junassa, tuijottaessani ulos jo tutuksi tulleita maisemia. Rupesin siinä silloin mietiskelemään, että montakohan heinäpaalia pupuille on vielä jäljellä ja riittäisikö se syksyn tai jopa joulun yli. Noinkin arkisesta asiasta lähti kehittymään idea tähän uuteen postaukseen: Suurimmat "ahaaa" elämykseni kanien omistajana. Tarkoituksena on siis kertoa esimerkkejä asioista, joita en tiennyt/tullut ajatelleeksi ennen omaa lemmikki pupuani, vaikka tietoa kaneista olin kerännyt jo ennen sitä isot kasat muistiin.

1. Se kun huomasin, ettei kyljellä makaava kani ole välttämättä kuollut ja iloloikat ovat todellisia, jopa jokapäiväisiä.

Ennen Romeota olin lukenut siitä, miten kanit saattavat onnellisina kieriä, maata rentoutuneena kyljellään tai hyppiä holtittomalta näyttäviä super hyppyjä täydestä juoksuvauhdista ja joskus jopa paikoiltaan. Muistan kuitenkin vielä elävästi ensimmäisen kerran, kun näin oman pupuni kyljellään. Sen korvat olivat epäluonnollisesti ja silmäkulmasta pilkisteli demonin katse. Nenä ei nuuskinut ilmaa normaalisti ja kani makasi raadon näköisenä, täysin liikkumatta. Säikähdin pahanpäiväisesti (ja vielä monesti sen ensimmäisen kerran jälkeen) kunnes aloin oikeasti tottumaan ajatukseen, että kanit pötköttävät mielellään kyljellään, joskus jopa söpösti. Samaan syssyyn iloloikat. Olin lukenut niistä paljon, olin nähnyt yputubesta loikkavideoita, mutta oman kanin kaurishypyt olivat aina aluksi "paljon hienompia ja oudompia kuin muiden".


Tämä kuva ei ole siitä hetkestä, kun säikähdin. 

2.Tunne, kun tajusin, että kaneja voi naksutinkouluttaa.

Tiesin, että kaneille voi opettaa temppuja. Tiesin, että ne oppisivat jotain, mutta helppoa. En kuitenkaan pitänyt varsinaisena temppuna sitä, että kani pyörähtää ympäri herkun perässä. Niinhän melkein jokainen eläin kykenee tekemään. Saatuani naksuttimen kunnolliseen käyttöön huomasin kuinka oppivaisia ja fiksuja eläimiä ne oikeasti ovat. Enään ei ollut kyse sattumasta tai helpoista tempuista, vaan puput pystyivät lyömään yläfemman tai tulla kutsusta sivulle. Nykypäivänä en pysty edes kuvittelemaan "tyhmiä kaneja", tai sellaisia jotka "eivät opi". 

























3. Se kun ymmärsin hakea heinää maatilalata

Olin tästäkin aiheesta lukenut ja kuullut. Heinän hakeminen maatilalta pienpaaleissa kuulosti paremmalta vaihtoehdolta, kuin kaupan heinä ja niinhän se yleensä onkin. Heinäpaali tuntui kuitenkin olevan sellainen juttu, jonka sai vain suhteilla, esimerkiksi ratsastajat. Vasta viidentenä vuonna tartuin itseäni niskasta kiinni ja aloin selvittämään asiaa. Kävikin sitten niin, että olin ollut aivan väärässä siitä ajatuksesta, että heinää saa vain ne tietyt, onnekkaat, joilla jotain suhteita johonkin suuntaan on. Jo yhden minuutin puhelun jälkeen olimme matkalla heinäostoksille ja kaikki sujui todella helposti, halvasti, ilman suurta vaivaa!

5. Kanit oppivat lukemaan eleitäni, välillä liiankin hyvin. 

Tästä en ollut aikaisemmin missään kuullut tai ainakaan sitä sen kummemmin ajatellut. Nykyään sen selkeäsit sillä välillä se on koitunut hieman jopa haitaksi. Kania on esimerkiksi hankalempi saada kiinni, kun se aavistaa joutuvansa kohta jäämään yksin kotiin. Toisinaan on taas hankala kävellä kompastumatta, ne tietävät kohta olevan agilityn ja herkkujen aika, jonka johdosta molemmat rupeavat käymään innostuneena ylikierroksilla jo ennen harjoitusta. Molemmat ehkä vähän kehnoja esimerkkejä, mutta ne pienimmäit ja osuvimmat eivät vain jää mieleen. Ehkä joku silti ymmärtää miltä tuntuu olla oman jänlnstä kanssa samalla aaltopituudella.  

6. Se kun ymmärsin, ettei isokaan häkki tai ulko-aitauksemme riittänyt. 

Häkki on aina häkki ja huonekkin on aina huone. Itse ymmärsin sen kunnolla vasta viime vuosina. Aikaisemmin meillä oli häkki, suhteellisen iso sellainen. Siitä siirryimme nykyiseen eli "kanihuoneeseen". Puput ovat saaneet minut kuitenkin enemmän ja enemmän sille kannalle, että isokin häkki tai huone ei riitä, sillä kanille on luonnollista vaihtaa maisemaa, liikkua vapaana sekä tutkia ympäristöä fyysisesti, kuin myös tarkkailumielessä. Kani kyllästyy häkissä, vaikka kyse olisikin isosta kompostiaitauksesta virikkeineen, ellei se pääse säännöllisesti juoksemaan. Meillä puput ovat kautta aikojen jaloitelleet päivittäin, mutta niiden jaloittelu aikaa on lisääntynyt entisestään vuosien varella. Ulkoaitauksen näin olevan liian pieni, kun Marley rallitteli sielä päivittän, kaarevasti.


7. Se kun oivalsin, ettei marketeista kannata ostaa herkkuja pupuille

Mitään kovin epäterveellistä, ainakaan isoja määriä en muistaakseni ole syttänyt, mutta porkkana ja vaikka itse kuivattu omena kelpaavat usein vähintäänkin yhtä hyvin kuin kaupan lisä ja-väriaine pommit. Lisäksi porkkanat tulevat paljon halvemmiksikin. Nykyään ostan kaneille harvoin herkkuja tai leluja edes eläinkaupoista. (Leluiksikin kelpaa oksat usein vallan mainiosti). 


8. Kun kuulin, että kaneille on parempia valjasvaihtoehtoja kuin "paita" tai H- valjaat

"paita" malliset valjaat olivat meillä ensimmäisenä käytössä, mutta niistä näki jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen etteivät ne ole kanin päällä läheskään tarpeeksi istuvat saati käytnnölliset. Tuskin monikaan kani niistä edes nauttii päällään. "paidasta" siirryimme H- valjaisiin ja sen jälkeen lapareihin. Hyvät, kestävät, istuvat ja oikean kokoiset lapavaljaat ovat omasta mielestäni parhaat valjaat suurimmalle osalle pitkäkorvista!


Mitäs tykkäsitte tästä postauksesta?  Jos nappasi niin muut kanibloggaajat hoi, idean saa kopioida :)!

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Joulukuun toinen

Jo Joulukuun toinen päivä, miten aika riensikin näin nopeasti? Meidän pitkäkorva jengi odottelee joululomaani yhtä innokkaasti kuin minäkin. Voi sitä riemun tunnetta, kun saamme kaikki vain löhötä ja olla! Siihen menee kuitenkin vielä hetki jos toinenkin, joten ei heittäydytä ihan vielä lomafiiliksiin. 

Kiire painaa kuluvien päivien perässä kovaa vauhtia, etenkin koulutyöt. Onneksi sain kovalla aherruksella aikaiseksi tunteen, että minulla on edes hetki aikaa rentoutua ja kirjoitella muunmuassa tänne blogiin, viimeaikaisesta elämästämme. 

Marraskuu oli hiljainen ja pimeä. Räntää satoi. ensilumi tuli ja meni. Onneksi ehdimme hetken aikaa ihastelemaan kanien kanssa ja villillä meinigillä! Romeo vihaa märkää, kylmää ja kosteaa, mutta siitä huolimatta, ehkä ensimmäisen kerran, se oikeasti nautti tuosta virkistäytymispäivästä ensilumen parissa. Iloloikkaa lensi keposasti myös talon nuorukaiselta neidiltä, Marleylta. Sen ainoan lumisen päivän jälkeen olemme taas vaipuneet "koomaan" tänne omaan koloomme. Ulkona on käyty harvoin ja sisälläkin kaneista ja minusta tuntuu pimeä syöneen kaiken ylimääräisen energian, mutta senhän se syksy ja pimeys aina tekeekin, oli vuosi mikä tahansa. 

Viimeviikolla olin koulumme asuntolassa, eli viikon navetalla hommissa. Kaikki sujui sielä paremmin ja rutiininomaisemmin kuin viimeksi, mutta kanit sensijaan eivät pieäneet lähdöstäni. Niin kuin olin aikaisemminkin aavistanut.. Lyhyitä tekstareita ja kuvia kanien voinnista sain puhelimeeni aina silloin tällöin, koska olin sitä ennen poissaoloani vaatinut, kuten aina. Kotiin päästyäni sain kuitenkin kuulla tarkempaa raporttia kanien tempauksista. Yläkerta oli merkkailtu ja papanoitu täyteen, luoksetulokutsua ei kuunneltu kanihuoneeseen asti ja oma huoneeni oli tietysti kuin pommin jäljiltä. Mikään ei kuitenkaan tullut minulle yllätyksenä. Näin on käynyt monesti aikaisemminkin, kun olen lähtenyt yli kolmen päivän matkalle. kanit osoittavat mieltään, kokeilevat rajojaan, ottavat vallan, purkavat eroahdistustaan tai miten sen sitten ikinä kukin haluaakaan ilmaista. Olin kaikestahuolimatta iloinen päästyäni takaisin kotiin, lemmikkieni luo, vaikkei navetassa työskentely sen hullumpaa olekkaan.

Tässä nyt sitten kauhisteltavaksi heilahtaneita ja epäonnistuneita kuvia kaneista ensilumessa! Yritän ensikerralle saada parempia otoksia kasaan. 











Yritä tuosta nyt sitten saada kunnon kuvia... 



maanantai 16. marraskuuta 2015

Agility harjoituksia (kiikkulaudan testaulua).

Tällä kertaa luvassa jälleen vähän lyhyempää ja toiminnallisempaa postausta, sillä aikabudjettini on ollut kovin rajallinen jo pidemmän aikaa. Kaiken lisäksi postus tulee vielä muutaman päivän myöhässä, mutta näillä mennään..

Sisällä puuhailemisesta on muodostonut jälleen tapa, kun ulkona ei kosteuden ja etenkin pimeyden takia tule enää viihdyttyä yhtä hyvin. Viime viikolla harrastelimme jälleen agilityä, sillä halusin päästä testaamaan uutta kiikkulautaa, jonka rakensin kaneille jokunen aika sitten. Kiikun rakentaminen oli yllättävän helppoa (laatutyövälineillä). Rakentamista hauskempaa oli kuitenkin lopputuloksen testaileminen ja kanien ilon ja tekemisen meiningin näkeminen! Ensimmäisenä vuoroon pääsi Romeo, koska hän on luonteeltaan rohkeampi ja kokeneempi harrastaja. Ajattelin, että Romeo uskaltaisi muutaman kokeilun jälkeen menemän laudan herkun avulla muttei siihen edes niitä tarvittu. Ennenkuin ehdin edes herkuilla houkuttelemaan Kluppa poika tallusteli laudalla nimittäin oma-aloitteisesti jo muutamaan kertaan. Herkun kanssa se sujui sitten tietysti vielä nopeammin ja paremmin. Itse rataa kokeillessamme tuli hieman haasteita vastaan, kun vauhti meinasi viedä maltilta voiton. Välillä pupu loikki laudan keskeltä tai lopusta pois jolloin yritin näyttää herkun kanssa, että sen loppunasti käveleminen on palkitsevampaa ja parempi tapa, kuin häseltäminen! 

Marleyn kanssa ei sujunut ihan yhtä hyvin, sillä neiti pelkäsi kovasti keinusta lähtevää, pientäkin äänen narahdusta.  Tulin sitten hyvin nopeasti siihen tulokseen, että tämän harrastuksen tulee olla vain hauskaa, eikä ollenkaan pelottavaa! Marleyn ei siis tarvitse ollenkaan kiikkuilla, ainakaan ennen ääneen tottumista. Teimme kuitenkin harjoituksia jotka rohkaisivat kania ylittämään itseään. Marley pääsi kokeilemaan lautaa ilman kiikkua ja ääntä, jolloin kaikki alku kankeuden ja jännityksen jälkeen sujui todella kivasti! :) 


Mitäs mieltä olette meidän kiikkulaudastamme ja super suloisista agilitykaneista ?






keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Puuroista iltaa kaikille

Tiedättekö sen tunteen kun kaneille aijemmin maistunut pelletti ei tunnu enää kelpaavan, vaikkei kyse ole suolistotukoksesta, sairaudesta, tai siitä, että masu olisi täynä heinää tai äidin tuputtamia herkkuja (onneksi terveellisiä) ? Meille käy näin aina silloin tällöin (vaikka jos ihan totta puhutaan niin samakin ruoka maistuu kaneille aina, ellei masu ole täynä tai suolistossa  ole ongelmia). Niin tai näin, kuitenkin on hauska hemmotella kaneja silloin tällöin. Ja tälläkertaa se tapahtui puuro-annoksen merkeissä!
Meidän kanit pitävät kovasti puurosta, jonne on omistajankin helppo sujauttaa "lisäravinteita" (yrttejä, pellavansiemeniä tms.) mikäli kani ei niistä muuten pidä. Puuron tekeminenkin on erittäin simppeliä, eikä se vaadi paljon aikaa. Pellettiseos on hyvää myöskin tiettynlaisille toipilasotilaille.
Puuron tekeminen on yksinkertaista ja yksinkertaisimmillaan siihen tarvitaan vain vettä ja kanin pellettejä, jotka miksataan kiehuvassa vedessä yhteen ja annetaan jäähtyä. Kaikki muu onkin vai plussaa tai miinusta omaan pellettipuuro seokseen.
Tänään kanit maiskuttelivat enemmän kuin hyvissä mielin, minun tekemää mössöä, jonka teko-ohjeet löytyy alapuolella askarrellusta videoklipistäni. Jos joku aikoo videosta ottaa mallia niin kannattaa huomata kuitenkin se, että määrät oli mitoitettu kahdelle perusterveelle pupulle kahden päivän anokseen. (yhden päivän annokseen olisi tullut liian vähän aineksia keittämisen kannalta).



sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Blogin pyörittäminen jatkuu jälleen syksyisien kuvien merkeissä. Noita vähän huonolaatuisempia kuviaihan on kertynyt minulle riittämiin.. Ehkäpä tuosta johtuen, jos vain ilmat enää mitenkään saalivat, niin mieleni tekisi vielä ainakin yhden kerran pistää kamat kasaan ja kuvata kaneja vielä viimeiset hetket, syksyn kauniissa väreissä ja maisemissa. Saa kuitenkin nähdä toteutuuko tämä pienimuotoinen aatteeni, sillä kauniit ulkoilukelit taisivat juuri vilistää silmiemme ohi. Ainakin tänään ulkona oli niiin masentava ilma, että mieleni tekisi vaipua horrokseen (eli netfliksin ja kanien luo, lämpöisen peiton alle käpertyneenä). Kellään samanlaisia fiiliksiä?

Pupujen karvanvaihto jatkuu yhä.. Se tietysti hieman harmittaa, sillä meillä se tarkoittaa sitä, että kanien suolistoon menee usein liikaa karvaa joka aiheuttaa ketjupapanaa ja pahimmassa tapauksessa suolistotukoksia. Siihen asti meillä ei onneksi vielä olla edetty. Harjaamisella ja ananas"mehulla" olaan saatu pidettyä karvat suhteellisen kurissa. Siitäkin huolimatta molemmat ovat menneet apaattisempaan kuntoon. Mitään hälyttäviä merkkejä ei ole näkynyt, vain väsyneisyyttä on lisääntynyt. Romeo ja Marley eivät jaksa juosta alakerrassa enää yhtä ahkerasti, kuin kuukausi sitten. Marley ei enää spurttaile joka aamu, vaan jää mielummin pöydän tai sohvan alle makoilemaan, pikaisen kierroksensa jälkeen. Romeo ei alakerrassa yhtä hyvin viihdy, joten sen löydänkin usein yläkerrasta torkkumasta. Olen kuitenkin aika varma, että valomäärän nopea vähentyminen on saanut tämän energiatason laskemaan myöskin kaneillan ja suurin osa "apaattisuudesta" johtunee siitä. Karvanvaihtokaudessa on kutenkin se hyvä puoli, että usein lopputuloksena on miellyttävän ja "puhtaan" näköinen kani. Ainakin Romeo edustaa tällähetkellä enemmän omaa väriään :D.

Tänään kilpailimme Marleyn kanssa puotinharjussa vaikealla suoralla. Tällä kertaa ei menty radalla yhtä hyvin kuin viimeksi, mutta eipä se meitä lannista. Sääkin oli niin masentava, etteä neljän virheen rata oli meille ihan riittävä saavutus :) Muutkaan puput eivät mielestäni olleet tänään kovin vireessä, mutta eihän sitä aina voi ollakkaan.













torstai 15. lokakuuta 2015

Syksyinen kuvapostaus

Syyslomalla on ollut kyllä todella mukaisat ilmat ja senpä vuoksi vietimme muutamat peräkkäiset päivät nassukoiden kanssa ulkosalla. Kameraan tuli otoksia, ehkä vhähän liikaakin, joten niiden voimilla jatketaan eteenpäin varmaankin myös seuraavat postaukset.
Romeo nautti ulkoilemisesta, vaikka tiiraileminen portinluota ei meinannut millään loppua. Romeolla on tapana haluta sisälle muutaman minuutin jälkeen, jonka vuoksi se juoksee aina portille, jos joku ihminen siitä sattuu ohitse kävelemään. Kyllä se iloloikkaakin hypii aina sisäänpääsy-yrityksien välillä, mutta tämä pupu pitäisi vielä vapaamuotoisemmasta ulkoilemisesta sisä-ja ulkotilojen välillä.
Marley rallitteli mallikkaasti rapisevien lehtien päällä. Niissä oli hauskaa kierähdellä ja maistellakkin, hänen mielestään.

Loma alkaa lähestyä loppuuaan ja aivan liian nopeasti. Minulle on noussut pintaan hieman kuumeisempi olotila, joka ei yhtään tätä lopun lähestymisen haikeutta yhtään helpota. Päässä heittää ja kurkkuakin koskee.. Onneksi yöllä ei tule kylmä, kun on kaksi (tai ainakin yksi) lämpöpatteri kainalossa! :)





Antilooppilauma vauhdissa :)








"Tähän on niin hyvä nukahtaa" 
"Jos vaan joku lakkaisi kuvaamasta mun lepohetkiäni"
 Eilen sisustelin huonettani jälleen uuteen uskoon. Seuraavassa postauksessa saatte kuulla siitä ja ehkä eräästä toisestakin lisää ;)

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.