keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Tervetuloa vuosi 2015!

Tänä vuonna (2014) monia mullistavia asioita on tapahtunut ja erilaisia kokemuksia on kertynyt kiitettävästi. Olen myös saanut muutaman erittäin läheisen ystävän esteharrastuksen parista, johon toivon olevani yhteydessä vielä pitkän pitkän aikaa.
Tänä vuonna kaikista mullistavin muutos oli kuitenkin uusi kani, Ninja`s Dakota, eli siis Marley, joka saapui meille maaliskuussa. Muistan vieläkin elävästi ne ensihetket, kun tuo pikkuinen ipana meille saapui! Aluksi Marley oli arka ja jännittynyt, mutta antoi silti kaikkien kiltisti käsitellä ja koskea häntä (sellainenhan hän oli aina ollut). Todella kiltti sylissä, mutta vapaana ollessaan se saattoi olla pieni ja pippurinen tuholainen!
Pian aloimmekin totuttaa kaneja toisiinsa. Alku-järkytyksen ja muutaman takaiskun jälkeen kaikki sujui loistavasti. Jälkeenpäin ajatellen, nuo kaksi oli todella vaivatonta totuttaa toisiinsa. Siksipä ne asuivat sulassa sovussa samassa jo ensimmäisellä viikolla.
Tutustuattuamme Marleyhyn paremmin olemme oppineet ymmärtämään sen eleitä, käyttäytymistä ja kunnioittamaan hänen omia rajoja, aivan kuten Romeollakin on omat "rajoitteet", joita kunnioitamme ihan vain kanin mukavuuden säilyttämiseksi.
Pian oli Marleyn ja minun ensimmäiset estekilpailut, ja täytyy kyllä sanoa, että aika ylpeä olen tämän pikkulapsen suorituksista. Vuonna 2014 Marley klassautui nimittäin molempiin keskivaikeisiin luokkiin.
Romeon elämä on pysynyt koko vuoden suhteellisen rauhallisena. Saatuaan uuden pupuneidin seuraksi, siitä on kuitenkin tullut entistä vilkkaampi. Vaikka aluksi pelkäsimme Romeon vetäytyvän meistä saadessaan oman lajisensa kumppanin, niin näin ei kuitenkaan käynyt. Ehei, Romeo on aivan yhtä ihmisrakas kuin aina ennenkin! Myöskni meillä yökyläilevät ovat saaneet nähdä Romeon lempeää luonnetta ;)
Romeo täytti tänä vuonna jo huimat neljä vuotta ja siitä seurauksesta jäi ansaitulle hyppy-eläkkeelle.
Ensi vuonna alkava "uusi aikkakausi" tulee tuomaan paljon muutoksia, mm opiskelulun muuttuessa. Parhaani mukaan yritän järjestää asiat mallilleen, niin hyvin kuin suinkin voin. Saa siis nähdä kuinka mullistavia muutoksia vuosi 2015 tuo tullessaan, mutta ainakin seuraavat n. puolivuotta mennään vanhan kaavan mukaan.

Hyvää uuttavuotta kaikille!

lauantai 27. joulukuuta 2014

Parasta joulussa... Joulukuusi ja halit!

Meidän joulumme sujui todella rauhallisesti. Aatosta nauttivat molemmat kanit, etenkin Romeo. Joululahjoja availlessamme, se pyöri ja säntäili koko perheen ympärillä. Välillä se nakerteli muuidenkin paketteja auki :`). Sitten muutaman kerran  se jäi köllöttelemään jonkun jalkojen juurelle ja levättyään se ampaisi taas vauhtiin! Olihan meidän pakko kuvata videotakin tästä sydänntä lämmittävästä ilmiöstä, mutta niitä en vielä viitsinyt editoimattomina tänne julkaista.






 Parasta joulussa on suurien halien ja kehujen jälkeen myöskin joulukuusi. Sen alle on mukava piiloutua. Välillä oksiakin voi nakerrella, ja aamuisin melkeimpä poikkeuksetta käyn juomassa kuusen ravitsemaa vettä Marleyn kanssa - Romeo

Marley nautiskelee kuusen vettä :D
Niinkuin kuvista osaatte varmaankin jo päätellä olemme päässeet myös ulkoilemaan pupujen kanssa. Kyllä se lumi on molemmille aina suuri järkytys, kun ne astuvat hyisen talven keskelle.

Pakkasta on kuitenkin ollut kylliksi, joten suurimmaksi osaksi olemme olleet sisällä, onneksi nuhani meni nopeasti ohi, niin jaksan taas noita kakaroita viihdyttää.
























Kyllähän kanit muutamia joululahjoja saivat, halien ja pusujen lisäksi. Muunmuassa äitini oli käynyt ostamassa kaneille pehmoisen mökin, jossa on suloinen teksti `My place´. Lisäksi olin itse ostanut yhden roikkuvan lelun ja herkkuja, mutta ei mitään sen ihmeellisempää.

Onneksi on vielä lomaa jäljellä, vaikka se hupeneekin kovaa vauhtia! Alkaa vähän jännittämään, ehtiikös tässä edes rentoutua ja levätä..

Miten teidän lomanne on sujunut?

lauantai 20. joulukuuta 2014

loma tunnelmissa! Tai ehkei sittenkään..

Vihdoin alkoi pitkään odotettu loma! Mutta kuinkas ollakkaan, olen kipeä. Ei mikään ihme, sillä sellainen tuuri mulla sattuu nyt vain olemaan. Onneksi ei mitään vakvaa, pää-ja kurkkukipua "vain". Tämäkin postaus siis hutaistu särkyläkkeiden voimalla..

Kaneille puolestaan kuuluu hyvää. Molemmat ovat olleet energisiä vauhtihirmuja. Illalla Romeo nukahtaa jo yhdeksän-kymmenen aikoihin, mutta Marley valvoisi vielä kahteentoista asti. Aamulla molemmat heräävät virkeänä siinä kuuden-seitsemän aikaan ja kahdeksalta on minunkin viimeistään pakko nousta ylös, ja päästää karvakuonot yläkertaan riehumaan.

Yhtenä päivänä vein veitikat ulos juoksemaaan, vaikka ilma olikin kurjan viileä. Muutamien iloloikkien jälkeen lähdimmekin jo sisälle. Kuvia sain talteen vain muutaman otoksen. Ne löydätte alaspäin rullaamalla,

Kohta koittaa aatto ja uusivuosi. Pian saan siis taas sekoilla vuosilukujen kanssa! Koska meinaan aina vuodenvaihteessa kirjoittaa papereihin edellisen vuoden. Jospas uudenvuoden lupaukseni olisi, etten harhaudu tähän kertaakaan!

Marleyn kanssa olen treenaillut kahta erillistä temppua: 1. Boksiin- ja siellä pysyminen, kunnes vihellän. sekä 2. Kun sanon "out", se tarkoittaa, että kodinhoitohuoneesta (kaneille kielletystä paikasta) pitää juosta äkkiä pois. Tai vaihtoehtoisesti huoneeseen ei saa tulla perässä, vaikka jättäisinkin oven auki. Romeon kanssa olemme temppuilleet sillöin tällöin, mutta agilityyn se on tykästynyt! Ompa harmi, ettei Suomessa järjestetä agilitykilpailuja, vaikka toisaalta joskus on paljon mukavempaa harrastaa asioita ihan vain pelkästään kotona, eikä aina vaan kilpailla muiden kanssa.
                                                                   1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
Jokunen hyppykohtaus :D..
9.


         Ei meille mitään sen ihmeellisempää kuulu, hyvää joululomaa kaikille, joilla se alkoi! :)

10.

lEMPI KUVASI?


perjantai 12. joulukuuta 2014

Paketti saapui

Töitä, töitä, töitä JA töitä.. Eivätkö ne koskaan lopu? Vielä olisi kaksi koetta, sekä muutama kouluprojektia hoidettavana. Sen jälkeen viimeiset joululahjat lahjat vaan pakettiin ja postiin.. Eikä siinäkään vielä kaikki, mutta ennen kuin jatkan niin lopetan, sillä olen varma, että meillä kaikilla on kiireemme joulukuussa joten en jaksa omalla marmotuksellani lannistaa teitäkin! Lohtua arkeenhan te tulitte täältä netistä hakemaan, vaiko?

Blogiin en ole ehtinyt postauksia kokoamaan, ja ulkonakin on ankea sää kuvaamiseen, joka harmittaa minua suunnattomasti. Tulisipa pian lunta niin saisimme hieman kirkkautta ja joulufiilistä!

Nyt kokoonnumme kuitenkin availemaan zooplussasta tilattua pakettia, ja otetaan lyhykäinen katsasaus sen sisältä löytyviin tuotteisiin.

 Tällä kertaa tilasimme kaksi isoa säkkiä (10kg?) ruokaa, kaniemme vakkari pellettiä. Eli nyt sitäkin riittää taas vähäksi aikaa. Ostoskoriin tarttui myös aktivointipeli, josta olen jo pitkään haveillut, sillä nykyinen on aivan liian helppo fiksuille pupueillemme. Lisäksi paketti sisälsi hieman nakerrettavaa, pienen pajutunnelin nimittäin! Kanit rakastavat tuollaisia tunneleita, mutta eläinkaupoissa ne ovat usein sen verran kalliita, etten ole raaskinut sellaisia ostaa, ainakaan kovin montaa.. Onneksi edes jostain löytyy verkkokauppoja, joista  näitä saa bongailtua hieman alemmalla hinnalla.
Äitini halusi vältäämättä tilata alennuksessa olevan tunnelin kaneille, vaikka meillä niitä olikin ennestään jo neljää eri sorttia. Mutta eihän se haittaa, kaneista on hauska ryömiä pitkin rakentamiani labyrintteja. Lopuksi vielä nukkaharja, joka oli meille täysin ilmainen, keräämiemme plussapisteiden ansiosta ja todella tarpeellinenkin! Tällä sain oitis putsattua sileäpintaisemmat tyynyliinat, josta olen haaveillut jo pitkään karvattomina.
Tässä vielä tarkemmin tuosta tunnelista ja koirille tarkoitetusta aktivointipelistä.. Aktivointipeliin olen erittäin tyytyväinen, sillä se on asettanut kaneille tarpeeksi, muttei liikaa haastetta. Molemmat ovat aivan tohkeissaan päästessään pelaaman sitä, Marleyllä on tapa kaivaa ja raapia, kun hermot meinaavat kiristyä ja Romeo taas viskoo koko pelilaudan. Joskus mietin, onko vain silkkaa tuuria, milloin nuo höyrypäät onnistuvat kaivamaan muutaman porkkanan palasen tuolta. Toisaalta jotain "kehitystäkin" on tapahtunut, eli ehkä ne vielä oppivat avaamaan lokerot ja laatikot oikeaoppisesti.

Tunneli oli aluksi pettymus minulle, sillä ajattelin sen pysyvän kasassa, mutta huomasin pian sen hyvät puolet. Tunneli on nimittäin todella kevyt, ja kanit ovat mieltäneet sen lempitunnelikseen, sillä se ei rapise, eikä kahise, kun sen sisään sujahtaa. Lisäksi siinä on mukavat ilmareiät, ettei liikaa jännitä. Kolmantena kommenttina: "Sitä on niin kiva raahata ympäri taloa, kuin pesän rakennus materiaalia, koska se on niin kevyt. Joskus jopa viikkailen tai taittelen sen hienoksi mytyksi"- Marley


Tässä oli tämän kertaisemme. Joku kysyi, teenkö tarkempaa "arvionti" postusta pelleteistä, joita syötän kaneilleni. Vastaus on kyllä, mutta se on viel työn alla.



 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.