sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Vanha perinteinen kuulumispostaus!

Varsinaista taukoa en ole pitänyt, mutta monet ovat varmaan huomanneet hiljaisuuden, joka on vallinnut blogiani tavanomaista pidemmän aikaa. Nyt tulee kuitenkin pitkästä aikaa kuulumispostaus! 
Ensin haluan kuitenkin kiittää kaikkia teitä valtavasta lukijamäärästä (tällähetkellä tasan 155! + muutama anonyymi). Iso kiitos siis teille kaikille!
Sitten suunnataan katseet kohti arkisempia asioita. Viimeisimmät postaukset ovat kertoneet enimmkseen Romeosta, joten tasapuolisuuden vuoksi ajattelin hieman raottaa teille mitä meidän Dakoalle kuuluu. Pääsääntöisesti mitään erikoista kirjoitettavaa ei ole. Marley on kiltti ja vilkas kani, jolle on pakko tarjota paljon aktiviteettia, muuten on paikat alta-aikayksikön remontointi kunnossa.
Olen aloittanut harjoittelemaan Marleyn kanssa aktiivisesti luoksetuloa vihellyksestä. Aluksi en ollut kovinkaan määrätietoinen opettaja, joten homma meni hieman plörinäksi. Sitten päätin luoda itselleni tarkan suunnitelman miten aion kyseisen tempun opettaa, jotta säästyisin itsekin hämmennyksiltä ja tietäisin tarkasti mitä käytöstä aion vahvistaa. Suunnitelma todella auttoi ja nykyään Marley juoksee aktiivisesti luokse viheltäessä, haluamalla tavallani. Joskus tarvitaan käsien heilutusta, tai kyykistymien avuksi, että kani todella huomaa mitä ajan takaa. Romeolle en ajatellut temppua edes yrittää opettaa kanin matalemman kuulotason takia. Mutta toisaalta, kun Marley juoksee luokseni, ei  toistakaan tarvitse luo houkutella. vaan molemmat puput nopeasti luokseni.

Loskaa ja räntää.. Ulkona ei tosiaan ole ollut mitään parhaita ilmoja kuvaamiselle tai kanien ulkoilututtamiselle. Yhtenä päivänä, kun ensilumi satoi maahan, vein kyllä puput ulos sitä hämmästelemään, mutta mukanani oli vain videokamera, joten talvisia kuvia ei tullut. Tuon päivän jälkeen onkin ollut paljolti loskaa maassa, enkä ole viitsinyt pahemmin noita raukkoja kastella. Marleyn voin kyllä hyvissä mielin viedä ulos vähän huonommallakin ilmalla, sillä hän ei siitä juurikaan piittaa, mutta auta armias jos veisin Romeon ulos, kun edessä on pisarakin vettä tai lämpötila on huomattavasti alle nollan. Se ei viihdyy siellä sitten yhtään, vaan yrittää koko ajan kiivetä syliini turvaan. Ja eikös se niin kuitenkin ole, että vanheten kanien vastustuskyky ja ominaisuus säädellä ruumiinläpöä heikkenee? Noh, ei se ulkoilukieltoa tarkoita, mutta miksi väkisin?

Suurimman osan ajasta olemme siis köllötelleet sisätiloissa. Ensiviikolla minulla on onneksi hieman rennompi viikko ja kanit saavat siis jälleen enempi aktiviteettia. 
Eilen oli huoneeni suursiivouspäivä, mutta vielä on paljon tehtävää. Sillä on taas aika pestä kaikki kanien viltit, pyyheet jen. Onneksi siihen hommaan löytyy aina kaksi innokasta apuria.

Vaikka en mitään kuvia ole kerinnyt postaukseen kuvailemaan, niin oli pakko lisätä lämpimiä muistoja kesästä, sekä hieman syksystä tasapainoittamaan tämänhetkistä ankeaa ilmastoa.
































5 kommenttia:

  1. Kivoja kuulumisia ;)
    Tuo banneri on kyllä kiva!!

    VastaaPoista
  2. Tosi kiva kuulumis postaus! Näitä on kyllä luettu monta kertaa. :)

    VastaaPoista
  3. Käyhän katsomassa mun blogin:
    http://tahtilemmikit.blogspot.fi
    Anteeksi mainostus, mutta tarvitsen epätoivoisesi uusia lukijoita.
    Hyvää joulua!

    VastaaPoista

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.