Sivut

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Vanha perinteinen kuulumispostaus!

Varsinaista taukoa en ole pitänyt, mutta monet ovat varmaan huomanneet hiljaisuuden, joka on vallinnut blogiani tavanomaista pidemmän aikaa. Nyt tulee kuitenkin pitkästä aikaa kuulumispostaus! :)

Ensin haluan kuitenkin kiittää kaikkia teitä valtavasta lukijamäärästä (tällähetkellä tasan 155! + muutama anonyymi). Iso kiitos siis kaikille teille kaikille!

Sitten suunnataan katseet kohti arkisempia asioita. Viimeisimmät postaukset ovat kertoneet enimmkseen Romeosta joten tasapuolisuuden vuoksi ajattelin hieman raottaa teille mitä meidän Dakoalle kuuluu. Pääsääntöisesti mitään erikoista kirjoitettavaa ei ole. Marley on kiltti, vilkas kani, jolle on pakko tarjota paljon aktiviteettia ja virikkeitä, muuten on paikat alta-aikayksikön remonttikunnossa.
Olen aloittanut harjoittelemaan Marleyn kanssa aktiivisesti luoksetuloa vihellyksestä. Aluksi en ollut kovinkaan määrätietoinen opettaja, joten homma meni hieman plörinäksi. Sitten päätin luoda itselleni tarkan suunnitelman miten aion tempun opettaa, niin säästyn itsekkin hämmennyksistä ja tiedän tarkasti mitä käytöstä aion vahvistaa. Suunnitelma todella auttoi ja nykyään Marley juoksee aktiivisesti luokse viheltäessä oikealla tavalla. Joskus tarvitaan käsien heilutusta tai kyykistymien avuksi, niin että kani todella huomaa mitä ajan takaa. Romeolle en ajatellut temppua edes yrittää opettaa, sen matalemman kuulotason takia. Mutta toisaalta, kun Marley juoksee luokseni ei pupun tarvitse kahtakertaa miettiä onko tarjolla herkkuja, ja niinpä molemmat kanit siis tulevat luokse kutsuessa ;)


Loskaa ja räntää.. Ulkona ei tosiaan ole ollut mitään parhaita ilmoja kuvaamiselle tai kanien ulkoilutukselle. Yhtenäpäivänä, kun ensilumi tuli maahan vein kyllä puput ulos sitä hämmästelemään, mutta mukanani oli vain videokamera, joten talvisia kuvia ei tullut. Tuon päivän jälkeen onkin ollut paljolti loskaa maassa, enkä ole viitsinyt pahemmin noita raukkoja kastella. Marleyn voin kyllä hyvissämielin viedä ulos vähän huonommallakin ilmalla sillä se ei siitä juurikaan piittaa, mutta auta armias jos veisin Romeon ulos, kun edessä on pisarakin vettä tai lämpötila on huomattavasti alle nollan. Se ei viihdyy sielä sitten yhtään, vaan yrittää kokoajan kiivetä syliini turvaan. Ja eikös se niin kuitenkin ole, että vanheten kanien vastustuskyky ja ominaisuus säädellä ruumiinläpöä heikkenee? Noh ei se ulkoilukieltoa tarkoita, mutta ei tuota reppanaa voi sinne raahatakkaan.

Suurimman osan ajasta olemme siis köllötelleet sisätiloissa. Ensiviikolla minulla on onneksi hieman helpompi viikko ja kanit saavat siis jälleen enempi aktiviteettia. Kenties, ehkä blogissani vierailee taas erillaisia karvaturreja ;).

Eilen oli huoneeni suursiivouspäivä, mutta vielä on paljon tehtävää. Sillä on taas aika pestä kaikki kanien viltit ja muut pyyhkeet jne. Onneksi siihen hommaan löytyy aina kaksi innokasta apuria.

Vaikka en mitään kuvia ole kerinnyt postaukseen kuvailemaan, niin oli pakko lisätä lämpimiä muistoja kesästä sekä hieman syksystä, tasapainoittamaan tämänhetkistä ankeaa ilmastoa.

































Huomasitte varmaan, että myös blogini ulkoasu on vaihtunut hieman talvisempaan suntaan. Ehkä liian vaalea mielestäni, mutta kelpaa hyvin tämänhetkiseen tilanteeseen.

5 kommenttia:

  1. Kivoja kuulumisia ;)
    Tuo banneri on kyllä kiva!!

    VastaaPoista
  2. Tosi kiva kuulumis postaus! Näitä on kyllä luettu monta kertaa. :)

    VastaaPoista
  3. Käyhän katsomassa mun blogin:
    http://tahtilemmikit.blogspot.fi
    Anteeksi mainostus, mutta tarvitsen epätoivoisesi uusia lukijoita.
    Hyvää joulua!

    VastaaPoista

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.