Sivut

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Kyläilemässä ja karkuri

Tänään ei herätys tullutkaan niinkuin normaalisti. Yleensä Romeo on se sylipupu joka tulee heti aamusta makoilemaan viereen ja kerjäämään aamupusuja. Marley on taas se riiviö, joka tuhoaa paikat ja "sisustaa kodin uudeksi".
Tänään maailma tuntui kuitenkin vinksahtavan ympäri, kun herätys oli vasta puoli kymmenen!
Yleensä kanit ovat herättäneet minua satunnaisesti keskellä yötä kolmen aikoihin ja virallisesti kuuden ja seitsemän välillä. Tämähän johtuu pitkälti siitä, että huoneeseeni paistaa heti aamulla kirkas aurinko ja aamun ensimmäiset auringonsäteet.
Eilen tähän tuli kuitenkin muutos, kun keksin ripustaa paksun päiväpeittoni verhotangosta (jossa ei tällähetkellä ole verhoja) kaksinkerroin, niin että huoneeseeni tulee oikeasti melkein pimeää. 
Tämä selvästikkin toimi sillä kanit nukkuivat molemmat yönsä "sikeästi" ja heräilivät vasta yhdeksän ja puoikymmenen välillä.

Herätyskään ei ollut aivan tavanomainen. Niikuin tuossa ylhäällä jo mainitsinkin, Romeo on sellainen persoona, joka kömpii ammulla viereen nukkumaan ja keräilemään ammupusuja. Joskus se jäisi sängylle nukkumaan varmaan minuakin pidempään :´)


Tälläkertaa Herätyksen hoiti kuitenkin Marley, joka kapusi vierelleni ja alkoi sitten petaamaan sänkyäni. Välillä se tökki minua sirtymään, kun olin neidin tiellä. Lopulta peittoakin piti siirtää.
Marley ei niinkään välitä aamupusuista. Yleensä se tulee herättämään, kun on sen mielestä aamupalan aika.



Noustuani ylös ja ruokittuani puput suuntasin kohti alakertaa hakemaan itselleni aamupalaa. Jätin tarkoituksella huoneeni oven auki, sillä edellis päivän "kani esteet" olivat suojaamassa sähköjohtoja ja huonkasveja. Nyt kaneilla oli mahdollisuus pomppia koko talossa vapaana. 
Romeo seuraa aamuisin minua alakertaan. Silloin se karistaa itseltään viimeiset unipölyt, pomppimalla iloloikkia ja vetämällä muutaman rallikierroksen pehmeillä karvamatoilla.
Sen jälkeen se käy yleensä tarkastamassa mitä pikkuneiti puuhastelee.

Aikaisemmin olen kantanut Marleyn alakertaan, koska se ei ole uskaltanut mennä portaiden lähelle johtuen liukkaasta lattiasta. Tänään laitoin portaiden molempiin päihin pikkuiset kasvopyyhkeet, joiden avulla Pikku neiti uskaltautui menemään portaata alas ja ylös "ensimmäistä kertaa" ilman avustusta.
Tajutessaan kuinka kivaa on juosta koko talossa vapaana se ei enään osannut päättää menisikö ylös vai alas, vasan se ravasi portaiden väliä.
Marleystä on tullut päiväpäivältä yhä enemmän seurallisempi ja uskaliaampi, varsinkin nyt kun se osaa kulkea häkkiinsä eli turvapaikkaansa. Tämä antoi pikkuiselle selvästikkin lisää itsevarmuutta yhä entisestään!

Kun on tarpeeksi ralliteltu ja paikkoja tutkittu on taas aika lepohetkelle:


Nää sen hörökorvat vaan on niin ihanat! :´)

Kun olen aamupalan syönyt saavat puput tavanomaisesti yhden porkkanan puoliksi. Yleensä istun Romeon vierelle "suojelemaan sen ruokailua". Marley on nimittäin osoittautunut nopeaksi porkkanan porskuttajaksi ja heti oman puolikkaan syötyään se suuntaa Romeon puolelle varastamaan tämän ruuan. Välillä on tullut jotain minimaalisia hyökkäysyrityksiäkin ja vaikka moni on varmasti sitämieltä, että se on kanin normaalia toimintaa niin haluan silti varmistaa, että kumpikin saavat syödä oman ruokansa rauhassa. Marleylläkin on niin terävät hampaat, että vahinko puraisukin tekee aika ikävää jälkeä.. ehh..

Normaaleja kotiaskareita tuli hoidettua tänäänkin. Ajattelin aluksi käydä hypyttämässä kaneja ulkona, mutta ilma oli sen verran kostea etten kuitenkaan tohtinut. Päivemmällä ilma kuitenkin vähän kirkastui ja päätin viedä kaneja uloos jaloittelemaan. Ensin oli vuorosas Marley.



Joo, on tosi kauniita luontokuvia..., mutta voisihan sitä kaniakin kuvata



Tavanomaisesti laitoin kanille päälle lapavaljaa, mutta ilmeisesti liian löysälle, koska ulkona, kun vintiö oli tunkemassa pusikkoon pidin narun kireällä estääkseni sen aikeita. Lopulta se kuitenkin peruutti nopeasti ja onnistui luiskauttamaan itsensä uloos valjaista. Ajattelin, että jos nyt nopeasti nappaan muutaman metrin eteenpäin ennättäneen kanin saattaisin saada sen kiinni ja se olisi ollut lyhyt karkureissu. Mutta tietenkään en ollut kania nopemapi ja se pääsi minulta karkuun. Siitä se sitten lähti viilettämään nopeaaa vauhtia kohti ulkooveamme. Nyt oli "kanin luottamus rikottu" enkä uskonutkaan sen antavan minun ottaa häntä kiinni ainakaan helposti. Lähdin siis rauhallisesti kävelemään kanin perässä. Välillä jouduin kuitenkin vähän hölkkäilemään, jotten kadottaisi veijaria näköpiiristä. Ulkoovella se pysähtyi ensimmäisen kerran, mutta lähti jatkamaan siitä matkaa talon toiselle nurkalle. Siellä se pysähttyi uudestaan pensaikon juurelle. Olin muutaman metrin päässä mutten halunnut lähestyä kani, jottei se lähtisi taas karkuun. Sen sijaan menin siis kyykkyyn ja "kutsuin kania luokseni" sillä toivoin sen palaavan ohitseni ulkoovelle. Siinä me sitten tuiotimme toisiamme hölmistynein. Marley ei vieläkään liikkunut, mutta muutaman kerran se nuolaisi käpäliään ja pesaisi niillä hieman itseään, sillä ulkona oli alkanut tihuttamaan vettä. lopulta liikuin vähän eteenpäin ja kani lähti taas matkaan. Pelkäsin sen kokoajan menevän naapurin pihalle, metsään tai autotielle, mutta mallikkaasti se pysyi vain omassa pihassamme, eikä edes juoksennellut pusikkoihin piiloon. Talon kierrettyä se palasi tutun ulkooven läheisyyteen, jossa se antoi ottaa itsensä kiinni.
Tällä tempauksella se säikäytti minut todenteolla, mutta olen silti hieman iloinen siiä, että kani tuntee pihan eikä juoksennellut naapureitten maille. Marleyta en siltikään uskaltaisi vapaana pitää, se osaa kuitenkin olla niin arvaamaton ja säikähtää jotain. Silloin sitä ei saa kiinni ei sitten millään.

Oli kuitenkin pakko napata kuva karkurista, kun kamera sattui olemaan lähellä.

Tässä se istuskelee ilman valjaita "ulkosohvallamme" mietiskelemässä maailman menoja ja karkureissuaan.










Heti kahden kuvan  jälkeen suuntasimme sisälle. Enkä sen jälkeen vienyt enään Romsuakaan uloos, koska vettä oli alkanut tihkuttamaan



Mutta keitäs ovatkaan nämä hurmurit?


























Tänään, vihdoin ja pitkästä aikaa pääsin  moikkaamaan  ystävääni ja hänen kahta iloista karvaturriaan Topia ja Leeviä. Näistä kahdesta olette saattaneet aikaisemminkin nähdä vilauksen `hoidokkilemmikit´ sivullani.
Heti saavuttuani pojat olivat intoa täynä kuten aina. Vastaanottokin oli mitä mainioin. Välillä sain jopa pelätä naarmuttamasta kasvojani, noiden hurjimusten kanssa. Topi on nimittäin osoittautunut todella kovaksi pusuttelijaksi.











Riekuttuamme tarpeeksi koirien kanssa haukkasimme pientä purtavaa ja juttelimme niitä näitä. Samalla näytin ystävälleni videoklipin ´Meidän mepit´. Jos joku teistä ei ole tätä nähnyt niin nyt katsomaan! Täytyy sanoa, että minulla ei ole minkäänlaista tietämystä politiikasta, mutta mutta..... Se jääköön vanhempien ihmisten päätettäväksi ketä aikovat äänestää.

Lopluksi kävimme reilunkokoisella yli tunninn lenkillä. Välillä saatoimme vähän eksyäkkin, muttä kännykän avulla löysimme lopulta perille. Lenkin jälkeen pojat olivat aivan puhki ja valmiita nukkumaan. Minulla sensijaan odotti vielä paluu kotiin omien lemmikeitteni pariin.

























Kotona:

Kotiin päästyäni päästin kanit taas kokotaloon vapaaksi! :) Romeo seurasi ihmisiä ja kerjäsi huomiota. Marleylle portaat ovat vielä niin uusi ja jännä juttu, että se juoksi niitä edestakaisin ilman päämäärää.
Vielä ennen nukkumaan menoa kanit kävivät ulkoovella kurkkimassa, joskos pääsisi uloos viilentymään.
Lopulta ne seurasivat minua kiltisti  yläkertaan, jossa tarjoilin niille tuoreen ulkoa haetun salaattiannoksen ja virallisen iltaruuan vähän myöhemmin.








14 kommenttia:

  1. Ihana postaus! ♥
    Voi Marleytä, petaa ensin sänkysi ja sitten vielä karkaa! ;O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!!!, no niimpä, onhan se vielä aivan kakara! :P ;)

      Poista
  2. Älyttömän kiva postaus! Romeo & Marley ovat molemmat tosi söpöjä! Aawss Romeonkin pieni pusupupu :33<3

    VastaaPoista
  3. Todella hyvä postaus! Ihania nuo kanit

    VastaaPoista
  4. vinks vinks, eurovaalit menivät jo pari viikkoa sitten ;)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Juulia kivasta vierailusta ja ihanista kuvista! Pojilta pusuja! t. Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, eipä kestä! Nähdään taas pian :)!

      Poista
  6. Ihana postaus ♥♥♥
    Niin ihanat kuvat! ♥Marley, soo soo!

    VastaaPoista

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.