Sivut

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

"En ole aamu ihminen, mutta rakastan aamuja ja siksi heräämme aikaisin"

Aamulla voi joskus tuntua vaikealta nousta sängystä ylös (varsinkin jos on valvonut koko yön katselemalla Harry-pottereita). Aikaisin herääminen kuitenkin kannattaa. Mistä kaikista ihanuuksista päiväsi jäisikään vajaaksi ellet heräisi aikaisin auringon noustessa. Sitä ei tajua ennen kuin on itse kokenut täydellisen aamun.

Aamulla herätyskellon soidessa tuntui aivan mahdottomalta nousta ylös sängystä. Mutta, kun tietää kahden nälkäisen hurjimuksen odottavan aamu-sapuskaa on vain pakko yrittää kömpiä ylös.
Romeo on yleensä aamuisin itsekkin väsynyt. Niimpä se siis nukkuu omassa häkissään tai vaihtoehtoisesti kömmiskelee minun vierelläni sängyllä ja vasta ruoka-aikaan poika alkaa virkistäytyä.
Marley on taas aivan toistaluokkaa. Se ei malttaisi nukkua laisinkaan viiden tunnin torkkujen jälkeen. Nyt sille on tullutkin tavaksi alkaa rallittelemaan huoneeni lattialla viimeistään puoli seitsämän aikaan ja jos siihen menneessä minä ja Romeo emme ole kömpineet uloos karhunpesästämme. Niin odotas vaan, mitä kaikkea tuhottavaa se keksiikään. Mitkään suojamuurit eivät tätä hurjapäätä pysäytä!
Juuri ennen aamumu murkinaa kanit ovat täysin villejä. välillä ne jopa jahtaavat toisiaan. Kumpikaan ei vahingoit toistaan, mutta kyllä noiden touhuja aina sivusilmällä pitää katsella ja kupit laskea omille paikoilleen mahdollisimman nopeasti niin tilanne pysyy rauhallisena.
Aamusapuskan jälkeen heräilin itsekkin kunnolla ja täyttelin heinäkoreja, siivoilin ja tein muita pikku askareita.
Täksi päiväksi olin sopinut meneväni kaverini ja hänen koiransa (Sunnyn) kanssa pitkälle aamulenkille. Lenkki suuntautui lähinä metsäpolulle josta loikkasimme pellolle viskomaan nelijalkaiselle ystävällemme palloa. Lähdettyämme takaisin kotiin päin, aurinko oli jo alkanut lämmittämään ja luonto alkoi pikkuhiljaa heräämään.

Sitten näimme jotain aivan uskomatonta. Muutamankymmenen metrin päässä meistä makoili tien vieressä kuuden yksilön kokoinen rusakkolauma. Todennäköisesti nämä olivat samasta poppoosta, sillä kaikki olivat saman ikäisiä, nuoria yksilöitä.
Lähestyimme kaneja varovasti eikä yksikään niistä näyttänyt piittaavan edes koirasta. Vasta, kun bussi ajoi puolentoista metrin päästä ohi rusakot loikkivat kaikki yhtenä ryhmänä muutaman metrin päähän ja jäivät siihen maiskuttelemaan tuoretta ruohoa. Olisi kyllä pitänyt olla kamera mukana!

Oli nyt pakko laittaa tähän muutama kuva Sunnysta. Niin kaunis koira se on! Ja vaikka blogini onkin kani blogi ja koskee lähinä Romeon ja Marleyn elämää niin tulee täällä todennäköisesti vastedeskin seikkailemaan silloin tällöin muitakin hahmoja :)


"aina valpas"






Täs mä vaan köllöttelen :DDD



Kotona söin aamupalaa, mutta upean ilman ansiosta innostuin viemään kanitkin uloos "karkailemaan" (niinkuin vaarillani on tapana sanoa).
Aluksi lähdettiin metsään, jossa muuten Romeota talutellessa vastaan tuli taas yksi vähän vanhempi peloton rusakko. Romeo oli aivan hämillään ja nousi vielä oikein takajaloilleen seisomaan, kun rusakko jäi kolmen metrin päähän muutamaksi sekunniksi tuijjottelemaan meitä. Yhtä ihmeissään ne olivat molemmat.

Marley tykkää pomppia ehkä enemmän ulkoaitauksessa, kuin metsässä. Sillä se usein etsii vain jonkun tietyn kohdan missä on paljon ruokaa ja kun neiti on ne popsinut mahaansa se ottaa jätti spurtteja niin, että minäkin saan juosta.

Romeo on taas sellainen "hartailija" se tepsuttelee hitaasti tasaista tahtia noukkien maasta aina väälillä jotain syötävää.

Tunnin, kun olimme metsässä pomppineet vein kanit tuttuun ja turvalliseen ulko-aitaukseen missä Romeo hyppäsi niiiin suuren ilopompun, että sen pää jopa hipaisin aitauksen kattoa (eli trampoliinia).

Poitsun ja tytsyn ulkoilu kuvia:

Portinvartijat 
Vauhdikas vipeltäjämme. Ei edes kuvaa ehdi ottaa!


Osaako joku kertoa mitä nuo kaksi puuhaa ?? :D



On niin hauskaa nähdä miten paljon Marleyn pikku "tepsuttelu" muistuttaa mielestäni indyn juoksemis tapaa. 



Kevään kaunokainen <3 



Tuntienpäästä vein kanit takaisin sisälle. Molemmat olivat aivan puhki eivätkä jaksaneet tehdä mitään, muuta kuin maata omilla lempipaikoillaan.
Tänään, vihdoin kanit saivat myös maistaa vähän myöhässä kasvanutta pääsiäisruohoa (ohraa), muttei kumpikaan sitä jaksanut rankan reissun jälkeen juurikaan nakerella.

Kävin vielä paloittelemassa pupuile virkkeeksi tällaisia oksan palasia. 

Ja tarkoituksen olisi lähiaikoina aloittaa pikkuinen esteprojekti, mutta siitä sitten lisää myöhemmin.
Hohhoh tulipa erikoinen postaus toivottavasti sitä oli ilo lukea. Kiitos 100 lukijalle!!!! :)))

14 kommenttia:

  1. Tää oli niin iloinen postaus :) mä tykkäsin tästä tosi paljon ja näitä toivon jatkossa lisääkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihanaa, että pidit!! :) On aina niin mukava saada positiiista ja rakentavaa palutetta!

      Poista
  2. Tää oli tosi ihanasti tehty, kun kerroit monta asiaa samassa, ja olit laittanu kivasti kuvia väliin. Mä tykkäsin tosi paljon kans ja tälläsiä vois tulla useenminkin :)

    VastaaPoista
  3. Ihana koira ja hyvä postaus :D

    VastaaPoista
  4. Minunkin mielestä ihana postaus! Oma kaninikin on saanut olla päivät pitkät ulkona kun on lämmintä! Kyllä nauttii :-D

    VastaaPoista
  5. Vau! Ootte nähny rusakoita todella läheltä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, täällä "syrjäkylässä" kun asutaan niin niitä näkee varsinkin kesällä! En ole silti koskaan törmännyt kuuteen rusakkoon samaan aikaan. Huh! :D

      Poista
  6. Ihana koira!!:3 Jälleen kerran kiva postaus+ kuvat.:)

    VastaaPoista

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.