Sivut

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Palojoen kilpailut!

Palojoen kilpailut olivat jotain mitä olin kaivannut jo pitkänaikaa. Päivä oli todella virkistävä, piristävä ja kaikinpuolin iloinen. Lisäksi sain uusia mukavia tuttavia, joiden kanssa päivä sujui paljon nopeammin, kuin yleensä!

Lauantaina aamuna suuntasimme navigaattorin opastuksella heti väärään osoitteeseen. Ehdimmei, kuitenkin saapua paikalle suhteellisen hyvissäajoin, ennen meidän luokkamme alkamista.
Marleyn ensimmäisiksi kilpailuksi nämä olivat aika onnistuneet! Lauantaina neiti hyppi helppoa suoraa hienossa tahdissa ja ansaitsi itselleen toiseltakierrokselta ensimmäisen klassauksen!
Romeo ei sinäpäivänä ollut niin hyppytuulella ja virheitä tuli monta. Toisella kierroksella se kuitenkin paransi huomattavasti, muttemme siltikään päässeet palkinnoille kummankaan kanin kanssa, vaikken sitä suuresti ihmettelekkään. :)
Romeon kanssa pääsin kokeilemaan ensimmäistäkertaa korkeushyppyä. Päivä oli suorastaan paahtaava ja molemmat kanit olivat jo niin väsyneitä, etten uskonut Romeon hyppäävän edes aloituskorkeutta (40cm). Mielestäni korkeushyppy oli kuitenkin mukavaa, vaikka on tietenkin aina jännittävemppää hypätä muiden ihmisten oikeasti katsellessa.
Korkeudessa Romeo pääsi 50cm. Onhan tuo korkeammallekkin hypännyt, mutta enempää en olisi edes voinut paahtavassa kuumuudessa Romsulta  odottaa! :)

Yöni yövyin ihan omassa kotipesässäni. Olisittepa nähneet kanien ilmeet, kun he tajusivat, että huomenna koko rimpsu uudestaan.

Sunnuntaina kilpailut sujuivat hujauksessa, kun keskivaikea ja helppomutka pidettiin samaan aikaan. Helposta mutkasta Marley keräsi itselleen ensimmäisen klassauksensa ja Romeo viimeisen. Ensikerralla Romsu hyppii siis kv-mutkassa. Hui! ihan kauhistuttaa, kun ne esteet ovat aina niin korkeitakin...
Sunnuntain kilpailuissa minua jäi kuitenkin harmittamaan Marleyn arkuus. Pikkuinen ei millään meinannut tajuta ettei radalla ollut mitään pelättävää. Koko mutkaradankin se hyppi juosten minne sattuu toivossa päästä omaan koppiin nukkumaan. Paikallaan se kyllä istui rauhallisesti, mutta heti kun sitä rohkaisi liikkumaan tuli paniikki, jolloin se tahtoi vaan jonnekkin suojaan lepäämään.
Onneksi kilpailun loppuvaiheessa se hyppy harjoittelurataa ihan hyvissä mielin, ettei sille varmaankaan mitään traumoja hyppimisestä jäänyt. Rankka viikonloppu oli vain todennäköisesti saanut sen hieman säikyksi.

Kotona molemmat olivat onnellisia ja nukkuivat koko yön hipihiljaisuudessa. Vihdoin!

Erityisen iloinen ja kiitollinen olen näistä upeista kuvista, joitsta saan kiittää Katrionaa ja Milaa! Jos joillain on vielä kuvia meistä niin niitä saa mielellään lähetellä tänne: Juuliamarja.w@gmail.com



En edes tiennyt sen osaavan ylitää tuollaisia :D



Taidokas pikkuinen! 

Ylöspäin vaan :)

Lepohetki 



Pituus ei ole koskaan ollut Romeon laji. Varsinkin jos pitää hypätä ylös sekä pitkälle. Siksi tämä kuva yllätti minut täysin!



"juu, kyllä se korvien avulla lentää".




Mitäköhän mä olen tuolla kädellä yrittänyt :´D










perjantai 25. huhtikuuta 2014

Uusia esteitä!

Tarkoituksenani oli rakentaa kaneille uusia ja kunnollisia esteitä (tai niin kunnollisia, kuin minä osaan rakentaa). Lopulta päädyin kuitenkin tyytyä vain vanhojen esteiden korjaamiseen, jottei tarvinnut ostaa hirvittävästi uusia materiaaleja jne.
Suurimmaksi osaksi vaihdoin naulat ruuveihin sekä  tolppien pohjat uusin, jotta esteistä tulisi vankempia ja ne pysyisivät paremmin pystyssä.
Lopuksi suihkuttelin esteitä spray-maaleilla kolmella eri päävärillä (punaisella,sinisellä ja keltaisella). Lopputulos oli mitä oli, mutta ihan siedettäviä noista tuli kotikäyttöön. Tai oikeastaan olen jopa aika tyytyväinen.
Ulkona oli kuitenkin vielä niin tuulista ja koleaa, etteivät kanit tälläkertaa päässeet kokeilemaan miltä hyppiminen uusilla esteillä tuntuu.

Tämän esteen olette varmaan nähneetkin jo aikaisemmin. Siihen en tälläkertaa jaksanut tehdä korjauksia. Se on jo muutenkin niin vanha, että saa nähdä kuinka kauvan se käytössä enään kestää.
Vanhoista materiaaleista väsätty uusi este. 

Tämä on nyt olevinaan lyhyt pituus este, jota voi käyttää hyvin esimerkiksi pystyestteen jatkona.
Ehkä tämän hetkinen lempiesteeni. Korkeushyppyharjoitukseen tarkoitettu.
Lähtö/Maalieste

Huomenna suuntaamme Palojoelle seuraaviin estekilpailuihin. Sinne mukaan on lähdössä tietysti Romeo ja ensimmäistä kertaa otamme myös Marleyn mukaan kokeilemaan miltä ne esteradat pikkuiselle tuntuvat. Kotona Marley on hyppinyt aivan loistavasti, mutta saa nähdä miten kilpailuissa käy.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

"En ole aamu ihminen, mutta rakastan aamuja ja siksi heräämme aikaisin"

Aamulla voi joskus tuntua vaikealta nousta sängystä ylös (varsinkin jos on valvonut koko yön katselemalla Harry-pottereita). Aikaisin herääminen kuitenkin kannattaa. Mistä kaikista ihanuuksista päiväsi jäisikään vajaaksi ellet heräisi aikaisin auringon noustessa. Sitä ei tajua ennen kuin on itse kokenut täydellisen aamun.

Aamulla herätyskellon soidessa tuntui aivan mahdottomalta nousta ylös sängystä. Mutta, kun tietää kahden nälkäisen hurjimuksen odottavan aamu-sapuskaa on vain pakko yrittää kömpiä ylös.
Romeo on yleensä aamuisin itsekkin väsynyt. Niimpä se siis nukkuu omassa häkissään tai vaihtoehtoisesti kömmiskelee minun vierelläni sängyllä ja vasta ruoka-aikaan poika alkaa virkistäytyä.
Marley on taas aivan toistaluokkaa. Se ei malttaisi nukkua laisinkaan viiden tunnin torkkujen jälkeen. Nyt sille on tullutkin tavaksi alkaa rallittelemaan huoneeni lattialla viimeistään puoli seitsämän aikaan ja jos siihen menneessä minä ja Romeo emme ole kömpineet uloos karhunpesästämme. Niin odotas vaan, mitä kaikkea tuhottavaa se keksiikään. Mitkään suojamuurit eivät tätä hurjapäätä pysäytä!
Juuri ennen aamumu murkinaa kanit ovat täysin villejä. välillä ne jopa jahtaavat toisiaan. Kumpikaan ei vahingoit toistaan, mutta kyllä noiden touhuja aina sivusilmällä pitää katsella ja kupit laskea omille paikoilleen mahdollisimman nopeasti niin tilanne pysyy rauhallisena.
Aamusapuskan jälkeen heräilin itsekkin kunnolla ja täyttelin heinäkoreja, siivoilin ja tein muita pikku askareita.
Täksi päiväksi olin sopinut meneväni kaverini ja hänen koiransa (Sunnyn) kanssa pitkälle aamulenkille. Lenkki suuntautui lähinä metsäpolulle josta loikkasimme pellolle viskomaan nelijalkaiselle ystävällemme palloa. Lähdettyämme takaisin kotiin päin, aurinko oli jo alkanut lämmittämään ja luonto alkoi pikkuhiljaa heräämään.

Sitten näimme jotain aivan uskomatonta. Muutamankymmenen metrin päässä meistä makoili tien vieressä kuuden yksilön kokoinen rusakkolauma. Todennäköisesti nämä olivat samasta poppoosta, sillä kaikki olivat saman ikäisiä, nuoria yksilöitä.
Lähestyimme kaneja varovasti eikä yksikään niistä näyttänyt piittaavan edes koirasta. Vasta, kun bussi ajoi puolentoista metrin päästä ohi rusakot loikkivat kaikki yhtenä ryhmänä muutaman metrin päähän ja jäivät siihen maiskuttelemaan tuoretta ruohoa. Olisi kyllä pitänyt olla kamera mukana!

Oli nyt pakko laittaa tähän muutama kuva Sunnysta. Niin kaunis koira se on! Ja vaikka blogini onkin kani blogi ja koskee lähinä Romeon ja Marleyn elämää niin tulee täällä todennäköisesti vastedeskin seikkailemaan silloin tällöin muitakin hahmoja :)


"aina valpas"






Täs mä vaan köllöttelen :DDD



Kotona söin aamupalaa, mutta upean ilman ansiosta innostuin viemään kanitkin uloos "karkailemaan" (niinkuin vaarillani on tapana sanoa).
Aluksi lähdettiin metsään, jossa muuten Romeota talutellessa vastaan tuli taas yksi vähän vanhempi peloton rusakko. Romeo oli aivan hämillään ja nousi vielä oikein takajaloilleen seisomaan, kun rusakko jäi kolmen metrin päähän muutamaksi sekunniksi tuijjottelemaan meitä. Yhtä ihmeissään ne olivat molemmat.

Marley tykkää pomppia ehkä enemmän ulkoaitauksessa, kuin metsässä. Sillä se usein etsii vain jonkun tietyn kohdan missä on paljon ruokaa ja kun neiti on ne popsinut mahaansa se ottaa jätti spurtteja niin, että minäkin saan juosta.

Romeo on taas sellainen "hartailija" se tepsuttelee hitaasti tasaista tahtia noukkien maasta aina väälillä jotain syötävää.

Tunnin, kun olimme metsässä pomppineet vein kanit tuttuun ja turvalliseen ulko-aitaukseen missä Romeo hyppäsi niiiin suuren ilopompun, että sen pää jopa hipaisin aitauksen kattoa (eli trampoliinia).

Poitsun ja tytsyn ulkoilu kuvia:

Portinvartijat 
Vauhdikas vipeltäjämme. Ei edes kuvaa ehdi ottaa!


Osaako joku kertoa mitä nuo kaksi puuhaa ?? :D



On niin hauskaa nähdä miten paljon Marleyn pikku "tepsuttelu" muistuttaa mielestäni indyn juoksemis tapaa. 



Kevään kaunokainen <3 



Tuntienpäästä vein kanit takaisin sisälle. Molemmat olivat aivan puhki eivätkä jaksaneet tehdä mitään, muuta kuin maata omilla lempipaikoillaan.
Tänään, vihdoin kanit saivat myös maistaa vähän myöhässä kasvanutta pääsiäisruohoa (ohraa), muttei kumpikaan sitä jaksanut rankan reissun jälkeen juurikaan nakerella.

Kävin vielä paloittelemassa pupuile virkkeeksi tällaisia oksan palasia. 

Ja tarkoituksen olisi lähiaikoina aloittaa pikkuinen esteprojekti, mutta siitä sitten lisää myöhemmin.
Hohhoh tulipa erikoinen postaus toivottavasti sitä oli ilo lukea. Kiitos 100 lukijalle!!!! :)))
 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.