Sivut

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Heippaa kaikille lukijoille! Teitähän on jo aivan mielttömän paljon ja olen siitä todella kitollinen! Tänään saatte kuulla jotain aivan super mahtavia uutisia, mutta ensin vähän tällaisia "arkisia asioita".

Huomenna on kulunut tasan viikko siitä, kun Marley muutti meille. Viime postauksessa kerroin, kuinka Marleyn ja Romeon totutus lähti käyntiin. Nyt, kun minulla ei ole ollut hirvittävästi aikaa kirjoitella tänne mietitte varmaan "Mitä tänne kuuluu?"

Noh, Romeon tassu parani nopeasti (onneksi), joten päätimme kokeilla pupujen yhdistämistä ensikertaa. Tämä tapahtui suihkutilassamme missä kumpikaan ei aikaisemmin ole käynyt. Kaikki meni yllättävän hyvin. Aluksi Romeo alkoi heti astua Marleytä, joka ei juurikaan pistänyt vastaan. Sen jälkeen oli Marleyn vuoro ja pian nämä pyörivätkin ympyrää alistamassa toisiaan. Välillä hommat alkoivat mennä liian rajuiksi ja jouduimme puuttumaan asijaan, jottei kummallekkaan sattuisi haaverita. Noin puolentoista tunnin jälkeen puput menivät hetkellisesti makoilemaan toistensa viereen, kunnes Marley pomppasi pystyyn ja lähti jahtaamaan Romeota hampaat kiinni sen turkissa. Siinä vaiheessa karvaa alkoi oikeasti lentämään paljon ja tilanne päättyi siihen, että koukkasimme molemmat kanit syliin, koska huomasimme, että nyt tulee verta ja paljon! Säikähdimme itsekkin tilannetta, kun luulimme, että Marley oli päässyt purisemaan Romeota vatsaan. Näin ei kuitenkaan ollut käynyt. Romeolta oli alkanut kynnen lohkeamisen vuoksi vuotamaan hirvittävä määrä verta. Sen kynnet ovat kyllä niin haurasta tekoa, etten tiedä mikä niihin oikein auttaisi :/...
Laitoimme kanit erilleen omiin aitauksiinsa rauhoittumaan ja kokeilimme sitten puolen tunnin päästä uudestaan. Tällä kerralla kaikki meni yllättävän hyvin. Marley alkoi pikkuhiljaa hyväksymään vähän liiankin yliinnokasta Romeota, eikä mitään niin suuria tappeluitakaan syntynyt. Lopulta lopetimme, kun Romeo makoili hengästyneenä lattialla ja Marley nuoli sen korvia.




Seuraavana päivänä tuntui, ettei mikään ei olisi mennyt putkeen... Veimme kanit samalle alueelle jatkamaan totutus hommia, mutta siitä ei kertakaikkiaan tullut yhtään mitään. Marley alkoi ihmeellisesti vikistä(itkeä) ja murista samaan aikaan. Kaneja ei voitu pitää samassa tilassa, koska Romeon lähestyttyä Marley hyökkäsi sen kimppuun.. Luulen, että se oli vain saanut tarpeekseen sen touhuista... Sitten halusimme koittaa tätä ulkona, mutta sielläkin sama meno jatkui. Siirsimme kanit epätoivoisesti sisälle omiin aitauksiin ja ajattelimme koittaa uudestaan myöhemmin. Ehkä kaneilla oli vain "huono päivä"...

Odoteltuamme muutaman päivän ja lueskeltuamme erillaisia totutus niksejä päätimme kokeilla yhtä niistä. Monet ovat varmaankin kuulleet sellaisesta totutus tavasta missä molemmat kanit laitataan samaan kantokoppaan ja lädetään autolla ajelulle. Näin kanit joutuvat turvautumaan toisiinsa ja alkavat pikkuhiljaa hyväksyä toisiaan.

No me emme uskaltaneet laittaa kaneja samaan kantolaatikkoon, joten päätimme laittaa molemmat pieneen mustaan laatikkoon. Aluksi hyökkäyksien estämiseksi heilutimme varovasti laatikkoa ja kävelimme sen kanssa ympäri huonetta. Näin kaneja jännitti, eivätkä ne uskaltaneet tapella. Sitten laskimme laatikon maahan ja annoimme kanien tottua toisiinsa. Siinä molemmat vain makoilivat ja istuivat. Marley alkoi jopa nuolemaan Romeota oikein kunnolla. puolentunnin päästä Romeo alkoi kuitenkin astua taas Marleytä, mutta kaikki meni yllättävän hyvin. Märley piti ääntä ja inisi, muttei kuitenkaan yrittänyt enään hyökätä. Toden näköisesti tämä ei kuitenkaan johtunut pelosta, koska muuten kani oli aivan normaali ja söi herkkuja, sekä nuoli Romeota tämän lopettaessa.






Kanien vessatauon jälkeen päätimme antaa niille lisää tilaa. Tässä hyödynsimme vanhaa tehdashäkkiä, jonka rajasimme niin, että tilaa oli siltikin vain vähän liikkumiseen. Kaikki sujui tästä eteenpäin suhteellisen normaalisti ja aina, kun lisäsimme tilaa kaneilla alkoi hepulikohtaus, jolloin Romeon piti käydä aina uudestaan alistamassa Marleyta. Kumpikaan ei kuitenkaan hyökkäillyt, eikä niiden tekemisiin tarvinnu juurikaan edes puuttua.









Vihdoin molemmat olivat sulassa sovussa keskenään häkissä. Ajattelimme antaa niiden nukkua siellä yön yli, mutta illalla meidän kävi niin sääliksi, kun ne olisivat joutuneet olemaan niin pienessä tilassa, että päätimme kokeilla, jos ne tulisivat toimeen Romeon häksissä.

Eli tässä tämä iloinen uutinen sitten onkin. Kanit ovat nyt sovussa samassa häkissä! Molemmilla on illut pitkä päivä takana, mutta vielä niissä virtaa riittää :D Marley ei ole hyökkäillyt Romeota enään yhtään ja Romeokin on jo pikkuhiljaa alkanut luovuttamaan astutumis yritysten suhteen. Kaikista huvittavinta tässä on se, kun saa katsella kuinka nuo pikkuiset pirpanat temmeltävät. Romeo yrittää käydä aina välillä astumassa Marleytä, mutta se pikkuinen on niiin nopea, ettei tuo meidän köntys pysy millään sen perässä :D Niimpä marleyn ei tarvitse, kuin hypätä pari loikkaa eteenpäin niin kukaan ei ole enään "kiusaamassa" sitä ;)


Tänään kävin Romeon kanssa verikokeissa, mihin olin jo aikaisemmin ilmoittautunut. Kaikki meni sielläkin todella sukkelaan. Romeo loikkasi vapaaehtoisesti uloos kantoboksistaan, kun sen ovi avattiin. Sitten lääkärit ottivatkin Romeon syliin ja pian verikoe olikin jo ohi. Tuloksien pitäisi tulla ensiviikolla.
Varasimme ajan myös Marleylle verikokeeseen huomiseksi, koska ajattelimme, että on hyvä tarkistuttaa molemmat kanit saman tien. :)

Sitten muutamia klippejä kanien totutuksesta.









16 kommenttia:

  1. Ihana kuulla et kanit on nyt sovussa :) Mut miten roomeo astuu marlyt vaik se on leikattuu? Joo oon vähä tyhmä varmaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niin on :) <3 Ja kyllä ne kanit yrittää toisiaan astua ja alistaa, vaikka leikattuja olisivatkin ;D

      Poista
  2. Niin kiva kuulla että ne on sovussa! :)
    Kuvat ovat ihania. <3

    VastaaPoista
  3. Oih! :3
    Ihanaa, että tulevat toimeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, emme voisi olla yhtään onnellisempia!

      Poista
  4. Toi "ulina" eli kimeä murina/purputus on naaraskanille tyypillinen ääntely kun sillä on kiimat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niin vähän arvelinkin. Puhelias neiti ;)

      Poista
  5. Kiimaisen naaraan ääntely on siis jotakuinkin tällaista: https://www.youtube.com/watch?v=Q-mF959cBjQ :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos paljon linkistä! Juuri tuollaista kova äänistä "ulinaa" tämä neitikin pitää :)

      Poista
  6. Oon niin happyhappy teijän ja kanien puolesta!! :') ja tosiaan, voi olla että kiimaisena tuo Marley on tarjoillut itseään romeolle :'D onneks ovat rauhottuneet ja tulevat juttuun!!

    VastaaPoista
  7. Voitko käydä mun blogissa kanin-elämä.blogspot.fi

    VastaaPoista
  8. Anteeksi en jaksannu selata vanhempia juttujasi ja katsoa sieltä, joten päätin kysäistä että miksi viet pupuset verikokeisiin? En ole lukenut aiemmin blogiasi täällä mutta olen jo pitkään seuraillut youtube videoitasi ja ne on ollut kivoja! :)) Nyt kun Marley muutti sinun ja Romeon luokse niin innostuin seuraamaan tätä blogia. :))

    VastaaPoista
  9. Sun blogi on niin ihanan rehellinen! Itse olen tuskastellut kanien kanssa kun kaikkien mielestä yhdistäminen menee niin helposti tai sitten "ne ei vaan tule toimeen". Meillä tilanne on se että poika jahtaa tyttöä joka sitten hermostuu ja hyökkää. poika vapaana ja tyttö häkissä, poikaa ei kauheesti kiinnosta ku juokseminen ja sitten käy verkon läpi köllimässä tytön vieressä. jos tyttö on vapaana niin poika puolustaa reviiriään muristen ja purien. oon muutaman kerran koittanut yhdessä heinän syömistä joka menee ihan hyvin niin kauan kun tyttö liikkuu ja poika säntää perään. vaihtelen kuitenkin häkkejä.
    T. se tyyppi joka lähetti sulle joskus sähköpostia kuramatosta ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onnea totutukseen. Toiivottavast olet löytänyt täältä ja netistä jotakin kokeilun arvoisia vinkkejä! :)

      Poista

 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.