torstai 20. maaliskuuta 2014

Papanaattoreiden kuulumiset!

Miten tässä nyt  näin pääsi käymään? Muutama viikko sitten minulla oli täysin sisäsiisti kani, ja nyt minulla onkin kaksi täysin epäsisäsiistiä kania...  Pupujen häkki on jatkuvasti täynnä papanoita , eikä loppua näy missään. Kumpikaan ei ole innokas käyttämään vessalaatikkoa. Sentään edes lähes kaikki pisut osuvat oikeaan. 

Sunnuntaina kävimme Marleyn kanssa verikokeissa (loistutkimuksessa). Matkaan tuli kuitenkin mutkia, kun navigaattorimme ohjasi meidät väärään suuntaan.. Lääkärit ottivat meidät kuitenkin heti vastaan. Marley nostettiin ulos boksista samantien, ja heti alkoi perusteellinen tutkiminen. Samalla he kyselivät kanin tietoja. Pian kanin silmät peitettiin tutun hajuisella viltillä, ja verikoe otettiin. Sen jälkeen lääkärit huomasivat, että Marleyllä on karvaton kohta takajalassa, polven kohdalla. Hetken ihmettelimme mistä tämä voisi johtua. Ennen lähtöämme lääkäri vielä tarkisti, että polvilumpio oli kunnolla paikallaan. Hän myös sanoi, että jalkaa kannattaa seurata turvotuksen tai hilseilyn varalta. Voi kuitenkin olla mahdolista, että Marley on vain nypppinyt karvaa pois, esimerkiksi stressin takia. Nyt karvaa on kuitenkin kasvanut onneksi takaisin! :)

Tossa vielä kuva tosta kohdasta, jossa ei aikaisemmin ollut yhtään karvaa.

Eilen saapui molemmille kaneille lapavaljaat postissa, jotka olin tilannut viime viikolla täältä

Marleyn valjaat
Romeon valjaat 





Sitten vähän normaalimpia kuulumisia. Romeo ja Maley alkavat päivä päivältä tulemaan tutuimmiksi toisilleen. Nykyään molemmat jo kellittelevät toistensa vieressä, juoksentelevat alakerrassa toistensa perässä, ja elelevät jo normaalia kotipupujen elämää. Joka päivä Marley on sosiaallisempi ja uskaliaampi, ja sitä mukaan me annamme sille lisää haasteita. Esimerkiksi tänään Marley käveli neljä porrasta itsenäisesti ylös! Yleensä neiti on täytynyt kantaa noiden hurjan pelottavien portaiden yli. Vielä riittää neidillä paljon totuttelemista uusien ympäristöjen, ja liukkaiden lattioiden kanssa, mutta huomattavaa edistystä on tapahtunut. Olemme myös käyneet ulkoiluttamassa kaneja muutamaan otteeseen. Nyt ei ulos ole tosin enää olekkaan asiaa, kun pahanomainen takatalvi iski. 




   
     Romeo ja Marley aamupalalla

   



















   Viime yönä molemmat puput saivat loikkia huoneessani vapaana koko yön. Ja Marleykin uskalis        muutaman kerran hypätä sänkyyni siliteltäväksi <3



Soolemiooo
















lauantai 15. maaliskuuta 2014

Yhdessä vai erikseen?

Tervehdys kaikki lukijat! Teitähän on jo aivan mielttömän paljon ja olen siitä todella kitollinen! Tänään saatte kuulla jotain aivan super mahtavia uutisia, mutta ensin arkisia asioita.

Huomenna on kulunut tasan viikko siitä, kun Marley muutti meille. Viime postauksessa kerroin, kuinka Marleyn ja Romeon totutus lähti käyntiin. Ja nyt kun minulla ei ole ollut hirvittävästi aikaa kirjoitella tänne, mietitte varmaan mitä kaksikolle nyt kuuluu?!

Noh, päätimme siis kokeilla pupujen yhdistämistä. Tämä tapahtui puolueettomalla alueella suihkutilassamme, missä kumpikaan ei aikaisemmin ole käynyt. Kaikki meni yllättävän hyvin. Aluksi Romeo alkoi heti astua Marleytä, joka ei juurikaan pistänyt asiassa vastaan. Sen jälkeen oli Marleyn vuoro, ja pian nämä pyörivätkin ympyrää toistensa päälle hyppien. Välillä homma alkoi mennä liian rajuksi, ja jouduimme puuttumaan asiaan, jottei kummallekkaan sattuisi haavereita. Noin puolentoista tunnin jälkeen puput menivät hetkellisesti makoilemaan toistensa viereen, kunnes Marley pomppasi pystyyn ja lähti jahtaamaan Romeota hampaat kiinni sen turkissa. Siinä vaiheessa karvaa alkoi oikeasti pällyämään paljon ja tilanne päättyi siihen, että koukkasimme molemmat kanit syliin, koska huomasimme valtavan verilammikon lattialla. Säikähdimme itsekkin tilannetta, kun luulimme, että Marley oli päässyt purisemaan Romeota vatsan alta. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt. Veri oli peräisin Romeon lohkeamasta kynnestä. Sen kynnet ovat kyllä niin haurasta tekoa, etten tiedä mikä niihin oikein auttaisi. 
Laitoimme kanit erilleen omiin aitauksiinsa rauhoittumaan, ja kokeilimme sitten myöhemmin uudestaan. Tällä kerralla kaikki meni yllättävän hyvin. Marley alkoi pikkuhiljaa hyväksymään vähän liiankin yliinnokasta Romeota, eikä mitään suuria tappeluita syntynyt. Lopulta lopetimme, kun Romeo makoili hengästyneenä lattialla. 

Seuraavana päivänä tuntui, ettei mikään ei olisi mennyt putkeen... Veimme kanit samalle alueelle jatkamaan tutustumista, mutta siitä ei kertakaikkiaan tullut yhtään mitään. Marley alkoi ihmeellisesti vikistä ja murista samaan aikaan. Kaneja ei voitu pitää samassa tilassa, koska Romeon lähestyttyä Marley hyökkäsi sen kimppuun.. Luulen, että se oli vain saanut tarpeekseen sen touhuista.. Sitten halusimme koittaa tätä ulkona, mutta sielläkin sama meno jatkui. Siirsimme kanit epätoivoisesti sisälle omiin aitauksiin ja ajattelimme koittaa uudestaan myöhemmin. Ehkä kaneilla oli vain "huono päivä"..

Odoteltuamme muutaman päivän ja lueskeltuamme erillaisia totutus niksejä, päätimme kokeilla yhtä niistä. Monet ovat varmaankin kuulleet sellaisesta konstista missä molemmat kanit laitataan samaan kantokoppaan, ja lädetään autolla ajelulle. Näin kanit joutuvat turvautumaan toisiinsa, ja alkavat pikkuhiljaa hyväksyä toisiaan.

Me emme uskaltaneet laittaa kaneja samaan kantolaatikkoon, joten päätimme vaihtoehtoisesti laittaa molemmat puput pieneen mustaan laatikkoon! :D Aluksi hyökkäyksien estämiseksi heilutimme varovasti laatikkoa, ja kävelimme sen kanssa ympäri huonetta. Kaneja jännitti, eivätkä ne välittäneet tuossa tilenteessa tappelemisesta. Sitten laskimme laatikon maahan ja annoimme kanien tottua toisiinsa. Siinä molemmat vain makoilivat ja istuivat. Marley alkoi jopa nuolemaan Romeota oikein kunnolla! puolen tunnin päästä Romeo alkoi kuitenkin taas astua Marleyta, mutta kaikki meni yllättävän hyvin. Marley piti ääntä ja inisi, muttei kuitenkaan yrittänyt enään hyökätä. Todennäköisesti tämä ei kuitenkaan johtunut pelosta, koska muuten kani oli aivan normaali ja söi herkkuja, sekä nuoli Romeota tämän lopettaessa.






Kanien vessatauon jälkeen päätimme antaa niille lisää tilaa. Tässä hyödynsimme vanhaa tehdashäkkiä, jonka rajasimme niin, että tilaa oli siltikin vain vähän liikkumiseen. Kaikki sujui tästä eteenpäin suhteellisen normaalisti, mutta aina kun lisäsimme tilaa, kaneilla alkoi hepulikohtaus, jolloin Romeon piti käydä aina uudestaan nylkyttämässä Marleyta. Kumpikaan ei kuitenkaan hyökkäillyt, eikä niiden tekemisiin tarvinnu juurikaan edes puuttua.









Vihdoin molemmat olivat sulassa sovussa keskenään häkissä. Ajattelimme antaa niiden nukkua siellä yön yli, mutta illalla meidän kävi niin sääliksi.. Ne olisivat joutuneet olemaan niin pienessä tilassa, että päätimme kokeilla jos ne tulisivat toimeen Romeon häksissä.
Eli tässä tämä iloinen uutinen sitten onkin. Kanit ovat nyt sulassa sovussa samassa häkissä! Molemmilla on ollut pitkä päivä takana, mutta vielä niissä virtaa riittää. Marley ei ole hyökkäillyt Romeota kohti enään yhtään, ja Romeokin on jo pikkuhiljaa alkanut luovuttamaan astutumis yritysten suhteen. Kaikista huvittavinta tässä on se, kun saa katsella kuinka nuo pikkuiset pirpanat temmeltävät. Romeo yrittää käydä aina välillä astumassa Marleyta, mutta se pikkuinen on niiin nopea, ettei tuo meidän köntys pysy millään sen perässä. Niimpä marleyn ei tarvitse, kuin hypätä pari loikkaa eteenpäin, niin kukaan ei ole enään hetkeen kiusaamassa sitä.
Tänään kävin Romeon kanssa verikokeissa, mihin olin jo aikaisemmin ilmoittautunut. Kaikki meni sielläkin todella sukkelaan. Romeo loikkasi vapaaehtoisesti ulos kantoboksistaan, kun sen ovi avattiin. Sitten lääkärit ottivatkin Romeon syliin, ja pian verikoe oli ohi. Tuloksien pitäisi tulla ensiviikolla. Varasimme ajan myös Marleylle verikokeeseen huomiseksi, koska ajattelimme, että on hyvä tarkistuttaa molemmat kanit saman tien. 

Muutamia klippejä kanien totutuksesta:









tiistai 11. maaliskuuta 2014

Pupujen ensikohtaaminen

Tänään Romeo ja Marley saivat tavata ensikertaa verkon välistä. Kaikki sujui odotettua paremmin. Mitään kränää ei syntynyt, eikä Romeokaan aloittanut niin suuria kosiskeluja, kuin olisimme kuvitelleet. Hetken aikaa molemmat kurkkivat toisiaan, kunnes uskalsivat mennä lähemmäksi haistelemaan. Romeo lipaisi Marleyn kuonoa muutaman kerran, ja sitä pikkuinen hieman säikähti ja aloitti pureskelemaan kaltereita. Koko ilta menikin noiden vahtimisessa, ja toisella silmällä televisiota katsellessa. Ilta sujui todella mukavasti, eikä mitään silmään pistävää noiden välillä edes tapahtunut. Molemmat istuivat vessoissa ja söivät heinää, sekä makoilivat vilttien päällä.
Marley rentoutui heti, kun sai toisen kanin seuraa. Se oli heti paljon uskaliaampi meidänkin suhteen, eikä juoksennellut karkuun yhtä paljon. Muutaman kerran se tuli jopa vapaaehtoisesti syliin rapsuteltavaksi. 

Kaikki näytti menevän niin hyvin, että puput saavat huomenna tavata puolueettomalla alueella ilman väli-aitaa. Mitenköhän tämä tulee sujumaan? Innolla ja pienellä jännityksellä huomista odotellen. Toivotaan parasta!

Siskoni on kuitenkin hyvin surullinen, kun perheen pienin saa huomenna muuttaa minun luokseni Romeon häkin viereen aitaukseen. Onneksi molemmat näistä ovat kuitenkin aina kaapattavissa siskoni huoneeseen juoksentelemaan. 



Turvaväli





maanantai 10. maaliskuuta 2014

Kaikki on uutta ja jännittävää pupuneidille


Heräsin aamulla tuttuun tapaan Romeo kainalossani. Rapsutustuokion jälkeen nousin, ja menin heti viereiseen huoneeseen katsomaan, miten yö oli siellä sujunut. Vaikka aivan kaikki papanat eivät olleet löytäneet tietään vessalaatikkoon, aitaus oli silti suhteellisen siisti. JSiskoni kertoi, että Marley oli aamulla näyttänyt kaipaavan pupukavereitaan sekä omistajaansa. Se istuskeli nurkassa mietiskelemässä mitä eilen oli oikein tapahtunut. Onneksi se kuitenkin piristyi, kun käsissäni oleva ruokasäkki rupesi kahisemaan. Heti pomppasi pupu pystyyn, ja sujahti aidan viereen salamannopeasti "Ruokaa!!" 

Aamulla alkoi ensimmäinen "koetus", kun Marley päästettiin Romeon huoneeseen ja Romeo Marleyn huoneeseen. Romeo haisteli innokkaasti uuden tyttöpupun hajuja. Välillä se innostui ehkä vähän liikaakin :D. Marley liikkui rauhallisesti paikasta toiseen haistellen ympäristöä paljon tarkemmin. Lopulta se hyppäsi isoon vessalaatikkoon tyytyväisen näköisenä. Sen jälkeen molemmilla alkoi merkkailu. Jokaikiseen esineeseen oli hieraistava leukaa ainakin kahteen kertaan. Muutamia pisujakin ilmaantui sinne tänne. 

 hemmottelussa
Huoneessani on iso peili, jota Marley aluksi säikähti! Välillä se pamautteli jalkaansa ja juoksi ympyrää, mutta vähitellen, varovasti lähestyi peiliä. Aivan lopussa peiliä oli pakko koittaa "puraista". Siskoni arveli  Marleyn luulevan peilikuvaansa emäkseen Pepsiksi.

Tämän ensimmäisen tutkimusmatkan jälkeen Nostin Marleyn syliini ja kannoin sen omaan aitaukseensa. Siskoni teki samoin Romeolle. Ja taas saivat molemmat ihmetellä "kuka on käynyt minun häkissäni?"

Luulen, että molemmat nukkuivat sikeästi kun olimme poissa. Tai ainakaan sotkua ei ollut syntynyt lähes lainkaan, kun palasimme kotiin. Illalla teimme taas saman hajujen vaihto jutun, eli kanit syliin, ja tutkimaan toistensa häkkejä. Tällä kertaa molemmat olivat paljon itsevarmempia. Tänään oli  myös ensimmäinen kerta, kun saimme Marleyn houkuteltua sylimme. Tämän pikkuneidin todellinen luonnekkin on alkanut paljastumaan. Muutaman kerran on jo naksuteltu hampaitakin, kun neitiä on silitelty. Neiti osaa myös olla todella vipelo! Huonekalujen nakertelu tuntuu olevan suuressa suosiossa, etenkin pyykkikori on tämän hetken ehdoton suosikki. Oli myös ihanaa nähdä, kun tuo pikkuinen kellahteli kyljelleen nukkumaan Romeon häkkiin, vaikka siltikin kääntyy heti ns. normaaliin makuu-asentoon. Sanoisin, että kotiutuminen alkaa olla aika hyvällä mallilla, sillä juuri tälläkin hetkellä tuo pikkuninja vetää minimaalisia hyppykohtauksia ja spurtteja ympäri huonetta!

Olemme miettineet, että Romeo saa tavata Marleyn hyvinkin pian verkon läpi, koska kani joka on aina elänyt muiden kanssa... Noh sille on varmasti vaikeaa, kun on niiin paljon vahdittavaa mistä toinen kani ei ole maahan tömäytyksellä ilmoittamassa. Luulemme, että Marley kotiutuisi nopeammin mikäli saisi toisen kanin läsnäolosta varmaa tietoa. Molemmat ovat kuitenkin päässeet haistelemaan toistensa hajuja.

Jollain taitaa olla kiire toisten vessalaatikoissa, hehe ;D





 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.