keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Tervetuloa vuosi 2015!

Tänä vuonna (2014) monia mullistavia asioita on tapahtunut ja erilaisia kokemuksia on kertynyt kiitettävästi. Olen myös saanut muutaman erittäin läheisen ystävän esteharrastuksen parista, johon toivon olevani yhteydessä vielä pitkän pitkän aikaa.
Tänä vuonna kaikista mullistavin muutos oli kuitenkin uusi kani, Ninja`s Dakota, eli siis Marley, joka saapui meille maaliskuussa. Muistan vieläkin elävästi ne ensihetket, kun tuo pikkuinen ipana meille saapui! Aluksi Marley oli arka ja jännittynyt, mutta antoi silti kaikkien kiltisti käsitellä ja koskea häntä (sellainenhan hän oli aina ollut). Todella kiltti sylissä, mutta vapaana ollessaan se saattoi olla pieni ja pippurinen tuholainen!
Pian aloimmekin totuttaa kaneja toisiinsa. Alku-järkytyksen ja muutaman takaiskun jälkeen kaikki sujui loistavasti. Jälkeenpäin ajatellen, nuo kaksi oli todella vaivatonta totuttaa toisiinsa. Siksipä ne asuivat sulassa sovussa samassa jo ensimmäisellä viikolla.
Tutustuattuamme Marleyhyn paremmin olemme oppineet ymmärtämään sen eleitä, käyttäytymistä ja kunnioittamaan hänen omia rajoja, aivan kuten Romeollakin on omat "rajoitteet", joita kunnioitamme ihan vain kanin mukavuuden säilyttämiseksi.
Pian oli Marleyn ja minun ensimmäiset estekilpailut, ja täytyy kyllä sanoa, että aika ylpeä olen tämän pikkulapsen suorituksista. Vuonna 2014 Marley klassautui nimittäin molempiin keskivaikeisiin luokkiin.
Romeon elämä on pysynyt koko vuoden suhteellisen rauhallisena. Saatuaan uuden pupuneidin seuraksi, siitä on kuitenkin tullut entistä vilkkaampi. Vaikka aluksi pelkäsimme Romeon vetäytyvän meistä saadessaan oman lajisensa kumppanin, niin näin ei kuitenkaan käynyt. Ehei, Romeo on aivan yhtä ihmisrakas kuin aina ennenkin! Myöskni meillä yökyläilevät ovat saaneet nähdä Romeon lempeää luonnetta ;)
Romeo täytti tänä vuonna jo huimat neljä vuotta ja siitä seurauksesta jäi ansaitulle hyppy-eläkkeelle.
Ensi vuonna alkava "uusi aikkakausi" tulee tuomaan paljon muutoksia, mm opiskelulun muuttuessa. Parhaani mukaan yritän järjestää asiat mallilleen, niin hyvin kuin suinkin voin. Saa siis nähdä kuinka mullistavia muutoksia vuosi 2015 tuo tullessaan, mutta ainakin seuraavat n. puolivuotta mennään vanhan kaavan mukaan.

Hyvää uuttavuotta kaikille!

lauantai 27. joulukuuta 2014

Parasta joulussa... Joulukuusi ja halit!

Meidän joulumme sujui todella rauhallisesti. Aatosta nauttivat molemmat kanit, etenkin Romeo. Joululahjoja availlessamme, se pyöri ja säntäili koko perheen ympärillä. Välillä se nakerteli muuidenkin paketteja auki :`). Sitten muutaman kerran  se jäi köllöttelemään jonkun jalkojen juurelle ja levättyään se ampaisi taas vauhtiin! Olihan meidän pakko kuvata videotakin tästä sydänntä lämmittävästä ilmiöstä, mutta niitä en vielä viitsinyt editoimattomina tänne julkaista.






 Parasta joulussa on suurien halien ja kehujen jälkeen myöskin joulukuusi. Sen alle on mukava piiloutua. Välillä oksiakin voi nakerrella, ja aamuisin melkeimpä poikkeuksetta käyn juomassa kuusen ravitsemaa vettä Marleyn kanssa - Romeo

Marley nautiskelee kuusen vettä :D
Niinkuin kuvista osaatte varmaankin jo päätellä olemme päässeet myös ulkoilemaan pupujen kanssa. Kyllä se lumi on molemmille aina suuri järkytys, kun ne astuvat hyisen talven keskelle.

Pakkasta on kuitenkin ollut kylliksi, joten suurimmaksi osaksi olemme olleet sisällä, onneksi nuhani meni nopeasti ohi, niin jaksan taas noita kakaroita viihdyttää.
























Kyllähän kanit muutamia joululahjoja saivat, halien ja pusujen lisäksi. Muunmuassa äitini oli käynyt ostamassa kaneille pehmoisen mökin, jossa on suloinen teksti `My place´. Lisäksi olin itse ostanut yhden roikkuvan lelun ja herkkuja, mutta ei mitään sen ihmeellisempää.

Onneksi on vielä lomaa jäljellä, vaikka se hupeneekin kovaa vauhtia! Alkaa vähän jännittämään, ehtiikös tässä edes rentoutua ja levätä..

Miten teidän lomanne on sujunut?

lauantai 20. joulukuuta 2014

loma tunnelmissa! Tai ehkei sittenkään..

Vihdoin alkoi pitkään odotettu loma! Mutta kuinkas ollakkaan, olen kipeä. Ei mikään ihme, sillä sellainen tuuri mulla sattuu nyt vain olemaan. Onneksi ei mitään vakvaa, pää-ja kurkkukipua "vain". Tämäkin postaus siis hutaistu särkyläkkeiden voimalla..

Kaneille puolestaan kuuluu hyvää. Molemmat ovat olleet energisiä vauhtihirmuja. Illalla Romeo nukahtaa jo yhdeksän-kymmenen aikoihin, mutta Marley valvoisi vielä kahteentoista asti. Aamulla molemmat heräävät virkeänä siinä kuuden-seitsemän aikaan ja kahdeksalta on minunkin viimeistään pakko nousta ylös, ja päästää karvakuonot yläkertaan riehumaan.

Yhtenä päivänä vein veitikat ulos juoksemaaan, vaikka ilma olikin kurjan viileä. Muutamien iloloikkien jälkeen lähdimmekin jo sisälle. Kuvia sain talteen vain muutaman otoksen. Ne löydätte alaspäin rullaamalla,

Kohta koittaa aatto ja uusivuosi. Pian saan siis taas sekoilla vuosilukujen kanssa! Koska meinaan aina vuodenvaihteessa kirjoittaa papereihin edellisen vuoden. Jospas uudenvuoden lupaukseni olisi, etten harhaudu tähän kertaakaan!

Marleyn kanssa olen treenaillut kahta erillistä temppua: 1. Boksiin- ja siellä pysyminen, kunnes vihellän. sekä 2. Kun sanon "out", se tarkoittaa, että kodinhoitohuoneesta (kaneille kielletystä paikasta) pitää juosta äkkiä pois. Tai vaihtoehtoisesti huoneeseen ei saa tulla perässä, vaikka jättäisinkin oven auki. Romeon kanssa olemme temppuilleet sillöin tällöin, mutta agilityyn se on tykästynyt! Ompa harmi, ettei Suomessa järjestetä agilitykilpailuja, vaikka toisaalta joskus on paljon mukavempaa harrastaa asioita ihan vain pelkästään kotona, eikä aina vaan kilpailla muiden kanssa.
                                                                   1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
Jokunen hyppykohtaus :D..
9.


         Ei meille mitään sen ihmeellisempää kuulu, hyvää joululomaa kaikille, joilla se alkoi! :)

10.

lEMPI KUVASI?


perjantai 12. joulukuuta 2014

Paketti saapui

Töitä, töitä, töitä JA töitä.. Eivätkö ne koskaan lopu? Vielä olisi kaksi koetta, sekä muutama kouluprojektia hoidettavana. Sen jälkeen viimeiset joululahjat lahjat vaan pakettiin ja postiin.. Eikä siinäkään vielä kaikki, mutta ennen kuin jatkan niin lopetan, sillä olen varma, että meillä kaikilla on kiireemme joulukuussa joten en jaksa omalla marmotuksellani lannistaa teitäkin! Lohtua arkeenhan te tulitte täältä netistä hakemaan, vaiko?

Blogiin en ole ehtinyt postauksia kokoamaan, ja ulkonakin on ankea sää kuvaamiseen, joka harmittaa minua suunnattomasti. Tulisipa pian lunta niin saisimme hieman kirkkautta ja joulufiilistä!

Nyt kokoonnumme kuitenkin availemaan zooplussasta tilattua pakettia, ja otetaan lyhykäinen katsasaus sen sisältä löytyviin tuotteisiin.

 Tällä kertaa tilasimme kaksi isoa säkkiä (10kg?) ruokaa, kaniemme vakkari pellettiä. Eli nyt sitäkin riittää taas vähäksi aikaa. Ostoskoriin tarttui myös aktivointipeli, josta olen jo pitkään haveillut, sillä nykyinen on aivan liian helppo fiksuille pupueillemme. Lisäksi paketti sisälsi hieman nakerrettavaa, pienen pajutunnelin nimittäin! Kanit rakastavat tuollaisia tunneleita, mutta eläinkaupoissa ne ovat usein sen verran kalliita, etten ole raaskinut sellaisia ostaa, ainakaan kovin montaa.. Onneksi edes jostain löytyy verkkokauppoja, joista  näitä saa bongailtua hieman alemmalla hinnalla.
Äitini halusi vältäämättä tilata alennuksessa olevan tunnelin kaneille, vaikka meillä niitä olikin ennestään jo neljää eri sorttia. Mutta eihän se haittaa, kaneista on hauska ryömiä pitkin rakentamiani labyrintteja. Lopuksi vielä nukkaharja, joka oli meille täysin ilmainen, keräämiemme plussapisteiden ansiosta ja todella tarpeellinenkin! Tällä sain oitis putsattua sileäpintaisemmat tyynyliinat, josta olen haaveillut jo pitkään karvattomina.
Tässä vielä tarkemmin tuosta tunnelista ja koirille tarkoitetusta aktivointipelistä.. Aktivointipeliin olen erittäin tyytyväinen, sillä se on asettanut kaneille tarpeeksi, muttei liikaa haastetta. Molemmat ovat aivan tohkeissaan päästessään pelaaman sitä, Marleyllä on tapa kaivaa ja raapia, kun hermot meinaavat kiristyä ja Romeo taas viskoo koko pelilaudan. Joskus mietin, onko vain silkkaa tuuria, milloin nuo höyrypäät onnistuvat kaivamaan muutaman porkkanan palasen tuolta. Toisaalta jotain "kehitystäkin" on tapahtunut, eli ehkä ne vielä oppivat avaamaan lokerot ja laatikot oikeaoppisesti.

Tunneli oli aluksi pettymus minulle, sillä ajattelin sen pysyvän kasassa, mutta huomasin pian sen hyvät puolet. Tunneli on nimittäin todella kevyt, ja kanit ovat mieltäneet sen lempitunnelikseen, sillä se ei rapise, eikä kahise, kun sen sisään sujahtaa. Lisäksi siinä on mukavat ilmareiät, ettei liikaa jännitä. Kolmantena kommenttina: "Sitä on niin kiva raahata ympäri taloa, kuin pesän rakennus materiaalia, koska se on niin kevyt. Joskus jopa viikkailen tai taittelen sen hienoksi mytyksi"- Marley


Tässä oli tämän kertaisemme. Joku kysyi, teenkö tarkempaa "arvionti" postusta pelleteistä, joita syötän kaneilleni. Vastaus on kyllä, mutta se on viel työn alla.



sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Vanha perinteinen kuulumispostaus!

Varsinaista taukoa en ole pitänyt, mutta monet ovat varmaan huomanneet hiljaisuuden, joka on vallinnut blogiani tavanomaista pidemmän aikaa. Nyt tulee kuitenkin pitkästä aikaa kuulumispostaus! 
Ensin haluan kuitenkin kiittää kaikkia teitä valtavasta lukijamäärästä (tällähetkellä tasan 155! + muutama anonyymi). Iso kiitos siis teille kaikille!
Sitten suunnataan katseet kohti arkisempia asioita. Viimeisimmät postaukset ovat kertoneet enimmkseen Romeosta, joten tasapuolisuuden vuoksi ajattelin hieman raottaa teille mitä meidän Dakoalle kuuluu. Pääsääntöisesti mitään erikoista kirjoitettavaa ei ole. Marley on kiltti ja vilkas kani, jolle on pakko tarjota paljon aktiviteettia, muuten on paikat alta-aikayksikön remontointi kunnossa.
Olen aloittanut harjoittelemaan Marleyn kanssa aktiivisesti luoksetuloa vihellyksestä. Aluksi en ollut kovinkaan määrätietoinen opettaja, joten homma meni hieman plörinäksi. Sitten päätin luoda itselleni tarkan suunnitelman miten aion kyseisen tempun opettaa, jotta säästyisin itsekin hämmennyksiltä ja tietäisin tarkasti mitä käytöstä aion vahvistaa. Suunnitelma todella auttoi ja nykyään Marley juoksee aktiivisesti luokse viheltäessä, haluamalla tavallani. Joskus tarvitaan käsien heilutusta, tai kyykistymien avuksi, että kani todella huomaa mitä ajan takaa. Romeolle en ajatellut temppua edes yrittää opettaa kanin matalemman kuulotason takia. Mutta toisaalta, kun Marley juoksee luokseni, ei  toistakaan tarvitse luo houkutella. vaan molemmat puput nopeasti luokseni.

Loskaa ja räntää.. Ulkona ei tosiaan ole ollut mitään parhaita ilmoja kuvaamiselle tai kanien ulkoilututtamiselle. Yhtenä päivänä, kun ensilumi satoi maahan, vein kyllä puput ulos sitä hämmästelemään, mutta mukanani oli vain videokamera, joten talvisia kuvia ei tullut. Tuon päivän jälkeen onkin ollut paljolti loskaa maassa, enkä ole viitsinyt pahemmin noita raukkoja kastella. Marleyn voin kyllä hyvissä mielin viedä ulos vähän huonommallakin ilmalla, sillä hän ei siitä juurikaan piittaa, mutta auta armias jos veisin Romeon ulos, kun edessä on pisarakin vettä tai lämpötila on huomattavasti alle nollan. Se ei viihdyy siellä sitten yhtään, vaan yrittää koko ajan kiivetä syliini turvaan. Ja eikös se niin kuitenkin ole, että vanheten kanien vastustuskyky ja ominaisuus säädellä ruumiinläpöä heikkenee? Noh, ei se ulkoilukieltoa tarkoita, mutta miksi väkisin?

Suurimman osan ajasta olemme siis köllötelleet sisätiloissa. Ensiviikolla minulla on onneksi hieman rennompi viikko ja kanit saavat siis jälleen enempi aktiviteettia. 
Eilen oli huoneeni suursiivouspäivä, mutta vielä on paljon tehtävää. Sillä on taas aika pestä kaikki kanien viltit, pyyheet jen. Onneksi siihen hommaan löytyy aina kaksi innokasta apuria.

Vaikka en mitään kuvia ole kerinnyt postaukseen kuvailemaan, niin oli pakko lisätä lämpimiä muistoja kesästä, sekä hieman syksystä tasapainoittamaan tämänhetkistä ankeaa ilmastoa.
































perjantai 21. marraskuuta 2014

Lemmikkimessut 2014

Perjantaina lähdin koukkaamaan Katrionan kampista ja suunta sieltä oli tietysti meille yökyläilemään. Katrionalla oli mukanaan Niko, Neva ja Olaf.
Lauantai aamuna lähdimme hyvissä ajoin kohti messukeskusta ja löysimme itsemme paikalle ongelmitta. (joka on ehkä hieman harvinaista minulta, heh).
Lauantaina oli Romeolla ja Marleyllä edessään keskivaikea mutka. Odotkuset eivät olleet korkealla, eivätkä kanit ylittäneet niitä, mutta onneksi eivät alittaneetkaan.
Pikku ninja oli vasta toista kertaa elämässään messuilla, ja sen huomasi. Marley oli aluksi todella jumittautunut, eikä hyppimisestä meinannut tulla mitään, paitsi lämmittelyradalla, joka oli suhteellisen syrjässä innokkaalta yleisöltä.
Ensimmäisellä kieroksella Marley hyppäsi vaikeassa kv-radasta ainoastaan yhden esteen puhtaasti (vesi-este-kryssettiyhdistelmän). Muutaman esteen päästä jouduin keskeyttämään, sillä aika ei olisi riittänyt maaliin saakka. Radalla Marley yritti kääntyä ympäri ja hypätä syliini turvaan. Toinen kierros meni jo paremmin, sillä pääsimme ihan maaliin saakka. Virheitä oli varmasti yli kuusi, mutta ei se minua lannista! Olen tyytyväinen näinkin hienoon suoritukseen.
Romeo oli messuilla poikkeuksellisen villi, etenkin sunnuntaina. Keskivaikeassa suorassa se eteni tiputellen esteitä paljon ja sähläten omistajansa kanssa joka suuntaan. Mahtoi katsojilla olla hauskaa. Yllätyksenä minulle tuli kuitenkin se, ettei Romeo halunnut edes yrittää hypätä XXXX-estettä, kahdesta korjauksesta huolimatta. Sama toistui seuraavalla kieroksella, jonne Romeo onneksi pääsi (arvosteluluokan vaihduttua A-ksi).  Romeokin meni paremman ratansa kai kuudella virheellä, mutta ei sillä niin väliä.
Sunnuntai olikin aivan toisenlainen päivä, sillä kiertelin enemmän kojujen puolella ja juttelin ihanien ihmisten kanssa, joita olen jo pitkään ikävöiyt. Etenkin Milan kanssa oli hauskaa! Sain jopa yrittää opettaa temppuja muiden pupuille, mutta eiväthän ne mitään siinä ajassa hoksanneet! :D
Sunnuntaina kilpailimme keskivaikeassa mutkassa. Marley oli huomattavasti rauhallisempi kuin lauantaina ja siksi olen hänestä todella ylpeä. Vaikka ensimmäinen ja toinen kieros eivät menneet suinkaan virheettömästi, kani oli silti rauhallinen ja yritti parhaansa kaikesta hälinsästä huolimatta.
Romeolla oli koko päivän todella hellyyttävä otus. Se tuli boksistaan ulos aina, kun oven avasi ja tarjosi temppuja porkkanoita vastaan. Radalla se oli innokkaampi, kuin koskaan aikaisemmin. Virheitä tuli, mutta hauskaa oli :).

 Uskomaton loikka!



Haikein mielin joudun kertomaan, että nämä olivat Romeon viimeiset estekilpailut, sillä ensi vuonna herra täyttää jo viisi, Hui! Innostusta Romeolla kyllä on vielä esteille ja varmasti hypimme kotkonakin silloin tällöin. Nyt näen kuitenkin parhaaksi, etten stressaa pupua turhilla automatkoilla ja suorituspaineilla, niin se saa toivottavasti elää pitkän ja onnellisen loppuelämän kanssamme. Todella oudoltahan tämä ajatus minustakin tuntuu, mutta näin olen ajatellut tämän menevän jo pitkään.

Kisaamista en lopeta, sillä onhan minulla vielä Marley, ratojen tunnettu tuhoaja :D..
VALITETTAVASTI minulla on video vain tästä yhdestä radasta. Muiden videoiden kanssa tuli ilmeisesti ongelmia..

Marleyn kv mutka

                                     Kuvat Karkki (c)

maanantai 17. marraskuuta 2014

Video Romeon tempuista

Harmittaa, sillä en ole vieläkään saanut kaikkia materiaaleja, jotta voisin julkaista meidän: ´lemmikkimessut 2014´ postauksen. Sitä odotellessa päätin kuitenkin toteuttaa jotain piristävää tänne bloginkin puolelle.

Nimittäin koostevideon Romeon tempuista! Videolla näkyy suurin osa tempuista, mitä Romeo on tähän mennessä oppinut. Toivon videon tuovan inspiraatiota muillekkin, jotka ovat innostuineita kanien kouluttamisesta. Muistakaa katsoa HD:na :)!

tiistai 4. marraskuuta 2014

Kuka on Nurinkurin Lempilapsi `Romeo´ ?

Tätä postausta olen koonnut jo muutaman viikon siinä toivossa, että saisin sen vihdoin julkaisukelpoiseksi.. Toivotaan, että se olisi nyt teidänkin silmäänne lukemisen arvoinen. Tai ainakin niille, joita kiinnostaa kuulla `Nurinkuirin Lempilapsen` tarina tarkemmin.

Vuonna 2010 rupesimme siskoni kanssa pohtimaan mikä olisi seuraavana lemmikkinä meille sopiva. Suurin syy uuden lemmikin harkintaan oli se, ettei perheessämme ollut enää gerbiilejä, tai ainoastaan yksi, yksinäinen vanhus Viivi. Vaikka olimme molemmat nuoria osasimme kuitenkin jo aavistaa, ettei Viivin aika kanssamme, kestäisi enää kovin pitkään.
Harkitsimme monia eläimiä ja tutustuimme samalla jokaiseen lajiin hieman tarkemmin. Koiraa tai kissaa emme voisi saada ja siitä ei edes keskusteltaisi. Lisäksi valintaa hankaloitti myös perheen "alergikko" veljemme. Emme siis olleet täysin varmoja mikä eläin ei tuottaisi allergisia oireita. Marsu oli jo alussa vedetty listalta pois, sillä se ei tuntunut kummankaan mielestä oikealta.
Tässä vaiheessa iskoni olisi kovasti halunnut Fretin, mutta sekään ei olisi onnistunut haastellisuutensa vuoksi.  Hiiriä, hamstereita tai muita pienjyrsijöitä emme enää halunneet, sillä isommat ja haliteltavemmat lajit olivat vieneet huomiomme. Uuden perheenjäsenen tulisi olla mahdollisimman seurallinen ja suhteellisen "helppo" hoitoinen, mutta silti toivoisimme sen tuovan persoonallisuutta esiin enemmän, kuin gerbiilit, hamsterit, hiiret yms.
Loppujen lopuksi päädyimme kaniin. Aikaisempaa kokemusta meillä ei ollut, mutta tietoa kyllä. Isäni oli heti hieman epäluuloinen ajatusta kohtaan, sillä hän ei halunnut nähdä tuollaista eläintä pidettävän häkissä vankina (hänellä ei siis tässä vaiheessa ollut tietoa, kaneista lemmikkeinä, muuta kuin häkki-eläimenä). Vanhemmat kuitenkin myöntyivät uuteen perheenjäseneen.
Innoissamme lähdimme keräämään kaneista lisää tietoa ja informaatiota. Samalla selailimme netissä kanien rotuja sekä värejä.
Lopputuloksena oli, että halusimme molemmat luonnonkeltaisen kääpiöluppa, uroksen. Väriä emme olleet vielä lyöneet lukkoon, sillä itseäni kiehtoi kovasti viittakuvioiset yksilöt, mutta sisareni oli enemmän luonnonkeltaisten puolella.
Kun rotu ja värikin oli melkein päätetty lähdimme etsimään kasvattajaa. Pian löysimmekin juuri sopivan oloisen sellaisen joensuusta.
Muutama päivä sen jälkeen teimme vihdoin ilmoituksen, että halusimme hyväluonteisen, luonnonkeltaisen, uroksen. Varauksen jälkeen, kun poikaset tulivat luovutusikään lähdimme yhdessä äitini ja siskoni kanssa joensuuhun Nurinkurin kanilaan hakemaan pientä pupu vauvaa kotiin.

Ihastuin Romeon kasvatti nimeen jo heti kuullessani sen ensimmäistä kertaa. `Nurinkurin Lempilapsi´.
Perille saavuttuamme, Kasvattaja esitteli ystävällisesti meille omaa "tilaansa" ja kaneja. Sitten keskustelimme niitä ja näitä. Tämän jälkeen hän näytti miten kaneilta voidaan leikata kynnet yms.

Kasvattajalta saimme mukaan pussin tuttua ruokaa, tietysti paperit  ja noin 7 sivun mittaiset (?) kanien hoito-ohjeet, sillä olimmehan me ensikertalaisia.

Sitten alkoi pitkä ja jäänityksellinen kotimatka. Autossa tunnelma oli täynä iloa ja jännitystä. Siinä vaiheessa en osannut edes kuvitella, että ne kaikki ilon tunteet vain paranevat päiväpäivältä ja kuukausi kuukaudelta, kun pääsen seuraamaan kanin kasvua kanssamme.


                        Tuollainen pieni rääpäle se oli meille tullessan. Varmaan toinen viikko kotona?

Jo alussa näkyi meidän lahjakkaat "näin koulutat kanisi"
taidot :`D
Ensimmäisinä päivinä annoimme kanin tutustua omaan häkkiinsä ja ympäristöön rauhassa. Emme kiirehtineet silittelemään kania, sillä sisaruksista erottaminen sekä hurjan pitkä automatka yksin, oli ollut pupulle raskas. Samalla halusimme, että kani tulee itse luoksemme hakemaan huomiota jos se sitä haluaa, emmekä "pakottamalla" yrittäneet seurallistaa kania. Eiväthän ihmiset voi päättää milloin kani haluaa olla siliteltävänä.

Romeo ei aluksi luottanut meihin, vaan pysytteli mielellään piilossa sohvan alla. Pojasta kuitenkin huomasi, että se oli sosiaallinen ja ihmisläheinen, sillä viettäessämme kanin kanssa hurjasti aikaa vain makaamalla huoneen lattialla, se uskaltautui hiippailemaan viereemme ja tökkimään kuonolla hieman.
Ensimmäisten viikkojen aikana, aika tuntui lentävän ohitsemme ja jo hyvinkin pian pojalla alkoi murrosikä. Ne olivat myös ensimmäisiä viikkoja, jolloin kani oikeasti uskaltautui luoksemme.
Vaikka jalkojen astumis yritykset ja vähäiset merkkailut olivatkin varsinaisia koetuksia, ei niille voinut muuta kuin nauraa. Minä ja siskoni rakastuimme oitis tähän karvakasaan. Muistan hyvin vielä ne ensimmäiset kerrat, jolloin kani oli niin huomionkipeä, ettei jättänyt siskoani hetkeksikään rauhaan, vaan nuoli hänen kasvonsa putipuhtaaksi moneen moneen kertaan :`).

Murrosikä kävi kuitenkin meille "niin raskaaksi", että veimme pojan, ihan tulevaisuuttakin ajtellen kasteroitavaksi. Koko operaatio sujui hyvin ja kotiin palattuamme tästä aikaisemmasta villivarsasta alkoi kuoriutumaan rauhallinen  ja ihmisläheinen kani ,jota en muilla sanoilla osannut silloin kuvailla.

Päivät, viikot ja lopulta kuukaudet alkoivat kulumaan. Vaikka kani oli meille tullessaan jo melko isohkokoinen, se oli silti kasvanut valtavasti! Sen fiksuuskin alkoi näkymään niin hyvässä, kuin pahassakin..

Kun sain innostuksen opettaa kanille temppuja naksuttimella, se tajusi homman idean todella nopeasti. Romeo siis oppi, ja oppii uusia asioita uskomattoman nopeasti! Vuosien varella olemme oppineet ymmärtämään toisiamme paremmin. Minä tiedän, kun Romeo haluaa jotain, oli se sitten rapsutuksia, ruokaa, alas pöydätltä tms, sillä se ilmaisee sen minulle varsin selvästi. Koska se on oppinut: Kun teen asian x tapahtuu asia y.

Kun kani oli puolitosta-vuotias, surffailin netissä ja näin ensimmäisiä kertoja kaneja esteillä. Voisi siis sanoa, että minun innostukseni lajia kanihyppy kohtaan lähti youtuben kautta. Kotona aloimme harjoittelemaan pieniä esteitä. Vaikka kani oli alunperin hankittu meille toteuttamaan "pelkän lemmikin virkaa", niin kyllä Romeosta huomasi, että sillä oli ponnua ja innostusta korkeampiinkin esteisiin (vaikken toidellakaan mistään eliittiluokista puhu).
Kisoissa aloimme käymään kanin ollessa kaksi vuotias (?), eli aika vanhana. Toisaalta se oli ihan hyvä, sillä kanilla oli nyt paljon enemmän itsevarmuutta ja luottamusta omistajiinsa, kun koskaan aikaisemmin! Uudessa ympäristössä ja hälinässäkin pupu käyttäytyi aina maltillisesti ja rauhallisesti, joka on minusta yksi tärkeä piirre, ihanne kaneissani.

Jo seuraavana vuonna lemmikkimessuilla oli onnistuneemmat kilpailut  meidän osaltamme:

Helpposuoran voittaja :`)
Monen kokeneen kaniharrastajan mielestä, suoritus ei varmastikkaan ole ihmeellinen, mutta meille se oli. Meille se oli jotain suurta ja käsittämätöntä. Ja siksi muistan tämän illan vielä kuin elisen.
Tästä se innostus pikkuhiljaa lähtikin. Tällähetkellä Romeo kilpailee molemissa keskivaikean luokissa, mutta on jäämässä pian "hyppy eläkkeelle".

Vuodet vierivät ja kanista tuli kokoperheen rakastettu lemmikki!

Siskolleni kani on erityisen tärkeä, esimerkiksi stressinlievittäjänä. Aina, kun koulukiireet tai muut asiat painoivat mieltä, Romeo painautui oitis häntävasten lohduttamaan.
Tämä on yksi syy jonka takia on minusta ihanaa, että kanit asuvat sisällä kanssamme eivätkä kanilassa.
Romeon nimi `Lempilapsi´ on sille mielestäni täydellinen, koska se kuvaa kanin luonnetta niin hyvin.



 Matkustimme kesäisin monia kertoja yhdessä mummolaan, Jokaisella pysähdyksellä Romeo haluaa aina olla jonkun sylissä. Turvassa.

Eniten rakastan tässä kanissa sen fiksuutta ja koiramaista luonnetta sekä sitä millaisen siteen ja suhteen olen kanini kanssa onnistunut näiden neljänvuoden aikana luomaa <3.
En muuttaisi mitään sinussa.










   

























Ei pidä vangita vapauden lasta!
Nyt on kerrottu niin paljon hyviä puolia Romeosta, että pakko vihjata, että niin kuin kaikilla, tälläkin kanilla on toki omat paheensa eli ne ns "huonot puolet". Pakko kuitenkin mainita, että tuon ensimmäisen jälkeen en vain enää keksinyt mitään. Tässä nyt kuitenkin tämä:

`Ei käytäydy niin nätisti sylissä´. Tämä on kuitenkin asia johon olisimme voineet vaikuttaa käsittelemällä kania enemmän, kun se oli vielä nuori. Romeo kyllä pysyy sylissä, kun sitä oikein ottein pitää, mutta nostaminen ja laskeutuminen ovat sen mielestä kamalia. Jos kanin taas ottaa "kovin" ottein tukevasti eikä anna sen rimpuilla, se lievästi sanottuna loukkaantuu siitä, mitä kamalaa hänelle on tehty. Muita vikoja en sitten keksinytkään


                                                                           




























Tässä oli Lempilapsen "synnyin" tarina. Toivomme, että tämän taaperon matka jatkuu kanssamme vielä pitkään! 







 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.